Noloin tilanteesi ylipainon takia?

Enemmän noloa sille toiselle osapuolelle, mutta tutustuin juhlissa kaverini kaveriin, keski-ikäiseen mieheen joka kysyi olenko raskaana. Vastasin etten ole ja oletin keskustelun jatkuvan kevyempään small talliin, vaan mies jäi tenttamaan että siis etkö tosiaan ole muka raskaana?! Kuka jää tenttamaan tuollaista ja miksi? Kai nyt itse tiedän olenko raskaana vai en. Ja kävin keskustelun siideritölkki kädessä. Ihme juntti.

Itseasiassa ei nolottanut oma poikkemani ihannepainosta, mutta varmaan monia suomalaisia olisi nolottanut.    Olin käymässä Suomessa ja asuin hotellissa.  Aamiaisella hain pari pancakesiä vaatimattomalla hillo ja kermavaahto lisänä.

Pienen matkan päässä istui perhe johon kuului isä, äiti ja pari lasta.  Olivat jo syöneet, lapset kiehnäsivät muiden syömistä arvioivien vanhempien ympärillä.   Perheen äiti katsoi saapumistani omaan pöytäämme annokseni kanssa ja totesi niin että selvästi kuului;  No ei tuonkaan kyllä pitäs syödä tuommoisia, kun on ton näkönen.   Mies sitten jatkoi:  No, en osaa sanoa.  -   hormonitoiminta naisilla kuitenkin erilainen.

Yep, olihan se hauska ja tuntui todella siltä, että oli Suomessa.   Tuolloisista asuinmaissani kun kukaan ei tällaista möläyttäisi, koska muiden kyttääminen ei kuulu kuvioon.  Siitä saa hyvin helposti täyslaidallisen takaisin ja yleisen paheksunnan.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 20:56"]

Kaveri on se ylipainoinen, mutta koska tilanne oli nolo myös mulle, niin tässä tulee.

Hyvä kaverini siis tuli vierailulle kotiini viikon ajaksi. Hän asuu nykyään kaukana, ja oltiin pitkän erossa olon jälkeen molemmat iloisia ja innoissamme, kun saataisiin viettää muutama päivä yhdessä. Järkkäilin kotona kaverille vierashuoneen nätiksi, poika keräsi kukkiakin vaasiin.

Kaveri on aina ollut ylipainoinen. Me asutaan kolmannessa kerroksessa, ei hissiä. Osasin ennakoida, että portaiden ylösnousu voisi olla hitusen työlästä, joten menin alas vastaan kantamaan matkalaukun ylös. Mutta en ikinä olisi aavistanut, kuinka *hirveä* prosessi se portaiden nousu hänelle oli! Eihän se tosiaan matkalaukkuaan olisi jaksanut kantaa, kun ei omaa kehoaankaan. Hurja puuskutus, ähinä, hikoilu, pari pieruakin taisi päästä matkan varrella - lepotauko piti pitää henkihieverissä joka puolen kerroksen välillä. Hän yritti urheana jutella ja naureskella siinä tyyliin että eihän tässä mitään, ja mä kanssa koitin onnettomana jutella hilpeitä, vaikka sydän syrjälläni pelkäsin, että se saa vielä sydänkohtauksen... Olin NIIN nolo hänen puolestaan - ja omastankinin, kun en tyhmä osannut ennakoida moista!

Viikko siinä sitten kärvisteltiin lähinnä sisätiloissa kolmannessa kerroksessa.  Käytiin muutama kerta ulkona, mutta aina suunittelin päivän menot siten (ja kaverikin varmasti mielessään!), että portaiden ramppauskerrat jäivät minimiin. Kaveri ei ole tämän reissun jälkeen enää koskaan käynyt mun kotona kylässä... :(

En usko tätä...ylipainoinenkin voi olla hyväkuntoinen eikä 3 kerros ole kovin korkealla, eri juttu esim. 5 kerros tms. Eri juttu jos on joku 200 kg...mutta normiläskille ei 3 kerros ole juttu eikä mikään vaikka vähän puuskuttaisikin.

Tämä. Itse olen ylipainoinen ja juoksen yli 40km viikossa, helposti voisi juosta portaat kolmanteen kerrokseen vaikka 10 kertaa putkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lentokoneen tuolit ovat kyllä hyvä mitta omalle keholle.

Juuri näin. Tosin moni normaalipainoinen ja hoikkakin valittaa lentokoneen penkeistä. Pitkillä ei ole tarpeeksi jalkatilaa yms. Voisikohan näiden lentsikoiden suunnittelijat mitenkään ottaa huomioon sitä että suuri osa väestöstä on ylipainoisia ja vaikka ei olisikaan niin monilla on liikuntavamma, raskaus, jne.

Jos haluaa matkustaa mukavasti, voi ostaa lipun ykkösluokasta. 

Ei sekään takaa oikotietä onnelaan. Takavuosina olin tulossa käymään Suomessa, jo portilla herätti huomioni iso ja todella lihava mies pienen vaimonsa kanssa. Mies häsläsi ykkösluokan lipustaan (minulla on se! minun pitää päästä ensin!).  Ja koneeseen päästyäni näin lentoemon asettelevan jatkokappaletta ykkösluokkalaisen vyöhön.

Koko ukko otti minua päähän niin paljon, että perille päästyämme aamuyöllä näin rouvan pujahtavan samaan leidiesiin edelläni. Pidin kovaäänisen yksinpuhelun eriössä sikamaisista miehistä ja hiljaa kuunteli rouva viereisessä eriössä.

Terveisiä vaan, Herra Sian rouva, jos satut tätä lukemaan!

Vierailija kirjoitti:

Olin tukeva tyttö 11-vuotiaana. Koulukiusaamistakin sen vuoksi oli. Tunnilla huomasin että tuoli jolla istuin romahti toiselta puoleltaan hieman alaspäin. En uskaltanut sanoa mitään opettajalle koska tiesin että kaikki olisivat nauraneet. Hilasin itseäni istumaan ehjälle puolelle tuolia, pinnistin pakaralihaksiani ja toivoin ettei tuoli romahtaisi kokonaan.

Kun tunti loppui odotin että muut lähtivät välitunnille ja kurkkasin tuolin alle. Elettiin 80-luvun vaihdetta ja silloin meillä oli metallirunkoiset muovituolit luokissa. Istuimen alla oli kaksi metallista tukiosaa joista toinen oli murtunut poikki. Tuolia piti kasassa vain toisen puolen tuki sekä kova muovi-istuin.

Tuskinpa se tuoli oli yksin painostani hajonnut kun painoin vain n. 60 kiloa ja tuoleissa istuivat monesti myös aikuiset, mutta itse ajattelin että minut tästä nyt "ristiinnaulitaan".

En uskaltanut kertoa opettajalle koko päivänä vaan istuin varovasti koko päivän toisella puolella tuolia. Seuraavana päivänäkin istuin päivän loppuun asti tuolissa ja keräsin rohkeutta ja kerroin opettajalle vasta kun kaikki olivat lähteneet kotiin. Nolotti ihan hirveästi mutta opettaja ei ollut millänsäkään vaan vei rikkinäisen tuolin pois ja toi uuden tilalle ja kukaan muu ei koskaan saanut tietää. Onneksi, sillä minusta olisi tullut koko koulun suurin naurun aihe jos luokan pahimmat kiusaajat olisivat saaneet vihiä asiasta.

En muista koskaan tunteneeni oloani yhtä noloksi ylipainoni kanssa. Teini-iässä laihduin normaalipainoiseksi.

Kyllä ne hajoavat muidenkin alla. Olin hoikka ja kevyt teini ja niin vain eräällä tunnilla kuului pamaus ja istuin lattialla. Onneksi ei sattunut.

Ensimmäinen autoni oli Datsun 100A (apina datsun)

itsellä elopainoa jo sillon runsaasti ja Datsun kulki kallellaan tästä syystä.

Auton asennosta jengi näki kaukaa, jotta tuoltahan se Sonja tulee.

Laitoin sittemmin muutaman 25 kg perunasäkin apukuskin puolelle, tasapainottamaan autoa.

Nyt jo aikuisena, n. 2-vuotta sitten sain päähäni lähteä lenkille.  Kotini lähistöllä

kulkee peltojen välissä tie jossa tien molemmin puolin noin metrin syvyiset ojat. 

Minähän liukastuin kuraan ja sinne kellahdin selälleen ojaan ja jumiin jäin, niinku täi tervaan.

Onneksi naapurin isäntä näki tapahtuneen ja haki apuvoimia. Neljä miestä yritti nostaa mut ojasta ylös,

eivät onnistuneet. Hakivat sitten lopuksi traktorin jossa trukkipiikit, miehet onnistuivat ujuttamaan kuormaliinoja kroppani alta ja traktorilla sitten nousin kevyesti ojasta. Tämän jälkeen en oo lenkille lähtenyt.

Ei itselle mutta uuden talon tupaantuliaisissa isäntä itse istuuntui saunan lauteelle rehvakkaammin ja ylälaude petti kokonaan. Onneksi meni ensimmäisenä.

Vierailija kirjoitti:

Naapurissa asuva, supermukava nainen on melko lihava ja otaksuin olevan myös aika omenavartaloinen. Ei kuitenkaan kovin paljon olla rupatella tai tunneta paremmin. Yhtenä päivänä kantoivat vauvan turvakaukaloa ja mietin vain mielessäni, että mitäköhän käyttöä ovat keksineet sille. Sitten parin viikon päästä kuulin toiselta naapurilta, että olivat saaneet tytön. Oltiin jo pariin kertaan tultu vastakkain enkä ollut kertaakaan onnitellut enkä kehdannut myöhemminkään.

Voiko nyt noin tyhmä edes muka olla. Meinasitko, että ovat alkaneet leikkiä nukeilla ja sitä kanniskelevat mukanaan kaikkialle?

Olin ryhmän mukana vierailemassa kesällä tilassa, jossa oli kylmä. Vieraille oli varattu lämpimät takit. En saanut omaani kiinni, vaikka oli suurinta kokoa.

Vierailija kirjoitti:

Olin piikkikoroissa juhlissa. Parkettiin jäi koloja.

😂😂

Olin lihonut kesälomalla ja kun yritin sulloutua farkkuihin vetoketju ei meinannut mennä millään kiinni. Kun sain sen lopulta kiinni ja rentouduin, vetoketju ratkesi täysin auki. Että voi ihmistä hävettää yksin omassa makuuhuoneessa.

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa ei nolottanut oma poikkemani ihannepainosta, mutta varmaan monia suomalaisia olisi nolottanut.    Olin käymässä Suomessa ja asuin hotellissa.  Aamiaisella hain pari pancakesiä vaatimattomalla hillo ja kermavaahto lisänä.

Pienen matkan päässä istui perhe johon kuului isä, äiti ja pari lasta.  Olivat jo syöneet, lapset kiehnäsivät muiden syömistä arvioivien vanhempien ympärillä.   Perheen äiti katsoi saapumistani omaan pöytäämme annokseni kanssa ja totesi niin että selvästi kuului;  No ei tuonkaan kyllä pitäs syödä tuommoisia, kun on ton näkönen.   Mies sitten jatkoi:  No, en osaa sanoa.  -   hormonitoiminta naisilla kuitenkin erilainen.

Yep, olihan se hauska ja tuntui todella siltä, että oli Suomessa.   Tuolloisista asuinmaissani kun kukaan ei tällaista möläyttäisi, koska muiden kyttääminen ei kuulu kuvioon.  Siitä saa hyvin helposti täyslaidallisen takaisin ja yleisen paheksunnan.

Et sitten vissiin asunut ainakaan Kiinassa, kun siellä piti asiakaspalvelijoita valistaa ennen 2008 olympiakisoja, ettei ole soveliasta möläyttää sisään astuvalle asiakkaalle, ettei kaupassa ole mitään, mikä mahtuisi tämän päälle.

Sänkykamarin puolella tapahtunutta... Yritin "ratsastaa" tekopeniksellä asettumalla kyykkysilleni sen päälle. Lopputulos: reidet ja pohkeet olivat niin paksut, ettei väline edes yltänyt strategisiin paikkoihin. Oli muuten vielä ekstrapitkä malli 🙈

Se oli yksi niistä monista hetkistä, jotka lujittivat tahdonvoimaa, että nyt pitää vähän laihtua. Nykyään olenkin laihiksella ja kohta lähdössä lenkille metsään.

Mulla jäänyt mieleen,kun tuttuva perhe oli vuokrannut mökin Kuusamosta ja pyysi meitäkin sinne.Heti ensimmäisenä päivänä lähdettiin kiertämään pientä karhuinkierrosta tais olla 12km pitkä. Minä en pysynyt muiden mukana ollenkaan . Nolotti aina kun muut jäi odottamaan minua. Tauko paikallakin olin hiestä ihan läpimärkä .En ehtinyt katsella maisemia ollenkaan.

Oli hermo kierellä sanoin jo useamman kerran ,että menkää vaan omaa tahtia mutta aina odottivat jossain kivassa paikassa ja kun tulin siihen jatkettiin heti matkaa.

Lopussa vielä kaaduin portaissa väsyneenä ja loukkasin polveni. Jälkeenpäin oon jo pystynyt nauramaankin asialle silloin ei kyllä naurattanut yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lentokoneen tuolit ovat kyllä hyvä mitta omalle keholle.

Juuri näin. Tosin moni normaalipainoinen ja hoikkakin valittaa lentokoneen penkeistä. Pitkillä ei ole tarpeeksi jalkatilaa yms. Voisikohan näiden lentsikoiden suunnittelijat mitenkään ottaa huomioon sitä että suuri osa väestöstä on ylipainoisia ja vaikka ei olisikaan niin monilla on liikuntavamma, raskaus, jne.

Jos haluaa matkustaa mukavasti, voi ostaa lipun ykkösluokasta. 

Ei sekään takaa oikotietä onnelaan. Takavuosina olin tulossa käymään Suomessa, jo portilla herätti huomioni iso ja todella lihava mies pienen vaimonsa kanssa. Mies häsläsi ykkösluokan lipustaan (minulla on se! minun pitää päästä ensin!).  Ja koneeseen päästyäni näin lentoemon asettelevan jatkokappaletta ykkösluokkalaisen vyöhön.

Koko ukko otti minua päähän niin paljon, että perille päästyämme aamuyöllä näin rouvan pujahtavan samaan leidiesiin edelläni. Pidin kovaäänisen yksinpuhelun eriössä sikamaisista miehistä ja hiljaa kuunteli rouva viereisessä eriössä.

Terveisiä vaan, Herra Sian rouva, jos satut tätä lukemaan!

Siis mitä noloa miehelle kävi tässä? Sekö ettei lentokoneen vyö riittänyt ilman jatkopaikkaa? Siksihän ne jatkopalat on olemassa. Vai että halusi palvelua mistä oli maksanut kovan hinnan ykkösluokan lipussaan? Ja mitä pahaa miehen vaimo oli tehnyt, kun hänet halusit nolata?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa ei nolottanut oma poikkemani ihannepainosta, mutta varmaan monia suomalaisia olisi nolottanut.    Olin käymässä Suomessa ja asuin hotellissa.  Aamiaisella hain pari pancakesiä vaatimattomalla hillo ja kermavaahto lisänä.

Pienen matkan päässä istui perhe johon kuului isä, äiti ja pari lasta.  Olivat jo syöneet, lapset kiehnäsivät muiden syömistä arvioivien vanhempien ympärillä.   Perheen äiti katsoi saapumistani omaan pöytäämme annokseni kanssa ja totesi niin että selvästi kuului;  No ei tuonkaan kyllä pitäs syödä tuommoisia, kun on ton näkönen.   Mies sitten jatkoi:  No, en osaa sanoa.  -   hormonitoiminta naisilla kuitenkin erilainen.

Yep, olihan se hauska ja tuntui todella siltä, että oli Suomessa.   Tuolloisista asuinmaissani kun kukaan ei tällaista möläyttäisi, koska muiden kyttääminen ei kuulu kuvioon.  Siitä saa hyvin helposti täyslaidallisen takaisin ja yleisen paheksunnan.

Et sitten vissiin asunut ainakaan Kiinassa, kun siellä piti asiakaspalvelijoita valistaa ennen 2008 olympiakisoja, ettei ole soveliasta möläyttää sisään astuvalle asiakkaalle, ettei kaupassa ole mitään, mikä mahtuisi tämän päälle.

Tuttavani asui Kiinassa muutaman vuoden. Hänet mm ajettiin ulos vaatekaupasta myyjien huutaessa "Too big! Too big!". Hieman erilainen kulttuuri tosiaan. Terkkuja jos tunnistaa :D

Olin Dohan tai Dubain (en muista kumpi) lentoasemalla konetta vaihtamassa, kun näin että kaksi portilla olevaa henkilökunnan jäsentä (miestä) katseli minua pitkään ja pyysivät naispuolisen kollegansa siihen. Se nainen sitten tuli luokseni ja pyysi sinne portille. Hän kysyi että tarvitsenko raskauteni vuoksi enemmän jalkatilaa tai muuten mukavamman penkin jatkolennolle. En ollut raskaana, joten katsoin naista vain pitkään ennen kuin sain sanottua sen ääneen. Nainen tulkkasi saman arabiaksi niille miehille, joita näytti nolottavan mokansa. En tiedä keitä siinä lopuksi eniten nolotti... Itseä kyllä vi-tuttikin aika rankasti.

Minulla ylikilot kertyvät ikävä kyllä vatsalle ja lentoasemalla päälläni oli mekko, joka nähtävästi korosti vatsanseutua.

Vierailija kirjoitti:

Mulla jäänyt mieleen,kun tuttuva perhe oli vuokrannut mökin Kuusamosta ja pyysi meitäkin sinne.Heti ensimmäisenä päivänä lähdettiin kiertämään pientä karhuinkierrosta tais olla 12km pitkä. Minä en pysynyt muiden mukana ollenkaan . Nolotti aina kun muut jäi odottamaan minua. Tauko paikallakin olin hiestä ihan läpimärkä .En ehtinyt katsella maisemia ollenkaan.

Oli hermo kierellä sanoin jo useamman kerran ,että menkää vaan omaa tahtia mutta aina odottivat jossain kivassa paikassa ja kun tulin siihen jatkettiin heti matkaa.

Lopussa vielä kaaduin portaissa väsyneenä ja loukkasin polveni. Jälkeenpäin oon jo pystynyt nauramaankin asialle silloin ei kyllä naurattanut yhtään.

Muakin hävettää ylipainoisena eniten juuri huono kunto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lentokoneen tuolit ovat kyllä hyvä mitta omalle keholle.

Juuri näin. Tosin moni normaalipainoinen ja hoikkakin valittaa lentokoneen penkeistä. Pitkillä ei ole tarpeeksi jalkatilaa yms. Voisikohan näiden lentsikoiden suunnittelijat mitenkään ottaa huomioon sitä että suuri osa väestöstä on ylipainoisia ja vaikka ei olisikaan niin monilla on liikuntavamma, raskaus, jne.

Jos haluaa matkustaa mukavasti, voi ostaa lipun ykkösluokasta. 

Ei sekään takaa oikotietä onnelaan. Takavuosina olin tulossa käymään Suomessa, jo portilla herätti huomioni iso ja todella lihava mies pienen vaimonsa kanssa. Mies häsläsi ykkösluokan lipustaan (minulla on se! minun pitää päästä ensin!).  Ja koneeseen päästyäni näin lentoemon asettelevan jatkokappaletta ykkösluokkalaisen vyöhön.

Koko ukko otti minua päähän niin paljon, että perille päästyämme aamuyöllä näin rouvan pujahtavan samaan leidiesiin edelläni. Pidin kovaäänisen yksinpuhelun eriössä sikamaisista miehistä ja hiljaa kuunteli rouva viereisessä eriössä.

Terveisiä vaan, Herra Sian rouva, jos satut tätä lukemaan!

Sinä itse se taidat sikamainen olla. Terveisiä vaan!

Olimme kylpylässä ja siellä oli aaltokone. Innolla siellä pelmasin lasten kanssa ja jostain syystä joku lapsista lähti kesken pois. Uin ja tyrkin häntä uimarenkaassa edellä, kunnes tämän jalat osui pohjaan. No, siinä kohtaa olikin itselleni sitten ihan liian matalaa, että olisin aalloissa päässyt sujuvasti seisaalleni, kun maha hipoi jo pohjaa. Lapsi kipitti edellä ja minut aallot kirjaimellisesti vyörytti perille. Tuttu mies katseli tätä nöyryytystä ja totesi, että nyt hän ymmärtää miten valaat joutuu kuivalle maalle.