Lue keskustelun säännöt.
Noloin tilanteesi ylipainon takia?
13.03.2015 |
Tuttavapariskunta oli tehnyt kylppäriremontin. Wc-pöntön liima oli kuulema lähes kuivunut. Olivat itse jo käyttäneet sitä, mutta kehottivat istumaan varovasti. Noh, niinhän siinä kävi, että koko pönttö rojahti nurin ja etureuna halki. Voi jumalauta kun hävetti! Nyt alkaa dieetti! Onko muilla läskeillä ollut noloja tilanteita?
Kommentit (924)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen. 160 cm ja 116 kg ja onhan näitä sattunut, tuoleja rikkoutunut alta jne.
Viimeisin lauantaina espoolaisessa kauppakeskuksessa, jossa poikkesin ravintolaan buffet-lounaalle. Kun istahdin pöytään, muovinen tuoli tuntui jotenkin vähän huteralta, mutta tuntui sitten kuitenkin kantavan joten istuin - mitä muutakaan tehdä, kun muunlaisia tuoleja ei ollut. Jossain vaiheessa kuitenkin tuoli petti: ei edes katkennut ne jalat vaan vääntyi alta mutkalle niin että huomasin istuvani lattialle. Lisäksi en omin avuin päässyt ylös eikä kukaan halunnut edes auttaa, ehkä koska Koronan takia pitäisi pitää etäisyyttä eikä mulla ollut edes maskia koska olin juuri ollut syömässä. Siinä ihmiset katsoi ringissä kun varmaan vartin taistelin itseäni ylös sieltä maasta. Hyvä ettei sentään taputtaneet kun lopulta onnistuin.
En pysty läskin takia myös pyyhkimään persettäni paperilla ollenkaan. Tämä on aiheuttanut kauhua paikoissa joissa ei ole suihkua vessassa. Ei auta kuin sulloa alushousuni ja persvakoon paperia ja toivoa ettei paskajämäy kauheasti sieltä haise.
Ja joo olen yrittänyt laihduttaa yli 10 vuotta mutta käytännössä lihonut koko ajan vaan lisää.
Anteeksi, mutta en ymmärtänyt, miten saat persvakoon paperia, mutta et kuitenkaan pysty pyyhkimään pyllyäsi? Työnnätkö sormenpäillä, jotenkin kurottamalla ja hivuttamalla paperia sinne vai miten ihmeessä pyyhkiminen ei onnistu vaikka paperin saat maaliin asti?
Jos oikeasti joku on niin lihava, ettei tämä onnistu niin tässä erittäin pitkäselkäisen lyhytraajaisen toimiva vinkki: sinulla on myös etupuoli. Mene sellaiseen "hätälasku lentokoneessa" asentoon, pää polviin, polvet haralleen, käsi sinne etukautta ja löydät kyllä ns. oikean osoitteen. Muista vain siinäkin "edestä taakse" eli älä hommaa pöpöjä ja tulehduksia vaikka operoit poikkeavasti etukautta.
Näin mä olen aina tehnyt.
-N37, BMI 23
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Painan 109kg ja jäin jumiin puutarhatuoliin
Olin sukujuhlissa ja istuin perättäin kaksi puutarhatuolia hajalle. Tilanne oli jo itsessään äärimmäisen nolo, mutta sitten eräs vanha äijä totesi erittäin kuuluvaan ääneen: "Kyllä jumalauta kehtaa."
Ei siinä muuta kuin että kiitin mut ylösauttaneita henkilöitä ja poistuin suoraan tienvarteen odotteleen taksia. Onneks sain jälkeenpäin tukee paikallaolijoilta, ettei nyt niin pahalta näyttänyt.
Luokkakokouksen päivällisellä ravintolassa tarjoilija tokaisi juomatilausta kysyessään samalla isoon ääneen, että ”mä voin sulle tuoda samalla myös leveämmän ja käsinojattoman tuolin. Mahdut paremmin, niin on mukavampaa.” Tarjoilija tarkoitti varmaan hyvää, oli itsekin vähän pullero ja kyllähän trendikkään, kapean loungepenkin käsinojat kieltämättä puristi mun lanneläskejä. Mun itsetunto ei kuitenkaan olis ollu ihan niin hyvä, että koko porukan edessä ois tarttenu penkkiä vaihtaa. Meni kokolailla fiilis.
Työpaikan virkistyspäivässä oli suppailua. Laudan painoraja 90 kg. Ei ihan loppuun asti ajateltua. Olin ainoa, joka ylitti rajan. Jäin katselemaan rannalle.
Toinen ”ajattelemattomuus” duunipaikalla oli koko väelle järjestetty kuntomittauspäivä, johon kuului BMI:n, vyötärön, kehon koostumuksen mittaus ja kuntopyöräilyn avulla jotkut pulssimittaukset. Kaikki avoimessa tilassa niin, että toiset kuulivat toistensa tulokset kun slimmit personal trainerit niitä kailottivat. Mahtavaa. Kuntotestin jälkeen ”virkistäydytään mukavasti; uinti & sauna 😂” Aivan mahtava ja itsetuntoa kohottava ohjelma silloin kun ylipainoa on 25 kg. Kiitos, pomot. No, he harrastivatkin kestävyysjuoksua. Minä en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työporukalla mentiin lentämällä Ivaloon. Kone oli joku pikkunen Embraer tms. malliltaan. En osannu edes arvata, että siinä on lyhyemmät vyöt kuin muissa. Muihin koneisiin aina mahtunu ok ja vyö riittänyt ihan ok. Nyt eka kertaa ei riittänytkään. En silloin tiennyt, että tarvittaessa saisi niitä lisälenkkejä vyöhön pyytämällä. Tungin paniikissa mutta mahd. vaivihkaa sen vyön kiinni niin, että laitoin sen toisen reiden ali ja kiinnitin lukon vain toisen reiden päälle. Puolikkaan sylin peitin takilla. Vaarallista, mutta menin ihan paniikkiin. Sen jälkeen olen aina keksinyt tekosyyn olla lähtemättä matkalle, jos vaan olen tiennyt ennalta, että konetyyppi on se embraer. Näitä asioita ei toki normaalipainoiset ikinä ajattele, ja oma vikahan se läskiys on, mutta näyttäähän se maailma vaikka lentämisen suhteen erilaiselta kun joudut jännittämään tällaisia.
Ei nyt varsinaisesti noloa, mutta inhottavaa ja jäi mieleen: Työporukalla Lapissa lähdettiin baarissa tavattujen ”bisnesukkojen” kanssa jatkoille heidän mökilleen. Isompi porukka koolla ja ei nyt ollu mielessä mitään kummempaa todellakaan, kunhan mentiin ja juteltiin kahden työporukan kesken.
Kuitenkin kävelymatkalla eräs ukoista alkaa pohtia takana kävellessään kaverilleen, että ”on tolla yhdellä muijalla kyllä aika karseen leveä prsaus…” johon kaverinsa toteaa, että ”no mut voihan se olla kokemus tollastakin kokeilla kerran elämässä. Älä kuitenkaan luule, että mä tohon ton mun katsomani vaihtaisin”. Olivat siis kai ajatelleet jo pidemmälle ja jakaneet naisia keskenään ”jatkojen suhteen”. Juu, olin siellä mökillä aika vmäinen ja kaadoin salaa litran heidän kallista konjakkiaan keittiössä viemäriin. Oli paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi mennä terasseille, missä on ne rimpulatuolit puurimoilla ja ohuilla metallijaloilla. Pitää aina keksiä joku tekosyy joko ohittaa paikka ja jatkaa eteenpäin tai sitten seistä kun muut istuu (selkä jumissa…) Välillä tuntuu, että osa trendikkäimmistä paikoista laittaa tahallaan nuo rimpulatuolit terasseille, jotta heidän terassilleen saapuu vain hoikkaa ja kaunista väkeä?
Symppistä kaikille, kiitos tästä vertaistukiketjusta! Lihoin opiskeluaikana puhjenneen masennuksen ja ahdistuksen vuoksi (tai oikeastaan siitä seuranneen ahmimisen vuoksi) lyhyessä ajassa +35kg. Noloja hetkiä oli ainakin:
* Menin toista kesää samaan markettiin kesätöihin kassalle. Esihenkilöni oli tilannut minulle ison kasan työvaatteita edellisen kesän koollani, vaikka olin laittanut varovaisen tekstiviestin, että vaatekokoni saattaa olla vähän muuttunut. Sovitin, eikä housut mahtuneet kuin puolireiteen. Oli noloa kertoa pomolleni, että täytyy lähettää koko vaateröykkiö takaisin. :(
* Lähdin melomaan kajakilla ensimmäistä kertaa ja olin innoissani. En mahtunut istuma-aukosta leveän persukseni vuoksi sisään lainkaan.
Olen pudottanut noista ajoista sittemmin 15kg, vielä olisi tarkoitus jatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työpaikan virkistyspäivässä oli suppailua. Laudan painoraja 90 kg. Ei ihan loppuun asti ajateltua. Olin ainoa, joka ylitti rajan. Jäin katselemaan rannalle.
Toinen ”ajattelemattomuus” duunipaikalla oli koko väelle järjestetty kuntomittauspäivä, johon kuului BMI:n, vyötärön, kehon koostumuksen mittaus ja kuntopyöräilyn avulla jotkut pulssimittaukset. Kaikki avoimessa tilassa niin, että toiset kuulivat toistensa tulokset kun slimmit personal trainerit niitä kailottivat. Mahtavaa. Kuntotestin jälkeen ”virkistäydytään mukavasti; uinti & sauna 😂” Aivan mahtava ja itsetuntoa kohottava ohjelma silloin kun ylipainoa on 25 kg. Kiitos, pomot. No, he harrastivatkin kestävyysjuoksua. Minä en.
Tökeröt järjestelyt molemmissa.
Puolison työpaikalla oli myös virk.päivän ohjelmassa kehonkoostumusmittaukset yms. Mittaajat olivat antaneet jokaiselle omat tuloksensa paperilla, mitään ei kailotettu. Sitten sai kahden kesken mittaajan kanssa keskustella tuloksistaan yms. Anna ihmeessä palautetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana ketju!
Itse mietin, että en onneksi ole ollut kovin noloissa tilanteissa ylipainon vuoksi, mutta sitten kertomus virkistyspäivistä toi muiston mieleen… kyllä näitä tilanteita varmaan on ollut useampiakin, mutta olen ehkä yrittänyt työntää mielen taka-alalle.
Muutama vuosi sitten työpaikan tyhy-päivänä menimme urheilukeskukseen, jossa oli ”kivoja” yhteisleikkejä. No ne nopeustestit, viestit yms olivat vielä jotenkin ok, mutta sitten tuli ns. palikkaviesti. Palikathan olivat semipehmeitä kuutioita, joista piti rakentaa polku. Tämän polun päällä sitten piti mennä yli konttaamalla ja jos käsi tai jalka osui maahan, niin eikun alusta! Pirtsakka ohjaaja oli ehkä max 50 kg 20-vuotias ja vikkelästi näytti miten rata kontataan. Arvatkaas miten kävi kun 100 kiloinen n. 50-vuotias lähtee ylittämään sitä rataa? No ensinnäkään en meinannut saada kaikki raajoja sopimaan kapeille kuutiolle ja kaiken lisäksi ne lyttääntyivät ihan maahan asti. Hyvä jos pari kuutiota pääsin ja edessä oli joku 20. Useamman kerran yritin mennä kunnes nolona sanoin samassa joukkueessa olevalle työkaverille, että juu en pääse, mene sinä mun puolesta. Se mikä vähän lohdutti oli, että oli normaalipainoisillakin vaikeuksia siinä. Mutta kaikki muut kyllä selvittivät radan. Yllättäen joukkueemme tuli viimeiseksi.
Meidän työpaikan tyhy-päivät järjestää aina kaksi himourheilijaa. Joka kerta samantyyppistä toimintaa. Jäisin mieluummin töihin, mutta ei saa vaan kaikki mukaan kivaa yhteishenkeä kohottamaan! Ensi kerralla olen tyhy-päivänä sairaana.
Ravintolan "looshissa" jäin vatsasta kiinni pöydän ja penkin väliin. Se oli sinällään jo kamalaa, mutta vielä kamalampaa oli, kun ravintolan väki keittiötä myöten alkoi kovaan ääneen hössöttäen etsiä pöytää, johon mahtuisin. Painoin silloin 15 kiloa enemmän kuin nyt, mutta edelleen kartan noita pöytä-penkki-yhdistelmiä ravintoloissa ja abc-tyyppisissä paikoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hävettää raskaus kyselyt loman jälkeen. Eikä edes kysytty yhden tai kaksi kertaa, vaan ainakin 4 tai 5. Tuli tosiaan vain syötyä hyvin. En voi ymmärtää minkälainen törppö nykypäivänä kysyy tuollaista asiaa?! En kerää painoa vatsan alueelle kovin helposti, joten ymmärrän että pienikin pömppis herättää ajatuksia. Olisivat kuitenkin malttaneet vähän aikaa odottaa että kasvaako vatsa vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Ihana ketju!
Itse mietin, että en onneksi ole ollut kovin noloissa tilanteissa ylipainon vuoksi, mutta sitten kertomus virkistyspäivistä toi muiston mieleen… kyllä näitä tilanteita varmaan on ollut useampiakin, mutta olen ehkä yrittänyt työntää mielen taka-alalle.
Muutama vuosi sitten työpaikan tyhy-päivänä menimme urheilukeskukseen, jossa oli ”kivoja” yhteisleikkejä. No ne nopeustestit, viestit yms olivat vielä jotenkin ok, mutta sitten tuli ns. palikkaviesti. Palikathan olivat semipehmeitä kuutioita, joista piti rakentaa polku. Tämän polun päällä sitten piti mennä yli konttaamalla ja jos käsi tai jalka osui maahan, niin eikun alusta! Pirtsakka ohjaaja oli ehkä max 50 kg 20-vuotias ja vikkelästi näytti miten rata kontataan. Arvatkaas miten kävi kun 100 kiloinen n. 50-vuotias lähtee ylittämään sitä rataa? No ensinnäkään en meinannut saada kaikki raajoja sopimaan kapeille kuutiolle ja kaiken lisäksi ne lyttääntyivät ihan maahan asti. Hyvä jos pari kuutiota pääsin ja edessä oli joku 20. Useamman kerran yritin mennä kunnes nolona sanoin samassa joukkueessa olevalle työkaverille, että juu en pääse, mene sinä mun puolesta. Se mikä vähän lohdutti oli, että oli normaalipainoisillakin vaikeuksia siinä. Mutta kaikki muut kyllä selvittivät radan. Yllättäen joukkueemme tuli viimeiseksi.
Meidän työpaikan tyhy-päivät järjestää aina kaksi himourheilijaa. Joka kerta samantyyppistä toimintaa. Jäisin mieluummin töihin, mutta ei saa vaan kaikki mukaan kivaa yhteishenkeä kohottamaan! Ensi kerralla olen tyhy-päivänä sairaana.
Ei vaan ensi kerralla olet normaalipainoinen ja hyvässä kunnossa ja menet mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Ravintolan "looshissa" jäin vatsasta kiinni pöydän ja penkin väliin. Se oli sinällään jo kamalaa, mutta vielä kamalampaa oli, kun ravintolan väki keittiötä myöten alkoi kovaan ääneen hössöttäen etsiä pöytää, johon mahtuisin. Painoin silloin 15 kiloa enemmän kuin nyt, mutta edelleen kartan noita pöytä-penkki-yhdistelmiä ravintoloissa ja abc-tyyppisissä paikoissa.
Hyvä, kun huomasit ajoissa. Mulle on käynyt niin että syödessä maha alkoi ottamaan kiinni pöytään ja se alkoi keikkumaan hengityksen tahdissa. Oli aika vaikea päästä pois sieltä välistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihana ketju!
Itse mietin, että en onneksi ole ollut kovin noloissa tilanteissa ylipainon vuoksi, mutta sitten kertomus virkistyspäivistä toi muiston mieleen… kyllä näitä tilanteita varmaan on ollut useampiakin, mutta olen ehkä yrittänyt työntää mielen taka-alalle.
Muutama vuosi sitten työpaikan tyhy-päivänä menimme urheilukeskukseen, jossa oli ”kivoja” yhteisleikkejä. No ne nopeustestit, viestit yms olivat vielä jotenkin ok, mutta sitten tuli ns. palikkaviesti. Palikathan olivat semipehmeitä kuutioita, joista piti rakentaa polku. Tämän polun päällä sitten piti mennä yli konttaamalla ja jos käsi tai jalka osui maahan, niin eikun alusta! Pirtsakka ohjaaja oli ehkä max 50 kg 20-vuotias ja vikkelästi näytti miten rata kontataan. Arvatkaas miten kävi kun 100 kiloinen n. 50-vuotias lähtee ylittämään sitä rataa? No ensinnäkään en meinannut saada kaikki raajoja sopimaan kapeille kuutiolle ja kaiken lisäksi ne lyttääntyivät ihan maahan asti. Hyvä jos pari kuutiota pääsin ja edessä oli joku 20. Useamman kerran yritin mennä kunnes nolona sanoin samassa joukkueessa olevalle työkaverille, että juu en pääse, mene sinä mun puolesta. Se mikä vähän lohdutti oli, että oli normaalipainoisillakin vaikeuksia siinä. Mutta kaikki muut kyllä selvittivät radan. Yllättäen joukkueemme tuli viimeiseksi.
Meidän työpaikan tyhy-päivät järjestää aina kaksi himourheilijaa. Joka kerta samantyyppistä toimintaa. Jäisin mieluummin töihin, mutta ei saa vaan kaikki mukaan kivaa yhteishenkeä kohottamaan! Ensi kerralla olen tyhy-päivänä sairaana.
Ei vaan ensi kerralla olet normaalipainoinen ja hyvässä kunnossa ja menet mukaan.
Minä olen hoikka enkä suostuisi konttamaan jotain rataa palikoiden päällä. Ei helkkari. En osallistu yhteenkään työpaikan pelleilyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihana ketju!
Itse mietin, että en onneksi ole ollut kovin noloissa tilanteissa ylipainon vuoksi, mutta sitten kertomus virkistyspäivistä toi muiston mieleen… kyllä näitä tilanteita varmaan on ollut useampiakin, mutta olen ehkä yrittänyt työntää mielen taka-alalle.
Muutama vuosi sitten työpaikan tyhy-päivänä menimme urheilukeskukseen, jossa oli ”kivoja” yhteisleikkejä. No ne nopeustestit, viestit yms olivat vielä jotenkin ok, mutta sitten tuli ns. palikkaviesti. Palikathan olivat semipehmeitä kuutioita, joista piti rakentaa polku. Tämän polun päällä sitten piti mennä yli konttaamalla ja jos käsi tai jalka osui maahan, niin eikun alusta! Pirtsakka ohjaaja oli ehkä max 50 kg 20-vuotias ja vikkelästi näytti miten rata kontataan. Arvatkaas miten kävi kun 100 kiloinen n. 50-vuotias lähtee ylittämään sitä rataa? No ensinnäkään en meinannut saada kaikki raajoja sopimaan kapeille kuutiolle ja kaiken lisäksi ne lyttääntyivät ihan maahan asti. Hyvä jos pari kuutiota pääsin ja edessä oli joku 20. Useamman kerran yritin mennä kunnes nolona sanoin samassa joukkueessa olevalle työkaverille, että juu en pääse, mene sinä mun puolesta. Se mikä vähän lohdutti oli, että oli normaalipainoisillakin vaikeuksia siinä. Mutta kaikki muut kyllä selvittivät radan. Yllättäen joukkueemme tuli viimeiseksi.
Meidän työpaikan tyhy-päivät järjestää aina kaksi himourheilijaa. Joka kerta samantyyppistä toimintaa. Jäisin mieluummin töihin, mutta ei saa vaan kaikki mukaan kivaa yhteishenkeä kohottamaan! Ensi kerralla olen tyhy-päivänä sairaana.
Ei vaan ensi kerralla olet normaalipainoinen ja hyvässä kunnossa ja menet mukaan.
Minä olen hoikka enkä suostuisi konttamaan jotain rataa palikoiden päällä. Ei helkkari. En osallistu yhteenkään työpaikan pelleilyyn.
Toinen normaalipainoinen komppaa, että aika paljon saa asioita niellä ja sietää muutenkin työpaikalla. En virkisty hillumalla alasti työkavereiden seurassa, konttaamalla (!) sillä että painoni julkistetaan tai minua kosketetaan haluamattani. Minulla on fyysinen koskemattomuus ja kehorauha. Jos se tekee minusta tosikon niin ihan sama. Olen elänyt sitäkin aikaa, kun rivot jutut, seksuaalinen häirintä ja sopimaton koskettelu olivat asioita, joille pitäisi vain hymistellä.
Vanha ketju.
Ap huijaa. Meillä ei ole pytty ollenkaan kiinni. Liimaa ei tarvita välttämättä ollenkaan.
Tähän pyyhkimiskohuun vielä kommentoisin, että pyttyjä on eri mallisia ja korkuisia. Mulla onnistuu kotona pyyhkiminen ihan normaalisti, mutta vanhemmilla käydessä hankalammin, kun ei saa samanlaista pyyhkimisasentoa. Kotona on pieni ja matala pytty, vanhemmilla isompi ja korkeampi. Pitkä mieheni joutuu käyttämään kotona myös koroketta sairauden vuoksi ja joudun ottamaan sen aina oman paskomisen ajaksi pois.