miltä vanheneminen tuntuu?

Ehtii vielä pari vuotta nautiskella, kunnes rapistuminen alkaa. m23

Vaikka toisin aikanaan luulin, kyllä kolmikymppisenä on kivempaa kuin parikymppisenä. Enemmän rahaa, mielekkäämpi työ, itsevarmempi, kauniimpi yms yms.

Nosto.

Hanurista tämä on ! Öisin pitää juosta pissalle, jo iltakymmeneltä nukuttaa, päiväunet pitää saada, kahvi närästää, iho on samea ja poski päissä selvät nauru rypyt, hampaat ovat kellastun, baareissa ei viitsi käydä kun ei jaksa jonottaa sisään ja jonottaa vessaan ja musiikkikin on paskaa. .

ja ikä unohtui, eli 34

Up

Kurjalta . Olen aina ollut iltavirkku, mutta nykyisin nukahdan sohvalle jo yhdeksältä .
Vaikka töiden jälkeen on pakko ottaa päiväunet! :O
Päivällistä ei voi enää korvata kahvilla tai tulee paha olo. Rasvainen ruoka illalla takaa muhkeat silmä pussit aamulla. Jos viikkoon ei käy salilla, maha alkaa pömpöttää ja perse valahtaa polviin! Ensimmäiset rypyt ovat ilmestyneet ja hampaat jotenkin viturallaan: tulleet enemmän esiin ikenistä sekä kellastun et :x krapula kestää viikon ja humalaan tulee jo kolmesta oluesta!

"T.35 v"

Up.

Fifty. Jaa määkö vanha. Päätin viime viikolla nimetä kaikki rypyt naururypyiksi ja olla sillai ilosennäkönen. Uutta baanaa ja ympyrää löytyy kuljettavaksi, vähän tuntuu uudet tuttavuudet kauhistuvan, kun en ole eläkettä odottamassa paikoillani (vai luulenko vain). Tenavat on vielä pieniä ja puoliso on löytänyt uuden harrastuksen ja ystäviä. On kai mun kanssa edelleen, vaikka seksiä oli viime vuonna viimeksi, tais olla elokuun hämärissä.

On se elämää se vanheneminen. Fiksuunnu ei vaan virheitä tekee edelleen, mutta oppii sentään. Kuulo ja näkö, perkele, ne tekevät tepposiaan. Opiskelenkin (sen lisäksi, että uusi työ ja paikkakunta) ja sen myötä olen havainnut kykypotentiaalin edelleen itsessäni. Varaudun vanhaksi elämiseen, mielekästä tekemistä ja elämää pitää olla. Omat vanhemmat ovat vielä itsenäisiä, liikunnallisia ja toimintakykyisiä. Itse olen vanha ja raihnainen erityisesti crossfitin jäljiltä. Kun se punnerrus ja burbee pitää tehdä kunnolla.

Seuraelämää ja ystäviä saisi olla enemmän, mutta sellaista omaa suorittamista liian kanssa. Ystävät kutsuvat itse itsensä kylään, onneksi.

Olen 27-vuotias ja läpikävin suuren ikäkriisin noin 25-vuotiaana. Nykyään ajatukseni ovat asian suhteen tasaisemmat ja koen, että vanhenemisessa on sekä hyviä että huonoja puolia:

+ Itsetuntemus kasvaa, joten omissa nahoissaan on helpompi olla eikä muiden mielipiteitä ota niin vakavasti. Tiedostaa asiat, joiden tekemisestä oikeasti nauttii eikä enää tee trendikkäitä asioita vain, koska se näyttää hyvältä elämän cv:ssä.

+ Älykkyys kehittyy ja ilmiöistä alkaa oikeasti olla kiinnostunut eikä vaan opiskele, koska on pakko. Ajatukset muuttuvat harmaansävyisimmiksi eivätkä mielipiteet ole enää niin mustavalkoisia. Kantaansa on helpompi vaihtaa ja keskustelut ovat syvällisempiä ja mielenkiintoisempia sekä kumppanin että kavereiden kanssa. 

+ Monia ovia sulkeutuu uran ja muun elämän kannalta, mutta toisaalta se tuo mukanaan myös tiettyä rauhaa. On helpompi pysähtyä paikoilleen ja vain ihastella elämää.

+ Seksuaalisuus kehittyy ja kypsyy. Nautinto syvenee ja muuttuu tärkeämmäksi suorittamisen sijaan.

- Muutokset terveydessä/jaksamisessa ja ulkonäössä

- Itsetuntemuksen ja maailmankatsomuksen laajeneminen tuo mukanaan myös tiettyä ahdistusta ja kyynisyyttä, koska maailman pahuus ja epäoikeudenmukaisuus painaa. Myös oman rajallisuuden ja kuoleman tiedostaminen ihan konkreettisesti aiheuttaa välillä eksistentiaaliahdistusta. Huonot kokemukset saattavat aiheuttaa katkeruutta. Välillä on ikävä nuoruuden naiiviutta.

- Innostus uusia ja vanhojakin asioita kohtaan vähenee. Mukavuudenhalu ja laiskuus valtaa alaa. Euforiset elämänjanon hetket vähenevät.

Eipä ole kehumista.

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 18:36"]

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 18:34"]

Ikä 55 ja tuntuu todella hyvältä. En haluaisi missään nimessä olla nuorempi.

[/quote]Miksi ihmeessä rupsahtaneilla kurppanoilla on aina niin kiire hysteerisesti vakuutella, että heillä on paras ikä eivätkä vaihtaisi sitä mitenkään nuoremmaksi.....

[/quote]

Katsos, jos ihminen on tasapainossa itsensä kanssa ja elänyt ns. hyvää ja antoisaa elämää, tuntuu kukin elämänvaihe ja ikä siltä parhaimmalta. Ihan perus kehityspsykologiaa. Jos on taas katkera ihminen, syystä tai toisesta ei tunnu itsestä hyvältä ja haluaisi olla joku toinen/toisen ikäinen. T: n. 41 v ja tyytyväinen ikäänsä (olen ollut sitä aina). 

[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 18:03"]

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 18:36"]

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 18:34"]

Ikä 55 ja tuntuu todella hyvältä. En haluaisi missään nimessä olla nuorempi.

[/quote]Miksi ihmeessä rupsahtaneilla kurppanoilla on aina niin kiire hysteerisesti vakuutella, että heillä on paras ikä eivätkä vaihtaisi sitä mitenkään nuoremmaksi.....

[/quote]

Katsos, jos ihminen on tasapainossa itsensä kanssa ja elänyt ns. hyvää ja antoisaa elämää, tuntuu kukin elämänvaihe ja ikä siltä parhaimmalta. Ihan perus kehityspsykologiaa. Jos on taas katkera ihminen, syystä tai toisesta ei tunnu itsestä hyvältä ja haluaisi olla joku toinen/toisen ikäinen. T: n. 41 v ja tyytyväinen ikäänsä (olen ollut sitä aina). 

[/quote]

Naulan kantaan sanottu.

No muuten ihan ok (51 v.) mutta kyllä mä haluisin  naamaa parannella, ei ole yhtään kiva kun alkaa alaspäin mennä. Vartaloon ja terveyteen olen tyytyväinen, kun ei vielä mitään erikoisempaa korjailtavaa ole. Ja tästä ei tarvii herneitä vetää, kaikki naiset haluaisivat olla nättejä koko ikänsä.

Olen 50v ja muuten en muistaisi koko asiaa, mutta joskus huomaan nuorempien työkavereiden suhtautuvan minuun nuivasti. Silloin huomaan, että ai niin, heidän mielestä olen vanha. En kai ole henkisesti kasvanut, kun en koe itseäni vanhaksi. Toki kun katsoo peiliin, huomaa, että onhan se tuo naama valahtanut. Ihan hyvä ikä siinä missä muutkin on olleet

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 18:47"]

Olen 57 ja elän varsin mukavaa elämää; lapset ovat isoja, minulla on mukava asunto ja ammatti, jossa viihdyn ja jonka palkalla tulen hyvin toimeen. Nuorena olin ujo ja epävarma, ja luulin, että minun pitäisi osata ja tietää enemmän suoriutuakseni hyvin töistäni, tässä iässä, viimein, epävarmuus on kadonnut. En pidä itseäni erityisen rupsahtaneena kurppana, ja jos joku pitää, siitä vaan. -Isoäitini eli melkein satavuotiaaksi, joten minulla on melkein toinen mokoma elämää jäljellä.

[/quote]

Ethän sinä elämäsi pituutta voi tietää, siinä ei ole sulla eikä sun geeneilläsi mitään tekemistä.Uskomatonta että tuon ikäinen voi ajatella noin naivisti.