Lue keskustelun säännöt.
Kaveri vihjailee lahjatoiveita. Minulla ei varaa!
08.12.2021 |
Olen opiskelija ja kaveri on mieltynyt Finlaysonin tekstiileihin, muumimukeihin yms merkkitavaraan. Olen opiskelija, ja tulot on nyt aika pienet. Kaverikin on, mutta hänellä ilmeisesti perhe auttaa rahallisesti. Niin ei ole varmaan tullut mieleenkään että nuo on aika isoja toiveita esittää. Suoraan sanoen minusta ei tarvitsisi antaa kavereille ollenkaan lahjoja, olenko kauhea ihminen jos ajattelen näin? En siis itse kaipaa mitään lahjaksi syntymäpäivänä tai jouluna kavereilta. Lahjojen keksiminen on myös yleensä vaikeaa, paitsi tietysti jos toisella on selkeä toive. Nyt se toive vain on liikaa.
Miten tätä asiaa voi huomaavaisesti tuoda ilmi?
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot vaan hänen kuullen, ettet varmaan osta tänä vuonna lahjoja
Mitä jos kaverini loukkaantuu tuosta? Minusta jotenkin tuntuu että niin saattaisi käydä. Ottaisi sen siis henkilökohtaisesti.
Ja sitten hän ei enää osta sinulle niitä kalliita joululahjoja ja synttärilahjoja, joita on tähän asti aina ostellut. Ja sekös sinua sangen suuresti harmittaa ja sydämellesi käy.
En ole saanut tuollaisia lahjoja mutta varmaan hän haluaisi aloittaa lahjaperinteen kanssani, mutta en ole sellainen ihminen. Ja nyt yritän miettiä miten viestisin sen kohteliaasti mutta kuitenkin niin että annan ymmärtää että hän on minulle tärkeä, vaikken tykkää lahjojen antamisesta tai saamisesta. Ylipäätään se on siis vaikeaa minulle ollut aina keksiä lahja, tietysti kun on tiukkaa muutenkin rahalle tulisi muutakin käyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko hän siis oikeasti sanonut, että haluaisi sinulta lahjan? Jos hän tarkoittaakin, että omalta perheeltään niitä toivoo? Jotenkin hassulta minusta tuntuu aikuisten kaverien kesken ostaa joululahjoja, saati sitten että niistä esitettäisiin toiveita.
Käytiin kaupassa ja ihasteltiin jotain tekstiilejä ja hän sanoi leikillään jotain että "tällaisia sitten saa antaa mulle lahjaksi ;)". Kauhistuin kun hinta oli jotain päälle 50 euroa. Se on iso raha tällä hetkellä.
Saako muilta ystäviltään noin kalliita lahjoja? Vai onko niin röyhkeä, että vaikka yrittää käyttää sinua hyväkseen? Eli kukaan kaveri ei niin kalliita ostaisi, mutta ei ilmeisesti nolostuisi, jos sä ostaisit?
Kyllä varmaan saa, hänellä on sellaisia kavereita että osa on jo työelämässä ja perheellisiäkin.
Okei. Pystyyköhän hän olemaan kaveri sellaiselle, joka ei aio hänelle ostaa lahjaa? Mä kysyisin suoraan, jos tuosta seuraisi jotain veetuilua, jos antaisin vaikka mausteteetä joululahjaksi.
Minusta tuntuu että hän ei ajattele niinkään rahallista hyötyä, vaan että tosiystävä muistaa lahjalla toista. Ja sitten hän kohtelee etäisempänä kaverina jos en ole sellainen kuin ne muut. Luulen että hänet on siis kasvatettu niin että lahja on tärkeä, ihmisillähän on erilaisia tapoja ilmaista välittäminen.
Hengaatko jonkun Svetlanan kanssa? Suomessa välittäminen ilmaistaan ihan muilla tavoin.
Kerropa lisää tästä suomalaisten tavasta välittää muista ihmisistä. Jään innolla odottamaan!
Ohis
Sunko piireissä lahjotaan "ystäviä"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverille on opetettu käytöstapoja, mutta silti hänellä vaikuttaa olevan ne ihan hakusessa.
Taidatte olla tosi nuoria vielä, jos ihan tosissaan mietit ostavasi tuollaiselle kaverille hintavan lahjan kun pelkäät että hän loukkaantuu muuten.
En minä aio ostaa, en pystyisi nyt, enkä edes halua. Mietin vain miten kommunikoisin tämän hänelle niin että kaikki säilyttää kasvonsa.
Et halua ostaa mitään lahjaa? Miksi et? Jos hän siis kokee sen välittämisenä, että saa lahjan? Arvo ei täysin ollut se ydin siinä?
Siis kaverin PITÄISI osata olla pahastumatta, ettei saa lahjaa, mutta toisaalta melkein tiedämme jo, että pahastuu, jos ei saa mitään. Mikset voi antaa jotain, mikä ei vain maksa 50e?
Ajatteletko, että annat ja hän miettii, että "onpa huono"? Mutta jos se sinusta on hyvä lahja, niin mitä väliä?
Joskus sen hyvän mutta ei kalliin lahjan hankkiminen vain on työlästä, mutta sillä pääsisit mielestäni silti vähimmällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot vaan hänen kuullen, ettet varmaan osta tänä vuonna lahjoja
Mitä jos kaverini loukkaantuu tuosta? Minusta jotenkin tuntuu että niin saattaisi käydä. Ottaisi sen siis henkilökohtaisesti.
Ja sitten hän ei enää osta sinulle niitä kalliita joululahjoja ja synttärilahjoja, joita on tähän asti aina ostellut. Ja sekös sinua sangen suuresti harmittaa ja sydämellesi käy.
En ole saanut tuollaisia lahjoja mutta varmaan hän haluaisi aloittaa lahjaperinteen kanssani, mutta en ole sellainen ihminen. Ja nyt yritän miettiä miten viestisin sen kohteliaasti mutta kuitenkin niin että annan ymmärtää että hän on minulle tärkeä, vaikken tykkää lahjojen antamisesta tai saamisesta. Ylipäätään se on siis vaikeaa minulle ollut aina keksiä lahja, tietysti kun on tiukkaa muutenkin rahalle tulisi muutakin käyttöä.
Et kuulu heidän piiriinsä. Ikävää, mutta totta.
Mutkin potkittiin ulos sen takia etten asu omakoti-/rivitalossa x alueella. Naurettavaa. Päätin etsiä toisenlaisia ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverille on opetettu käytöstapoja, mutta silti hänellä vaikuttaa olevan ne ihan hakusessa.
Taidatte olla tosi nuoria vielä, jos ihan tosissaan mietit ostavasi tuollaiselle kaverille hintavan lahjan kun pelkäät että hän loukkaantuu muuten.
En minä aio ostaa, en pystyisi nyt, enkä edes halua. Mietin vain miten kommunikoisin tämän hänelle niin että kaikki säilyttää kasvonsa.
Ilmoitat vain asian hänelle noin, niinkuin kirjoitit. Miksi kukaan menettäisi kasvojaan? Fiksu kaveri ymmärtää kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
sano ettei sinulla ole varaa ostaa noin kalliita tuotteita
--> anna hänelle lahjakortti nettikauppaan/kauppaan sellaiselle summalle, johon sinulla on varaa
jos haluat kokonaan eroon lahjarallista, sanot vain, että olet tehnyt sellaisen periaatepäätöksen ettet enää ostele kenellekään lahjoja etkä myöskään halua tai toivo, että sinulle niitä ostettaisiin.
Päätös on sinun. Jos kaverisi siitä loukkaantuu, niin omapa on häpeänsä.
Alapeukku sen vuoksi, että tuossa tilanteessa ei kannata thhdä rajausta kalliisiin lahjoihin. Veikkaan, että jos noin sanoo, niin kaverin odotukset jäävät edelleen liian korkealle. Parempi on sopia, että jätetään lahjat kokonaan ostamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverille on opetettu käytöstapoja, mutta silti hänellä vaikuttaa olevan ne ihan hakusessa.
Taidatte olla tosi nuoria vielä, jos ihan tosissaan mietit ostavasi tuollaiselle kaverille hintavan lahjan kun pelkäät että hän loukkaantuu muuten.
En minä aio ostaa, en pystyisi nyt, enkä edes halua. Mietin vain miten kommunikoisin tämän hänelle niin että kaikki säilyttää kasvonsa.
Et halua ostaa mitään lahjaa? Miksi et? Jos hän siis kokee sen välittämisenä, että saa lahjan? Arvo ei täysin ollut se ydin siinä?
Siis kaverin PITÄISI osata olla pahastumatta, ettei saa lahjaa, mutta toisaalta melkein tiedämme jo, että pahastuu, jos ei saa mitään. Mikset voi antaa jotain, mikä ei vain maksa 50e?
Ajatteletko, että annat ja hän miettii, että "onpa huono"? Mutta jos se sinusta on hyvä lahja, niin mitä väliä?
Joskus sen hyvän mutta ei kalliin lahjan hankkiminen vain on työlästä, mutta sillä pääsisit mielestäni silti vähimmällä.
No tuo juuri, kun se on niin työlästä ja vaikeaa! Ja kun en minä itsekään kaipaa mitään ylimääräistä tavaraa. Siksihän tässä mietinkin olenko ihan kauhea ihminen. Mutta jos tämä lahjarituaali pitää suorittaa ettei kaveri loukkaannu niin kai se pitää tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse varmaan kertoisin, että tänä jouluna on tosi tiukilla rahat, mutta olisi kiva esim. tehdä jotain yhdessä kaverin kanssa. Tulisiko kaveri vaikka joulusaunaan, tai leipomaan pipareita, katsomaan jonkun joululeffan tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverille on opetettu käytöstapoja, mutta silti hänellä vaikuttaa olevan ne ihan hakusessa.
Taidatte olla tosi nuoria vielä, jos ihan tosissaan mietit ostavasi tuollaiselle kaverille hintavan lahjan kun pelkäät että hän loukkaantuu muuten.
En minä aio ostaa, en pystyisi nyt, enkä edes halua. Mietin vain miten kommunikoisin tämän hänelle niin että kaikki säilyttää kasvonsa.
Et halua ostaa mitään lahjaa? Miksi et? Jos hän siis kokee sen välittämisenä, että saa lahjan? Arvo ei täysin ollut se ydin siinä?
Siis kaverin PITÄISI osata olla pahastumatta, ettei saa lahjaa, mutta toisaalta melkein tiedämme jo, että pahastuu, jos ei saa mitään. Mikset voi antaa jotain, mikä ei vain maksa 50e?
Ajatteletko, että annat ja hän miettii, että "onpa huono"? Mutta jos se sinusta on hyvä lahja, niin mitä väliä?
Joskus sen hyvän mutta ei kalliin lahjan hankkiminen vain on työlästä, mutta sillä pääsisit mielestäni silti vähimmällä.
Aloittajalla ei ole rahaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot vaan hänen kuullen, ettet varmaan osta tänä vuonna lahjoja
Mitä jos kaverini loukkaantuu tuosta? Minusta jotenkin tuntuu että niin saattaisi käydä. Ottaisi sen siis henkilökohtaisesti.
Anna loukkaantua. Mulla on yksi tuommoinen kaveri joka ehdottelee jatkuvasti joitakin risteily , kylpyläjuttuja. Kun sanon napakasti etten ole kiinnostunut alkaa mykkäkoulu. Olenkin tehnyt uudenvuoden lupauksen ennakkoon , kaveri saa jäädä mököttämään itsekseen Ei tuollainen ole oikeaa kaveruutta , se on toisen manipulointia omaksi edukseen.
Mikset ole kiinnostunut? Onko se rahasta kiinni? Tai siis ehdotatko jotain muuta yhteistä tekemistä tilalle?
Sama vähän pisti silmään, et miksi ystävä ei saisi ehdotella kivaa yhteistä tekemistä. En ole ollenkaan varma, kumpi tuossa on se, joka toimii väärin.
Ei ole rahasta kiinni . MINÄ en ole kiinnostunut kylpylöistä enkä risteilyistä enkä mykkäkouluilevasta ex-ystävästä. Hän etsii uuden ystävän ja kaikki on onnellisia. Itseasiassa olen kyllästynyt hänen lapselliseen käytökseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverille on opetettu käytöstapoja, mutta silti hänellä vaikuttaa olevan ne ihan hakusessa.
Taidatte olla tosi nuoria vielä, jos ihan tosissaan mietit ostavasi tuollaiselle kaverille hintavan lahjan kun pelkäät että hän loukkaantuu muuten.
En minä aio ostaa, en pystyisi nyt, enkä edes halua. Mietin vain miten kommunikoisin tämän hänelle niin että kaikki säilyttää kasvonsa.
Ilmoitat vain asian hänelle noin, niinkuin kirjoitit. Miksi kukaan menettäisi kasvojaan? Fiksu kaveri ymmärtää kyllä.
Ihminen ei välttämättä' fiksukaan, ymmärrä. Jos on sen tyyppinen ihminen, että lahjan kautta ilmaisee välittämistä. Ap sanoi, ettei lahjan hinta ole pääasia. Hän ei vain halua tai osaa tai muuten kykene miettimään omasta mielestään kivaa annettavaa, joka olisi halpa.
Minäkin melkein sanoisin, että kyseinen kaveri ei tule asiaa ymmärtämään. Hän on eri tyyppinen ihminen ja hän tajuaa sen, jos ap toimii kuten itse näkee parhaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverille on opetettu käytöstapoja, mutta silti hänellä vaikuttaa olevan ne ihan hakusessa.
Taidatte olla tosi nuoria vielä, jos ihan tosissaan mietit ostavasi tuollaiselle kaverille hintavan lahjan kun pelkäät että hän loukkaantuu muuten.
En minä aio ostaa, en pystyisi nyt, enkä edes halua. Mietin vain miten kommunikoisin tämän hänelle niin että kaikki säilyttää kasvonsa.
Et halua ostaa mitään lahjaa? Miksi et? Jos hän siis kokee sen välittämisenä, että saa lahjan? Arvo ei täysin ollut se ydin siinä?
Siis kaverin PITÄISI osata olla pahastumatta, ettei saa lahjaa, mutta toisaalta melkein tiedämme jo, että pahastuu, jos ei saa mitään. Mikset voi antaa jotain, mikä ei vain maksa 50e?
Ajatteletko, että annat ja hän miettii, että "onpa huono"? Mutta jos se sinusta on hyvä lahja, niin mitä väliä?
Joskus sen hyvän mutta ei kalliin lahjan hankkiminen vain on työlästä, mutta sillä pääsisit mielestäni silti vähimmällä.
No tuo juuri, kun se on niin työlästä ja vaikeaa! Ja kun en minä itsekään kaipaa mitään ylimääräistä tavaraa. Siksihän tässä mietinkin olenko ihan kauhea ihminen. Mutta jos tämä lahjarituaali pitää suorittaa ettei kaveri loukkaannu niin kai se pitää tehdä.
Ja joo olisihan se lahja varmaan aika turha, jos se ei ole nyt se kallis tuote mitä hän ihaili kaupassa. Ja silti se pitäisi hankkia. Minusta alkaa vaan tuntua että olen itse vaikea ja vääränlainen.
Ei aikuisten tarvitse antaa lahjoja. Sanot vain, että "Ei anneta ollenkaan lahjoja tänä vuonna, minä en ainakaan tarvitse".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverille on opetettu käytöstapoja, mutta silti hänellä vaikuttaa olevan ne ihan hakusessa.
Taidatte olla tosi nuoria vielä, jos ihan tosissaan mietit ostavasi tuollaiselle kaverille hintavan lahjan kun pelkäät että hän loukkaantuu muuten.
En minä aio ostaa, en pystyisi nyt, enkä edes halua. Mietin vain miten kommunikoisin tämän hänelle niin että kaikki säilyttää kasvonsa.
Et halua ostaa mitään lahjaa? Miksi et? Jos hän siis kokee sen välittämisenä, että saa lahjan? Arvo ei täysin ollut se ydin siinä?
Siis kaverin PITÄISI osata olla pahastumatta, ettei saa lahjaa, mutta toisaalta melkein tiedämme jo, että pahastuu, jos ei saa mitään. Mikset voi antaa jotain, mikä ei vain maksa 50e?
Ajatteletko, että annat ja hän miettii, että "onpa huono"? Mutta jos se sinusta on hyvä lahja, niin mitä väliä?
Joskus sen hyvän mutta ei kalliin lahjan hankkiminen vain on työlästä, mutta sillä pääsisit mielestäni silti vähimmällä.
Aloittajalla ei ole rahaa!
Ei hän niin sanonut. Hän sanoi, ettei ole varaa kalliiseen lahjaan.
Vierailija kirjoitti:
Ja tuo sitten yhdistettynä siihen että he vaihtavat muiden kavereidensa kanssa tuon tyyppisiä lahjoja. Välillä myös itsetehtyjä, ettei aina mitään kallistakaan. Mutta itse en oikein ole käsityöihminen. En usko että kaveri sanoo pahalla mutta ei ehkä oikeasti ymmärrä etten saa apua vanhemmiltani.
No mikset kerro!? Jos olette noinkin läheisissä väleissä, että on ajatuksissa vaihtaa lahjoja, niin on ihan älytöntä pimitellä noinkin olennaista tietoa! Ei sinun välttämättä tarvitse mennä yksityiskohtiin, mutta ihan hyvin voit sanoa että joudut sillä pienellä opintotuella (ja mahdollisilla kesätyösäästöillä) sinnittelemään ja että sinulla ei ole mahdollisuutta ostaa tuon hintaluokan tuotteita edes itsellesi, saati lahjaksi.
Jos et ole käsityöihminen, mutta sinulla on aikaa, niin voisitko kysyä kaveriltasi haluaisiko hän lahjaksi vaikka jonkun itseleivotun kakun? Minä itse haaveilen aina joulun aikaan perinteisestä englantilaisesta kakusta, missä olisi romissa tai punssissa liotettuja kuivahedelmiä, mutta ei toivoakaan että jaksaisin sellaista lähteä leipomaan. Joskus onnistun kaupasta löytämään sellaisen, joka on jonkun pienemmän leipomon tekemä, mutta välillä se jää vain haaveeksi. Olen myös laiska siivooja ja ilahduin ikihyviksi, kun oma tytär ehdotti että hän antaa meille tänä vuonna lahjaksi siivouksen <3 Hänelläkin on haasteita oman kodin siivouksessa, mutta myös tiukka rahatilanne ja ainahan toisten luona on kivempi siivota kuin omassa kodissa.
Jos siivouslahja tuntuu jotenkin nololta, niin miten olisi vaatekaapin järjestäminen? Voin uskoa että tuollaisella opiskelijalla on vaatekaappi aivan tukossa niin ettei sieltä tahdo edes ne lempivaatteet löytyä. Vaatekaapin järjestäminen voisi olla mukavaa yhdessäoloa ja ties vaikka sieltä löytyisi jotain myyntiinkin laitettavaa. Kaverilla voi olla tilanne, ettei itse jaksa nähdä vaivaa, mutta ehkä sinä voisit ne myydä ja jakaisitte tuotot?
Jos sinulla ei sitä aikaakaan ole, niin ihan hyvin voit silti sopia sen kaverin kanssa, että te keskenänne vaihdatte vähemmän arvokkaat lahjat. Kyllä hän varmasti ymmärtää, kun kerrot että itselläsi on oikeasti tiukkaa ja kallista lahjaa et pysty antamaan, mutta pienempi lahja sopisi hyvin. Ja että sinusta tuntuisi kiusalliselta, jos hän antaisi kovin arvokkaan lahjan, kun et itse siihen pysty. Voitte ihan hyvin sopia vitosen tai kympin lahjasta, niin kuin pikkujouluissa usein on. Ja siinäkin on oma viehätyksensä, kun lähtee sillä pienellä budjetilla etsimään, että mitäs kivaa sillä voisi löytyä! Se voi olla vaikka joku hyväntuoksuinen suihkusaippua Bodyshopista, tuoksupalasaippua siitä saippuakaupasta jonka nimeä en muista, joku pieni rasia käsintehtyä belgialaista suklaata suklaakaupasta tai jotain parempaa teetä tee&kahvikaupasta. Pikkurahallakin voi saada ihan kivan lahjan, kunhan etsii markettien ulkopuolelta.
Vie testiksi ilmaiseksi hankittu lahja. Torissa jaetaan kivoja tavaroita maksutta. Katso oisko siinä sun lähellä jotain kivan näköistä tavaraa.
Jos hylkää ilmaisuuden takia, tiedät ainakin totuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverille on opetettu käytöstapoja, mutta silti hänellä vaikuttaa olevan ne ihan hakusessa.
Taidatte olla tosi nuoria vielä, jos ihan tosissaan mietit ostavasi tuollaiselle kaverille hintavan lahjan kun pelkäät että hän loukkaantuu muuten.
En minä aio ostaa, en pystyisi nyt, enkä edes halua. Mietin vain miten kommunikoisin tämän hänelle niin että kaikki säilyttää kasvonsa.
Et halua ostaa mitään lahjaa? Miksi et? Jos hän siis kokee sen välittämisenä, että saa lahjan? Arvo ei täysin ollut se ydin siinä?
Siis kaverin PITÄISI osata olla pahastumatta, ettei saa lahjaa, mutta toisaalta melkein tiedämme jo, että pahastuu, jos ei saa mitään. Mikset voi antaa jotain, mikä ei vain maksa 50e?
Ajatteletko, että annat ja hän miettii, että "onpa huono"? Mutta jos se sinusta on hyvä lahja, niin mitä väliä?
Joskus sen hyvän mutta ei kalliin lahjan hankkiminen vain on työlästä, mutta sillä pääsisit mielestäni silti vähimmällä.
Aloittajalla ei ole rahaa!
No siis kyllä varmaan jonkun kympin voisi pistää mutta se on muusta budjetista pois.
Siis onko teillä tapana ostaa toisillenne jouluisin lahjat vai puhuuko vain lämpimikseen? Silloin sanoisin, ettei tänä jouluna ole rahaa sellaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tuo sitten yhdistettynä siihen että he vaihtavat muiden kavereidensa kanssa tuon tyyppisiä lahjoja. Välillä myös itsetehtyjä, ettei aina mitään kallistakaan. Mutta itse en oikein ole käsityöihminen. En usko että kaveri sanoo pahalla mutta ei ehkä oikeasti ymmärrä etten saa apua vanhemmiltani.
No mikset kerro!? Jos olette noinkin läheisissä väleissä, että on ajatuksissa vaihtaa lahjoja, niin on ihan älytöntä pimitellä noinkin olennaista tietoa! Ei sinun välttämättä tarvitse mennä yksityiskohtiin, mutta ihan hyvin voit sanoa että joudut sillä pienellä opintotuella (ja mahdollisilla kesätyösäästöillä) sinnittelemään ja että sinulla ei ole mahdollisuutta ostaa tuon hintaluokan tuotteita edes itsellesi, saati lahjaksi.
Jos et ole käsityöihminen, mutta sinulla on aikaa, niin voisitko kysyä kaveriltasi haluaisiko hän lahjaksi vaikka jonkun itseleivotun kakun? Minä itse haaveilen aina joulun aikaan perinteisestä englantilaisesta kakusta, missä olisi romissa tai punssissa liotettuja kuivahedelmiä, mutta ei toivoakaan että jaksaisin sellaista lähteä leipomaan. Joskus onnistun kaupasta löytämään sellaisen, joka on jonkun pienemmän leipomon tekemä, mutta välillä se jää vain haaveeksi. Olen myös laiska siivooja ja ilahduin ikihyviksi, kun oma tytär ehdotti että hän antaa meille tänä vuonna lahjaksi siivouksen <3 Hänelläkin on haasteita oman kodin siivouksessa, mutta myös tiukka rahatilanne ja ainahan toisten luona on kivempi siivota kuin omassa kodissa.
Jos siivouslahja tuntuu jotenkin nololta, niin miten olisi vaatekaapin järjestäminen? Voin uskoa että tuollaisella opiskelijalla on vaatekaappi aivan tukossa niin ettei sieltä tahdo edes ne lempivaatteet löytyä. Vaatekaapin järjestäminen voisi olla mukavaa yhdessäoloa ja ties vaikka sieltä löytyisi jotain myyntiinkin laitettavaa. Kaverilla voi olla tilanne, ettei itse jaksa nähdä vaivaa, mutta ehkä sinä voisit ne myydä ja jakaisitte tuotot?
Jos sinulla ei sitä aikaakaan ole, niin ihan hyvin voit silti sopia sen kaverin kanssa, että te keskenänne vaihdatte vähemmän arvokkaat lahjat. Kyllä hän varmasti ymmärtää, kun kerrot että itselläsi on oikeasti tiukkaa ja kallista lahjaa et pysty antamaan, mutta pienempi lahja sopisi hyvin. Ja että sinusta tuntuisi kiusalliselta, jos hän antaisi kovin arvokkaan lahjan, kun et itse siihen pysty. Voitte ihan hyvin sopia vitosen tai kympin lahjasta, niin kuin pikkujouluissa usein on. Ja siinäkin on oma viehätyksensä, kun lähtee sillä pienellä budjetilla etsimään, että mitäs kivaa sillä voisi löytyä! Se voi olla vaikka joku hyväntuoksuinen suihkusaippua Bodyshopista, tuoksupalasaippua siitä saippuakaupasta jonka nimeä en muista, joku pieni rasia käsintehtyä belgialaista suklaata suklaakaupasta tai jotain parempaa teetä tee&kahvikaupasta. Pikkurahallakin voi saada ihan kivan lahjan, kunhan etsii markettien ulkopuolelta.
Kiitos ehdotuksista, nuo kuulostavat ihan kivalta. Ehkä mietin tätä liikaa, tuli vaan kauheat paineet kun kaveri kertoi mikä häntä kiinnostaa, vaikka sanoikin sen pilke silmäkulmassa, ja pistin merkille miten erilaisia ollaan.
Sama vähän pisti silmään, et miksi ystävä ei saisi ehdotella kivaa yhteistä tekemistä. En ole ollenkaan varma, kumpi tuossa on se, joka toimii väärin.