Onko ihminen arvokas vain suorittaessaan jotain?
Kun tuntuu että kaikilla pitäisi olla aina kiire suorittamaan jotain. Töitä, harrastuksia, kodin remppaamista, mitä lie. Toisille on hyve pitää itsensä kiireisenä. Olisi myös tällaisten ihmisten hyvä tajuta, ettei kaikki ajattele samalla tavalla.
Kommentit (17)
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 11:35"]
Ihminen ei ole arvokas yhteiskunnalle jos se ei kuulu siihen. Yhteiskuntaan kuuluminen ja ihmisarvo ei ole sama asia.
[/quote]
Työtä tekemällä ja veronsa maksamalla kuuluu yhteiskuntaan.
Minä en arvosta suorituksia tai saavutuksia. Facebookin mukaan joku on tänään kyykännyt itselleen tiiviin takamuksen ja toisen lapsi oli myynyt eniten pipareita kaikista. Aha. Mutta ovatko nämä ihmiset sen onnellisempia kuin muutkaan?
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 11:41"]
Minä en arvosta suorituksia tai saavutuksia. Facebookin mukaan joku on tänään kyykännyt itselleen tiiviin takamuksen ja toisen lapsi oli myynyt eniten pipareita kaikista. Aha. Mutta ovatko nämä ihmiset sen onnellisempia kuin muutkaan?
[/quote]
Onneksi en ole FB:ssa. Ei voisi vähempää kiinnostaa lukea tuollaisia päivityksiä.
Onko ihminen arvokas, jos hän makaa viikon päällä olleissa kalsareissa sohvalla ja kaivelee nenäänsä ja päästelee vanhan kaljan hajuisia pieruja? Onko ihminen arvokas, jos hän on vaikeasti vammainen eikä kykene aistimaan ympäristöä tai mitenkään kommunikoimaan muiden ihmisten kanssa? Onko ihminen arvokas, jos hän tahallisesti satuttaa muita ihmisiä fyysisesti ja psyykkisesti?
Arvostus täytyy saavuttaa. Ei se lankea ihmiselle automaattisesti.
On. Ihminen ei useimmissa tilanteissa ole toiselle ihmiselle muuta kuin välinearvo.
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 11:45"]
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 11:41"]
Minä en arvosta suorituksia tai saavutuksia. Facebookin mukaan joku on tänään kyykännyt itselleen tiiviin takamuksen ja toisen lapsi oli myynyt eniten pipareita kaikista. Aha. Mutta ovatko nämä ihmiset sen onnellisempia kuin muutkaan?
[/quote]
Onneksi en ole FB:ssa. Ei voisi vähempää kiinnostaa lukea tuollaisia päivityksiä.
[/quote]
Eivät nuo minua häiritse. Suurin osa kavereideni kuulumisista on mielenkiintoisia, ja yhteydenpitovälineenä Facebook on mainio. -4
Jokaisella ihmisellä on luovuttamaton ihmisarvo teki hän sitten hyvää tai pahaa. Jos tämä ymmärrettäisiin, niin ennen toisen ihmisen hyväksymistä ei vaadittaisi kunnostautumista. Valitettavan usein vain edellytetään tekoja ennen hyväksyntää tai arvostusta. Ihmisarvo ja arvostus ovat kaksi eri asiaa, mitä tuntuu olevan vaikea käsittää. Sillä kalrareissaan makaavalla miehellä on kyllä ihmisarvo, mutta sinun arvostustasi hän ei kenties ansaitse. Toisaalta itsepä olet ukkosi valinnut. Kai sinä hänessä joskus näit jotain arvokasta, kun jalat saman pöydän alle työnsit.
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 12:07"]
Jokaisella ihmisellä on luovuttamaton ihmisarvo teki hän sitten hyvää tai pahaa. Jos tämä ymmärrettäisiin, niin ennen toisen ihmisen hyväksymistä ei vaadittaisi kunnostautumista. Valitettavan usein vain edellytetään tekoja ennen hyväksyntää tai arvostusta. Ihmisarvo ja arvostus ovat kaksi eri asiaa, mitä tuntuu olevan vaikea käsittää. Sillä kalrareissaan makaavalla miehellä on kyllä ihmisarvo, mutta sinun arvostustasi hän ei kenties ansaitse. Toisaalta itsepä olet ukkosi valinnut. Kai sinä hänessä joskus näit jotain arvokasta, kun jalat saman pöydän alle työnsit.
[/quote]
Ja tähän sopii varsin mainiosti Jani Kaaron kolumni, koska siinä puhutaan samasta asiasta.
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 11:41"]
Minä en arvosta suorituksia tai saavutuksia. Facebookin mukaan joku on tänään kyykännyt itselleen tiiviin takamuksen ja toisen lapsi oli myynyt eniten pipareita kaikista. Aha. Mutta ovatko nämä ihmiset sen onnellisempia kuin muutkaan?
[/quote]
Onnellisuus itsenäisenä tavoitteena on hyvin vaikea saavuttaa.
Kyllä pitää koko ajan suorittaa. Muuten on turha olio ja pelkkä kuluerä kaikille. Ei luoja laiskoja elätä, muistakaa siis koko ajan tehdä jotakin. Ja vaihtaa kalsarit.
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 11:48"]Onko ihminen arvokas, jos hän makaa viikon päällä olleissa kalsareissa sohvalla ja kaivelee nenäänsä ja päästelee vanhan kaljan hajuisia pieruja? Onko ihminen arvokas, jos hän on vaikeasti vammainen eikä kykene aistimaan ympäristöä tai mitenkään kommunikoimaan muiden ihmisten kanssa? Onko ihminen arvokas, jos hän tahallisesti satuttaa muita ihmisiä fyysisesti ja psyykkisesti?
Arvostus täytyy saavuttaa. Ei se lankea ihmiselle automaattisesti.
[/quote]
Arvo ja arvostus ovat eri asioita. Jokainen on yhtä arvokas automaattisesti. Arvostus riippuu siitä, kuka tarkastelee. Ihmiset arvostavat erilaisia juttuja.
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 12:31"]
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 11:41"]
Minä en arvosta suorituksia tai saavutuksia. Facebookin mukaan joku on tänään kyykännyt itselleen tiiviin takamuksen ja toisen lapsi oli myynyt eniten pipareita kaikista. Aha. Mutta ovatko nämä ihmiset sen onnellisempia kuin muutkaan?
[/quote]
Onnellisuus itsenäisenä tavoitteena on hyvin vaikea saavuttaa.
[/quote]
Näin voi tietysti olla, jos ajattelee onnellisuutta tavoitteena, joka pitää saavuttaa. Mutta ei se psykologisena tilana mitenkään tavaton ole. Meillä on nykyisin aika paljon tietoa siitä, mikä lisää onnellisuutta ja mikä ei niinkään. Tavoitteiden saavuttaminen lisää onnellisuutta hetkellisesti, mutta pysyväksi onnellisen ja hyvän elämän tukipuuksi siitä ei tutkimusten mukaan ole. -4
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 11:35"]
Ihminen ei ole arvokas yhteiskunnalle jos se ei kuulu siihen.
[/quote]
Jotkut tosin voivat olla niin v-mäisiä tapauksia, että on yhteiskunnalle arvokasta, jos he jäävät sen ulkopuolelle.
Ihminen on arvokas kun hän elää kunnioittaen itseään, muita ja elämää. Ihminen on arvokas kävi hän töissä tai ei, kunhan hän ei satuta tahalleen ketään tällä asialla eikä halua tahalleen elää loisena muiden kustannuksella, ihminen on arvokas vaikka hän istuisi pyörätuolissa ja olisi vaikeasti vammainen.
Ihmisen arvokkuus ei perustu siihen paljonko sinulla on rahaa, kuinka paljon olet tänään liikkunut, teitkä terveellisintä ruokaa, kenen talo kiiltää parhaiten ja kuka rakensi kotinsa nopeiten. Ei se tuo ihmiselle sen enenpää arvokkutta, se on täyttä pinta kiiltoa. Arvokkuus tulee syvemmältä
Sen on oppinut hyvin äkkiä elämän kolhujen keskellä. Ja onnellinen siitä, että ei tarvitse tavoitella muiden kunniaa kaikella turhalla eikä kilpailla.
T: 23v 3 lapsen äiti.
16, miksi mainitset olevasi kolmen lapsen äiti? Luuletko, että se lisää jotenkin viestisi vakuuttavuutta? Kyllä se pikemminkin vie siltä pois.
Ihminen ei ole arvokas yhteiskunnalle jos se ei kuulu siihen. Yhteiskuntaan kuuluminen ja ihmisarvo ei ole sama asia.