Lue keskustelun säännöt.
Noloin tilanteesi ylipainon takia?
13.03.2015 |
Tuttavapariskunta oli tehnyt kylppäriremontin. Wc-pöntön liima oli kuulema lähes kuivunut. Olivat itse jo käyttäneet sitä, mutta kehottivat istumaan varovasti. Noh, niinhän siinä kävi, että koko pönttö rojahti nurin ja etureuna halki. Voi jumalauta kun hävetti! Nyt alkaa dieetti! Onko muilla läskeillä ollut noloja tilanteita?
Kommentit (924)
Jonotimme pitkään erääseen laitteeseen Särkänniemessä, kun tuli vihdoin meidän vuoromme, niin turvakaari ei mahtunutkaan kiinni. Kaikki tuijottivat, henkilökunta yritti puskea kaarta väkisin, mutta ei se vain lukittunut. Silloin tajusin olevani liikalihava ja häpesin silmät päästäni.. Puolisoni on hoikka ja hyväkuntoinen, mutta minä olen vuosien varrella paisunut kuin pullataikina. Toki osittain sairastelun ja lääkityksen vuoksikin, mutta en minä ajatellut noin lihava olevani. Sen jälkeen en voinut enää nauttia ruoasta ja herkuista, vaan seuraan jokaista suupalaani sairaalloisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kampaaja ei saanut pumpattua tuolia ylöspäin koska olin liian läski :( Tuoli vaan sihahteli muttei liikkunut mihinkään.
Vessahuumoria, kun sitä aloituksessakin oli.
En mahtunut sukulaisten wc-istuimelle lainkaan, kun se oli sijoitettu niin lähellä seinää ja toisella puolen tuli vastaan allaskaappi bidee-hanoineen.
Eikö niitä pyttyjä voi todellakaan sijoittaa väljemmin?
Vierailija kirjoitti:
Kampaaja ei saanut pumpattua tuolia ylöspäin koska olin liian läski :( Tuoli vaan sihahteli muttei liikkunut mihinkään.
Sama homma. Juuri mahduin käsinojien väliin ja tuntui että koko tuoli huojui.
Olen ollut reilusti ylipainoinenkin, mutta noloin tilanne nuorena aikuisena oli, kun sain ihan liian pienen pyjaman. Hoitaja tuhahteli ja toi sitten ”miesten koon” ilkeästi tuhahdellen. Olin 175/68 ja tosi kipeänä enkä osannut muuta kuin häpeillä. Vasta vuosia myöhemmin tuli mieleen, että minä en ollutkaan liian iso vaan hoitaja ihan m*lkku. Tapahtui ysärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lentokoneen tuolit ovat kyllä hyvä mitta omalle keholle.
Juuri näin. Tosin moni normaalipainoinen ja hoikkakin valittaa lentokoneen penkeistä. Pitkillä ei ole tarpeeksi jalkatilaa yms. Voisikohan näiden lentsikoiden suunnittelijat mitenkään ottaa huomioon sitä että suuri osa väestöstä on ylipainoisia ja vaikka ei olisikaan niin monilla on liikuntavamma, raskaus, jne.
Jos haluaa matkustaa mukavasti, voi ostaa lipun ykkösluokasta.
Ei sekään takaa oikotietä onnelaan. Takavuosina olin tulossa käymään Suomessa, jo portilla herätti huomioni iso ja todella lihava mies pienen vaimonsa kanssa. Mies häsläsi ykkösluokan lipustaan (minulla on se! minun pitää päästä ensin!). Ja koneeseen päästyäni näin lentoemon asettelevan jatkokappaletta ykkösluokkalaisen vyöhön.
Koko ukko otti minua päähän niin paljon, että perille päästyämme aamuyöllä näin rouvan pujahtavan samaan leidiesiin edelläni. Pidin kovaäänisen yksinpuhelun eriössä sikamaisista miehistä ja hiljaa kuunteli rouva viereisessä eriössä.
Terveisiä vaan, Herra Sian rouva, jos satut tätä lukemaan!
Siis mitä noloa miehelle kävi tässä? Sekö ettei lentokoneen vyö riittänyt ilman jatkopaikkaa? Siksihän ne jatkopalat on olemassa. Vai että halusi palvelua mistä oli maksanut kovan hinnan ykkösluokan lipussaan? Ja mitä pahaa miehen vaimo oli tehnyt, kun hänet halusit nolata?
Koko ukko inhotti minua - oli ostanut kalliin lipun vain mahtuakseen kunnolla koneeseen ja ihmiset naureskelivat ohittaessaan jatkokappaleen kanssa ähisevään lentoemoon. Satuin myös kuulemaan, kuinka halvalla pani vaimoaan. Vaimo - miksi se oli tuollaisen sian valinnut ja kuunteli vielä kiltisti äijän mutinaa?
Vierailija kirjoitti:
Enemmän noloa sille toiselle osapuolelle, mutta tutustuin juhlissa kaverini kaveriin, keski-ikäiseen mieheen joka kysyi olenko raskaana. Vastasin etten ole ja oletin keskustelun jatkuvan kevyempään small talliin, vaan mies jäi tenttamaan että siis etkö tosiaan ole muka raskaana?! Kuka jää tenttamaan tuollaista ja miksi? Kai nyt itse tiedän olenko raskaana vai en. Ja kävin keskustelun siideritölkki kädessä. Ihme juntti.
Työkaverille ilmaantui 44-vuotiaana sellainen tätipömppö alavatsaan ja hän lihoi hiukan. Toinen kollega alkoi myös tentata ja väitellä, että on varmasti raskaana. Kyseessä oli tosi tahditon ihminen muutenkin. Tiesi sekä työkaverin iän ja että tämä on lapseton ikisinkku. Saattaa olla ihan ilkeyttäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää tapahtu joskus kymmenisen vuotta sitten kun olin vielä ylipainoinen (yli 120 kiloa) no, menin bussiin joka oli aika täynnä ja jonka käytävät olivat todella todella ahtaat. Humautin sitten perseelläni kun jäin jumiin niin cokista juoneen pojan juoman tämän päälle. Ai että nolotti. Usein myös busseissa jäin kiinni jostakin niihin käsinojiin ja monesti varmaankin jollakin ruumiinosalla (kädet/käsivarret ym) ihmisiä.
Äh, minä tein nolosti mutten oman ylipainoni takia. Eiffel-torniin mennessä oli sellaiset kapeat metalliaidat ja naureskelin äidilleni suomeksi että voi jos joku jäisi näihin jumiin. Eiköhän perästä tullut suomalainen mies joka niihin sitten juuttui, eivät saaneet omalla porukallaan häntä irrotettua. Liukenin paikalta, en tiedä miten tilanne eteni 😬
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut silminnäkijöitä, mutta aika silmät avaava hetki oli se, kun en hotellin kylpyhuoneessa meinannut millään päästä ammeesta ylös. Kierin siellä vain kuin joku hylje.
Jos olit Sisä-Suomessa niin ..kuin norppa?
Rannikolla kuin hylje.
No, aivan ihana mielikuva tulee väkisin.
Tuolle rintsikoiden pettämiselle 7/ 494;
voin kuvitella ne eturivin teinipojat ja sen huokaisujen sarjan...
Vierailija kirjoitti:
Kaveri on se ylipainoinen, mutta koska tilanne oli nolo myös mulle, niin tässä tulee.
Hyvä kaverini siis tuli vierailulle kotiini viikon ajaksi. Hän asuu nykyään kaukana, ja oltiin pitkän erossa olon jälkeen molemmat iloisia ja innoissamme, kun saataisiin viettää muutama päivä yhdessä. Järkkäilin kotona kaverille vierashuoneen nätiksi, poika keräsi kukkiakin vaasiin.
Kaveri on aina ollut ylipainoinen. Me asutaan kolmannessa kerroksessa, ei hissiä. Osasin ennakoida, että portaiden ylösnousu voisi olla hitusen työlästä, joten menin alas vastaan kantamaan matkalaukun ylös. Mutta en ikinä olisi aavistanut, kuinka *hirveä* prosessi se portaiden nousu hänelle oli! Eihän se tosiaan matkalaukkuaan olisi jaksanut kantaa, kun ei omaa kehoaankaan. Hurja puuskutus, ähinä, hikoilu, pari pieruakin taisi päästä matkan varrella - lepotauko piti pitää henkihieverissä joka puolen kerroksen välillä. Hän yritti urheana jutella ja naureskella siinä tyyliin että eihän tässä mitään, ja mä kanssa koitin onnettomana jutella hilpeitä, vaikka sydän syrjälläni pelkäsin, että se saa vielä sydänkohtauksen... Olin NIIN nolo hänen puolestaan - ja omastankinin, kun en tyhmä osannut ennakoida moista!
Viikko siinä sitten kärvisteltiin lähinnä sisätiloissa kolmannessa kerroksessa. Käytiin muutama kerta ulkona, mutta aina suunittelin päivän menot siten (ja kaverikin varmasti mielessään!), että portaiden ramppauskerrat jäivät minimiin. Kaveri ei ole tämän reissun jälkeen enää koskaan käynyt mun kotona kylässä... :(
Kuulostaa niin sydäntä särkevältä. :/ Ystävälläsi on jo henki vaarassa ylipainonsa takia.
Mun yksi tuttu on samassa jamassa. On aivan puolikuollut, kun on kävellyt parkkipaikalta talonsa alaovelle. Joskus mietin, jos hänen talonsa hissi hajoaisi, niin hän ei välttämättä pääsisi kotiinsa. Tai jos pääsisikin, ei varmaan puolessa tunnissa selviäisi urakastaan. Surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lentokoneen tuolit ovat kyllä hyvä mitta omalle keholle.
Juuri näin. Tosin moni normaalipainoinen ja hoikkakin valittaa lentokoneen penkeistä. Pitkillä ei ole tarpeeksi jalkatilaa yms. Voisikohan näiden lentsikoiden suunnittelijat mitenkään ottaa huomioon sitä että suuri osa väestöstä on ylipainoisia ja vaikka ei olisikaan niin monilla on liikuntavamma, raskaus, jne.
Jos haluaa matkustaa mukavasti, voi ostaa lipun ykkösluokasta.
Ei sekään takaa oikotietä onnelaan. Takavuosina olin tulossa käymään Suomessa, jo portilla herätti huomioni iso ja todella lihava mies pienen vaimonsa kanssa. Mies häsläsi ykkösluokan lipustaan (minulla on se! minun pitää päästä ensin!). Ja koneeseen päästyäni näin lentoemon asettelevan jatkokappaletta ykkösluokkalaisen vyöhön.
Koko ukko otti minua päähän niin paljon, että perille päästyämme aamuyöllä näin rouvan pujahtavan samaan leidiesiin edelläni. Pidin kovaäänisen yksinpuhelun eriössä sikamaisista miehistä ja hiljaa kuunteli rouva viereisessä eriössä.
Terveisiä vaan, Herra Sian rouva, jos satut tätä lukemaan!
Siis mitä noloa miehelle kävi tässä? Sekö ettei lentokoneen vyö riittänyt ilman jatkopaikkaa? Siksihän ne jatkopalat on olemassa. Vai että halusi palvelua mistä oli maksanut kovan hinnan ykkösluokan lipussaan? Ja mitä pahaa miehen vaimo oli tehnyt, kun hänet halusit nolata?
Koko ukko inhotti minua - oli ostanut kalliin lipun vain mahtuakseen kunnolla koneeseen ja ihmiset naureskelivat ohittaessaan jatkokappaleen kanssa ähisevään lentoemoon. Satuin myös kuulemaan, kuinka halvalla pani vaimoaan. Vaimo - miksi se oli tuollaisen sian valinnut ja kuunteli vielä kiltisti äijän mutinaa?
En edelleenkään ymmärrä, eikö se ole hyvä asia että isokokoinen ihminen maksaa siitä että saa paikan johon mahtuu paremmin? Mukavampi muillekin näin, ison ihmisen vieressä istuminen voi olla vieruskaverillekin hankalaa. Ja jos mies oli ilkeä vaimolleen, miksi menit itse vielä kiusaamaan vaimoparkaa lisää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveri on se ylipainoinen, mutta koska tilanne oli nolo myös mulle, niin tässä tulee.
Hyvä kaverini siis tuli vierailulle kotiini viikon ajaksi. Hän asuu nykyään kaukana, ja oltiin pitkän erossa olon jälkeen molemmat iloisia ja innoissamme, kun saataisiin viettää muutama päivä yhdessä. Järkkäilin kotona kaverille vierashuoneen nätiksi, poika keräsi kukkiakin vaasiin.
Kaveri on aina ollut ylipainoinen. Me asutaan kolmannessa kerroksessa, ei hissiä. Osasin ennakoida, että portaiden ylösnousu voisi olla hitusen työlästä, joten menin alas vastaan kantamaan matkalaukun ylös. Mutta en ikinä olisi aavistanut, kuinka *hirveä* prosessi se portaiden nousu hänelle oli! Eihän se tosiaan matkalaukkuaan olisi jaksanut kantaa, kun ei omaa kehoaankaan. Hurja puuskutus, ähinä, hikoilu, pari pieruakin taisi päästä matkan varrella - lepotauko piti pitää henkihieverissä joka puolen kerroksen välillä. Hän yritti urheana jutella ja naureskella siinä tyyliin että eihän tässä mitään, ja mä kanssa koitin onnettomana jutella hilpeitä, vaikka sydän syrjälläni pelkäsin, että se saa vielä sydänkohtauksen... Olin NIIN nolo hänen puolestaan - ja omastankinin, kun en tyhmä osannut ennakoida moista!
Viikko siinä sitten kärvisteltiin lähinnä sisätiloissa kolmannessa kerroksessa. Käytiin muutama kerta ulkona, mutta aina suunittelin päivän menot siten (ja kaverikin varmasti mielessään!), että portaiden ramppauskerrat jäivät minimiin. Kaveri ei ole tämän reissun jälkeen enää koskaan käynyt mun kotona kylässä... :(Kuulostaa niin sydäntä särkevältä. :/ Ystävälläsi on jo henki vaarassa ylipainonsa takia.
Mun yksi tuttu on samassa jamassa. On aivan puolikuollut, kun on kävellyt parkkipaikalta talonsa alaovelle. Joskus mietin, jos hänen talonsa hissi hajoaisi, niin hän ei välttämättä pääsisi kotiinsa. Tai jos pääsisikin, ei varmaan puolessa tunnissa selviäisi urakastaan. Surullista.
Reilusti ylipainoinen kaverini oli aivan kuollut kun käveltiin vajaat pari kilometriä ravintolaan. Oli hyvä sää ja muut halusivat kävellä. Puuskutti ja ähki ja hiki virtasi, vaikka tahti ei ollut mikään kova. Huolettaa miten käy terveyden kanssa tuolla menolla.
Ja tiedän että ylipainoinen voi olla hyvässä kunnossa (olen itsekin!), mutta vakava ylipaino yhdistettynä noin huonoon kuntoon täytyy olla jo melkoinen terveysriski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle ei koskaan löydy sopivia työvaatteita. Olen 130-kiloinen, mutta näytän ehkä noin max 110-kiloiselta, koska olen sellainen harteikas tasainen junttura ilman varsinaista "sumopainijan jättimahaa". Aina minulle ehdotetaan, että tuossa olisi xl-työtakki, että se lienee sopiva. Joo..o, ei jääkään napit ja napinreijät kuin 15 sentin päähän toisistaan ja jos käsiä nostaa, niin hartioista ritisee takin saumat rikki. Joka työpaikassa sama homma, ihan aina.
Edellisessä työpaikassa sanottiin, että sinullehan pitää jo saada uusia työpaitoja, kun tuo sinun nykyinen on niin pinttynyt ja kulahtanut. Totesin, että en ole enää kolmeen vuoteen vaivautunut pyytämään, koska aina tulee se liian pieni xl, vaikka varta vasten pyytäisin joka ainoa kerta 3 tai 4-xl kokoisen.
Vierailija kirjoitti:
Vessahuumoria, kun sitä aloituksessakin oli.
En mahtunut sukulaisten wc-istuimelle lainkaan, kun se oli sijoitettu niin lähellä seinää ja toisella puolen tuli vastaan allaskaappi bidee-hanoineen.
Eikö niitä pyttyjä voi todellakaan sijoittaa väljemmin?
Kuulostaa pelottavan tutulta ja frendillä oli Kalliossa asuessa myös todella ahdas suihku. Sellanen ihme syvennys, että sai ahtautua. Ei ollut mikään pesukoneen levynen vaan jotenkin kapeampi. Kumallista suunnittelua. Onneksi hän itse oli pieni ihminen, mutta tälläselle pikkusen mahakkaammalle kaveri paha.
En mahtunut ystävän autoon. Yritin etupenkille pelkääjänpaikalle.
Takana istui lapsi, jonka selkä menosuuntaan-istuimen takia etupenkkiä ei saanut aivan taakse. Häpesin niiiin.
Kaveri ihmetteli, että miehensä mahtuu vaikka on yhtä pitkä kuin minä. Ei tajunnut että mies on puolet kapeampi.
Vierailija kirjoitti:
Vessahuumoria, kun sitä aloituksessakin oli.
En mahtunut sukulaisten wc-istuimelle lainkaan, kun se oli sijoitettu niin lähellä seinää ja toisella puolen tuli vastaan allaskaappi bidee-hanoineen.
Eikö niitä pyttyjä voi todellakaan sijoittaa väljemmin?
Itse olin myös kerran kyläpaikassa kaksi yötä, jossa pytty oli aivan seinässä kiinni, varmaan ehkä 10 cm väliä. Ei saanu paskottua suolta tyhjäksi kun piti istua jalat niin yhdessä ja se paska mitä ulos sai työnnettyä, levisi sitten pitkin perseposkia.
Vierailija kirjoitti:
Olin Dohan tai Dubain (en muista kumpi) lentoasemalla konetta vaihtamassa, kun näin että kaksi portilla olevaa henkilökunnan jäsentä (miestä) katseli minua pitkään ja pyysivät naispuolisen kollegansa siihen. Se nainen sitten tuli luokseni ja pyysi sinne portille. Hän kysyi että tarvitsenko raskauteni vuoksi enemmän jalkatilaa tai muuten mukavamman penkin jatkolennolle. En ollut raskaana, joten katsoin naista vain pitkään ennen kuin sain sanottua sen ääneen. Nainen tulkkasi saman arabiaksi niille miehille, joita näytti nolottavan mokansa. En tiedä keitä siinä lopuksi eniten nolotti... Itseä kyllä vi-tuttikin aika rankasti.
Minulla ylikilot kertyvät ikävä kyllä vatsalle ja lentoasemalla päälläni oli mekko, joka nähtävästi korosti vatsanseutua.
Olisit vaan sanonut että yes please thank you. Olisit päässyt paremmille paikoille, ehkä jopa bisnekseen.
Sanoi mullekim joogaohjaaja ennen tuntia, että ei tarvi tehdä kaikkia liikkeitä raskaana. En ollut raslaana ja nykyään olen hoikka, ei tuu väärinkäsityksiä. Alkoholi pois niin vatsa litistyy.
Minä hajotin tuttavapariskunnan tuolin keittiössä. Design-jakkara vielä. Oikeasti en meinaa kehdata nähdä heitä, koska olen varma, että muistavat aina, kun vajosin lattiaan. Vanhempainillassa en meinannut mahtua pulpettiin. Aloitin heti laihdutuksen.
Mä olin aina (jo lapsena) varsin tietoinen noista ylipainon sudenkuopista, joten olin aina todella varovainen tuolien kanssa, jätin huvipuistot väliin jo siinä kohtaa, kun olisin varmaan vielä oikein hyvin sopinut laitteisiin ja lentomatkustuksesta en enää edes haaveillut, kun painoa alkoi olla reilusti yli 100 kg. Extrasuurta verenpainemittarin mansettia ja liian pientä sairaalapyjamaa en edes osannut nolostella, koska arvelin, että en ole ainut, joilla on ongelmia noiden kanssa on ollut.
Noloja tilanteita ei siis ole kohdalle osunut, mutta aika paljon jäi varmaan kokemattakin, kun en uskaltanut edes kokeilla.
Sittemmin kävin lihavuusleikkauksessa ja olen nykyään normaalipainoinen.