Lue keskustelun säännöt.
olisi päätöksen aika erotakko vai ei. KOKEMUkSia kaivataan kipeästi
12.03.2015 |
Tilanteeni on tämä: 5kk sitten mieheni jäi kiinni että hänellä on toinen nainen. Oli ollut jo pitempään etäinen ja välttelevä. Seksiä oli mutta ei samalla tavalla kuin ennen. Yritin keskustella asiasta tuloksetta. Aina sama vastaus 'ei ole mikään' tai 'anna olla'. Koin jääväni paljosta paitsi.
Tietenkin aloin epäillä jotain. Tein miehelleni omaliittymä sivut mistä sain puhelutiedot mitkä kertoivat kaiken. Monia puheluita ja kymmeniä tekstiviestejä toiselle naiselle päivittäin. Näytin nämä miehelle ja vaadin selitystä. Selitystä ei ollut. Kertoi ihastuneensa. Kiisti seksin mutta kerto että jonkunlainen suhde on.
Mies lupasi lopettaa mutta eipä lopettanut. Taas puhelutiedot kertoivat liikaa. Sitten kävimme saman keskustelun jossa Sovimme että me keskenämme selvitämme mitä teemme avioliiton kanssa, ilman kolmatta osapuolta. Kaikki sujuikin hyvin, tunsin taas eläväni ja etta sain asioista otetta. Mieskin minusta yritti.
Eräänä iltana mies tuli kotiin ja katsoin ikkunasta että laittoi jotain auton hanskalokeroon. Sitten tajusin. Siellä oli oltava jotain. Toivoin olevani väärässä, toivoin että tämä painajainen loppuisi jo. Odotin että mies nukahtaa ja menin katsomaan. Siellä oli toinen puhelin... Iski lujaa, olin polvillani auton vieressä, puhelin kädessäni kun siihen syttyi valo. Yksi uusi tekstiviesti, 'ikävä'. muut viestit oli poistettu, puhelin tiedoista kävi ilmi että puhelinta oli käytetty kyllä...
Aamulla viskasin puhelimen ukolle päin näköä ja kiitin 22vuotta liitosta. Mies ei juuri sanonut sanaakaan asiaan. Lähdin niiltä sijoiltani ystäväni luo missä olin viikon miehen yhteydenottoihin vastaamatta. Mies kuitenkin ylitti saada minut puhumaan. Lopulta ilmoitin palaavani kotiin, ainaki hetkeksi.
Kotona asuin kuukauden kunnes muutin vuokralle. Nyt olen asunut muualla mutta olen ollut paljon yhteydessä mieheeni. Olemme olleet pariin otteeseen sängyssäki. Uskon toisen naisen nyt olevan historiaa mutta arvet tuosta ovat syvät. Mies ei osaa sanoa miten jatkettaisiin. On aika normaalisti. Välillä puhumme asiasta ja joskus mies kertoo pitkään olleensa tyytymätön ja pitääkö minua ehkä vain parhaana ystävään, toisinaan näen merkkejä etta haluaisi jatkaa.
Nyt vuokra asuntoni vuokrasopimus loppuu, olimme sopineet vuokran antajan kanssa 6kk vuokrauksen. Haluaisin muuttaa takaisin kotiini. Haluaisin kaiken ennalleen. Olen mielettömän mustasukkainen mieheltäni, oksettaa ajatella että hän olisi jonku muun kanssa.
Oletteko selvinneet vastaavasta tilanteesta? Saisiko luottamuksen takaisin.. Pelkään jääväni yksin. Pelkään kaikkea. Kuinka selviäisin yksin jo rahallisesti..
Kommentit (45)
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 14:33"]Terveisiä melko samanlaisen tilanteen kokeneelta. Yhtä monta kertaa piti hölmönä uskoa hätävalheita ennen kuin pakkasin kamani ja poistuin vuokrakämppään. Vuoden jälkeen tuntuu edelleenkin ikävältä kun menetti kerralla kodin ja miehen joka oli paras ystävä. Mutta hänelläkään ei ole mitään edellytyksiä muuttaa käytöstään jollei joudu oikeasti käsittelemään seurauksia, siksi en ole suostunut olemaan puheväleissäkään enää. Lähde nyt, etsi koti jota voit sanoa vielä joskus kodiksi, tartu tilaisuuksiin ja annan elämän heitellä eteen uusia mahdollisuuksia. Jos useita vuosia myöhemmin voit ilman katkeruutta todeta, että kuulisitte edelleen (ex-)miehesi kanssa yhteen, ja hän on samaa mieltä, niin sitten siitä vaan varovaisesti uudestaan ensitreffeille hänen kanssa, mutta niin pitkään kun kotiin paluu tuntuu vanhaan paluulta tai helpolta ratkaisulta tai koti-ikävältä, niin on viisaampaa katsella elämässä eteenpäin, ei taaksepäin.
[/quote]
Kuinka miehesi suhtautui muuttoosi? Eniten ihmettelen kuinka uskalsi erota? Etkö nähnyt toivoa suhteeseen?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 14:19"]Mies kieltää että olisi ikinä harrastanut seksiä toisen naisen kanssa. Kertoo kyllä nähneensä välillä ja tiedettevästi tiedän hänen olleen siellä, mutta kieltää seksin.
Ap
[/quote]
Ai että aikuinen mies muuten vain pitäisi yhteyttä noin hanakasti toiseen naiseen ja ei muka ole harrastan seksiä hänen kanssaan? Wake up...
Tesktistäsi nyt vähän huokuu ette odotat että tänne kerääntyisi joukko petettyjä jotka tulevat kertomaan ylistys tarinoita kuinka suhde muuttui vain paremmiksi ja mies koki uudelleen syntymisen ja tajuaisi ettäs vain sinä olet hänen elämänsä nainen.
Näin ei ole eikä tule käymään. Selväksi tuli jo että mieheksi ei lopettanut suhdetta vaikka tilaisuuksia oli! Mitä vielä odotat? Että mies on polvillaan sun edessä ruusujen kanssa? Ei tullut eikä ole tulemassa. Aika alkaa elää itselleen! Sitä miehesikin on tehnyt ja sinä ruikutat täällä
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 12:50"][quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 10:46"]
Ajatus että muutkin ovat tästä selvinneet ei jätä minua rauhaan. Kuvittelin että tuon miehen kanssa jatkan elämääni loppuun asti. Miksi minä en sitten olisikaan sekä nainen? Miksi joku muu olisi? Mies ei osaa sanoa mikä liitossamme meni pieleen. Minusta ei mikää. Hän ei vaan osannut vastustaa tuota toista naista jonka kanssa kaikki oli jännittävää ja uutta. Tunteet kai olivat aika syvät koska ei pystynyt lopettamaan suhdetta. Nyt pitäytyy siinä että se on toista naista ei ole mutta ei myöskään pyydä minua takaisin. Ei myöskään estele. Olen niin hämmentynyt. Taas vietin yön miehen luona. En usko että hän edes ehtisi tavata tuota toistaseks naista koska olen aika paljon hänen luonaan. Ap
[/quote]
Jos et lähde, et koskaan saa tietää mitä kaikkea elämällä sulle olis vielä ollut. Pyörit siinä tutuissa nurkissa pikkusen katkeroituen ja jatkuvasti epäillen. Tottakai sen vanhan tutun miehen kanssa on kivoja yhteisiä juttuja kriisienkin jälkeen, mutta pienet kivat jutut ei paljoa lohduta jos isommassa kuvassa menettää omanarvontuntonsa ja luottamuksen ihmisiin.
Siinä taas et häviä mitään että lähdet kokeilemaan niitä omia siipiäs yksin. Dramaattisemmassakin erossa on ne hyvät puolensa. Itellä aukes silmät kun lähdin. Tajusin muutamia juttuja exän itsekkyydestä vasta kun seisoin omassa uudessa elämässäni omilla jaloillani. Tajusin senkin ettei se ole maailman ainoa kiinnostava mies, niinkuin olin koko yhteisen liiton ajan ihan vilpittömän sinisilmäisesti ajatellut. Tajusin asioita itsestäni, löysin mikä on mua. Pohjimmiltaan kuvittelen edelleenkin mulkun exäni elämäni mieheksi, mutta elin silti eron jälkeen ehkä elämäni parhaan vuoden kaiken itkemisen keskellä. Ties mitä seuraava vuosi tuo tullessaan. Jos eläkkeellä kiikkustuolissa tajuan että exä on se ainoa oikea kansi tälle vakalle, niin sitten voin soitella, ollaan ehkä molemmat muututtu. Eläkepäiviä odotellessa mulla on kaikki VAPAUS mitä maailmassa voi olla.
t. samasta tilanteesta lähtenyt 25
[/quote]
Hyvin kerrottu! Tästä ap mallia!
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 10:46"]
Ajatus että muutkin ovat tästä selvinneet ei jätä minua rauhaan. Kuvittelin että tuon miehen kanssa jatkan elämääni loppuun asti. Miksi minä en sitten olisikaan sekä nainen? Miksi joku muu olisi? Mies ei osaa sanoa mikä liitossamme meni pieleen. Minusta ei mikää. Hän ei vaan osannut vastustaa tuota toista naista jonka kanssa kaikki oli jännittävää ja uutta. Tunteet kai olivat aika syvät koska ei pystynyt lopettamaan suhdetta. Nyt pitäytyy siinä että se on toista naista ei ole mutta ei myöskään pyydä minua takaisin. Ei myöskään estele. Olen niin hämmentynyt. Taas vietin yön miehen luona. En usko että hän edes ehtisi tavata tuota toistaseks naista koska olen aika paljon hänen luonaan. Ap
[/quote]
Jos et lähde, et koskaan saa tietää mitä kaikkea elämällä sulle olis vielä ollut. Pyörit siinä tutuissa nurkissa pikkusen katkeroituen ja jatkuvasti epäillen. Tottakai sen vanhan tutun miehen kanssa on kivoja yhteisiä juttuja kriisienkin jälkeen, mutta pienet kivat jutut ei paljoa lohduta jos isommassa kuvassa menettää omanarvontuntonsa ja luottamuksen ihmisiin.
Siinä taas et häviä mitään että lähdet kokeilemaan niitä omia siipiäs yksin. Dramaattisemmassakin erossa on ne hyvät puolensa. Itellä aukes silmät kun lähdin. Tajusin muutamia juttuja exän itsekkyydestä vasta kun seisoin omassa uudessa elämässäni omilla jaloillani. Tajusin senkin ettei se ole maailman ainoa kiinnostava mies, niinkuin olin koko yhteisen liiton ajan ihan vilpittömän sinisilmäisesti ajatellut. Tajusin asioita itsestäni, löysin mikä on mua. Pohjimmiltaan kuvittelen edelleenkin mulkun exäni elämäni mieheksi, mutta elin silti eron jälkeen ehkä elämäni parhaan vuoden kaiken itkemisen keskellä. Ties mitä seuraava vuosi tuo tullessaan. Jos eläkkeellä kiikkustuolissa tajuan että exä on se ainoa oikea kansi tälle vakalle, niin sitten voin soitella, ollaan ehkä molemmat muututtu. Eläkepäiviä odotellessa mulla on kaikki VAPAUS mitä maailmassa voi olla.
t. samasta tilanteesta lähtenyt 25