Lue keskustelun säännöt.
miltä vanheneminen tuntuu?
Kommentit (196)
Joskus tuntuu ahdistavalta. Ollessani nuorempi en osannut nauttia nuoruudesta ja siihen liittyvästä vapaudesta, koska oli kaikenlaista itsetunto-ongelmaa. Nyt tuntuu, että tuossako se paljon ylistetty nuoruus sitten olikin, no eipä ollut hääppöistä. Täytän kohta 35 vuotta ja vaikuttaa siltä, että parhaat vuodet ovat ohitse enkä ole saavuttanut mitään.
N34
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisää juttuja kaivataan. Kai täällä on enemmän kuin 125 mammaa.
Ikä on vain numero muiden numeroiden joukossa, eikä ole kyseisen numeron suuruuteen tullut enää kahteenkymmeneen vuoteen kiinnitettyä huomiota.
Lapsille "aikuisuus" tärkeää ja vanheneminen ikävää, mutta kun pääsee tälle puolen kolmeakymmentä, niin kumpikin menettää merkityksensä.
M50
Ei saa enää seksiä tai jos saakin niin vain omalta mieheltä. N35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole tällä hetkellä miestä, mutta tapanani on ollut ihastua ns karismaattisiin naistenmiehiin jotka varattunakin katselevat kaikkea mikä liikkuu. Tämmöisen kanssa ollessa ainakin oma itsetuntoni aina huononee vaikkei mies sinänsä mikään mulkero olisikaan- tää liittyy vanhenemiseen siten, että olen miettinyt, että onko oikeasti miehiä jotka oikeasti ovat vielä vaikka viisikymppisestä puolisostaan kiinnostuneita eivätkä vain tottumuksen vuoksi pysy yhdessä. Siis että haave ei ole vaihtaminen nuorempaan, jota ei vain voi käytännön syistä toteuttaa..vai pitäisikö minun kenties muuttaa miesmakuani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika pahalta. Olen 32 enkä ole saavuttanut elämässä juuri mitään. Muutama vuosi sitten valmistunut yliopistosta ja töitä teen, mutta ei ole väitöskirjaa työn alla, ei purjevenettä, ei kaukomatkoja, ei ihanaa asuntoa jugendtalossa...ei oikeastaan mitään. Se lopullinen ammatinvalintakin on tekemättä. Naama alkoi rypistyä pari vuotta sitten ja nyt mennään jo tiukkaa alamäkeä. Kadehtien katson nuoria, jotka nauravat ja iloitsevat, ovat kauniita ja kansoittavat kaupunkien keskustat. Minun ikäiseni käyvät töissä ja istuvat himassa, ehkä vähän lenkkeilevät ja käyvät jumpassa. Hauskuus on elämästä ohi. Elämä alkaa olla puolivälissä ja tuntuu, että tämä jälkimmäinen, rappeutumisen ja alamäen puolisko on aivan turha. Miksei ihminen voi pysyä nuorena ja kauniina ja terveenä ja sitten vaan kuolla pois. Miksi pitää sieltä "huipulta" valua vähitellen alas ja raunioitua.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:40"]
Aika pahalta. Olen 32 enkä ole saavuttanut elämässä juuri mitään. Muutama vuosi sitten valmistunut yliopistosta ja töitä teen, mutta ei ole väitöskirjaa työn alla, ei purjevenettä, ei kaukomatkoja, ei ihanaa asuntoa jugendtalossa...ei oikeastaan mitään. Se lopullinen ammatinvalintakin on tekemättä. Naama alkoi rypistyä pari vuotta sitten ja nyt mennään jo tiukkaa alamäkeä. Kadehtien katson nuoria, jotka nauravat ja iloitsevat, ovat kauniita ja kansoittavat kaupunkien keskustat. Minun ikäiseni käyvät töissä ja istuvat himassa, ehkä vähän lenkkeilevät ja käyvät jumpassa. Hauskuus on elämästä ohi. Elämä alkaa olla puolivälissä ja tuntuu, että tämä jälkimmäinen, rappeutumisen ja alamäen puolisko on aivan turha. Miksei ihminen voi pysyä nuorena ja kauniina ja terveenä ja sitten vaan kuolla pois. Miksi pitää sieltä "huipulta" valua vähitellen alas ja raunioitua.
[/quote]
Ei nuoria toina kadehtia.
Ei mene kauan kun he ovat samassa tilanteessa kun sinäkin. Nuoruus ja kauneus kestää vain haihtuvan hetken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jep, se on tämä yhteiskunta mikä tekee nuoruuden ihannoinnin. ennenvanhaan ihannoitiin vanhuuden viisautta:)
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:40"]
Aika pahalta. Olen 32 enkä ole saavuttanut elämässä juuri mitään. Muutama vuosi sitten valmistunut yliopistosta ja töitä teen, mutta ei ole väitöskirjaa työn alla, ei purjevenettä, ei kaukomatkoja, ei ihanaa asuntoa jugendtalossa...ei oikeastaan mitään. Se lopullinen ammatinvalintakin on tekemättä. Naama alkoi rypistyä pari vuotta sitten ja nyt mennään jo tiukkaa alamäkeä. Kadehtien katson nuoria, jotka nauravat ja iloitsevat, ovat kauniita ja kansoittavat kaupunkien keskustat. Minun ikäiseni käyvät töissä ja istuvat himassa, ehkä vähän lenkkeilevät ja käyvät jumpassa. Hauskuus on elämästä ohi. Elämä alkaa olla puolivälissä ja tuntuu, että tämä jälkimmäinen, rappeutumisen ja alamäen puolisko on aivan turha. Miksei ihminen voi pysyä nuorena ja kauniina ja terveenä ja sitten vaan kuolla pois. Miksi pitää sieltä "huipulta" valua vähitellen alas ja raunioitua.
[/quote]
Se on kyllä totta, että jos yli 30 v ei ole perhettä, niin usein on aika yksin, koska kaikki vain käyvät töissä ja menevät sitten perheensä pariin kotiin. Luovien alojen ihmiset on vissiin vähän erilaisia, mutta tän ikäisenä kyllä useimpien puheenaiheet koskee lasten tekemisiä tai tekemättä jättämistä. Eikä siinä mitään, välillä tosin mietin, että onko se oma elämä oikeasti niin tylsää että vain lapset tuo siihen jotain puhumisen arvoista. Toki moni nyt on vaan niin rakastuneita lapsiinsa ettei mikään muu tunnu miltään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:49"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:40"]
Aika pahalta. Olen 32 enkä ole saavuttanut elämässä juuri mitään. Muutama vuosi sitten valmistunut yliopistosta ja töitä teen, mutta ei ole väitöskirjaa työn alla, ei purjevenettä, ei kaukomatkoja, ei ihanaa asuntoa jugendtalossa...ei oikeastaan mitään. Se lopullinen ammatinvalintakin on tekemättä. Naama alkoi rypistyä pari vuotta sitten ja nyt mennään jo tiukkaa alamäkeä. Kadehtien katson nuoria, jotka nauravat ja iloitsevat, ovat kauniita ja kansoittavat kaupunkien keskustat. Minun ikäiseni käyvät töissä ja istuvat himassa, ehkä vähän lenkkeilevät ja käyvät jumpassa. Hauskuus on elämästä ohi. Elämä alkaa olla puolivälissä ja tuntuu, että tämä jälkimmäinen, rappeutumisen ja alamäen puolisko on aivan turha. Miksei ihminen voi pysyä nuorena ja kauniina ja terveenä ja sitten vaan kuolla pois. Miksi pitää sieltä "huipulta" valua vähitellen alas ja raunioitua.
[/quote]
Se on kyllä totta, että jos yli 30 v ei ole perhettä, niin usein on aika yksin, koska kaikki vain käyvät töissä ja menevät sitten perheensä pariin kotiin. Luovien alojen ihmiset on vissiin vähän erilaisia, mutta tän ikäisenä kyllä useimpien puheenaiheet koskee lasten tekemisiä tai tekemättä jättämistä. Eikä siinä mitään, välillä tosin mietin, että onko se oma elämä oikeasti niin tylsää että vain lapset tuo siihen jotain puhumisen arvoista. Toki moni nyt on vaan niin rakastuneita lapsiinsa ettei mikään muu tunnu miltään
[/quote]
Ja siis oma elämäni ON tylsää, lastenhankinta ei vain ehkä ole ikinä ajankohtaista
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:08"]
Mulla ei ole tällä hetkellä miestä, mutta tapanani on ollut ihastua ns karismaattisiin naistenmiehiin jotka varattunakin katselevat kaikkea mikä liikkuu. Tämmöisen kanssa ollessa ainakin oma itsetuntoni aina huononee vaikkei mies sinänsä mikään mulkero olisikaan- tää liittyy vanhenemiseen siten, että olen miettinyt, että onko oikeasti miehiä jotka oikeasti ovat vielä vaikka viisikymppisestä puolisostaan kiinnostuneita eivätkä vain tottumuksen vuoksi pysy yhdessä. Siis että haave ei ole vaihtaminen nuorempaan, jota ei vain voi käytännön syistä toteuttaa..vai pitäisikö minun kenties muuttaa miesmakuani.
[/quote]
Luultavasti joko vaihdat miesmakuasi tai jäät ennen pitkää täysin yksin. Miehelle jolle naisessa on tärkeintä kauneus ei varmaankaan jää vanhenevaa naista katselemaan ellei sitten taloudellisista syistä tai siksi ettei kehtaa jättää lastensa äitiä. Katkeraa se varmasti tällaiselle naiselle siltikin olisi kun vertailua niihin nuorempiin ei olisi toivoakaan voittaa, ja miestä ei muut ominaisuudet naisessa sitten kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on kiva ja asiallinen ketju. Eiköhän henkilökohtaisia kokemuksia laiteta lisää.
Täytän kohta 41 ja olo tuntuu alle 40v, mutta sitten katsoo peiliin.. Mielummin haluaisin 30v pärstän. Tämä on ahdistvaa kun kroppa alkaa roikkua kun ei ole enää niin kimmoisa ja elastinen iho. :( Ahdistavaa vanheta. Kun täytin 40, niin ajattelin ettei tarvitse enää stressata, mutta kun ajattelen, että kohta täytän 41, 42, 43, 44... En haluaisi vanhentua, mutta minkäs teet. Miten voi vanhentua ylpeästi? Vinkkejä. :)
Armolliselta. Elämästä löytyy uusia kulmia ja pyörteitä!
N 37
Muuten menettelee mutta jatkuva väsymys haittaa elämää.
Paskalta kaikkien vaivojen ja jatkuvien kipujen kanssa, N 38.
Olen 40-vuotias nainen, eikä se vielä tunnu yhtään miltään. Olen yhtä energinen kuin kaksikymppisenä, sisäisesti tunnen itseni ihan samaksi kuin aina. Ulkonäöstä en ole koskaan kauheasti välittänyt kun olin nuorenakin ruma, joten siinä tapahtuvat muutokset ei haittaa mitään. Eikä niitä muutoksia kyllä mielestäni kauheasti vielä edes ole. Tissit nyt ilman liivejä roikkuu ehkä vähän alempana kuin nuorena ja kulmien välissä on pieni pystyjuonne. Siinä se. Mitään sairauksia tai vaivoja minulla ei vielä ole.