Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Noloin tilanteesi ylipainon takia?
13.03.2015 |
Tuttavapariskunta oli tehnyt kylppäriremontin. Wc-pöntön liima oli kuulema lähes kuivunut. Olivat itse jo käyttäneet sitä, mutta kehottivat istumaan varovasti. Noh, niinhän siinä kävi, että koko pönttö rojahti nurin ja etureuna halki. Voi jumalauta kun hävetti! Nyt alkaa dieetti! Onko muilla läskeillä ollut noloja tilanteita?
Kommentit (924)
[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 09:26"]
Aina kaikki av-mammat sanovat olevansa normaalipainoisia, mutta täällähän on oikein läskien kokoontumisajot meneillään :D T: Oikeasti normaalipainoinen
[/quote]
Monissa ketjuissa, joissa on paino kyseessä, on tullut selväksi, että täällä on runsain mitoin yli 100 kiloisia naisia....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 09:30"]
Miksi jutuissa läski aina hikoilee tai haisee? Oon läski enkä tee kumpaakaan.
[/quote]
Mä haisen jos olen käymättä suihkussa pariin päivään, hikoilen kyllä helposti mutten sentään koko ajan :D Hikoilin paljon myös normaalipainoisena, nyt tietysti helpommin, koska kuntoni on huonompi.
Nämä pierujutut mua kummastuttaa, ei mua pieretä mitenkään erityisesti, ainoastaan jos olen syönyt tuoretta ruisleipää vähän liikaa :)
t. 110 kg
Kaveri on se ylipainoinen, mutta koska tilanne oli nolo myös mulle, niin tässä tulee.
Hyvä kaverini siis tuli vierailulle kotiini viikon ajaksi. Hän asuu nykyään kaukana, ja oltiin pitkän erossa olon jälkeen molemmat iloisia ja innoissamme, kun saataisiin viettää muutama päivä yhdessä. Järkkäilin kotona kaverille vierashuoneen nätiksi, poika keräsi kukkiakin vaasiin.
Kaveri on aina ollut ylipainoinen. Me asutaan kolmannessa kerroksessa, ei hissiä. Osasin ennakoida, että portaiden ylösnousu voisi olla hitusen työlästä, joten menin alas vastaan kantamaan matkalaukun ylös. Mutta en ikinä olisi aavistanut, kuinka *hirveä* prosessi se portaiden nousu hänelle oli! Eihän se tosiaan matkalaukkuaan olisi jaksanut kantaa, kun ei omaa kehoaankaan. Hurja puuskutus, ähinä, hikoilu, pari pieruakin taisi päästä matkan varrella - lepotauko piti pitää henkihieverissä joka puolen kerroksen välillä. Hän yritti urheana jutella ja naureskella siinä tyyliin että eihän tässä mitään, ja mä kanssa koitin onnettomana jutella hilpeitä, vaikka sydän syrjälläni pelkäsin, että se saa vielä sydänkohtauksen... Olin NIIN nolo hänen puolestaan - ja omastankinin, kun en tyhmä osannut ennakoida moista!
Viikko siinä sitten kärvisteltiin lähinnä sisätiloissa kolmannessa kerroksessa. Käytiin muutama kerta ulkona, mutta aina suunittelin päivän menot siten (ja kaverikin varmasti mielessään!), että portaiden ramppauskerrat jäivät minimiin. Kaveri ei ole tämän reissun jälkeen enää koskaan käynyt mun kotona kylässä... :(
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 22:05"]Hääpuvussani oli tiukka korsettimainen yläosa, tietty kiristetty piukeaksi. Olin hääpäivänä kävelemässä alttaria kohti isäni saattamana ja kaikki katsoivat minua. Kuului kova paukahdus, kuin autorenkaan puhkeaminen, ja yläosa ratkesi koko matkalta kyljestä jolloin koko hääpuku valahti lattialle jättäen minut puolialasti molempien sukujen silmien alle. Sen piti olla elämäni päivä :(
[/quote]
Voiko tää olla totta? Mistä tuo ääni tuli, ratkeamisestako?
Kaukaisempi sukulainen onnitteli kahvipöydässä ja kyseli koskas minulla on laskettu aika. No juu, kiitos vaan, mutta en ole raskaana. Hyvin vaivautunut hiljaisuus laskeutui...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lohduksi teille joita on raskaudesta onniteltu! Mulla on yksi hoikka tuttu, jota on monesti onniteltu kanssa. Hänellä on vaan pömppömaha.
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 20:56"]
Kaveri on se ylipainoinen, mutta koska tilanne oli nolo myös mulle, niin tässä tulee.
Hyvä kaverini siis tuli vierailulle kotiini viikon ajaksi. Hän asuu nykyään kaukana, ja oltiin pitkän erossa olon jälkeen molemmat iloisia ja innoissamme, kun saataisiin viettää muutama päivä yhdessä. Järkkäilin kotona kaverille vierashuoneen nätiksi, poika keräsi kukkiakin vaasiin.
Kaveri on aina ollut ylipainoinen. Me asutaan kolmannessa kerroksessa, ei hissiä. Osasin ennakoida, että portaiden ylösnousu voisi olla hitusen työlästä, joten menin alas vastaan kantamaan matkalaukun ylös. Mutta en ikinä olisi aavistanut, kuinka *hirveä* prosessi se portaiden nousu hänelle oli! Eihän se tosiaan matkalaukkuaan olisi jaksanut kantaa, kun ei omaa kehoaankaan. Hurja puuskutus, ähinä, hikoilu, pari pieruakin taisi päästä matkan varrella - lepotauko piti pitää henkihieverissä joka puolen kerroksen välillä. Hän yritti urheana jutella ja naureskella siinä tyyliin että eihän tässä mitään, ja mä kanssa koitin onnettomana jutella hilpeitä, vaikka sydän syrjälläni pelkäsin, että se saa vielä sydänkohtauksen... Olin NIIN nolo hänen puolestaan - ja omastankinin, kun en tyhmä osannut ennakoida moista!
Viikko siinä sitten kärvisteltiin lähinnä sisätiloissa kolmannessa kerroksessa. Käytiin muutama kerta ulkona, mutta aina suunittelin päivän menot siten (ja kaverikin varmasti mielessään!), että portaiden ramppauskerrat jäivät minimiin. Kaveri ei ole tämän reissun jälkeen enää koskaan käynyt mun kotona kylässä... :(
[/quote]
En usko tätä...ylipainoinenkin voi olla hyväkuntoinen eikä 3 kerros ole kovin korkealla, eri juttu esim. 5 kerros tms. Eri juttu jos on joku 200 kg...mutta normiläskille ei 3 kerros ole juttu eikä mikään vaikka vähän puuskuttaisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kesällä festareilla, poltin tupakkaa ja olin hieman juoman juovuksissa. Siihen tuli joku muija taputtelemaan mun mahaa ja moralisoimaan tupakan poltosta kun vauva on mahassa. Sanoin että se on vain läskiä, vitutti kieltämättä. Sitten se muikkeli sanoi että sori, hänelle on tehty tuo sama. Eli ilmeisesti hän halusi laittaa vahingon kiertämään ja kostaa toiselle pullukalle (hän ei edes ollut pahasti).
[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 09:37"]Kerran minusta tuntui ,että pieru pääsee ja pieraisinkin löysän kakan. Onneks kakkaa oli todella vähän, tämä tapahtui lievästi ylipainoisena.
[/quote]Miks tätäkin pitää alapeukuttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 10:38"][quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 09:37"]Kerran minusta tuntui ,että pieru pääsee ja pieraisinkin löysän kakan. Onneks kakkaa oli todella vähän, tämä tapahtui lievästi ylipainoisena.
[/quote]Miks tätäkin pitää alapeukuttaa?
[/quote]Tuohan on ihan huumorijuttu, minä ainakin nauroin ääneen tuolle:).
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 21:17"]
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 20:56"]
Kaveri on se ylipainoinen, mutta koska tilanne oli nolo myös mulle, niin tässä tulee.
Hyvä kaverini siis tuli vierailulle kotiini viikon ajaksi. Hän asuu nykyään kaukana, ja oltiin pitkän erossa olon jälkeen molemmat iloisia ja innoissamme, kun saataisiin viettää muutama päivä yhdessä. Järkkäilin kotona kaverille vierashuoneen nätiksi, poika keräsi kukkiakin vaasiin.
Kaveri on aina ollut ylipainoinen. Me asutaan kolmannessa kerroksessa, ei hissiä. Osasin ennakoida, että portaiden ylösnousu voisi olla hitusen työlästä, joten menin alas vastaan kantamaan matkalaukun ylös. Mutta en ikinä olisi aavistanut, kuinka *hirveä* prosessi se portaiden nousu hänelle oli! Eihän se tosiaan matkalaukkuaan olisi jaksanut kantaa, kun ei omaa kehoaankaan. Hurja puuskutus, ähinä, hikoilu, pari pieruakin taisi päästä matkan varrella - lepotauko piti pitää henkihieverissä joka puolen kerroksen välillä. Hän yritti urheana jutella ja naureskella siinä tyyliin että eihän tässä mitään, ja mä kanssa koitin onnettomana jutella hilpeitä, vaikka sydän syrjälläni pelkäsin, että se saa vielä sydänkohtauksen... Olin NIIN nolo hänen puolestaan - ja omastankinin, kun en tyhmä osannut ennakoida moista!
Viikko siinä sitten kärvisteltiin lähinnä sisätiloissa kolmannessa kerroksessa. Käytiin muutama kerta ulkona, mutta aina suunittelin päivän menot siten (ja kaverikin varmasti mielessään!), että portaiden ramppauskerrat jäivät minimiin. Kaveri ei ole tämän reissun jälkeen enää koskaan käynyt mun kotona kylässä... :(
[/quote]
En usko tätä...ylipainoinenkin voi olla hyväkuntoinen eikä 3 kerros ole kovin korkealla, eri juttu esim. 5 kerros tms. Eri juttu jos on joku 200 kg...mutta normiläskille ei 3 kerros ole juttu eikä mikään vaikka vähän puuskuttaisikin.
[/quote]
Kyllä tämä tarina on tosi, ikävä kyllä. Kaveri välttelee portaita kuin ruttoa, eikä taida liikunta muutenkaan maistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on revennyt vain housut ja p* vilkkunut liian pienten housujen takia. Ei ollut mielestäni edes noloa. Hassuja juttuja teillä muilla läskeillä. :)
Olin lapsena tuhti tyttö. Koulussa pidettiin hiihtokisat ja kisatunnelmasta innostuneena päätin hiihtää osan ladusta ennen kuin osallistujat lähtivät ladulle. Loivassa alamäessä mätkähdin mahalleni ja sukset menivät ristiin. Sätkyttelin mutten päässyt mihinkään ja opettajan piti tulla nostamaan minut ylös. Latuun jäi suuri kraateri, jota ope yritti paikata. Kuulin parin hiihtäjän myöhemmin ihmettelevän, että mikähän monttu siinä alamäessä oli...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 17:03"]Housut ratkesi kaupassa. Älysin laihduttaa ja nyt normaalipainossa.
[/quote]
Mä oon kans laihduttanu, mut niiiin iso en koskaan ollu ettei ois sopivia housuja löytyny :D
Tapasin pitkästä aikaa ystävääni ja menimme sushille. Kesken aterian, tajusin äkkiä että istuin katoaa altani. Romahdin lattialle (isolle) perseelleni niin että tömähti.
Tuoli oli siis hajonnut liitoksistaan elopainoni takia.
Voitte varmaankin kuvitella muiden asiakkaiden ilmeet... Ehkä pahinta kuitenkin on se, että ravintolan henkilökunta alkoi hirveän pahoillaan hössöttää ympärilläni ikäänkuin asia olisi ollut heidän vikansa. Toivat vielä korvaukseksi ilmaisen jälkiruoan (!!!) Ihan kuin olisin sitä enää tarvinnut! :D
Melko pian tuon tapauksen jälkeen laihdutin 30 kiloa.
17-vuotiaana yhdellä leirillä onnistuin rikkomaan kaksi sänkyä viikon aikana. En siis pomppinut niillä tai mitään, toinen meni kun istahdin sille ja toinen siinä, kun laitoin illalla maaten. Olivat kyllä vanhoja ja hapristuneita leirikeskuksen sänkyjä. Silloin painoa oli 140 kg, nykyään on tuotakin enemmän.
[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 11:01"]
Olin lapsena tuhti tyttö. Koulussa pidettiin hiihtokisat ja kisatunnelmasta innostuneena päätin hiihtää osan ladusta ennen kuin osallistujat lähtivät ladulle. Loivassa alamäessä mätkähdin mahalleni ja sukset menivät ristiin. Sätkyttelin mutten päässyt mihinkään ja opettajan piti tulla nostamaan minut ylös. Latuun jäi suuri kraateri, jota ope yritti paikata. Kuulin parin hiihtäjän myöhemmin ihmettelevän, että mikähän monttu siinä alamäessä oli...
[/quote]
Apua! Ihana. :) Voi tyttöparkaa. Varmaan aikanaan kauhea tilanne.
Alue: Aihe vapaa
Kerran minusta tuntui ,että pieru pääsee ja pieraisinkin löysän kakan. Onneks kakkaa oli todella vähän, tämä tapahtui lievästi ylipainoisena.