Lue keskustelun säännöt.
Noloin tilanteesi ylipainon takia?
13.03.2015 |
Tuttavapariskunta oli tehnyt kylppäriremontin. Wc-pöntön liima oli kuulema lähes kuivunut. Olivat itse jo käyttäneet sitä, mutta kehottivat istumaan varovasti. Noh, niinhän siinä kävi, että koko pönttö rojahti nurin ja etureuna halki. Voi jumalauta kun hävetti! Nyt alkaa dieetti! Onko muilla läskeillä ollut noloja tilanteita?
Kommentit (924)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha ketju.
Ap huijaa. Meillä ei ole pytty ollenkaan kiinni. Liimaa ei tarvita välttämättä ollenkaan.
Sitä minäkin ihmettelin aloituksessa. Ei pyttyä liimata, vaan se työnnetään kahteen metalliputkeen, joka ovat sementillä kiinni muurattu seinään. Sitten mutterit kiristetään ja pytty pysyy siinä. Jos haluaa niin ehkä silikonia voi laittaa yläreunaan kaakelin ja pytyn väliseen rakoon.
Jos taas kyseessä on laitteille asetettava pytty, niin sekin nojaa ihan vain lattiaa vasten ja kiinnitetään pulteilla
Pultteja ei saa nykyisin enää käyttää. Pyttyliimalla liimataan lattiaan. Pulttaamisessa on vesivahinkoriski ja muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 11:51"]17-vuotiaana yhdellä leirillä onnistuin rikkomaan kaksi sänkyä viikon aikana. En siis pomppinut niillä tai mitään, toinen meni kun istahdin sille ja toinen siinä, kun laitoin illalla maaten. Olivat kyllä vanhoja ja hapristuneita leirikeskuksen sänkyjä. Silloin painoa oli 140 kg, nykyään on tuotakin enemmän.
Painoit 17v jo 140 kiloa? Herranjumala. Sähän teet hidasta kuolemaa, kai sä sen tiiät. Mitä sä oikein syöt ja kuinka paljon jos saa kysyä?
Niin minuakin kauhistuttaa, en itsekään ole mikään laiheliini, mutta kuitenkin ihmettelen. hyvä jos olet pystynyt laihduttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Anoppilassa tehdään aina liikaa ruokaa, jolloin minua sekä puolisoani (molemmat ylipainoisia) painostetaan syömään ruoat loppuun, kun "teille varmaan maistuu". Puolison sisarukset ovat hoikempia, eikä heille koskaan tuputeta ruokaa samalla tavalla. Pari kertaa puoliso on ihan oikeasti joutunut suuttumaan aiheesta, mutta silti sama toistuu melkein joka kerta.
Meillä sama tilanne kans aina. Meillä anoppiila yli 300 km päässä eli ollaan siellä useampi päivä.Yhtä syömistä koko ajan. Ollaan kans sanottu mutta sanovat että tykkäävät kun meille maistuu ja että sisarukset sellaisia nirppanokkia.Pitäis vaan sanoa reilusti että ei mutta ollaan yritetty ja pahoittavat mielensä Eikä sitäkään halua .Mekin ollaan muutenkin molemmat ylipainoisia myös.
Keksikää anoppilassa jotain muuta yhteistä tekemistä kuin syöminen. Menkää kävelylle, museoon, metsään, rantaan, urheilukisoihin, konserttiin, pelatkaa lautapelejä, siivotkaa yhdessä, katsokaa valokuvia, ottakaa uusia kuvia, kirjoittakaa sukuhistoria jne. Ideoita noin alkuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppilassa tehdään aina liikaa ruokaa, jolloin minua sekä puolisoani (molemmat ylipainoisia) painostetaan syömään ruoat loppuun, kun "teille varmaan maistuu". Puolison sisarukset ovat hoikempia, eikä heille koskaan tuputeta ruokaa samalla tavalla. Pari kertaa puoliso on ihan oikeasti joutunut suuttumaan aiheesta, mutta silti sama toistuu melkein joka kerta.
Meillä sama tilanne kans aina. Meillä anoppiila yli 300 km päässä eli ollaan siellä useampi päivä.Yhtä syömistä koko ajan. Ollaan kans sanottu mutta sanovat että tykkäävät kun meille maistuu ja että sisarukset sellaisia nirppanokkia.Pitäis vaan sanoa reilusti että ei mutta ollaan yritetty ja pahoittavat mielensä Eikä sitäkään halua .Mekin ollaan muutenkin molemmat ylipainoisia myös.
Mun äiti on juuri tuollainen ruoantuputtaja. On sellaista ikäpolvea, jolle pahin painajainen on se, että ruoka loppuu kesken, varsinkin jos on vieraita. Viikonloppuvierailun jälkeen on yleensä jo ihan valmis paastoamaan alkuviikon, mutta yleensä sieltä lähden mukanani sellaiset määrät ylijäämäruokaa, jolla pärjään parhaimmillaan yksin asuessani seuraavaan viikonloppuun. Onneksi ylipainoa ei itselläni ole vielä niin paljon, etteivät vaatteet mahtuisi enää päälle, vaikka vanhemmilta pois lähtiessä saattaakin olla vaikeuksia saada housut kiinni. Mutta korona-ajan vuoksi tauolla olevat liikuntaharrastukset ja keski-ikä alkavat kyllä jo vähän näkyä vyötäröllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keksikää anoppilassa jotain muuta yhteistä tekemistä kuin syöminen. Menkää kävelylle, museoon, metsään, rantaan, urheilukisoihin, konserttiin, pelatkaa lautapelejä, siivotkaa yhdessä, katsokaa valokuvia, ottakaa uusia kuvia, kirjoittakaa sukuhistoria jne. Ideoita noin alkuun.
Helpommin sanottu kuin tehty...
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut tätä ketjua nyt sivulle 15 asti enkä kyllä keksi mikä näissä asioissa on hauskaa. Lihavuus selkeästi hävettää teitä ja hankaloittaa ja rajoittaa elämäänne. Siltikään ette tee asialle mitään. Luulisi, että viitsisitte laihduttaa sen verran, että vaatteet menee päälle ja pysy päällä hajoamatta. Mutta ei, kun sen sijaan survotte itsenne kolme numeroa liian pieniin vaatteisiin ja märisette kun housut ratkeaa kävellessä.
Ja tuo jonka hääpuku oli hajonnut kirkon käytävälle ei kyllä puhu totta. Tositilanteessa puku olisi hajonnut autoon istuessa tai sieltä poistuttaessa, ja silloin häät olisi lykkääntyneet. Mutta tuo on mahdotonta, että puku kestää ongelmitta autoon menon ja sieltä poistumisen eli kumartelun ja istumisen, mutta suorassa kävellessä ratkeaa niin että putoaa lattialle. Vähän liikaa mielikuvitusta :)
Lue ketjun otsake uudestaan. Mielestäni ihmiset ovat ihan hyväntuulisina kertoneet kommelluksistaan elämissään, eivät "märisten."
Kannattaa keskittää huomio siihen omaan elämään ja antaa muiden keskittyä omaansa - eikö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noloimpia varmaan nuo, et ei meinaa mahtua luentosalien penkin ja laskettavan pöydän väliin. Oon koronafuksi, joten ei oo onneks montaa kertaa vielä tarvinnut ahtautua, mutta pääsykokeissa laskin muutaman tavaran viereiselle penkille, ja kun otin siitä juomapullon pois, koko penkki tietenkin nousi ja kaikki siinä olleet tavarat lensivät pitkin lähimpiä penkkirivejä. Siinä sitten yritin kerätä ajokortit, eväät yms. liian pienessä tilassa kun puoli salia katsoi.
Hävettää myös kaikki "tienantajat" yms. jotka väistävät suurieleisesti kaupan käytävillä vaikka tilaa olisi molempien kulkea ja väliin mahtuisi rekka poikittain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ekaa kertaa naisystävän luona. Istahdin säkkituoliin, mutta en enää päässyt siitä omin voimin ylös. Nainen joutui vetämään molemmista käsistä ja meinasi lentää selälleen, kun lopulta sai minut pystyyn.
Onneksi nuo säkkituolit ja upottavat nojatuolit ja sohvat on hankalia normaalipainoisillekin, varsinkin jos ei ole tottunut sellaisista nousemaan ylös. Joistain säkkituoleista on melkein pakko yrittää hivuttautua ensin lattialle, että pääsee ylös edes jotenkin "kunniallisesti".
Tuossa kohtaa pitäisi hälytyskellojen soida päässä ja kovaa. Normaali ihminen pääsee kyllä käsin auttamatta ylös säkkituolista, lattialta, sohvalta, mistä vaan. Jos ei pääse, on lihaskunto huolestuttavan heikko.
Harva asia korreloi ennenaikaisen kuoleman kanssa yhtä vahvasti kuin kyvyttömyys päästä lattialta ylös käsin auttamatta.
En ymmärrä, miten te ihmiset sallitte itsenne päästä tuollaiseen kuntoon. Olen tavannut hoikkia alle 30-vuotiaita, joissa ei ole mitään vikaa, mutta lattialta ei meinata ylös päästä.
Loppuu nyt se parempien ihmisten sössötys ja takaisin hauskoihin tarinoihin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs mies, joka kaikin tavoin ilmaisi, että olen liian lihava, yritti saada minut pois porukasta, joka oli lähdössä jatkoille eräälle kesämökille. Puhui jotain epätasapareista. Sanoin, että sopii minulle. En vain kertonut, että se jatkopaikkamökki oli minun. Kaikki muut, paitsi se mies, lähdettiin jatkamaan iltaa. Nolo tyyppi silloin ja edelleenkin.
Hahhahhaa! Aivan paras!
👍👍👍👍👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppilassa tehdään aina liikaa ruokaa, jolloin minua sekä puolisoani (molemmat ylipainoisia) painostetaan syömään ruoat loppuun, kun "teille varmaan maistuu". Puolison sisarukset ovat hoikempia, eikä heille koskaan tuputeta ruokaa samalla tavalla. Pari kertaa puoliso on ihan oikeasti joutunut suuttumaan aiheesta, mutta silti sama toistuu melkein joka kerta.
Meillä sama tilanne kans aina. Meillä anoppiila yli 300 km päässä eli ollaan siellä useampi päivä.Yhtä syömistä koko ajan. Ollaan kans sanottu mutta sanovat että tykkäävät kun meille maistuu ja että sisarukset sellaisia nirppanokkia.Pitäis vaan sanoa reilusti että ei mutta ollaan yritetty ja pahoittavat mielensä Eikä sitäkään halua .Mekin ollaan muutenkin molemmat ylipainoisia myös.
Mun äiti on juuri tuollainen ruoantuputtaja. On sellaista ikäpolvea, jolle pahin painajainen on se, että ruoka loppuu kesken, varsinkin jos on vieraita. Viikonloppuvierailun jälkeen on yleensä jo ihan valmis paastoamaan alkuviikon, mutta yleensä sieltä lähden mukanani sellaiset määrät ylijäämäruokaa, jolla pärjään parhaimmillaan yksin asuessani seuraavaan viikonloppuun. Onneksi ylipainoa ei itselläni ole vielä niin paljon, etteivät vaatteet mahtuisi enää päälle, vaikka vanhemmilta pois lähtiessä saattaakin olla vaikeuksia saada housut kiinni. Mutta korona-ajan vuoksi tauolla olevat liikuntaharrastukset ja keski-ikä alkavat kyllä jo vähän näkyä vyötäröllä.
Lihavien ja hoikkien ero on siinä, että me hoikat emme katso tarpeelliseksi ahmia kylässä sen enempää kuin kotonakaan. Sama se, miten paljon tuputetaan, jos minulle ei enää maistu, en syö.
En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, joilla housut kiristää kyläilyn tai loman jälkeen. Jos jotain, minun vaatteni pyörivät päällä loman jälkeen -toimintalomilla kun tuppaa laihtumaan.
Naurettavaa, että aikuiset ihmiset syyttävät muiden "tuputusta" ja oikeuttavat sillä lihomisensa. Kun kyse on vain siitä, ettei itse kykene sanomaan kiitos, olen kylläinen.
Eli puutteellisesta impulssikontrollista.
Varo ettei sada sieraimiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rehellisesti sanottuna ei kyllä tule juuri mitään mieleen, vaikka olen kutakuinkin koko elämäni ollut ylipainoinen.
Yhden ainoan kerran alkoi yksi henkilö kännissä asiasta v1ttuilemaan - mutta otin sen ihan vaan v1ttuiluna.
Ja kerran lentokoneessa säikähdin kun istuinvyö yltti nipin napin kiinni. Häpeä oli senttien päässä. Vasta matkalla löysin mistä sitä säädetään.
Usein kuulen myös kehuja siitä, miten olen laihtunut, vaikka olen vuosia painanut saman verran. Sitäkään en osaa ottaa mikroaggressiona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs mies, joka kaikin tavoin ilmaisi, että olen liian lihava, yritti saada minut pois porukasta, joka oli lähdössä jatkoille eräälle kesämökille. Puhui jotain epätasapareista. Sanoin, että sopii minulle. En vain kertonut, että se jatkopaikkamökki oli minun. Kaikki muut, paitsi se mies, lähdettiin jatkamaan iltaa. Nolo tyyppi silloin ja edelleenkin.
Hahhahhaa! Aivan paras!
👍👍👍👍👍
Tämä on kyllä niin ässä että ansaitsee päätyä kohtaukseksi johonkin leffaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs mies, joka kaikin tavoin ilmaisi, että olen liian lihava, yritti saada minut pois porukasta, joka oli lähdössä jatkoille eräälle kesämökille. Puhui jotain epätasapareista. Sanoin, että sopii minulle. En vain kertonut, että se jatkopaikkamökki oli minun. Kaikki muut, paitsi se mies, lähdettiin jatkamaan iltaa. Nolo tyyppi silloin ja edelleenkin.
Hahhahhaa! Aivan paras!
👍👍👍👍👍
Tämä on kyllä niin ässä että ansaitsee päätyä kohtaukseksi johonkin leffaan.
Ajattelin ihan samaa :D.
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei koskaan löydy sopivia työvaatteita. Olen 130-kiloinen, mutta näytän ehkä noin max 110-kiloiselta, koska olen sellainen harteikas tasainen junttura ilman varsinaista "sumopainijan jättimahaa". Aina minulle ehdotetaan, että tuossa olisi xl-työtakki, että se lienee sopiva. Joo..o, ei jääkään napit ja napinreijät kuin 15 sentin päähän toisistaan ja jos käsiä nostaa, niin hartioista ritisee takin saumat rikki. Joka työpaikassa sama homma, ihan aina.
Edellisessä työpaikassa sanottiin, että sinullehan pitää jo saada uusia työpaitoja, kun tuo sinun nykyinen on niin pinttynyt ja kulahtanut. Totesin, että en ole enää kolmeen vuoteen vaivautunut pyytämään, koska aina tulee se liian pieni xl, vaikka varta vasten pyytäisin joka ainoa kerta 3 tai 4-xl kokoisen.
Miksi et voi laihduttaa niin että mahdut XL-kokoisiin vaatteisiin? Selkeästi sinua veeituttaa olla noin läski, joten miksi et tee asialle mitään?
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut tätä ketjua nyt sivulle 15 asti enkä kyllä keksi mikä näissä asioissa on hauskaa. Lihavuus selkeästi hävettää teitä ja hankaloittaa ja rajoittaa elämäänne. Siltikään ette tee asialle mitään. Luulisi, että viitsisitte laihduttaa sen verran, että vaatteet menee päälle ja pysy päällä hajoamatta. Mutta ei, kun sen sijaan survotte itsenne kolme numeroa liian pieniin vaatteisiin ja märisette kun housut ratkeaa kävellessä.
Ja tuo jonka hääpuku oli hajonnut kirkon käytävälle ei kyllä puhu totta. Tositilanteessa puku olisi hajonnut autoon istuessa tai sieltä poistuttaessa, ja silloin häät olisi lykkääntyneet. Mutta tuo on mahdotonta, että puku kestää ongelmitta autoon menon ja sieltä poistumisen eli kumartelun ja istumisen, mutta suorassa kävellessä ratkeaa niin että putoaa lattialle. Vähän liikaa mielikuvitusta :)
Luit 15 sivua, mutta et otsikkoa? Kyse on noloista tapauksista. Ei näiden ole edes tarkoitus olla hauskoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei koskaan löydy sopivia työvaatteita. Olen 130-kiloinen, mutta näytän ehkä noin max 110-kiloiselta, koska olen sellainen harteikas tasainen junttura ilman varsinaista "sumopainijan jättimahaa". Aina minulle ehdotetaan, että tuossa olisi xl-työtakki, että se lienee sopiva. Joo..o, ei jääkään napit ja napinreijät kuin 15 sentin päähän toisistaan ja jos käsiä nostaa, niin hartioista ritisee takin saumat rikki. Joka työpaikassa sama homma, ihan aina.
Edellisessä työpaikassa sanottiin, että sinullehan pitää jo saada uusia työpaitoja, kun tuo sinun nykyinen on niin pinttynyt ja kulahtanut. Totesin, että en ole enää kolmeen vuoteen vaivautunut pyytämään, koska aina tulee se liian pieni xl, vaikka varta vasten pyytäisin joka ainoa kerta 3 tai 4-xl kokoisen.
Miksi et voi laihduttaa niin että mahdut XL-kokoisiin vaatteisiin? Selkeästi sinua veeituttaa olla noin läski, joten miksi et tee asialle mitään?
Luuletko oikeasti, että ihmiset olisi niin tyhmiä, ettei olisi tullut mieleen, että jotain pitäisi tehdä?
Sinä et kuitenkaan tiedä mitään toisen tilanteesta. Saattaisit itse olla samoista lähtökohdista vielä lihavampi ellet olisi sitä ennen tukehtunut onaan erinomaisuuteesi.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei koskaan löydy sopivia työvaatteita. Olen 130-kiloinen, mutta näytän ehkä noin max 110-kiloiselta, koska olen sellainen harteikas tasainen junttura ilman varsinaista "sumopainijan jättimahaa". Aina minulle ehdotetaan, että tuossa olisi xl-työtakki, että se lienee sopiva. Joo..o, ei jääkään napit ja napinreijät kuin 15 sentin päähän toisistaan ja jos käsiä nostaa, niin hartioista ritisee takin saumat rikki. Joka työpaikassa sama homma, ihan aina.
Edellisessä työpaikassa sanottiin, että sinullehan pitää jo saada uusia työpaitoja, kun tuo sinun nykyinen on niin pinttynyt ja kulahtanut. Totesin, että en ole enää kolmeen vuoteen vaivautunut pyytämään, koska aina tulee se liian pieni xl, vaikka varta vasten pyytäisin joka ainoa kerta 3 tai 4-xl kokoisen.
Miksi et voi laihduttaa niin että mahdut XL-kokoisiin vaatteisiin? Selkeästi sinua veeituttaa olla noin läski, joten miksi et tee asialle mitään?
Luuletko oikeasti, että ihmiset olisi niin tyhmiä, ettei olisi tullut mieleen, että jotain pitäisi tehdä?
Sinä et kuitenkaan tiedä mitään toisen tilanteesta. Saattaisit itse olla samoista lähtökohdista vielä lihavampi ellet olisi sitä ennen tukehtunut onaan erinomaisuuteesi.-ohis
Mielen heikkoutta. Mene olemaan läski johonkin muualle, kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei koskaan löydy sopivia työvaatteita. Olen 130-kiloinen, mutta näytän ehkä noin max 110-kiloiselta, koska olen sellainen harteikas tasainen junttura ilman varsinaista "sumopainijan jättimahaa". Aina minulle ehdotetaan, että tuossa olisi xl-työtakki, että se lienee sopiva. Joo..o, ei jääkään napit ja napinreijät kuin 15 sentin päähän toisistaan ja jos käsiä nostaa, niin hartioista ritisee takin saumat rikki. Joka työpaikassa sama homma, ihan aina.
Edellisessä työpaikassa sanottiin, että sinullehan pitää jo saada uusia työpaitoja, kun tuo sinun nykyinen on niin pinttynyt ja kulahtanut. Totesin, että en ole enää kolmeen vuoteen vaivautunut pyytämään, koska aina tulee se liian pieni xl, vaikka varta vasten pyytäisin joka ainoa kerta 3 tai 4-xl kokoisen.
Miksi et voi laihduttaa niin että mahdut XL-kokoisiin vaatteisiin? Selkeästi sinua veeituttaa olla noin läski, joten miksi et tee asialle mitään?
Luuletko oikeasti, että ihmiset olisi niin tyhmiä, ettei olisi tullut mieleen, että jotain pitäisi tehdä?
Sinä et kuitenkaan tiedä mitään toisen tilanteesta. Saattaisit itse olla samoista lähtökohdista vielä lihavampi ellet olisi sitä ennen tukehtunut onaan erinomaisuuteesi.-ohis
Mielen heikkoutta. Mene olemaan läski johonkin muualle, kiitos.
Mene itse pätemään johonkin toiseen ketjuun.
Anoppilassa tehdään aina liikaa ruokaa, jolloin minua sekä puolisoani (molemmat ylipainoisia) painostetaan syömään ruoat loppuun, kun "teille varmaan maistuu". Puolison sisarukset ovat hoikempia, eikä heille koskaan tuputeta ruokaa samalla tavalla. Pari kertaa puoliso on ihan oikeasti joutunut suuttumaan aiheesta, mutta silti sama toistuu melkein joka kerta.