Kaveri vihjailee lahjatoiveita. Minulla ei varaa!

Vaikea tilanne. Voisiko vihjailut vain unohtaa? Jos toinen ottaa asian puheeksi, sano ettei sinulla ole varaa tai ettet tänä vuonna osta lahjoja.

Hyvä kaveruus kestää tämän. Jos ei kestä, toinen oli vain materiaalin perässä ja voit löytää paremmankin kaverin.

On ihan ok olla ostamatta lahjoja. En ole mikään ekoihminen mutta silti pidän lahjakulttuuria käsittämättömänä luonnonvarojen tuhlauksena. Kaverille voisi teoriassa ostaa joululahjan, muistaa synttäreillä, entäs nimpparit ja ystävänpäivä... Kerro juhlapäivien määrä tuttaviesi määrällä ja mieti, mitä järkeä tuossa tavararallissa on.

Rahasyyt ovat tietenkin toinen peruste. Niille, jotka eivät ymmärrä ensimmäistä perustelua, kerron tämän toisen. Vähävaraisena haluaisin käyttää rahat itseeni enkä vaihdella turhia ja epämieluisia tavaroita muiden kanssa. Joulut suistivat talouteni ennen kaaokseen, samoin se ajattelu että vanhemmille, sisaruksille, kummilapsille pitäisi olla jotain. Ja sitten vielö kilpavarustelu: 20 € lahja näyttää mitättömän pieneltä 50€ lahjaan verrattuna.

Lopetin lahjapelleilyn mutta välit läheisiin ovat ihan ennallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot vaan hänen kuullen, ettet varmaan osta tänä vuonna lahjoja

Mitä jos kaverini loukkaantuu tuosta? Minusta jotenkin tuntuu että niin saattaisi käydä. Ottaisi sen siis henkilökohtaisesti. 

Anna loukkaantua. Mulla on yksi tuommoinen kaveri joka ehdottelee jatkuvasti joitakin risteily , kylpyläjuttuja. Kun sanon napakasti etten ole kiinnostunut alkaa mykkäkoulu. Olenkin tehnyt uudenvuoden lupauksen ennakkoon , kaveri saa jäädä mököttämään itsekseen Ei tuollainen ole oikeaa kaveruutta , se on toisen manipulointia omaksi edukseen.

Mikset ole kiinnostunut? Onko se rahasta kiinni? Tai siis ehdotatko jotain muuta yhteistä tekemistä tilalle?

Sama vähän pisti silmään, et miksi ystävä ei saisi ehdotella kivaa yhteistä tekemistä. En ole ollenkaan varma, kumpi tuossa on se, joka toimii väärin.

Ei ole rahasta kiinni . MINÄ en ole kiinnostunut kylpylöistä enkä risteilyistä enkä mykkäkouluilevasta ex-ystävästä.  Hän etsii uuden ystävän ja kaikki on onnellisia. Itseasiassa olen kyllästynyt hänen lapselliseen käytökseen.

Etkö tosiaan näe omassa käytöksessäsi vikaa?

Varmasti löytää paremman ystävän hetkessä. Sinulla varmaan tulee noita exiä riittämään.

Kumma juttu kun me voidaan hengata ilmaisen tekemisen parissa.

Olen eri, mutta jos olet tylysti ilmaissut ettei kiinnosta risteily tai kylpylä, niin ei ole mikään ihme että hän on pahoittanut mielensä ja mököttää, vaikkei se tietysti ihan kypsää ole. 

Kukaan mun kavereista ei harrasta luksusristeilyjä tai kylpylöitä. Enkä minäkään. Siksi mulle ei tule tollasia tilanteita.

Huoh... No sinä voit kuvitella tuohon ihan minkä tahansa muun aktiviteetin tilalle, eipä se idea siitä muuksi muutu.

Ystävä ehdottaa, toinen tyrmää ehdotuksen (tylysti) - eikä syynä ollut siis raha, vaan kiinnostuksen puute, ystävä loukkaantuu, jne. Ihan saat vaihtaa kylpylän vaikka mönkijäajeluun tai elokuvissa käyntiin, tai vaikka ilmaiseen piknikiin. Raha ei ollut pointti.

Ohis

Mikä sun ongelma on? Mulla ei ole kiinnostusta kalliisiin aktiviteetteihin, siksi en edellytä tätä kavereiltakaan. Liikun normipiireissä, en keskiluokkaisten parissa.

Joo, on tullut jo selväksi että vain sinun tapasi on ainoa oikea ja jos edes joku kehtaa muuta ehdottaa, hän on ongelma. Vain sinun tapa ajatella on oikea, eikä sinun tarvitse muita edes yrittää ymmärtää.

Siinä vaiheessa kun niitä exiä (ystäviä ym. exiä) alkaa olemaan enemmän kuin nykyisiä, niin kannattaa kuitenkin vakavasti harkita peiliin vilkaisemista.

Vierailija kirjoitti:

Ja joo olisihan se lahja varmaan aika turha, jos se ei ole nyt se kallis tuote mitä hän ihaili kaupassa. Ja silti se pitäisi hankkia. Minusta alkaa vaan tuntua että olen itse vaikea ja vääränlainen.

Juuri siksi herkkulahjat ovat niin hyviä! Siinä kuitenkin toteutuu se, että "olen ajatellut sinua ja halusin ilahduttaa sinua tällä herkulla". Mutta jos se ei kolahda, sen voi aina kierrättää! Eikä tarvitse tuntea mitään syyllisyyttä, niin kuin tavaran kohdalla. Jouluna usein kierrellään eri paikoissa ja sen herkun voi viedä mennessään tuliaisina tai sitten sen voi jakaa muiden ihmisten kanssa, ettei jää itselle niin paljon syötävää. 

Meillä on taloudellisesti todella hyvä tilanne ja tytär on naimisissa miehen kanssa, jonka perheellä on taloudellisesti paljon tiukempaa. Oman suvun kesken on aikoja sitten luovuttu aikuisten lahjoista, koska kaikilla on jo kaikkea ja niistä tuli vain liikaa vaivaa ja stressiä. Eikä tullut mieleenkään, että pitäisi tyttären appivanhemmille jotain ostaa, emme näe heitä edes joka vuosi. Mutta he ovat jouluhulluja ja lahjahulluja ja saimme tyttären anopilta lahjaksi kaksi pientä purkkia omatekoista sinappia. Toinen oli hunajasinappi ja toinen turkinpippurisinappi. Näistä on ollut ihan tosi paljon iloa, ovat hyvän makuisia emmekä itse jaksaisi nähdä tuollaista vaivaa. Monesti on tilanne, että nälkäisenä menee jääkaapille ja tunkee sieltä kylmää makkaraa suuhunsa. Näissä hetkissä nämä sinapit ovat kuitenkin kohottaneet huomattavasti makuelämystä, monesti olen tyttären anoppia lämmöllä ajatellut!

Vahva ääni herkkulahjoille! Ne ovat hyvä vaihtoehto myös silloin, kun halutaan muistaa lapsen opettajaa, mutta ei haluta kuormittaa häntä turhalla krääsällä. Muistaminen on tärkeintä ja opettajanhuoneessa menevät kaupaksi ne herkut, mitä opettaja ei vie kotiinsa. Siellä on paljon opettajia, jotka eivät saa mitään ja luokanopettajat voivat saada vyöryn konvehteja. Herkkulahjan pitää kuitenkin olla herkku, joku vähän erikoisempi tai parempi tai itsetehty. Kotitekoinen fudge voisi toimia opiskeluikäisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot vaan hänen kuullen, ettet varmaan osta tänä vuonna lahjoja

Mitä jos kaverini loukkaantuu tuosta? Minusta jotenkin tuntuu että niin saattaisi käydä. Ottaisi sen siis henkilökohtaisesti. 

Anna loukkaantua. Mulla on yksi tuommoinen kaveri joka ehdottelee jatkuvasti joitakin risteily , kylpyläjuttuja. Kun sanon napakasti etten ole kiinnostunut alkaa mykkäkoulu. Olenkin tehnyt uudenvuoden lupauksen ennakkoon , kaveri saa jäädä mököttämään itsekseen Ei tuollainen ole oikeaa kaveruutta , se on toisen manipulointia omaksi edukseen.

Mikset ole kiinnostunut? Onko se rahasta kiinni? Tai siis ehdotatko jotain muuta yhteistä tekemistä tilalle?

Sama vähän pisti silmään, et miksi ystävä ei saisi ehdotella kivaa yhteistä tekemistä. En ole ollenkaan varma, kumpi tuossa on se, joka toimii väärin.

Ei ole rahasta kiinni . MINÄ en ole kiinnostunut kylpylöistä enkä risteilyistä enkä mykkäkouluilevasta ex-ystävästä.  Hän etsii uuden ystävän ja kaikki on onnellisia. Itseasiassa olen kyllästynyt hänen lapselliseen käytökseen.

Etkö tosiaan näe omassa käytöksessäsi vikaa?

Varmasti löytää paremman ystävän hetkessä. Sinulla varmaan tulee noita exiä riittämään.

Kumma juttu kun me voidaan hengata ilmaisen tekemisen parissa.

Olen eri, mutta jos olet tylysti ilmaissut ettei kiinnosta risteily tai kylpylä, niin ei ole mikään ihme että hän on pahoittanut mielensä ja mököttää, vaikkei se tietysti ihan kypsää ole. 

Kukaan mun kavereista ei harrasta luksusristeilyjä tai kylpylöitä. Enkä minäkään. Siksi mulle ei tule tollasia tilanteita.

Huoh... No sinä voit kuvitella tuohon ihan minkä tahansa muun aktiviteetin tilalle, eipä se idea siitä muuksi muutu.

Ystävä ehdottaa, toinen tyrmää ehdotuksen (tylysti) - eikä syynä ollut siis raha, vaan kiinnostuksen puute, ystävä loukkaantuu, jne. Ihan saat vaihtaa kylpylän vaikka mönkijäajeluun tai elokuvissa käyntiin, tai vaikka ilmaiseen piknikiin. Raha ei ollut pointti.

Ohis

Mikä sun ongelma on? Mulla ei ole kiinnostusta kalliisiin aktiviteetteihin, siksi en edellytä tätä kavereiltakaan. Liikun normipiireissä, en keskiluokkaisten parissa.

Joo, on tullut jo selväksi että vain sinun tapasi on ainoa oikea ja jos edes joku kehtaa muuta ehdottaa, hän on ongelma. Vain sinun tapa ajatella on oikea, eikä sinun tarvitse muita edes yrittää ymmärtää.

Siinä vaiheessa kun niitä exiä (ystäviä ym. exiä) alkaa olemaan enemmän kuin nykyisiä, niin kannattaa kuitenkin vakavasti harkita peiliin vilkaisemista.

Mulla on kavereita ja hyviä onkin. Miksi vaihtaisin heidät vaikkapa sinuun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja joo olisihan se lahja varmaan aika turha, jos se ei ole nyt se kallis tuote mitä hän ihaili kaupassa. Ja silti se pitäisi hankkia. Minusta alkaa vaan tuntua että olen itse vaikea ja vääränlainen.

Juuri siksi herkkulahjat ovat niin hyviä! Siinä kuitenkin toteutuu se, että "olen ajatellut sinua ja halusin ilahduttaa sinua tällä herkulla". Mutta jos se ei kolahda, sen voi aina kierrättää! Eikä tarvitse tuntea mitään syyllisyyttä, niin kuin tavaran kohdalla. Jouluna usein kierrellään eri paikoissa ja sen herkun voi viedä mennessään tuliaisina tai sitten sen voi jakaa muiden ihmisten kanssa, ettei jää itselle niin paljon syötävää. 

Meillä on taloudellisesti todella hyvä tilanne ja tytär on naimisissa miehen kanssa, jonka perheellä on taloudellisesti paljon tiukempaa. Oman suvun kesken on aikoja sitten luovuttu aikuisten lahjoista, koska kaikilla on jo kaikkea ja niistä tuli vain liikaa vaivaa ja stressiä. Eikä tullut mieleenkään, että pitäisi tyttären appivanhemmille jotain ostaa, emme näe heitä edes joka vuosi. Mutta he ovat jouluhulluja ja lahjahulluja ja saimme tyttären anopilta lahjaksi kaksi pientä purkkia omatekoista sinappia. Toinen oli hunajasinappi ja toinen turkinpippurisinappi. Näistä on ollut ihan tosi paljon iloa, ovat hyvän makuisia emmekä itse jaksaisi nähdä tuollaista vaivaa. Monesti on tilanne, että nälkäisenä menee jääkaapille ja tunkee sieltä kylmää makkaraa suuhunsa. Näissä hetkissä nämä sinapit ovat kuitenkin kohottaneet huomattavasti makuelämystä, monesti olen tyttären anoppia lämmöllä ajatellut!

Vahva ääni herkkulahjoille! Ne ovat hyvä vaihtoehto myös silloin, kun halutaan muistaa lapsen opettajaa, mutta ei haluta kuormittaa häntä turhalla krääsällä. Muistaminen on tärkeintä ja opettajanhuoneessa menevät kaupaksi ne herkut, mitä opettaja ei vie kotiinsa. Siellä on paljon opettajia, jotka eivät saa mitään ja luokanopettajat voivat saada vyöryn konvehteja. Herkkulahjan pitää kuitenkin olla herkku, joku vähän erikoisempi tai parempi tai itsetehty. Kotitekoinen fudge voisi toimia opiskeluikäisille.

Entä jos ei osaa tai tykkää leipoakaan :D?

Joku 50 euron juttu ei tulisi kuuloonkaan, ihan vastenmielinen ajatuskin.

.

Minä ostaisin pumpernikkelin ja koristelisin sen jouluisesti karamelliväreillä, ehkä laittaisin sen sellofaanipussiin ja sulkisin sen lahjanarulla + joku iloisen punainen sydäntarra tai jotain.

Siinä kaverille mukava muistaminen joulu- tai uudenvuodenkortin lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

 Kiitos ehdotuksista, nuo kuulostavat ihan kivalta. Ehkä mietin tätä liikaa, tuli vaan kauheat paineet kun kaveri kertoi mikä häntä kiinnostaa, vaikka sanoikin sen pilke silmäkulmassa, ja pistin merkille miten erilaisia ollaan.

Kaverisi on vain ajattelematon tai huonosti kasvatettu, tai molempia. Kyllä fiksuissa hyvätuloisissa perheissä opetetaan lapsille, että kaikissa perheissä ei ole asiat näin hyvin. Ja opetetaan sekin, ettei myöskään pidä lähteä leuhkimaan sillä oman perheen tilanteella, koska aina on myös niitä joilla, on paljon enemmän. 

Tyttären bestis on pienituloisesta perheestä ja hänelle on ostettu aina joulu- ja synttärilahja meidän vanhempien puolesta. Ja tytöt ovat sitten keskenään antaneet toisilleen lahjaksi jotain omatekemää. Joskus se on ollut piirrustus, joskus lasihelmistä tehty pieni possu tms. Muiden kavereiden kanssa tyttö on vaihtanut ihan pikkulahjoja, tämä siis joskus yläasteella ja lukiossa kun kaikilla oli jo vähän taskurahaa. Tuo tyttären bestis on ollut meille melkein kuin perheenjäsen ja hänelle annettiin myös aika arvokas ylioppilaslahjakin. 

Nyt tytär on korkeakouluvaiheessa ja edelleen hän on hyvin tietoinen siitä, että monella opiskelijalla on taloudellisesti aivan erilainen tilanne kuin hänellä itsellään. Hänellä on sijoituksia ja on myös aika varhaisessa vaiheessa alkanut tehdä oman alan töitä opintojen ohella. Mutta onneksi nykyisin nuoret tuntuvat puhuvan raha-asioista melko avoimesti joten oman ystäväpiirin taloudellinen tilanne on aika hyvin tiedossa. Hänelle on ihan selvää, ettei opiskelijoilta pyydetä kalliita lahjoja. Meiltä vanhemmilta niitä voi pyytää, mutta mekin ostamme mieluummin jotain tarpeellista ja järkevää. Viime jouluna ostettiin sekä tyttärelle että vävylle sukkia ja kalsareita, toki vähän parempia kuin mitä itse olisivat raaskineet ja näistä olivat kovin ilahtuneita. En usko että he ystävien kanssa vaihtavat joululahjoja ollenkaan. Siinä on ihan riittävästi, että ostavat sisaruksille, vanhemmille ja isovanhemmille. Ystävien kesken ehkä korkeintaan jotain itsetehtyjä pipareita, jos niitäkään.

Todellinen ystävyys ei ole kiinni siitä, minkälaisiin lahjoihin on varaa. Se, jolla on hyvä taloudellinen tilanne, saattaa ihan mielellään tarjota sille pienempituloiselle jotain, mihin hänellä ei itsellään olisi varaa, jos sydän on paikallaan. Mutta kyllä hänkin ymmärtää, että liian kallis lahja voi tuntua nololta, joten pitää siinäkin kohtuuden. Sen pienempituloisenkin olisi kuitenkin hyvä opetella se, että jos joku haluaa antaa lahjan tai apua, niin ottaa sen kiitollisuudella vastaan, eikä häpeile tai kiusaannu. Minulla on itsellä ollut nuorena aikoja, että ruuastakin on ollut tiukkaa ja välillä on ollut varaa syödä pelkkää riisiä. Silloin minulle joku viisaasti selitti, että lahjasta kieltäytyminen on vähän niin kuin ottaisi siltä lahjan vilpittömältä antajalta pois sen antamisen ilon. Kun tämän ymmärsin, oli helpompi ottaa ruokalahjat kiitollisuudella vastaan. Ja kun myöhemmin oma tilanne parani, olen pystynyt myös ilolla auttamaan jotakuta toista, jolla on ollut vaikea tilanne. Yhdelle perheelle toimitin kerran välikäden kautta 150€ jouluruokiin ja se oli heille siinä kohtaa aivan valtavan iso ilo ja apu. Vasta vuosia myöhemmin, kun tämän perheen tilanne oli paljon parempi, kerroin tästä heille. Ja heillä oli tilanne, että lähellä oli joku, joka tarvitsi apua, niin varastivat tämän ideani ja lahjoittivat salaa, kun vuorostaan pystyivät!

Vierailija kirjoitti:

Entä jos ei osaa tai tykkää leipoakaan :D?

Sinappi, fudge, kinuski tai jopa vanhan ajan tikkunekku! Tikkunekkuja ei tahdo saada rahallakaan, ainakaan kunnollisia. Nykyajan opiskelijat eivät ole tällaisia varmaan edes lapsuudessaan nähneet, joten voisi olla kova juttu, eksoottinen herkku historian alkuhämärästä. Näitä pitäisi ehkä tehdä useampia pieniä, koska muuten aikuiset veisivät kirjaimellisesti tikkunekun lapsen suusta.

Toiveita saa esittää. Budjettilahjoja saa vaikka Ikeasta. Mun mielestä niitä on paljon hauskempaa metsästää. Ei ole sun velvollisuus elättää kaveria. Mutta kerro etukäteen ettei se osta sulle jotain kallista.

Pahoittelut jos on jo kysytty, mutta miten suoraan kaveri on ilmaissut että kyse on lahjatoiveista jotka on esitetty sillä oletuksella että kaveri ostaa niistä hänelle jotakin? Jotkut ihmiset tykkäävät puhua yleisellä tasolla siitä mikä heidän mielestään olisi kiva lahja tai kiva asia omistaa, eikä sitä ole esitetty vihjeenä että kuulijan pitää sellainen ostaa.

Mä ottaisin varmaan läppänä ton, jos mulle sanottais kaupassa: "tällaisia voi sit antaa mulle lahjaks".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos ei osaa tai tykkää leipoakaan :D?

Sinappi, fudge, kinuski tai jopa vanhan ajan tikkunekku! Tikkunekkuja ei tahdo saada rahallakaan, ainakaan kunnollisia. Nykyajan opiskelijat eivät ole tällaisia varmaan edes lapsuudessaan nähneet, joten voisi olla kova juttu, eksoottinen herkku historian alkuhämärästä. Näitä pitäisi ehkä tehdä useampia pieniä, koska muuten aikuiset veisivät kirjaimellisesti tikkunekun lapsen suusta.

Mitä hittoa? Olen 20-vuotias ja syönyt nekkuja kyllä useamman kerran elämässäni. Joulumarkkinoiltahan niitä aina saa joka vuosi ja itsekin olen niitä tehnyt perheen kanssa ja yksin. Ei sillä, hyvä lahjaideahan se on.

En anna lahjaa kenellekään, joka sellaista pyytää tai vihjailee odottavansa lahjaa.

Se on sinun homma ilmaista suoraan ja ääneen että ei ole varaa/halua ostaa lahjoja. Ei luulis olevan vaikeaa. Turha siinä on sitä toista alkaa syyllistämään jos itse ei aikuinen ihminen osaa puhua ääneen. Ja jos ystäväsi loukkaantuu niin sitten se on hänen oma häpeä, ei sinun.

Sama koskee niitä mummuja jotka joka vuosi itkevät kun pitää lainarahalla ostella lapsenlapsille lahjoja ja järjestellä jouluja koko suvulle. Suu auki ja jos ei joku ymmärrä niin sitten se on heidän oma häpeä.