Miksi ne joilla on jo paljon hyviä ystäviä, ystävystyy uudestaan helposti?

Sellaisella, joka osaa hankkia ystäviä on kapasiteetti ja tarvittavat taidot. Laaja ystäväpiiri ei ole uusien ystävien hankkimisessa haitaksi vaan edistää sitä.

Mitä kauemmin on kaveriton, sitä suurempi todennäköisyys sille, ettei sellaisia tule enää edes saamaan. Ihmissuhdetaidot ruostuvat ja uudet tuttavuudet alkavat hyvän alun jälkeen karttaa kun selviää, ettei muita ystäviä ole.

Ovat mukavia ja sosiaalisia ihmisiä jotka sopeutuvat kaikkien seuraan. Siinä on hyvät puolensa mutta myös huonot puolensa kuten se että ovat valmiita kaveeraamaan kaikenlaisten kusipäidenkin kanssa, ja kun joukossa tyhmyys tiivistyy ja ovat hyvin mukautuvia ihmisiä niin lopulta ajattelevat asioista kuten nämä kusipäät, joskaan eivät ehkä tuo ajatuksiaan esille yhtä tökerösti kuin sosiaalisesti lahjattomammat.

Olet ilmeisesti itse tylsimys joka ei saa ystäviä

Ei oo kyse ihmissuhdetaidoista vaan valtapeleistä ja verkostoista. Sellaiset tyypit joiden ympärillä pörrää ihmisiä ovat kuin magneetteja muillekin ihmisille, kaikki haluaa palan sellasesta "menestyksestä". Emt, huomaan monesti että tyypit ei esim tule jutteleen jos oon yksin mutta jos juttelen jo valmiiksi jonkun kanssa,niin muutakin porukkaa helposti tulee, vaikka nää ois ne samat tyypit jotka ei tuu kun olen yksin. Se ihminen on merkattu jees-tyypiksi tai jotain. 

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 20:15"]

Olet ilmeisesti itse tylsimys joka ei saa ystäviä

[/quote]

Yllättäen usein ne kaikista suosituimmat ihmiset ovat juuri tylsimpiä. Keskivertoa/menestynyttä tietyillä kriteereillä, mutta syvällisempi sisältö on haussa.

Ihan samaa oon miettiny, mä olen jopa välikappaleena monta ystävyyssuhdetta laittanu yhteen mutta minut unohdetaan aina. Minulle ei esim. koskaan soita kuin äiti...joskus iskä...mä olen vissiin jotenkin tylsä, luotaantyöntävä ihminen. Joskus oon oikeen yrittämällä yrittänyt mutta turhaan. Nyt oon päättäny lopettaa yrittämisen kun loukkaa kun aina niin kovin...ikää nyt 34, varmaan on vaan parempi lopettaa kaikki yrittäminen!!!

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 20:22"]

Ihan samaa oon miettiny, mä olen jopa välikappaleena monta ystävyyssuhdetta laittanu yhteen mutta minut unohdetaan aina. Minulle ei esim. koskaan soita kuin äiti...joskus iskä...mä olen vissiin jotenkin tylsä, luotaantyöntävä ihminen. Joskus oon oikeen yrittämällä yrittänyt mutta turhaan. Nyt oon päättäny lopettaa yrittämisen kun loukkaa kun aina niin kovin...ikää nyt 34, varmaan on vaan parempi lopettaa kaikki yrittäminen!!!

[/quote]Heii, niin minäki oon saattanu muita ihmisiä yhteen, siis ystävyysmielessä, ja minut on unohdettu! Tuo on tosi ikävää.

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 19:59"]Sellaisella, joka osaa hankkia ystäviä on kapasiteetti ja tarvittavat taidot. Laaja ystäväpiiri ei ole uusien ystävien hankkimisessa haitaksi vaan edistää sitä.

Mitä kauemmin on kaveriton, sitä suurempi todennäköisyys sille, ettei sellaisia tule enää edes saamaan. Ihmissuhdetaidot ruostuvat ja uudet tuttavuudet alkavat hyvän alun jälkeen karttaa kun selviää, ettei muita ystäviä ole.
[/quote]

Samaa mieltä. Nämä ihmissuhdetaitoiset monesti esittelevät ystäväpiiriään uusillekin tuttaville.

Tosin en kuitenkaan osannut "soluttautua" tähän joukkoon. Kävi sitten niinkin, että pyysin näitä suosittuja vaikka omiin juhliini, niin eivät saapuneet.

Olen hyvin tarkka ihmissuhteissa kelle kerron ja mitä kerron. Luottamustani ei ole helppo saada,sillä olen sen niin monta kertaa menettänyt. Minunlaiset ihmiset ei saa helposti ystäviä. Pitää osata ja uskaltaa antaa itsestään paljon jotta se tapahtuisi.

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 20:22"]Ihan samaa oon miettiny, mä olen jopa välikappaleena monta ystävyyssuhdetta laittanu yhteen mutta minut unohdetaan aina. Minulle ei esim. koskaan soita kuin äiti...joskus iskä...mä olen vissiin jotenkin tylsä, luotaantyöntävä ihminen. Joskus oon oikeen yrittämällä yrittänyt mutta turhaan. Nyt oon päättäny lopettaa yrittämisen kun loukkaa kun aina niin kovin...ikää nyt 34, varmaan on vaan parempi lopettaa kaikki yrittäminen!!!
[/quote]kuulostaa niin tutulta???? Miten tänä päivänä kaikille ei riitä edes yhtä hyvää ystävää????

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 19:59"]

Sellaisella, joka osaa hankkia ystäviä on kapasiteetti ja tarvittavat taidot. Laaja ystäväpiiri ei ole uusien ystävien hankkimisessa haitaksi vaan edistää sitä.

Mitä kauemmin on kaveriton, sitä suurempi todennäköisyys sille, ettei sellaisia tule enää edes saamaan. Ihmissuhdetaidot ruostuvat ja uudet tuttavuudet alkavat hyvän alun jälkeen karttaa kun selviää, ettei muita ystäviä ole.

[/quote]

Näin. Lisäksi veikkaan että ihmisten, joilla on jo on ystäviä, on paljon helpompaa lähestyä muita ihmisiä ja olla oma itsensä  muiden kanssa koska heillä on kokemus siitä että heidät hyväksytään ihmisten joukossa sellaisina kuin ovat. Yksinäinen ja kaveriton, jolla yleensä on ikäviä kokemuksia takanaan, pelkää torjutuksi tulemista ja miettii miten pitäisi olla että muut tykkäisivät.

Heillä on taitoa siihen. Toisaalta hyvinvointiin ei tarvita tosi montaa läheistä, ihannemäärä on ehkä jotain 6 tosi läheistä sillä kyllä ylläpito vie myös aikaa viikottain vähintään. Hyvänpäiväntutut eivät ole yhtä tärkeitä, toki kiva lisä. Mulla on aina ollut joku 4-5 läheistä ja kovasti jo riittää. Luottamukselliset suhteet on taitolaji ehdottomasti.

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 20:15"]

Olet ilmeisesti itse tylsimys joka ei saa ystäviä

[/quote]

Mikähän sinä sitten olet? Tai ehkä en haluakaan tietää.

Sama se on parisuhteissa. Toisille olis ottajia joka sormelle, toiset ei löydä ikinä sitä yhtäkään

Höh, älkää nyt hyökätkö meidän helposti ystävystyvien kimppuun!
Itsellä on ystäviä, kavereita ja tuttuja paljon ja tutustun mielelläni uusiin ihmisiin.
Ajattelen olevani helposti lähestyttävä, hymyilen enkä puhu pahaa muista!
Sellaisia en päästä pintaa syvemmälle jotka huokuu negatiivista energiaa.
Pitkäaikainen lapsuudenystäväni haukkuu aina kaikki, milloin on huono äiti, liian lihava tai muuten sanoo rumasti. Hän aina miettii miksei saa ystäviä tai korkeintaan selkään puukottavia kavereita.
Luulen että ystävystyminen on kiinni asenteesta ja siitä millaisia ihmisiä päästää lähelleen.

Hyvä kysymys. Miksei ystävättömät saa ystäviä edes toisista ystävättömistä?

Mä niin komppaan teitä!!! Mä jotenkin haluaisin nähdä itseni millaisen kuvan annan itsestäni, miltä näytän muitten seurassa kun annan niin luotaantyöntävän kuvan itsestäni. Olenko jotenkin ylpeä, tylsä, tyhmä, inhottava...mitä teen väärin. Ja nää tuntemukset seurannu mua koko elämäni. Tunnen ettei kukaan voi pitää minusta tälläisenä kuin ole ihan oikeasti, ihana kohtalo : (

Ne, joilla on ystäviä, ovat kiinnostuneita muista ihmisistä. Heitä ei ensisijaisesti kiinnosta se, mitä muut heistä ajattelevat. 

Sosiaaliset eivät myöskään pelkää niitä pieniä mokia ja väärinkäsityksiä, joita ihmisten välisessä kanssakäymisessä pakostakin syntyy. He eivät myöskään pelkää erimielisyyksiä muiden kanssa eivätkä jaksa harrastaa loukkaantumista. On kiinnostavaa keskustella ihmisten kanssa jotka ajattelevat toisin kuin itse ajattelee. 

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 20:16"]Ei oo kyse ihmissuhdetaidoista vaan valtapeleistä ja verkostoista. Sellaiset tyypit joiden ympärillä pörrää ihmisiä ovat kuin magneetteja muillekin ihmisille, kaikki haluaa palan sellasesta "menestyksestä". Emt, huomaan monesti että tyypit ei esim tule jutteleen jos oon yksin mutta jos juttelen jo valmiiksi jonkun kanssa,niin muutakin porukkaa helposti tulee, vaikka nää ois ne samat tyypit jotka ei tuu kun olen yksin. Se ihminen on merkattu jees-tyypiksi tai jotain. 
[/quote]No johan nyt. En minä ainakaan hyödy ystävistäni ja tutuistani millään lailla vaan olen pelkästään ystävällinen.

Osaatteko te muut ei-niin-suositut olla kadehtimatta muiden onnea? Mä en voi mitään sille, että kadehdin yhtä entistä parasta kaveriani, jolla tuntuu nykysin riittävän ystäviä moninverroin mitä mulla. Mun Facebookissakin on jotain 50 henkilöä, suurin osa sukulaisia :D

Aika säälittävää, peruskoulussa mullakin oli vielä useampi kaveri. Nyt enää 1, ja muutama tällainen "supersuosittu" etäkaveri, joita en juuri koskaan edes näe.

Tiedän, että suuresta ystäväpiiristä voi olla haittaakin. Mulla tuo yksi jäljellä oleva kaveri onkin sitten tosiystävä, onhan sekin tietysti parempi kuin sata melko hyvää kaveria. Silti. Jos se tosiystävä matkustaa ulkomaille kesäksi niin mulla ei ole ketään kenen kanssa kahvitella.

Ja omasta yrityksestä ei ole kyllä kiinni. Yhdessä vaiheessa soittelin paljonkin tutuille ja yritin järjestää tapaamisia, mutta aina muilla tuntui olevan menoa. Jotain vikaa mussa varmaan nykyään on, kun ennen kelpasin, ja nyt en enää.