Lue keskustelun säännöt.
Yhden lapsen vanhemmat, miten on?
10.03.2015 |
Pelottaako teitä vain yhden lapsen omaavia vanhempia koskaan se ikävä vaihtoehto, että ainoa lapsenne sairastuu vakavasti tai joutuu onnettomuuteen ja sen myötä kuolee? Ja nyt ei tarvita ketään mussottajaa joukkoon, joka alkaa jauhamaan, että voihan niitä lapsia olla vaikkapa viisi, ja kaikki menehtyy tulipalossa yms:ssa onnettomuudessa.
Ja eikö yhden lapsen vanhempia huoleta ainokaisensa sisarettomuus koskaan? Itse olen tavannut näitä vanhempiensa ainokaisia, ja aina he valittavat, että kun ei ole siskoa tai veljeä jne.
Kommentit (85)
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:23"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:22"]
Mä olen ainoa lapsi ja kaipasin sisaruksia nimenomaan juuri vanhempien kuollessa (kuolivat yhdessä onnettomuudessa kun olin jo aikuinen). Olisi ollut helpotus jos olisi ollut joku tukena kun piti järjestää talon tyhjäykset ja muut, ja joku joka olisi tuntenut minut aina ja tietäisi perhehistoriani. Nyt minulla on vain mieheni. Lapsena en kaivannut sisaruksia leikkikaveriksi, sitä varten on ystävät, mutta aika noloa perustella tätä tyytyväisyyttä ainokaisuuteen perintöriitojen välttämisellä. Ottaisin mieluummin pari perintöriitaakin jos olisi joku, joka on omaa verta ja jakaa lapsuusmuistot. Näin ohiksena.
[/quote]
Mulla taas on veli jonka kanssa saa vääntää asiasta kuin asiasta, mieluummin hoitaisin itsekseni. Joten...
[/quote]
Harmi ettet osaa arvostaa veljeäsi tai keksi mitään myönteistä sisarussuhteestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 15:51"]Ja eikö yhden lapsen vanhempia huoleta ainokaisensa sisarettomuus koskaan? Itse olen tavannut näitä vanhempiensa ainokaisia, ja aina he valittavat, että kun ei ole siskoa tai veljeä jne.
[/quote]
Sisarussuhteiden huolettaminenkaan ei mielestäni ole kiinni siitä onko niitä lapsia yksi vai viisi? Yksi viidestä ei ehkä tule toimeen sisarustensa kanssa ja jää siksi ehkä ilman sisarusten tuomaa turvaa/seuraa/yhteisöllisyyttä. Miksi se ei huolettaisi vanhempia?
Sisarusten välit monissa perheissä aiheuttaa huolta esim. sisarus kateus jne.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:18"]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:17"]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:13"]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:08"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:05"] [quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 15:58"] Lapsen menetys on aina musertavaa, oli lapsia 1 tai 15. Ja elossa olevat eivät voi koskaan korvata poismennyttä! Typerä kysymys!!!!!! [/quote]Typerä olet itse, sillä onhan nyt hyvänen aika vanhemmille eri asia, että ainut lapsensa menehtyy, ja jäljelle ei jää yhtään lasta, mutta jos on vaikkapa kuusi, ja yksi heistä kuolee, niin onhan nyt eri asia, että lapsia on senkin jälkeen vielä viisi, eikä yhtään ketään. [/quote] Tekeekö joku tosiaan lapsia tästä syystä? "Senkin jälkeen vielä viisi, eikä yhtään ketään" Aika älytöntä tekstiä, kuin jostain varastoitavasta tavarasta puhuisi. [/quote] Niinpä. Sairasta.
[/quote] Itse olet sairas, ja kyvytön käsittämään. Taidatkin olla se ainokainen, ongelmainen, orpolapsi, joka on menettänyt jopa omat vanhempansa, niitäkään kun ei voi olla kuin yksi biologinen äiti ja isä.
[/quote]
Hanki jotain apua, ei ihan tervettä tekstiä nyt ole.
[/quote] Ai mihin hakisin apuja? Siihenkö, että en ole jättänyt yhteen lapseeni?
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:28"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:18"]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:17"]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:13"]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:08"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:05"] [quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 15:58"] Lapsen menetys on aina musertavaa, oli lapsia 1 tai 15. Ja elossa olevat eivät voi koskaan korvata poismennyttä! Typerä kysymys!!!!!! [/quote]Typerä olet itse, sillä onhan nyt hyvänen aika vanhemmille eri asia, että ainut lapsensa menehtyy, ja jäljelle ei jää yhtään lasta, mutta jos on vaikkapa kuusi, ja yksi heistä kuolee, niin onhan nyt eri asia, että lapsia on senkin jälkeen vielä viisi, eikä yhtään ketään. [/quote] Tekeekö joku tosiaan lapsia tästä syystä? "Senkin jälkeen vielä viisi, eikä yhtään ketään" Aika älytöntä tekstiä, kuin jostain varastoitavasta tavarasta puhuisi. [/quote] Niinpä. Sairasta.
[/quote] Itse olet sairas, ja kyvytön käsittämään. Taidatkin olla se ainokainen, ongelmainen, orpolapsi, joka on menettänyt jopa omat vanhempansa, niitäkään kun ei voi olla kuin yksi biologinen äiti ja isä.
[/quote]
Hanki jotain apua, ei ihan tervettä tekstiä nyt ole.
[/quote] Ai mihin hakisin apuja? Siihenkö, että en ole jättänyt yhteen lapseeni?
[/quote]
Kielenkäyttösi ei ole terveen ihmisen.
terv. 4 lapsen äiti, joka kummastelee vaahtoamistasi
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:26"]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:23"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:22"] Mä olen ainoa lapsi ja kaipasin sisaruksia nimenomaan juuri vanhempien kuollessa (kuolivat yhdessä onnettomuudessa kun olin jo aikuinen). Olisi ollut helpotus jos olisi ollut joku tukena kun piti järjestää talon tyhjäykset ja muut, ja joku joka olisi tuntenut minut aina ja tietäisi perhehistoriani. Nyt minulla on vain mieheni. Lapsena en kaivannut sisaruksia leikkikaveriksi, sitä varten on ystävät, mutta aika noloa perustella tätä tyytyväisyyttä ainokaisuuteen perintöriitojen välttämisellä. Ottaisin mieluummin pari perintöriitaakin jos olisi joku, joka on omaa verta ja jakaa lapsuusmuistot. Näin ohiksena. [/quote] Mulla taas on veli jonka kanssa saa vääntää asiasta kuin asiasta, mieluummin hoitaisin itsekseni. Joten... [/quote] Harmi ettet osaa arvostaa veljeäsi tai keksi mitään myönteistä sisarussuhteestasi.
[/quote]
Niin, etpä tiedä elämästämme mitään. Ajattelin vain heittää esimerkin siitä, ettei se niin auvoa ole se sisaruussuhdekaan aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:22"]
Mä olen ainoa lapsi ja kaipasin sisaruksia nimenomaan juuri vanhempien kuollessa (kuolivat yhdessä onnettomuudessa kun olin jo aikuinen). Olisi ollut helpotus jos olisi ollut joku tukena kun piti järjestää talon tyhjäykset ja muut, ja joku joka olisi tuntenut minut aina ja tietäisi perhehistoriani. Nyt minulla on vain mieheni. Lapsena en kaivannut sisaruksia leikkikaveriksi, sitä varten on ystävät, mutta aika noloa perustella tätä tyytyväisyyttä ainokaisuuteen perintöriitojen välttämisellä. Ottaisin mieluummin pari perintöriitaakin jos olisi joku, joka on omaa verta ja jakaa lapsuusmuistot. Näin ohiksena.
[/quote]
Eikö sulla ole lapsuudenkavereita, miksi pitää nimenomaan olla omaa verta, muiden kanssako ei voi jakaa lapsuusmuistoja?
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:28"]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:18"]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:17"]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:13"]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:08"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:05"] [quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 15:58"] Lapsen menetys on aina musertavaa, oli lapsia 1 tai 15. Ja elossa olevat eivät voi koskaan korvata poismennyttä! Typerä kysymys!!!!!! [/quote]Typerä olet itse, sillä onhan nyt hyvänen aika vanhemmille eri asia, että ainut lapsensa menehtyy, ja jäljelle ei jää yhtään lasta, mutta jos on vaikkapa kuusi, ja yksi heistä kuolee, niin onhan nyt eri asia, että lapsia on senkin jälkeen vielä viisi, eikä yhtään ketään. [/quote] Tekeekö joku tosiaan lapsia tästä syystä? "Senkin jälkeen vielä viisi, eikä yhtään ketään" Aika älytöntä tekstiä, kuin jostain varastoitavasta tavarasta puhuisi. [/quote] Niinpä. Sairasta.
[/quote] Itse olet sairas, ja kyvytön käsittämään. Taidatkin olla se ainokainen, ongelmainen, orpolapsi, joka on menettänyt jopa omat vanhempansa, niitäkään kun ei voi olla kuin yksi biologinen äiti ja isä.
[/quote]
Hanki jotain apua, ei ihan tervettä tekstiä nyt ole.
[/quote] Ai mihin hakisin apuja? Siihenkö, että en ole jättänyt yhteen lapseeni?
[/quote]
Agressiivisuuteesi, epäempaattisuuteesi ja kyvyttömyyteesi nähdä omassa toiminnassasi mitään vikaa. Kamala ajatella, että olet äiti jollekin pienelle lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:31"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:22"]
Mä olen ainoa lapsi ja kaipasin sisaruksia nimenomaan juuri vanhempien kuollessa (kuolivat yhdessä onnettomuudessa kun olin jo aikuinen). Olisi ollut helpotus jos olisi ollut joku tukena kun piti järjestää talon tyhjäykset ja muut, ja joku joka olisi tuntenut minut aina ja tietäisi perhehistoriani. Nyt minulla on vain mieheni. Lapsena en kaivannut sisaruksia leikkikaveriksi, sitä varten on ystävät, mutta aika noloa perustella tätä tyytyväisyyttä ainokaisuuteen perintöriitojen välttämisellä. Ottaisin mieluummin pari perintöriitaakin jos olisi joku, joka on omaa verta ja jakaa lapsuusmuistot. Näin ohiksena.
[/quote]
Eikö sulla ole lapsuudenkavereita, miksi pitää nimenomaan olla omaa verta, muiden kanssako ei voi jakaa lapsuusmuistoja?
[/quote]
No meillä ei kaverit viettäneet kesiä purjeveneessä perheen kesken tai lomia mummolassa mun kanssa. Mun mielestä ihmisellä ei voi olla liikaa elinikäisiä ihmissuhteita mutta ilmeisesti palstalla ei kaivata ketään jakamaan perintöjä.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:34"]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:31"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:22"] Mä olen ainoa lapsi ja kaipasin sisaruksia nimenomaan juuri vanhempien kuollessa (kuolivat yhdessä onnettomuudessa kun olin jo aikuinen). Olisi ollut helpotus jos olisi ollut joku tukena kun piti järjestää talon tyhjäykset ja muut, ja joku joka olisi tuntenut minut aina ja tietäisi perhehistoriani. Nyt minulla on vain mieheni. Lapsena en kaivannut sisaruksia leikkikaveriksi, sitä varten on ystävät, mutta aika noloa perustella tätä tyytyväisyyttä ainokaisuuteen perintöriitojen välttämisellä. Ottaisin mieluummin pari perintöriitaakin jos olisi joku, joka on omaa verta ja jakaa lapsuusmuistot. Näin ohiksena. [/quote] Eikö sulla ole lapsuudenkavereita, miksi pitää nimenomaan olla omaa verta, muiden kanssako ei voi jakaa lapsuusmuistoja? [/quote] No meillä ei kaverit viettäneet kesiä purjeveneessä perheen kesken tai lomia mummolassa mun kanssa. Mun mielestä ihmisellä ei voi olla liikaa elinikäisiä ihmissuhteita mutta ilmeisesti palstalla ei kaivata ketään jakamaan perintöjä.
[/quote]
Luuletko, että edes puolella sisaruksilla on tälläisiä muistoja? Todella romantisoitua ajattelua.
Minulla ja sisaruksella on 7 vuotta ikäeroa, emme viettäneet juuri yhtään aikaa lapsuudessa, eikä nyt aikuisiälläkään.
Miehelläni ja hänen sisaruksellaan on 3 vuotta ikäeroa ja eikä heilläkään vastaavaa, he tosin ovat asuneet eri paikkakunnilla 3 ja 6-vuotiaista vanhempien erotessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:34"]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:31"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:22"] Mä olen ainoa lapsi ja kaipasin sisaruksia nimenomaan juuri vanhempien kuollessa (kuolivat yhdessä onnettomuudessa kun olin jo aikuinen). Olisi ollut helpotus jos olisi ollut joku tukena kun piti järjestää talon tyhjäykset ja muut, ja joku joka olisi tuntenut minut aina ja tietäisi perhehistoriani. Nyt minulla on vain mieheni. Lapsena en kaivannut sisaruksia leikkikaveriksi, sitä varten on ystävät, mutta aika noloa perustella tätä tyytyväisyyttä ainokaisuuteen perintöriitojen välttämisellä. Ottaisin mieluummin pari perintöriitaakin jos olisi joku, joka on omaa verta ja jakaa lapsuusmuistot. Näin ohiksena. [/quote] Eikö sulla ole lapsuudenkavereita, miksi pitää nimenomaan olla omaa verta, muiden kanssako ei voi jakaa lapsuusmuistoja? [/quote] No meillä ei kaverit viettäneet kesiä purjeveneessä perheen kesken tai lomia mummolassa mun kanssa. Mun mielestä ihmisellä ei voi olla liikaa elinikäisiä ihmissuhteita mutta ilmeisesti palstalla ei kaivata ketään jakamaan perintöjä.
[/quote]
Minulle serkkuni (osa heistä) ovat sisarustani läheisempiä. Ei kaikkien elämä ole identtistä.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:36"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:34"]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:31"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:22"] Mä olen ainoa lapsi ja kaipasin sisaruksia nimenomaan juuri vanhempien kuollessa (kuolivat yhdessä onnettomuudessa kun olin jo aikuinen). Olisi ollut helpotus jos olisi ollut joku tukena kun piti järjestää talon tyhjäykset ja muut, ja joku joka olisi tuntenut minut aina ja tietäisi perhehistoriani. Nyt minulla on vain mieheni. Lapsena en kaivannut sisaruksia leikkikaveriksi, sitä varten on ystävät, mutta aika noloa perustella tätä tyytyväisyyttä ainokaisuuteen perintöriitojen välttämisellä. Ottaisin mieluummin pari perintöriitaakin jos olisi joku, joka on omaa verta ja jakaa lapsuusmuistot. Näin ohiksena. [/quote] Eikö sulla ole lapsuudenkavereita, miksi pitää nimenomaan olla omaa verta, muiden kanssako ei voi jakaa lapsuusmuistoja? [/quote] No meillä ei kaverit viettäneet kesiä purjeveneessä perheen kesken tai lomia mummolassa mun kanssa. Mun mielestä ihmisellä ei voi olla liikaa elinikäisiä ihmissuhteita mutta ilmeisesti palstalla ei kaivata ketään jakamaan perintöjä.
[/quote]
Luuletko, että edes puolella sisaruksilla on tälläisiä muistoja? Todella romantisoitua ajattelua.
Minulla ja sisaruksella on 7 vuotta ikäeroa, emme viettäneet juuri yhtään aikaa lapsuudessa, eikä nyt aikuisiälläkään.
Miehelläni ja hänen sisaruksellaan on 3 vuotta ikäeroa ja eikä heilläkään vastaavaa, he tosin ovat asuneet eri paikkakunnilla 3 ja 6-vuotiaista vanhempien erotessa.
[/quote]
No joo, en mäkään kyllä tarkemmin ajateltuna haluaisi sellaista siskoa jonka mielestä olisi parempi ettei mua olisi.
Omat vanhemmat olivat tosin sen verran hyviä kasvattajia, etten usko lapsuuteni olleen ainakaan onnettomampi jos olisin saanut sisaria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:41"]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:36"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:34"] [quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:31"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:22"] Mä olen ainoa lapsi ja kaipasin sisaruksia nimenomaan juuri vanhempien kuollessa (kuolivat yhdessä onnettomuudessa kun olin jo aikuinen). Olisi ollut helpotus jos olisi ollut joku tukena kun piti järjestää talon tyhjäykset ja muut, ja joku joka olisi tuntenut minut aina ja tietäisi perhehistoriani. Nyt minulla on vain mieheni. Lapsena en kaivannut sisaruksia leikkikaveriksi, sitä varten on ystävät, mutta aika noloa perustella tätä tyytyväisyyttä ainokaisuuteen perintöriitojen välttämisellä. Ottaisin mieluummin pari perintöriitaakin jos olisi joku, joka on omaa verta ja jakaa lapsuusmuistot. Näin ohiksena. [/quote] Eikö sulla ole lapsuudenkavereita, miksi pitää nimenomaan olla omaa verta, muiden kanssako ei voi jakaa lapsuusmuistoja? [/quote] No meillä ei kaverit viettäneet kesiä purjeveneessä perheen kesken tai lomia mummolassa mun kanssa. Mun mielestä ihmisellä ei voi olla liikaa elinikäisiä ihmissuhteita mutta ilmeisesti palstalla ei kaivata ketään jakamaan perintöjä. [/quote] Luuletko, että edes puolella sisaruksilla on tälläisiä muistoja? Todella romantisoitua ajattelua. Minulla ja sisaruksella on 7 vuotta ikäeroa, emme viettäneet juuri yhtään aikaa lapsuudessa, eikä nyt aikuisiälläkään. Miehelläni ja hänen sisaruksellaan on 3 vuotta ikäeroa ja eikä heilläkään vastaavaa, he tosin ovat asuneet eri paikkakunnilla 3 ja 6-vuotiaista vanhempien erotessa. [/quote] No joo, en mäkään kyllä tarkemmin ajateltuna haluaisi sellaista siskoa jonka mielestä olisi parempi ettei mua olisi. Omat vanhemmat olivat tosin sen verran hyviä kasvattajia, etten usko lapsuuteni olleen ainakaan onnettomampi jos olisin saanut sisaria.
[/quote]
Aika mielenkiintoista keskustella tuomalla omaa itseään jalustalle. Ihan vinkiksi, vanhemmat eivät ole aina huonoja mikäli sisarukset eivät tule toimeen. On monia todella isoja ja hyviäkin syitä miksi niitä välejä ei ole.
No itse en oikein osaa ajatella niin, että yhden lapsen kuolemasta koituva suru voisi vähentyä sillä, että jäihän nuo muut sentään eloon. Tai siltä kantilta, että se oman geenijatkumon varmistaminen olisi lastenhankinnassa mikään ykkösprioriteetti. Se vain täytyy hyväksyä että syntyminen johtaa 100% varmuudella kuolemaan, ja marssijärjestyksestä ei voi päättää. Voihan sitä käydä niinkin että itse kuolee 5 pienen lapsen äitinä, turha silloinkaan on jossitella että pitikö jättää noin monta lasta puoliorvoksi.
En myöskään usko että sisarusten puute itsessään johtaa sisarusten toivomiseen. Mitä itse olen seurannut, niillä tyytymättömillä on usein ollut yksinäinen lapsuus ja ehkä hieman turhan kaunisteltu kuva siitä, mitä sisarusten välinen kanssakäyminen voi varsinkin pienellä ikäerolla olla :) Niistä ihmisistä, jotka ovat saaneet riittävästi kavereita kodin ulkopuolelta, tyytyväisimpiä vaikuttavat itseasiassa olevan ne, jotka ovat joko ainoita lapsia tai sisaruksiin on suuri ikäero.
Tällä hetkellä en suunnittele lisääntyväni enempää, koska tunne- ja järkisyyt. Toki jos tilanne muuttuu kun pystyn vielä lisääntymään, harkitaan asiaa uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:43"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:41"]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:36"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:34"] [quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:31"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:22"] Mä olen ainoa lapsi ja kaipasin sisaruksia nimenomaan juuri vanhempien kuollessa (kuolivat yhdessä onnettomuudessa kun olin jo aikuinen). Olisi ollut helpotus jos olisi ollut joku tukena kun piti järjestää talon tyhjäykset ja muut, ja joku joka olisi tuntenut minut aina ja tietäisi perhehistoriani. Nyt minulla on vain mieheni. Lapsena en kaivannut sisaruksia leikkikaveriksi, sitä varten on ystävät, mutta aika noloa perustella tätä tyytyväisyyttä ainokaisuuteen perintöriitojen välttämisellä. Ottaisin mieluummin pari perintöriitaakin jos olisi joku, joka on omaa verta ja jakaa lapsuusmuistot. Näin ohiksena. [/quote] Eikö sulla ole lapsuudenkavereita, miksi pitää nimenomaan olla omaa verta, muiden kanssako ei voi jakaa lapsuusmuistoja? [/quote] No meillä ei kaverit viettäneet kesiä purjeveneessä perheen kesken tai lomia mummolassa mun kanssa. Mun mielestä ihmisellä ei voi olla liikaa elinikäisiä ihmissuhteita mutta ilmeisesti palstalla ei kaivata ketään jakamaan perintöjä. [/quote] Luuletko, että edes puolella sisaruksilla on tälläisiä muistoja? Todella romantisoitua ajattelua. Minulla ja sisaruksella on 7 vuotta ikäeroa, emme viettäneet juuri yhtään aikaa lapsuudessa, eikä nyt aikuisiälläkään. Miehelläni ja hänen sisaruksellaan on 3 vuotta ikäeroa ja eikä heilläkään vastaavaa, he tosin ovat asuneet eri paikkakunnilla 3 ja 6-vuotiaista vanhempien erotessa. [/quote] No joo, en mäkään kyllä tarkemmin ajateltuna haluaisi sellaista siskoa jonka mielestä olisi parempi ettei mua olisi. Omat vanhemmat olivat tosin sen verran hyviä kasvattajia, etten usko lapsuuteni olleen ainakaan onnettomampi jos olisin saanut sisaria.
[/quote]
Aika mielenkiintoista keskustella tuomalla omaa itseään jalustalle. Ihan vinkiksi, vanhemmat eivät ole aina huonoja mikäli sisarukset eivät tule toimeen. On monia todella isoja ja hyviäkin syitä miksi niitä välejä ei ole.
[/quote]
Niin, tämä lähti liikkeelle kun kerroin omasta sisarenkaipuustani aikuisena vanhempien kuoltua ja heti on joku huonon sisarussuhteen kokenut itkemässä että parempi vaan ilman. Mutta hän toki puhui kaikkien niiden puolesta joille sisaruksista on ilmeisesti enemmän haittaa kuin hyötyä, kuvittelin ystävieni kokemusten perusteella että nämä katkerat olisivat vähemmistönä mutta...
olen ainoa lapsia, enkä ole koskaan kaivannut sisaruksia. Lapsuuden perheeni oli (ja on edelleen) äärimmäisen perhekeskeinen, paljon perhekeskeisempi kuin perheet noin keskiverroin. '
Minulla on todella läheisiä ystäviä, joiden kanssa olen läheisempi kuin moni läheiseni jka tuttavani omien sisarustensa kanssa. Jostain syystä olen hyvin harvoin törmännyt sisaruksiin, joilla olisi todella lämpivät välit.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:47"]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:43"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:41"] [quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:36"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:34"] [quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:31"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:22"] Mä olen ainoa lapsi ja kaipasin sisaruksia nimenomaan juuri vanhempien kuollessa (kuolivat yhdessä onnettomuudessa kun olin jo aikuinen). Olisi ollut helpotus jos olisi ollut joku tukena kun piti järjestää talon tyhjäykset ja muut, ja joku joka olisi tuntenut minut aina ja tietäisi perhehistoriani. Nyt minulla on vain mieheni. Lapsena en kaivannut sisaruksia leikkikaveriksi, sitä varten on ystävät, mutta aika noloa perustella tätä tyytyväisyyttä ainokaisuuteen perintöriitojen välttämisellä. Ottaisin mieluummin pari perintöriitaakin jos olisi joku, joka on omaa verta ja jakaa lapsuusmuistot. Näin ohiksena. [/quote] Eikö sulla ole lapsuudenkavereita, miksi pitää nimenomaan olla omaa verta, muiden kanssako ei voi jakaa lapsuusmuistoja? [/quote] No meillä ei kaverit viettäneet kesiä purjeveneessä perheen kesken tai lomia mummolassa mun kanssa. Mun mielestä ihmisellä ei voi olla liikaa elinikäisiä ihmissuhteita mutta ilmeisesti palstalla ei kaivata ketään jakamaan perintöjä. [/quote] Luuletko, että edes puolella sisaruksilla on tälläisiä muistoja? Todella romantisoitua ajattelua. Minulla ja sisaruksella on 7 vuotta ikäeroa, emme viettäneet juuri yhtään aikaa lapsuudessa, eikä nyt aikuisiälläkään. Miehelläni ja hänen sisaruksellaan on 3 vuotta ikäeroa ja eikä heilläkään vastaavaa, he tosin ovat asuneet eri paikkakunnilla 3 ja 6-vuotiaista vanhempien erotessa. [/quote] No joo, en mäkään kyllä tarkemmin ajateltuna haluaisi sellaista siskoa jonka mielestä olisi parempi ettei mua olisi. Omat vanhemmat olivat tosin sen verran hyviä kasvattajia, etten usko lapsuuteni olleen ainakaan onnettomampi jos olisin saanut sisaria. [/quote] Aika mielenkiintoista keskustella tuomalla omaa itseään jalustalle. Ihan vinkiksi, vanhemmat eivät ole aina huonoja mikäli sisarukset eivät tule toimeen. On monia todella isoja ja hyviäkin syitä miksi niitä välejä ei ole. [/quote] Niin, tämä lähti liikkeelle kun kerroin omasta sisarenkaipuustani aikuisena vanhempien kuoltua ja heti on joku huonon sisarussuhteen kokenut itkemässä että parempi vaan ilman. Mutta hän toki puhui kaikkien niiden puolesta joille sisaruksista on ilmeisesti enemmän haittaa kuin hyötyä, kuvittelin ystävieni kokemusten perusteella että nämä katkerat olisivat vähemmistönä mutta...
[/quote]
Mitä ihmettä? Etkö samalla logiikalla itse puhu kaikkien ainoiden lasten puolesta? Mistä lähtien oman kannan esilletuonti on ollut kiellettyä?
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:22"]
Mä olen ainoa lapsi ja kaipasin sisaruksia nimenomaan juuri vanhempien kuollessa (kuolivat yhdessä onnettomuudessa kun olin jo aikuinen). Olisi ollut helpotus jos olisi ollut joku tukena kun piti järjestää talon tyhjäykset ja muut, ja joku joka olisi tuntenut minut aina ja tietäisi perhehistoriani. Nyt minulla on vain mieheni. Lapsena en kaivannut sisaruksia leikkikaveriksi, sitä varten on ystävät, mutta aika noloa perustella tätä tyytyväisyyttä ainokaisuuteen perintöriitojen välttämisellä. Ottaisin mieluummin pari perintöriitaakin jos olisi joku, joka on omaa verta ja jakaa lapsuusmuistot. Näin ohiksena.
[/quote] Otan ihan ensin osaa vanhempiesi poismenoon, mutta se että olit ainoa lapsi vanhemmillesi otan vain sen verran kantaa, että eihän se ollut sun oma valintasi vaan vanhempiesi, ja eikä heidänkään, jos eivät saanneet enempää lapsia kuin mitä olisivat halunneet sinun lisäksesi. Mutta varmaan koet jonkinlaista yksinäisyyden olotilaa siinä mielessä, ettei sulla ole niitä sisaruksia, vaikka tietysti olet tottunut siihen, ettei heitä ole, ja hyvä niin, olet tottunut tulemaan toimeen ilman sisaruksiasi, ja varmasti on kasvattavaa, kun todellakin on joutunut selviämään ns. yksin, vaikket varmasti yksinäisenä, onhan sulla nytkin miehesi. Ja monesti ainokaisilla lapsilla on hyvin paljon ystäviä, ja läheisemmät suhteet serkkuihinsa. Kaikkea hyvää sun elämääsi.
Huh huh... lapsien omaaminen :D "Minä omaan kolme lasta."
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:47"]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:43"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:41"] [quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:36"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:34"] [quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:31"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:22"] Mä olen ainoa lapsi ja kaipasin sisaruksia nimenomaan juuri vanhempien kuollessa (kuolivat yhdessä onnettomuudessa kun olin jo aikuinen). Olisi ollut helpotus jos olisi ollut joku tukena kun piti järjestää talon tyhjäykset ja muut, ja joku joka olisi tuntenut minut aina ja tietäisi perhehistoriani. Nyt minulla on vain mieheni. Lapsena en kaivannut sisaruksia leikkikaveriksi, sitä varten on ystävät, mutta aika noloa perustella tätä tyytyväisyyttä ainokaisuuteen perintöriitojen välttämisellä. Ottaisin mieluummin pari perintöriitaakin jos olisi joku, joka on omaa verta ja jakaa lapsuusmuistot. Näin ohiksena. [/quote] Eikö sulla ole lapsuudenkavereita, miksi pitää nimenomaan olla omaa verta, muiden kanssako ei voi jakaa lapsuusmuistoja? [/quote] No meillä ei kaverit viettäneet kesiä purjeveneessä perheen kesken tai lomia mummolassa mun kanssa. Mun mielestä ihmisellä ei voi olla liikaa elinikäisiä ihmissuhteita mutta ilmeisesti palstalla ei kaivata ketään jakamaan perintöjä. [/quote] Luuletko, että edes puolella sisaruksilla on tälläisiä muistoja? Todella romantisoitua ajattelua. Minulla ja sisaruksella on 7 vuotta ikäeroa, emme viettäneet juuri yhtään aikaa lapsuudessa, eikä nyt aikuisiälläkään. Miehelläni ja hänen sisaruksellaan on 3 vuotta ikäeroa ja eikä heilläkään vastaavaa, he tosin ovat asuneet eri paikkakunnilla 3 ja 6-vuotiaista vanhempien erotessa. [/quote] No joo, en mäkään kyllä tarkemmin ajateltuna haluaisi sellaista siskoa jonka mielestä olisi parempi ettei mua olisi. Omat vanhemmat olivat tosin sen verran hyviä kasvattajia, etten usko lapsuuteni olleen ainakaan onnettomampi jos olisin saanut sisaria. [/quote] Aika mielenkiintoista keskustella tuomalla omaa itseään jalustalle. Ihan vinkiksi, vanhemmat eivät ole aina huonoja mikäli sisarukset eivät tule toimeen. On monia todella isoja ja hyviäkin syitä miksi niitä välejä ei ole. [/quote] Niin, tämä lähti liikkeelle kun kerroin omasta sisarenkaipuustani aikuisena vanhempien kuoltua ja heti on joku huonon sisarussuhteen kokenut itkemässä että parempi vaan ilman. Mutta hän toki puhui kaikkien niiden puolesta joille sisaruksista on ilmeisesti enemmän haittaa kuin hyötyä, kuvittelin ystävieni kokemusten perusteella että nämä katkerat olisivat vähemmistönä mutta...
[/quote]
Mitkä katkerat? En nyt suoraan sano, että haluaisin tietenkään sisarukseni olemaan olematta, tarkoitin vain ettei asiat todellakaan ole sujunut hyvin tai leppoisasti kun on pitänyt yhdessä jossiain asiassa toimia. Monella kun on se romantisoitu kuva sisaruudesta näin yleensäkin. Tarkoitin rautalangasta väännettynä sitä, että tietyt asiat olisivat huomattavan helpompia hoitaa itsekseen, ilman jatkuvaa ongelmaa toisen puolelta.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:22"]
Mä olen ainoa lapsi ja kaipasin sisaruksia nimenomaan juuri vanhempien kuollessa (kuolivat yhdessä onnettomuudessa kun olin jo aikuinen). Olisi ollut helpotus jos olisi ollut joku tukena kun piti järjestää talon tyhjäykset ja muut, ja joku joka olisi tuntenut minut aina ja tietäisi perhehistoriani. Nyt minulla on vain mieheni. Lapsena en kaivannut sisaruksia leikkikaveriksi, sitä varten on ystävät, mutta aika noloa perustella tätä tyytyväisyyttä ainokaisuuteen perintöriitojen välttämisellä. Ottaisin mieluummin pari perintöriitaakin jos olisi joku, joka on omaa verta ja jakaa lapsuusmuistot. Näin ohiksena.
[/quote]
Mulla taas on veli jonka kanssa saa vääntää asiasta kuin asiasta, mieluummin hoitaisin itsekseni. Joten...