Mikä niissä palapeleissä on niin tärkeää lapsen kehitykselle?
Sekä meillä että kaveripiirissä ollaan törmätty siihen, että ammattilaisten mielestä palapelien kokoaminen on ihan must-juttu lapsen kehityksessä. Ja koska aika harvaa lasta nyt ihan oikeasti ne palapelit kiinnostaa, niin siitä sitten saa noottia sekä vasukeskustelussa että neuvolassa. Joka kerta ollaan ihan huolesta pyöreänä, että no mitenkäs kun ei tämä palapelien kokoaminen nyt yhtään suju tässä.
Kaikkien lapset ovat kasvaneet ja kehittyneet ihan normaalisti, vaikka palapelejä eivät ole koonneetkaan. Mikä niissä nyt sitten on niin tärkeää, niin ettei kaikki muu, mitä lapsi tekee kuten legojen kokoaminen, sitä sitten korvaa esimerkiksi hienomotoriikan osalta?
Kommentit (23)
Pakko nostaa aihe. Ei minunkaan nyt 18kk tykkää noista palapeleistä puiset hahmot täytyy laittaa omille paikoille. Hän ei vaan suostu niitä työntää sinne. Olen ostanut vaikka mitä, ääniefektillä, värikkäät, tavalliset, yms kallis ja halvat. Mikään ei käy. Ja neuvolassa sanottiin pakko jo osata
Neuvola on arvauskeskuksen esiaste eli arpola.
Veljeni lapset ovat ainakin rakastaneet palapelejä! Voi sitä naurua ja riemun kiljuntaa kun pala menee paikoilleen :) Pienten lasten palapelit, siis sellaiset missä yksi hahmo on yksi pala, ovat hyvä keino myös sanaston aktiiviseen kehittämiseen: Missä se auto on? Minne koira menee? Missä on kissa?