Menetänkö jotan jos en tee lasta?

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 14:23"]

Tämä on niin VAIKEAA :(

Mitään palavaa halua lapsiin en kyllä koe, mutta väillä tulee tunne, että olisihan se oma lapsi kiva. Ja että muutkin tuntuu pärjäävän ja haluavan jopa lisää lapsia. Joskus on ulkopuolinen olo kun ei ole lapsia kuten muilla ja mietin mitä nuokin minusta ajattelee. En ole kenellekään ennen puhunut tästä asiasta näin rehellisedti kuin täällä. Lapsettomana naisena, saisinkohan päaljon sääliä ja kummasteluja osakseni? 

ap

[/quote]

Kuulostaa kyllä todella huonoilta syiltä haluta lasta. Kun siis vaikuttaa että mietit tätä asiaa lähinnä muiden mielipiteiden kautta. Pelkäät muiden sääliä ja kummasteluja ja ulkopuolisuuden tunnetta lapsettomana. Mietit että muutkin näyttää pärjäävän ja haluavan lisääkin lapsia yhden jälkeen. 

Entä sinä itse, jos laitat täysin syrjään ajatukset siitä mitä muut ajattelee? Haluatko sitoutua lapsen kasvattamiseen ja lapsiperhe-elämään oikeasti itse. Siitä se kiinni on mitä kannattaa tehdä. Itse tein kolmevitosena päätöksen että ei, en halua. Totesin, että olin jo niin mukavuudenhaluinen, etten vaan enää halunnut ryhtyä kakkavaippojen vaihtoon, yövalvomisiin, ja vuosikausien rajoituksiin esim. matkustuksiin ja harrastamiseen. Enkä ole päätöstäni katunut. Ulkomaailmassa tietyt ihmiset kyllä voi syyllistää ja ihmetellä, minulla esim. äitini jatkuvasti motkottaa siitä kun ei saa takiani lastenlapsia. Mutta ei elämää toisten mielipiteiden mukaan voi elää, vaan oman sisimmän mukaan.

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 14:38"]

No jos mä olisin ap niin tekisin sen yhden lapsen vaikka sitten ihan "varmuuden vuoksi" (kuulostaa kamalalta tuo mutta ehkä pointti tulee esiin). Yksi lapsi ei muuta elämää vielä siinä määrin radikaalisti että sitä tulisi katumaan. Pikkulapsiaika on toki raskasta, mutta yhden lapsen kanssa senkin joutuu käymään läpi vain sen yhden kerran, samoin muiden ikävaiheiden kanssa. Lapset kasvaa todella nopeasti.

[/quote]

Eka lapsi muuttaa ihan eniten. Lapseton vs. yksi lapsi -muutos on paljon suurempi kuin vaikka yksi lapsi vs. kaksi lasta.

Lapsi on jossain määrin itsenäisesti toimiva noin 10 vuotiaana ja täysikykyinen aikuinen noin 20 vuotiaana. 20 vuotta, ja 10:kin, on ihan hemmetin pitkiä aikoja.

Mun tuttu oli samanikänen kun keksi että lapsi olisi saatava.siihen asti oli varma että lapsia ei tule.no saipa kuulla että niitäpä ei heille helpolla suoda ja nyt asia on pakkomielle ja kallis sellanen lapsettomuushoitoineen..

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 14:43"]

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 14:23"]

Tämä on niin VAIKEAA :(

Mitään palavaa halua lapsiin en kyllä koe, mutta väillä tulee tunne, että olisihan se oma lapsi kiva. Ja että muutkin tuntuu pärjäävän ja haluavan jopa lisää lapsia. Joskus on ulkopuolinen olo kun ei ole lapsia kuten muilla ja mietin mitä nuokin minusta ajattelee. En ole kenellekään ennen puhunut tästä asiasta näin rehellisedti kuin täällä. Lapsettomana naisena, saisinkohan päaljon sääliä ja kummasteluja osakseni? 

ap

[/quote]

Kuulostaa kyllä todella huonoilta syiltä haluta lasta. Kun siis vaikuttaa että mietit tätä asiaa lähinnä muiden mielipiteiden kautta. Pelkäät muiden sääliä ja kummasteluja ja ulkopuolisuuden tunnetta lapsettomana. Mietit että muutkin näyttää pärjäävän ja haluavan lisääkin lapsia yhden jälkeen. 

Entä sinä itse, jos laitat täysin syrjään ajatukset siitä mitä muut ajattelee? Haluatko sitoutua lapsen kasvattamiseen ja lapsiperhe-elämään oikeasti itse. Siitä se kiinni on mitä kannattaa tehdä. Itse tein kolmevitosena päätöksen että ei, en halua. Totesin, että olin jo niin mukavuudenhaluinen, etten vaan enää halunnut ryhtyä kakkavaippojen vaihtoon, yövalvomisiin, ja vuosikausien rajoituksiin esim. matkustuksiin ja harrastamiseen. Enkä ole päätöstäni katunut. Ulkomaailmassa tietyt ihmiset kyllä voi syyllistää ja ihmetellä, minulla esim. äitini jatkuvasti motkottaa siitä kun ei saa takiani lastenlapsia. Mutta ei elämää toisten mielipiteiden mukaan voi elää, vaan oman sisimmän mukaan.

[/quote]

Se tässä onkin, että olen aina ollut niin itsevarma ihminen ja tehnyt asiat kuten itse haluan, muiden mielipiteistä välittämättä. Mutta juuri tämä lapsi-asia saa minut totaalisen epävarmaksi. En ymmärrä tätä itsekään. Ajattelen nykyään tosi paljon muiden ihmisten kautta ja että olenko friikki jos en halua lasta.

ap

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 14:38"]

ap on 35, jos saisi vauvan vaikka 37-vuotiaana olisi vasta 55 kun lapsi on täysi-ikäinen. Ei sen ikäinen ole lähelläkään eläkepäiviä saati vanha ja raihnainen! Kyllä sitä vapaata aikuisuutta olisi jäljellä vielä vuosikausia.

[/quote]

Ensinnäkin, monella on 55 vuotiaana jo sairaus jos toinenkin. Harva on enää täysin "nuoruuden kunnossa.

Toisekseen, ilman lasta ap:lla on "hyviä vapaita vuosia" edessä noin 25 (jos lasketaan 60 ikävuoteen saakka). Lapsen hankkimalla niitä on noin 5. 5 vs 25, aika hitsin iso ero. Lisäksi voi olla että lapsi sairastaa tai tarvitsee paljon apua täysi-ikäisenäkin, jolloin voi olla, ettei niitä vapaita vuosia ole enää ollenkaan.

Menetätä kaikki Kela tuet ja vapaat töistä joita saisit lapsen hoitamiseen.

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 14:47"]

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 14:43"]

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 14:23"]

Tämä on niin VAIKEAA :(

Mitään palavaa halua lapsiin en kyllä koe, mutta väillä tulee tunne, että olisihan se oma lapsi kiva. Ja että muutkin tuntuu pärjäävän ja haluavan jopa lisää lapsia. Joskus on ulkopuolinen olo kun ei ole lapsia kuten muilla ja mietin mitä nuokin minusta ajattelee. En ole kenellekään ennen puhunut tästä asiasta näin rehellisedti kuin täällä. Lapsettomana naisena, saisinkohan päaljon sääliä ja kummasteluja osakseni? 

ap

[/quote]

Kuulostaa kyllä todella huonoilta syiltä haluta lasta. Kun siis vaikuttaa että mietit tätä asiaa lähinnä muiden mielipiteiden kautta. Pelkäät muiden sääliä ja kummasteluja ja ulkopuolisuuden tunnetta lapsettomana. Mietit että muutkin näyttää pärjäävän ja haluavan lisääkin lapsia yhden jälkeen. 

Entä sinä itse, jos laitat täysin syrjään ajatukset siitä mitä muut ajattelee? Haluatko sitoutua lapsen kasvattamiseen ja lapsiperhe-elämään oikeasti itse. Siitä se kiinni on mitä kannattaa tehdä. Itse tein kolmevitosena päätöksen että ei, en halua. Totesin, että olin jo niin mukavuudenhaluinen, etten vaan enää halunnut ryhtyä kakkavaippojen vaihtoon, yövalvomisiin, ja vuosikausien rajoituksiin esim. matkustuksiin ja harrastamiseen. Enkä ole päätöstäni katunut. Ulkomaailmassa tietyt ihmiset kyllä voi syyllistää ja ihmetellä, minulla esim. äitini jatkuvasti motkottaa siitä kun ei saa takiani lastenlapsia. Mutta ei elämää toisten mielipiteiden mukaan voi elää, vaan oman sisimmän mukaan.

[/quote]

Se tässä onkin, että olen aina ollut niin itsevarma ihminen ja tehnyt asiat kuten itse haluan, muiden mielipiteistä välittämättä. Mutta juuri tämä lapsi-asia saa minut totaalisen epävarmaksi. En ymmärrä tätä itsekään. Ajattelen nykyään tosi paljon muiden ihmisten kautta ja että olenko friikki jos en halua lasta.

ap

[/quote]

Nykyään joka viides nainen jää lapsettomaksi joten ei se valinta kovin harvinainen enää ole. Toisaalta mitä silläkään on väliä, jos jotkut sitten pitävät friikkinä? Ihan sama. Itse olen valinnut sekä lapsettomuuden että parisuhteettomuuden, eikä minua kiinnosta pätkääkään jos olen joidenkin mielestä tosi omituinen erakko-vanhapiika :D

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 14:42"]

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 14:33"]

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 14:23"]

Tämä on niin VAIKEAA :(

Mitään palavaa halua lapsiin en kyllä koe, mutta väillä tulee tunne, että olisihan se oma lapsi kiva. Ja että muutkin tuntuu pärjäävän ja haluavan jopa lisää lapsia. Joskus on ulkopuolinen olo kun ei ole lapsia kuten muilla ja mietin mitä nuokin minusta ajattelee. En ole kenellekään ennen puhunut tästä asiasta näin rehellisedti kuin täällä. Lapsettomana naisena, saisinkohan päaljon sääliä ja kummasteluja osakseni? 

ap

[/quote]

Onko tuo ihan oikeasti hyvä syy tehdä peruuttamaton iso muutos elämäänsä? Että mitä muut ajattelee? Ehkä iso osa niistä lapsen tehneistäkin on ajatellut noin, ei heilläkään välttämättä sen parempaa syytä ole ollut. Ja sinä vain hyppäisit sokkona perässä "koska muutkin"? 

[/quote]

No eihän se tietenkään ole hyvä syy. Tulee vain joskus ajateltua, että olisipa helppoa olla kuin muut naiset, joille tuntuu olevan ihanaa saada lapsia. Että miksi minusta tuli tällainen, joka epäröi.

[/quote]

Olisi varmaan helppoa, mutta tiedätkö mitä: et sinä muutu muiden kaltaiseksi vaikka valitsisit käyttäytyä kuin muut. Ajatuksesi ja toiveesi ovat yhä sinun, ja jos tunnet huonommuutta siitä että ne ovat erilaisia kuin valtaosalla, ei se asia muutu miksikään. Sinun pitää kypsyä aikuiseksi ja opetella olemaan välittämättä muista - ei peitellä erikoisuuttasi ja opetella esittämään olevasi niinkuin muut.

Jos valitset esittämisen tien, pahimmillaan pilaat sekä oman elämäsi (kun erilaisuuden tunteesi ei loppunutkaan siihen että yritit käyttäytyä kuin muut) että lapsen elämän (joka tehtiin vain äidin huonon itsetunnon korjaamiseksi).

Tässä kun tätä maailmanmenoa ajattelen, niin vela-ihmisten määrä on moninkertaistunut, ja se on jonkinlainen tämän ajan ilmiö, ja enteilee jotain. Tiedän, mitä! Tämän globaalin ajanjakson loppua. Siitä on muitakin merkkejä jo havaittavissa, esim ihmisiin asennettavan sirun ja kassajärjestelmien valmius siihen, Israelia kohtaan nouseva kansainvälinen viha, joka johtaa lopulta hyökkäykseen Israeliin ja sitä kautta Jeesuksen takaisintuloon, sekä Raamatun leviäminen kaikille kansoille ja kaikille kielille, joten evankeliumi tulee pian saarnatuksi kaikkien kansanheimojen keskuudessa, mikä mainitaan Raamatussa yhtenä tämän aikakauden loppumisen merkkinä.

Ihmiset vaistoavat ajan loppumisen lähenevän ja siksi monet eivät tee enää lapsia. Nuo em asiat tapahtuvat niin nopeassa tahdissa jo, että aikaa ei todellakaan ole enää kauan. Sitä todistaa mysö havainto, jos otat Raamatun käsiisi ja laitat sormesi Paavalin kirjeiden ja Ilmestyskirjan väliin ja vertaat sivumääriä, milä on ennen tuota kohtaa ja miten paljon on Raamattua jäljellä tuon ajankojdan jälkeen. Olemme ehtoopuolella jo. Ilmestyskirjan ennustuksia toteutuu jo ja se viimeinen "rutistus" on vain muutaman vuoden mittainen Antikristuksen valtakausi, jolloin tuo siru on käytössä jokaisella täällä olevalla (uskovat eivät sitä ota, jos vielä heitä maan päällä on), mutta Raamatun Sanaa ei enää löydy, vaikka ihmiset sitä silloin todella kaipaavat ja todella vakavasti etsivät. Se on otettu pois! Kuten uskovaisetkin.

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 15:00"]

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 14:42"]

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 14:33"]

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 14:23"]

Tämä on niin VAIKEAA :(

Mitään palavaa halua lapsiin en kyllä koe, mutta väillä tulee tunne, että olisihan se oma lapsi kiva. Ja että muutkin tuntuu pärjäävän ja haluavan jopa lisää lapsia. Joskus on ulkopuolinen olo kun ei ole lapsia kuten muilla ja mietin mitä nuokin minusta ajattelee. En ole kenellekään ennen puhunut tästä asiasta näin rehellisedti kuin täällä. Lapsettomana naisena, saisinkohan päaljon sääliä ja kummasteluja osakseni? 

ap

[/quote]

Onko tuo ihan oikeasti hyvä syy tehdä peruuttamaton iso muutos elämäänsä? Että mitä muut ajattelee? Ehkä iso osa niistä lapsen tehneistäkin on ajatellut noin, ei heilläkään välttämättä sen parempaa syytä ole ollut. Ja sinä vain hyppäisit sokkona perässä "koska muutkin"? 

[/quote]

No eihän se tietenkään ole hyvä syy. Tulee vain joskus ajateltua, että olisipa helppoa olla kuin muut naiset, joille tuntuu olevan ihanaa saada lapsia. Että miksi minusta tuli tällainen, joka epäröi.

[/quote]

Olisi varmaan helppoa, mutta tiedätkö mitä: et sinä muutu muiden kaltaiseksi vaikka valitsisit käyttäytyä kuin muut. Ajatuksesi ja toiveesi ovat yhä sinun, ja jos tunnet huonommuutta siitä että ne ovat erilaisia kuin valtaosalla, ei se asia muutu miksikään. Sinun pitää kypsyä aikuiseksi ja opetella olemaan välittämättä muista - ei peitellä erikoisuuttasi ja opetella esittämään olevasi niinkuin muut.

Jos valitset esittämisen tien, pahimmillaan pilaat sekä oman elämäsi (kun erilaisuuden tunteesi ei loppunutkaan siihen että yritit käyttäytyä kuin muut) että lapsen elämän (joka tehtiin vain äidin huonon itsetunnon korjaamiseksi).

[/quote]

Tämä oli herättävä kommentti, kiitos. Luin sen pariin otteeseen. Minun tulee kypsyä otttamaan vastuu valinnastani. Ja olet oikeassa, tunnen jotenkin huonommuutta ajatuksesta, että en palavasti halua lasta. Ihan kuin en olisi "oikea" nainen. 

En osaa oikein selittää tätä ristiriitaisuuden määrää. 

Ap

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 14:23"]

Sain esikoisen 35-vuotiaana. Ajattelin pitkään, etten halua lasta. Mulla oli mukava elämä muutenkin. Kun sitten hetken mielijohteesta päätimme yrittää lasta ja tulinkin raskaaksi, meni hetki sopeutua tilanteeseen. Olin hämmentynyt omista tunteistani. Pelotti ja jännitti. Koko raskausaikana en osannut kuvitella itseäni äidiksi.

Kun lapsi syntyi, tuntui kuin hän olisi ollut olemassa aina. Juuri hänet halusin elämääni. En vain tiennyt sitä.

Ajattelen niin, että jos ei tiedä mitä menettää, niin menettääkö silloin oikeastaan mitään? Vain itse voit tietää mitä elämältäsi haluat. Pääasia on, että on omiin valintoihinsa tyytyväinen.

[/quote]

 Hetken mielijohteesta? Järkyttävää!

lapsilisät

" tunnen jotenkin huonommuutta ajatuksesta, että en palavasti halua lasta. Ihan kuin en olisi "oikea" nainen. "

Tiedätkö, minä en täytä moniakaan "oikean" naisen määritelmiä. En halua lapsia, en edes pidä lapsista, en juuri välitä mistään ns. naisten harrastuksista ja puuhasteluista, olen töissä miehisellä alalla ja valtaosa kavereista on miehiä jne jne. Varmaan monen mielestä en ole "oikea" nainen. Mutta avainsana on juurikin se, että mitä sitten!

Muiden ihmisten määritelmät eivät vaikuta minuun, sillä jos lähtee toteuttamaan muiden määritelmiä, ei tasan varmasti ole koskaan tyytyväinen. Niitä määritelmiä kun löytyy yhtä monta kuin ihmisiäkin, etkä koskaan voi täyttää kaikkia. Minulla ei ole tarvetta olla jonkun muun silmissä jotain  - minulle riittää kun olen omissa silmissäni sellainen millainen haluankin olla. Kaikkien ei tarvitse pitää sinua oikeana naisena, kaikkien ei tarvitse edes pitää sinusta, mutta se ei vaikuta sinun arvoosi ihmisenä (tai naisena) tipan tippaa. Siinä on iso opetus ja aikuistumisen paikka molemmille, ja kun sen aidosti sisäistää, on elämä huomattavasti helpompaa ja ennen kaikkea onnellisempaa.

Paljon onnea elämääsi, toivottavasti siihen juuri SINUN näköiseesi :).

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 13:52"]

Kuvittelen joskus, että minä ja tytär ollaan esim. pulkkamäessä ja nauretaan yhdessä, tai ollaan niityllä keräämässä kukkia. Siis ajattelen aina mielikuvissa että minulla on tytär jota rakastan. Onko tällainen normaalia ja onko se merkki siitä että haluan lapsen? 

Ap

[/quote]entä jos tuleekin poika? Tai no voihan pojanki kanssa olla niityllä kukkia poimimassa :)

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 14:56"]

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 14:47"]

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 14:43"]

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 14:23"]

Tämä on niin VAIKEAA :(

Mitään palavaa halua lapsiin en kyllä koe, mutta väillä tulee tunne, että olisihan se oma lapsi kiva. Ja että muutkin tuntuu pärjäävän ja haluavan jopa lisää lapsia. Joskus on ulkopuolinen olo kun ei ole lapsia kuten muilla ja mietin mitä nuokin minusta ajattelee. En ole kenellekään ennen puhunut tästä asiasta näin rehellisedti kuin täällä. Lapsettomana naisena, saisinkohan päaljon sääliä ja kummasteluja osakseni? 

ap

[/quote]

Kuulostaa kyllä todella huonoilta syiltä haluta lasta. Kun siis vaikuttaa että mietit tätä asiaa lähinnä muiden mielipiteiden kautta. Pelkäät muiden sääliä ja kummasteluja ja ulkopuolisuuden tunnetta lapsettomana. Mietit että muutkin näyttää pärjäävän ja haluavan lisääkin lapsia yhden jälkeen. 

Entä sinä itse, jos laitat täysin syrjään ajatukset siitä mitä muut ajattelee? Haluatko sitoutua lapsen kasvattamiseen ja lapsiperhe-elämään oikeasti itse. Siitä se kiinni on mitä kannattaa tehdä. Itse tein kolmevitosena päätöksen että ei, en halua. Totesin, että olin jo niin mukavuudenhaluinen, etten vaan enää halunnut ryhtyä kakkavaippojen vaihtoon, yövalvomisiin, ja vuosikausien rajoituksiin esim. matkustuksiin ja harrastamiseen. Enkä ole päätöstäni katunut. Ulkomaailmassa tietyt ihmiset kyllä voi syyllistää ja ihmetellä, minulla esim. äitini jatkuvasti motkottaa siitä kun ei saa takiani lastenlapsia. Mutta ei elämää toisten mielipiteiden mukaan voi elää, vaan oman sisimmän mukaan.

[/quote]

Se tässä onkin, että olen aina ollut niin itsevarma ihminen ja tehnyt asiat kuten itse haluan, muiden mielipiteistä välittämättä. Mutta juuri tämä lapsi-asia saa minut totaalisen epävarmaksi. En ymmärrä tätä itsekään. Ajattelen nykyään tosi paljon muiden ihmisten kautta ja että olenko friikki jos en halua lasta.

ap

[/quote]

Nykyään joka viides nainen jää lapsettomaksi joten ei se valinta kovin harvinainen enää ole. Toisaalta mitä silläkään on väliä, jos jotkut sitten pitävät friikkinä? Ihan sama. Itse olen valinnut sekä lapsettomuuden että parisuhteettomuuden, eikä minua kiinnosta pätkääkään jos olen joidenkin mielestä tosi omituinen erakko-vanhapiika :D

[/quote]joka neljäs! 27% suomalaisista naisista on lapsettomia 40vnä. toki monet voi hankkia lapsen yli 40 vuotiaana

Mulla on ainakin niin, että mahdollisuus viettää sisarusten lasten kanssa aikaa riittää tosi hyvin. En todellakaan jaksaisi omaa lasta, sen tiedän. Mutta elämänlaatuani parantaa paljon se mahdollisuus, että lähellä on lapsia joiden kanssa voi välillä viettää aikaa. Se tekee hyvää myös niille lapsille sekä heidän vanhemmilleen, jotka saavat ansaittua vapaata kun lapset ovat minulla ja miehelläni hoidossa. Joskus ollaan yötäkin vahtimassa melko pieniäkin lapsia. Isommat lapset saattavat olla meillä kesällä jopa viikon kylässä ja sekin on hienoa.

Mutta itse en todellakaan omia kaipaa, meille sopiva elämä on kahdestaan miehen kanssa rauhallisesti.

Onneksi ap asiaa pohtii, koska uusi ihminen on tosi iso vastuu ja on varmasti välillä raskasta. Sitten kun siinä vaiheessa tajuaa, että ei tämä todellakaan onnea tuonutkaan. :(

Olet niin nuori, että kun sinä vihdoin ennätät saavuttamaan vanhuuden, niin yhteiskunta ei enää huolehdi vanhoista ja sairaista, vaan tehtävä on sälytetty perheenjäsenille eli useimmiten lapsille. Jos sinulla ei ole lasta tai lapsia, voi olla aika vaikea saada mistään hoitoa. Miehesi on todennäköisesti yhtä vaivainen kuin sinäkin. Ainut mahdollisuus on, että olette niin upporikkaita, että teillä on varaa ostaa hoito yksityisestä hoitokodista. No eipähän teillä ole sitten rintaperillisiä tappelemassa perinnöstä eli voitte hyvääkin paremmalla omallatunnolla "tuhlata" varanne yksityiseen hoitoon.

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 11:08"]

Olet niin nuori, että kun sinä vihdoin ennätät saavuttamaan vanhuuden, niin yhteiskunta ei enää huolehdi vanhoista ja sairaista, vaan tehtävä on sälytetty perheenjäsenille eli useimmiten lapsille. Jos sinulla ei ole lasta tai lapsia, voi olla aika vaikea saada mistään hoitoa. Miehesi on todennäköisesti yhtä vaivainen kuin sinäkin. Ainut mahdollisuus on, että olette niin upporikkaita, että teillä on varaa ostaa hoito yksityisestä hoitokodista. No eipähän teillä ole sitten rintaperillisiä tappelemassa perinnöstä eli voitte hyvääkin paremmalla omallatunnolla "tuhlata" varanne yksityiseen hoitoon.

[/quote]

Aika vaarallista olettaa, että lapsista edes on huolehtimaan vanhuusiässä! Ihan ihmeellinen argumentti tehdä lapsia. Ikään kuin ne olisivat robotteja tai koko elämänsä velkaa hänet synnyttäneelle :O

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 14:45"][quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 14:38"]

No jos mä olisin ap niin tekisin sen yhden lapsen vaikka sitten ihan "varmuuden vuoksi" (kuulostaa kamalalta tuo mutta ehkä pointti tulee esiin). Yksi lapsi ei muuta elämää vielä siinä määrin radikaalisti että sitä tulisi katumaan. Pikkulapsiaika on toki raskasta, mutta yhden lapsen kanssa senkin joutuu käymään läpi vain sen yhden kerran, samoin muiden ikävaiheiden kanssa. Lapset kasvaa todella nopeasti.

[/quote]

Eka lapsi muuttaa ihan eniten. Lapseton vs. yksi lapsi -muutos on paljon suurempi kuin vaikka yksi lapsi vs. kaksi lasta.

Lapsi on jossain määrin itsenäisesti toimiva noin 10 vuotiaana ja täysikykyinen aikuinen noin 20 vuotiaana. 20 vuotta, ja 10:kin, on ihan hemmetin pitkiä aikoja.
[/quote]
Ei lapset estä elämistä. Kyllä monet vanhemmat nukkuvat ihan hyvin. Ensimmäiset kuukaudet ovat raskaita, mutta suurimmalle osalle helpotta sen jälkeen. Ei se ensimmäinen niin paljon vaikuta. Silloin kaikki sukulaiset ovat innoissaan ja auttajia löytyy. Kaksi aikuista ja yksi lapsi. Hotelleihin mahtuu helpommin jne. Kaksi lasta tai enemmän on hankalampaa.
Yksi lapsi on oikeasti, varsinkin pienenä helppoa. Tietenkin jos haluaa vain keskittyä itseensä, niin eihän se ole sama asia. Kouluikäistä voi jo verrata puolisoon. Samalla tavalla pitää ottaa huomioon ja järjestellä menoja toisen mukaan.

Monesti velat sanovat ettei ne lapset kuitenkaan tule käymään. Kyllä minun tutuistani lähes kaikki on enemmän yhteydessä omiin vanhempiinsa kuin ystäviinsä. Mitä vanhempia heistä tulee sitä enemmän ovat. Kun he saivat omia lapsia, yhteys lisääntyi vielä enemmän. Monet yli 4kymppiset ystäväni soittavat tai näkevät vanhempiaan monesti viikossa. Lapsenlapset käyvät mummolassa ja muutenkin juhlapyhiä vietetään yhdessä. Kyllä ihmisillä joilla on lapsia on keskimäärin enemmän seuraa, kun he ovat vanhoja. Poikkeuksia löytyy tietenkin.
Toiset eivät tietenkään pidä tai halua lähisukulaisia. He haluavat vain "tuntemattomien" seuraa. Lapset voivat olla raskaita, mutta ei se velojenkan elämä aina ruusuilla tanssimista ole.

Mielestäni raha vaikuttaa elämään paljon enemmän kuin lapset. Se päättää paljon enemmän lähdetäänkö sinne reissulle vai ei.

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 11:23"]

 Mielestäni raha vaikuttaa elämään paljon enemmän kuin lapset. Se päättää paljon enemmän lähdetäänkö sinne reissulle vai ei.

[/quote]

/heddesk