Lue keskustelun säännöt.
Noloin tilanteesi ylipainon takia?
13.03.2015 |
Tuttavapariskunta oli tehnyt kylppäriremontin. Wc-pöntön liima oli kuulema lähes kuivunut. Olivat itse jo käyttäneet sitä, mutta kehottivat istumaan varovasti. Noh, niinhän siinä kävi, että koko pönttö rojahti nurin ja etureuna halki. Voi jumalauta kun hävetti! Nyt alkaa dieetti! Onko muilla läskeillä ollut noloja tilanteita?
Kommentit (924)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihana ketju!
Itse mietin, että en onneksi ole ollut kovin noloissa tilanteissa ylipainon vuoksi, mutta sitten kertomus virkistyspäivistä toi muiston mieleen… kyllä näitä tilanteita varmaan on ollut useampiakin, mutta olen ehkä yrittänyt työntää mielen taka-alalle.
Muutama vuosi sitten työpaikan tyhy-päivänä menimme urheilukeskukseen, jossa oli ”kivoja” yhteisleikkejä. No ne nopeustestit, viestit yms olivat vielä jotenkin ok, mutta sitten tuli ns. palikkaviesti. Palikathan olivat semipehmeitä kuutioita, joista piti rakentaa polku. Tämän polun päällä sitten piti mennä yli konttaamalla ja jos käsi tai jalka osui maahan, niin eikun alusta! Pirtsakka ohjaaja oli ehkä max 50 kg 20-vuotias ja vikkelästi näytti miten rata kontataan. Arvatkaas miten kävi kun 100 kiloinen n. 50-vuotias lähtee ylittämään sitä rataa? No ensinnäkään en meinannut saada kaikki raajoja sopimaan kapeille kuutiolle ja kaiken lisäksi ne lyttääntyivät ihan maahan asti. Hyvä jos pari kuutiota pääsin ja edessä oli joku 20. Useamman kerran yritin mennä kunnes nolona sanoin samassa joukkueessa olevalle työkaverille, että juu en pääse, mene sinä mun puolesta. Se mikä vähän lohdutti oli, että oli normaalipainoisillakin vaikeuksia siinä. Mutta kaikki muut kyllä selvittivät radan. Yllättäen joukkueemme tuli viimeiseksi.
Meidän työpaikan tyhy-päivät järjestää aina kaksi himourheilijaa. Joka kerta samantyyppistä toimintaa. Jäisin mieluummin töihin, mutta ei saa vaan kaikki mukaan kivaa yhteishenkeä kohottamaan! Ensi kerralla olen tyhy-päivänä sairaana.
Ei vaan ensi kerralla olet normaalipainoinen ja hyvässä kunnossa ja menet mukaan.
Minä olen hoikka enkä suostuisi konttamaan jotain rataa palikoiden päällä. Ei helkkari. En osallistu yhteenkään työpaikan pelleilyyn.
Toinen normaalipainoinen komppaa, että aika paljon saa asioita niellä ja sietää muutenkin työpaikalla. En virkisty hillumalla alasti työkavereiden seurassa, konttaamalla (!) sillä että painoni julkistetaan tai minua kosketetaan haluamattani. Minulla on fyysinen koskemattomuus ja kehorauha. Jos se tekee minusta tosikon niin ihan sama. Olen elänyt sitäkin aikaa, kun rivot jutut, seksuaalinen häirintä ja sopimaton koskettelu olivat asioita, joille pitäisi vain hymistellä.
Tuosta painon julkistamisesta tuli mieleen oppikoukuaika eli nykyinen yläkoulu. Liikuntatunnilla meidät punnittiin ja opettaja huusi kovaan ääneen jokaisen painon. En ymmärtänyt muuta tarkoitusta tuolle toiminnalle
kuin oppilaiden nolaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Symppistä kaikille, kiitos tästä vertaistukiketjusta! Lihoin opiskeluaikana puhjenneen masennuksen ja ahdistuksen vuoksi (tai oikeastaan siitä seuranneen ahmimisen vuoksi) lyhyessä ajassa +35kg. Noloja hetkiä oli ainakin:
* Menin toista kesää samaan markettiin kesätöihin kassalle. Esihenkilöni oli tilannut minulle ison kasan työvaatteita edellisen kesän koollani, vaikka olin laittanut varovaisen tekstiviestin, että vaatekokoni saattaa olla vähän muuttunut. Sovitin, eikä housut mahtuneet kuin puolireiteen. Oli noloa kertoa pomolleni, että täytyy lähettää koko vaateröykkiö takaisin. :(
* Lähdin melomaan kajakilla ensimmäistä kertaa ja olin innoissani. En mahtunut istuma-aukosta leveän persukseni vuoksi sisään lainkaan.
Olen pudottanut noista ajoista sittemmin 15kg, vielä olisi tarkoitus jatkaa.
Ai lihoit ihan +35 kg? Minä kun luulin, että lihoit -35 kg 😑😑😑🤦🏼♀️
Vierailija kirjoitti:
En olisi uskonut tätä, ellei olisi sattunut omalle kohdalleni... Nimittäin joitakin vuosia sitten kävelin ajatuksissani Naantalin vanhankaupungin alueella ja yhtäkkiä kadun vierellä jossain näytössä vilahti numero. Hölmistyneenä katsoin sitä ja tajusin sen olevan ohi kulkeville autoille tarkoitettu nopeusmittari. Käännyin katsomaan, oliko taakseni ilmestynyt huomaamatta auto, mutta ei, ihan yksin siinä kadulla käyskentelin.
Silloin tuli kyllä oikeasti mastodonttifiilis :D
Kyllä moni mittari nappaa ihan pyöräilijästä/kävelijästä lukemat. Olen itse 48 kg ja mittarit ovat ottaneet minustakin lukemia.
Kenkien nauhojen solmiminen. Käytän nyt mieluummin tarralenkkareita.
Vessassa takapuolen pyyhkiminen vaikeaa.....
Olen lihaksikas 115 kiloinen. En koe että olisi jotain hävettävää. Päinvastoin. Olen toki ylipainoinen nykystandardeilla. Kuntosalia 4 kertaa viikossa ja Hiit reeniä 2.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vatsaa on kirjoitti:
Kenkien nauhojen solmiminen. Käytän nyt mieluummin tarralenkkareita.
Vessassa takapuolen pyyhkiminen vaikeaa.....
Kun on päästänyt itsensä tuommoiseen kuntoon niin eikö siinä oikeasti käy mielessä että olisi syytä tehdä korjausliikettä? Onhan se nyt oman elämänsä haaskaamista jos ei normaaleista toiminnoista enää suoriudu.
Vierailija kirjoitti:
Olin töissä aiemmin yhdessä käsinefirmassa. Leikkasin käsineiden osia ja vuoria. Välillä piti viedä ne kotiompelijoille ja tuoda valmiit pois. Yhdellä ylipainoisella naisella oli aina kahviaika kun menin. Aina naurettiin asialle
Olet kyllä todella nolo, eli ainakin puoliksi oikeassa ketjussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vatsaa on kirjoitti:
Kenkien nauhojen solmiminen. Käytän nyt mieluummin tarralenkkareita.
Vessassa takapuolen pyyhkiminen vaikeaa.....Kun on päästänyt itsensä tuommoiseen kuntoon niin eikö siinä oikeasti käy mielessä että olisi syytä tehdä korjausliikettä? Onhan se nyt oman elämänsä haaskaamista jos ei normaaleista toiminnoista enää suoriudu.
Eiköhän jokainen painon kanssa kamppaileva ole nämä itsestäänselvyydet miettinyt jo sata kertaa. Besserwisserit voi perustaa ihan oman ketjun toitotuksilleen.
Nuo tyhy-päivät ovat meidän työpaikalla jotain, jonne ei voi valita meneekö vai ei. Sinnehän mennään ja piste. Varmaan kolmasosa työntekijöistä ei noista pidä ja olisi mieluummin töissä, mutta ei tule kuuloonkaan, että tyhy-päivästä jäisi pois. Siitä tulee kuulkaa puhuttelu! Ja jos yrittää tyhy-päivillä vetäytyä vähän takavasemmalle ”iloisista karkeloista”, niin osastonhoitaja tulee vaikka väkisin repimään kaikki mukaan. Ainoa keino on ainakin meidän työpaikalla olla sairaana. Ikinä en oikeista töistä huijaisi ja olisi ”sairaana”, työmoraalini on korkea. Mutta nämä tyhjänpäiväiset tyhy-päivät, jotka saattavat olla tosi nöyryyttäviä joillekin…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuo tyhy-päivät ovat meidän työpaikalla jotain, jonne ei voi valita meneekö vai ei. Sinnehän mennään ja piste. Varmaan kolmasosa työntekijöistä ei noista pidä ja olisi mieluummin töissä, mutta ei tule kuuloonkaan, että tyhy-päivästä jäisi pois. Siitä tulee kuulkaa puhuttelu! Ja jos yrittää tyhy-päivillä vetäytyä vähän takavasemmalle ”iloisista karkeloista”, niin osastonhoitaja tulee vaikka väkisin repimään kaikki mukaan. Ainoa keino on ainakin meidän työpaikalla olla sairaana. Ikinä en oikeista töistä huijaisi ja olisi ”sairaana”, työmoraalini on korkea. Mutta nämä tyhjänpäiväiset tyhy-päivät, jotka saattavat olla tosi nöyryyttäviä joillekin…
Onko sun työsopimuksessa mitään mainintaa turhista hippaloista? Omassani ei ainakaan ole ja sen takia en ole osallistunutkaan mihinkään työajalla tai sen ulkopuolella järjestettyihin ylimääräisiin tilaisuuksiin 20:een vuoteen.
Olisipa niin paljon pokkaa että tekisi kantelun syrjinnästä noista tyky-pelleilyistä joissa pakotetaan ohjelmaan jossa ei huomioida ihmisten rajoitteita (ylipaino, liikunnalliset haasteet). Itselläni on diagnosoitu liikuntarajoite jonka takia voin helposti jäädä pois aktiviteeteista jotka ei ole minulle turvallisia, mutta eipä sitä aina ole kiva huudella diagnooseja työkavereiden edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maha voi pitää melkoista ääntä välillä. Hiljaisessa ympäristössä tämä voi olla noloa
Vierailija kirjoitti:
Nuo tyhy-päivät ovat meidän työpaikalla jotain, jonne ei voi valita meneekö vai ei. Sinnehän mennään ja piste. Varmaan kolmasosa työntekijöistä ei noista pidä ja olisi mieluummin töissä, mutta ei tule kuuloonkaan, että tyhy-päivästä jäisi pois. Siitä tulee kuulkaa puhuttelu! Ja jos yrittää tyhy-päivillä vetäytyä vähän takavasemmalle ”iloisista karkeloista”, niin osastonhoitaja tulee vaikka väkisin repimään kaikki mukaan. Ainoa keino on ainakin meidän työpaikalla olla sairaana. Ikinä en oikeista töistä huijaisi ja olisi ”sairaana”, työmoraalini on korkea. Mutta nämä tyhjänpäiväiset tyhy-päivät, jotka saattavat olla tosi nöyryyttäviä joillekin…
Mä menisin mieluummin siihen puhutteluun. Tai tosiaan valehtelisin olevani kipeä, vaikka muuten pyrin olemaan aina rehellinen. Mä oon aikuinen ja käyn töissä vain maksaakseni laskut, en todellakaan osallistu piirileikkeihin. Ja muuten olen kyllä sosiaalinen tyyppi, mutta en jaksa sitä tekopirteää tiimihengen nostatusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä oli ketju kamalista työpaikan tutustumisleikeistä ja muista, vieläköhän se löytyisi. Hirveää miten ihmisiä voidaan nöyryyttää näiden varjolla.
No, kyllä noita sängyn hajoamisia ja persauksista ratkeavia housuja käy meille kevyemmillekin jos yhtään lohduttaa. Olin jotain 45 kg ja eksä noin 70 kg kun sänky hajosi altamme kesken aktin :D ja housut rakeaa takalistosta aina jossain nolossa tilanteessa, niin on käynyt jo monta kertaa... Taitaa pyöräily kuluttaa kaikki housut haaruksista ja persauksista kun aina hajoaa sieltä ensin ja pyöräilen ihan kaikkialle.
Vierailija kirjoitti:
Olisipa niin paljon pokkaa että tekisi kantelun syrjinnästä noista tyky-pelleilyistä joissa pakotetaan ohjelmaan jossa ei huomioida ihmisten rajoitteita (ylipaino, liikunnalliset haasteet). Itselläni on diagnosoitu liikuntarajoite jonka takia voin helposti jäädä pois aktiviteeteista jotka ei ole minulle turvallisia, mutta eipä sitä aina ole kiva huudella diagnooseja työkavereiden edessä.
Jo lähemmäs 90-v. äitini kertoi että hänen työpaikkansa virkistystilaisuuksia olivat illallinen esim. Kulosaaren kasinolla tai teatterissa. Käsittämätöntä millaista virkistys nykyisin on. Kaikkea muutakin keksisin, kylpylä, hieronta tms.
Mä hikoilen kuin pieni sika ja painoa oli tuossa aamulla 53 kg. Outo tuo yleistys että vaan ylipainoiset hikoilisivat. Ja kyllä, oon kovassa kunnossa et ei johdu edes huonosta kunnosta. Silti mun jäliltä saattaa olla joku penkki ihan märkä kun takareidet ja selkä hikoo. En kehtaa pitää vaaleita paitoja ollenkaan, melkein aina musta tai joku tummakuvioinen paita. Pahinta on kun kesäkuumalla pitää shortseja ja sitten se reisien nahkea iho tarttuu vaikka johonkin tuoliin kiinni... Ja kun kestän niin huonosti kuumaa niin en ihan oikeasti pysty pitämään helteellä mitään housujakaan, varmaan pökertyisin :(
Vieraassa paikassa putosin ulkoeteisen lattian läpi vyötäröä myöten. Tarvittiin kolme miestä ja puukkosaha aukon suurentamiseksi että saatiin irti ja nostettua ylös. Kyllä hävetti vaikka oli toki vanha talo ja lattia varmaan lahonnut. Isäntäväki haki jostain vanhan oven reiän peitoksi että juhlat saattoivat jatkua ja muut pääsi kulkemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vieraassa paikassa putosin ulkoeteisen lattian läpi vyötäröä myöten. Tarvittiin kolme miestä ja puukkosaha aukon suurentamiseksi että saatiin irti ja nostettua ylös. Kyllä hävetti vaikka oli toki vanha talo ja lattia varmaan lahonnut. Isäntäväki haki jostain vanhan oven reiän peitoksi että juhlat saattoivat jatkua ja muut pääsi kulkemaan.
Kai sä maksoit korjaukset?
Tuommoset tyky-harrastukset on sellasta, millä ostetaan lähinnä mielenrauhaa että jotain on tehty. Jumppa ja taukovenyttely olisi kai oikeita toimenpiteitä vaikka niska- hartiaseudun ongelmiin.