VL-nainen purkautuu ja kaipaa tukea

En älynnyt miten tuolla mainitut kohdat edes liittyivät koko asiaan!!!?

taitaa olla VL huiputusta koko tuokin teksti

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 12:30"][quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 12:19"]

En viisaita sanoja osaa sanoa, mutta et ole niin yksin ajatustesi kanssa kuin saatat olettaa. Aika monta kierukkaa on tullut vl:lle asennettua, osan miehet tietää, osan ei. Ainakin se on yhteisön kannalta siitä helppo ehkäisymuoto ettei sitä tarvitse käydä vähän väliä apteekista ostamassa ja riskeerata yhteisön jäsenen näkevän. Terkuin pikkukylän terkkalääkäri.

[/quote]

Näkyykö tiedoissani, että kierukka on asennettu ja ketkä kaikki tietoja pääsevät lukemaan? Meinaan mun äitini on töissä terveydenhuollossa, ja sellaisessa paikassa, että olen sielä joutunut silloin tällöin asioimaan hänen työkavereidensa potilaana. Ei hitsi, pelottaa, että ne menee lukemaan (tai jopa äitini??) niitä tietoja, ja asia tulee sit ilmi. Tai joku vl jossain tk:ssa tms. En jotenkin jaksais seistä sen kierukkapäätöksen takana ja selitellä kaikille, että miksi. Tuntuu niin henkilökohtaiselta täälläkin palstalla kertoa, että meillä on tämmöistä seksiin liittyvää ongelmaa :( 

-ap
[/quote]

Äitisi pääsee kyllä tietoihisi käsiksi, mutta on laitonta käydä lukemassa muiden kuin omien potilaiden tietoja. Jos tästä jää kiinni, tulee potkut, ellette sitten asu jossain peräkylässä, jossa noudatetaan omia lakeja. Minua huolestuttaa tämä viestisi kovasti. Millaisessa yhteisössä on normaalia, että rikotaan viranomaisen toimintaa koskevia lakeja ja käydään lukemassa toisten tietoja ja vielä levitetään niitä eteenpäin? Kyseessä on vielä oma äiti! Kuulostat fiksulta tyypiltä, joten varmasti ymmärrät, ettei tuollainen ole normaalia eikä Raamatun sanoman mukaista toimintaa.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 20:23"]En tiedä, onko joku ketjussa jo vastannut ap:n kysymykseen, missä kohdassa Raamatussa kielletään ehkäisy. Ei sitä kielletä. Sanotaan, että lisääntykää ja täyttäkää maa, mikä on kokonaisuutena kyllä jo tapahtunut ihan riittämiin, eikä tuo tarkoita holtitonta lisääntymistä tai ehkäisykieltoa. Tuota vl-isännät toki käyttävät perusteena paremman puutteessa. Loput onkin sitten vl-piireissä keksittyä, eli tämähän on päivänselvää: liike saa lisää jäseniä vain sisältä, joten liikkeen leviämisen kannalta on tärkeää, että jäsenet lisääntyvät maksimaalisesti. Siinä se syy, jonka takia jäsennaiset uupuvat. Siinä myös syytä sille, että useimmat jättävät liikkeen järkiinnyttyään. Eihän kokonaisjäsenmäärä ole kasvanut vuosikymmeniin enää lainkaan.
[/quote]

Voisko joku kertoa mistäpäin tämä täyttäkää maa -kohta löytyy? Olen vain miettinyt että uuden vai vanhantestamentin puolelta. En muista enkä tunne raamattua niin hyvin vaikka rippikoulutki käyty.

Rakas ihminen. Jumala ei kiellä käyttämästä ehkäisyä, hän antoi meille aivot, joita käyttää. Ehkäisy estää lapsen alulle saattamisen, Jumala varmasti tietää, että tällä menolla ylikansoitus on muutenkin suuri ongelma. Ainoa, mitä pyydetään, on rakkaus Jumalaan. Ei tarvitse pelätä, ei Jumala ole paha. Sinut on ahdistettu nurkkaan. Tarvitset apua ja olet siihen oikeutettu. Selviät kyllä, älä lamaannu painostuksen tai manipuloinnin alla. Rukoilen sinulle voimaa, olet arvokas ja hyvä, juuri oikeanlainen.

Tuntuu oudolta, että ehkäisyasiasta puhuttaisiin kuin siitä olisi Raamatussa kovinkin yksiselitteinen näkemys. Raamatun tapahtumien tai sen kirjoittamisen aikaan ei keskeytetyn yhdynnän ja pidättäytymisen lisäksi ollut edes olemassa mitään ehkäisymenetelmiä, koko ajatus oli tuohon aikaan vieras. Miten ihmeessä asiasta siis voisi olla mitään määräyksiäkään? Olen lukenut kohdan, jossa kuvaillaan keskeytettyä yhdyntää, mutta minusta siinä puhutaan nimenomaan yhden miehen henkilökohtaisesta valinnasta erityistilanteessa (kuolleen veljen suvun jatkaminen) lisääntymällä tämän lesken kanssa eikä kaikkia kaikissa tilanteissa koskevasta ehkäisykiellosta. Eihän tarinan toistakaan "opetusta" eli että jos naiselta kuolee aviomies, on tämän velvollisuus avioitua kuolleen miehen veljen kanssa, noudateta.

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 11:10"]

Jos sinulla on säännöllinen kuukautiskierto niin on todella helppoa laskea ne muutama päivä kuussa, jolloin pitää pidättäytyä. Muina päivinä voi naida kuin kanit.

[/quote]

No vaikeaa on jos monta kertaa päivässä harrastetaan seksiä ja monta kertaa viikossa (ja sitäkin pidetään, vain)

Ihmettelen joskus oikeasti sitä, miten vl-vanhemmilla on aikaa hässiä monta kertaa päivässä ja monta kertaa viikossa. Nimittäin, kun olen jutellut tuttujeni kanssa pienten lasten perhe-elämästä, suurin osa valittaa, kun seksiä on niin harvoin, kun lapset on päivällä hereillä ja illalla on niin poikki, ettei jaksa.

Sehän on todella vilkasta seksielämää, jos pystytään panemaan monta kertaa viikossa ja päivän aikana vielä monta kertaa.

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 11:27"]

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 10:07"]

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 10:02"][quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 11:30"] Ap lisää vielä, että haluan kyllä miestäni, ja välillä harrastamme seksiä monta kertaa päivän aikana. Pääosin muutaman kerran viikossa. Minua ahdistaa myös, etten tienaa rahaa kuin sen kotihoidontuen verran, ja en raaski ostaa juuri mitään itselle -> katkeroidun siitä, että joudun tinkimään itsestäni ja joustamaan niin paljon.  Meidän ehkä pitäisi enemmän viettää aikaa yhdessä ilman lasta (emme ole olleet kahdestaan kuin pari tuntia ilman lapsen läsnäoloa). Lisäksi omat harrastukset täytyisi taas kaivaa esiin, nykyään käymme vain kerta viikkoon harrastamassa yksistään. Mutta mikään noista ei vie pois niitä ongelmia, mitkä taustalla muhii uskonasian vuoksi. - ap [/quote] Miksi ihmeessä ette laita lasta päivähoitoon? Jo kotiympyröistä pois pääseminen helpottaa tuota ahdistusta. Toisaalta kotona jaksaa paljon paremmin, kun välillä pääsee pois siitä ja saa tehdä muutakin kuin hoitaa lasta ja pitää kotia kunnossa. kahdeksatta odottava vl-äiti, joka on ollut tasan 2kk hoitovapaalla [/quote] Ei nyt ole varsinaisesti ylpeyden aihe, jos alle 1-vuotiaat laitetaan hoitoon - jollei sitten kyse ole äitiyslomien ketjusta. Eiköhän päivähoitoa parempi ratkaisu ole, että tehdään lapsia sen verran kuin jaksetaan hoitaa eikä työnnetä pieniä hoitoon vauvatehtaasta.

[/quote]

No, me ollaan päädytty tähän ratkaisuun ihan yhteisesti. Päivähoito voi tarkoittaa paljon muutakin kuin vierasta hoitajaa tai päiväkotia. Meillä on ollut mm. mieheni lähihoitajasisko kunnallisena hoitajana, olemme palkanneet yksityisenhoidontuella hoitajia, olemme jakaneet mieheni kanssa vanhempainvapaita..

Tässä asiassako äidin jaksaminen ei olekaan tärkeintä, vaikka koko perhe voisi paremmin, kun äiti ei koe olevansa kodin vanki? Jotenkin tuosta kotihoidosta on tehty ainoa pyhä totuus lapsen hyvin voinnin kannalta, vaikka se tarkoittaisi sitä, että lapset on omillaan verrattuna siihen, että töissä käyvä äiti (ja isäkin) jaksavat keskittyä työpäivän jälkeen lapsiin, kun elämässä on muutakin. Myös työn luonne vaikuttaa, miehelläni on säännöllinen päivätyö, itselläni vuorotyö, eli lasten hoitopäivä saattaa olla vaikka 4h. Myös osittaista hoitovapaata voi hyödyntää. Ei perhe ja lapset tarkoita automaattisesti sitä, että pitää luopua kaikesta lasten hyväksi. Toisille se toki sopii, mutta jos vanhempi kokee, että haluaa käydä töissä ja luoda uraa, niin kyllä sekin tässä yhteiskunnassa on mahdollista. Ja jos kodin ulkopuolinen työ helpottaa henkistä painetta, ni en kyllä tajua, miksi se on väärin. 

Mulle lapsikysymys ei ole ollut koskaan vaikea. Miesvaltaisella alalla myös työnantaja on suhtautunut tilanteeseen todella esimerkillisesti. Tosin, olen kyllä ollut niitä pidempiä pätkiä töissä juuri noiden vanhempainvapaan jakamisten ja muiden systeemien avulla. 

Mun mielestä olennaista tässä kysymyksessä ei edes ollut meidän perheen tilanne vaan ap:n ahdistus siitä, että hän ei voi tienata vaan joutuu jäämään pienelle kotihoidon tuelle. Sehän ei ole pakko vaan mahdollisuus niille, jotka haluavat hoitaa lastaan ensimmäiset ikävuodet kotona. Ja siksi ihmettelen, että kun päivähoito on mahdollista ja hoitomuotoihin voi vaikuttaa, ni miksi ei sitten käytä sitä mahdollisuutta, jos kokee kotihoidon tuen liian pienenä ja haluaisi saada palkkaa. Myös opiskelujen takia lapsia voi pitää hoidossa. Eikä päivähoito tosiaan tarkoita, että lapsi on hoidossa joko 9h/5pvä vkossa tai ei ole hoidossa ollenkaan. Siinä välillä on paljon vaihtoehtoja, joita voi käyttää perheen tarpeet huomioiden. 

Ehkäisyasiaan on otettu kantaa monissa kristillisyyden julkaisuissa ja kyllä sitä on korostettu monessa asiassa, ettei sellaiseen kukaan toinen voi "antaa lupaa", se on jokaisen perheen sisäinen asia, joka täytyy ratkaista aina perheen sisäisenä Jumalan sanan ja omantunnon valossa. Eli ei siihen tule kukaan antamaan lupaa eikä tukea ulkopuolelta. Siitä voi keskustella. Itse olen joskus vaikeissa asioissa kääntynyt ihan sähköpostilla uskovaisen papin puoleen, he osaavat Raamatun pohjalta antaa vastauksia. Ainakin seurakuntatyössä olevien pappien yhteystiedot ovat tavallisimmin muotoa etunimi.sukunimi@evl.fi. Sähköpostilla lähestyessä on helppo itse muotoilla sanansa ja viimeistellä ajatuksensa ja toisaalta saa vastauksia, joihin voi palata myöhemminkin. 

On harmi, että olet kohdannut tylyltä tuntuvia "jokaisella on ristinsä vastauksia". Itse olen sitä mieltä, ettei sellaista asiaa saa olla, mistä ei voi keskustella ja mitä ei uskovaiselle omassa ahdistuksessaan voi sanoa. Tärkeää on, ettei lapsille tule sellaista oloa, että vanhemmat olisivat onnellisempia, jos heillä ei olisi sellaista taakkaa kuin oma lapset. Minusta on väärin, varsinkin tällaisena aikana, kun liikakansoitus ja syntyvyyden säännöstely on joka paikassa vahvasti pinnalla, kuitata keskustelut kommenteilla tyyliin "näin on aina ollut" tai "jokaisella on ristinsä". Kyllä kai jokainen normaaliälyllä varustettu ihminen tajuaa, että kahta samanlaista elämää ei ole, eikä kahta samanlaista kokemusta. Se, mikä on toiselle risti, on toiselle siunaus. Siksikin tuo on älytön "lohdutus" ahdistuksessa. Mutta se kertoo myös aikaisempien sukupolvien keskustelemattomuuden kulttuurista ja jonkinlaisesta auktoriteettiuskosta, joka ei enää nykyään toimi ihan pelkästään avoimen tiedonkulun ja muuttuneen yhteiskuntarakenteen vuoksi. Toisaalta nykyään ihmisten elämä ei enää pyöri myöskään pelkän toimeen tulemisen ja selviämisen ympärillä. Siksikin on vaikeaa verrata tilannetta aikaan, jota elettiin 1800-1900 lukujen taitteessa, kun muutos viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikanakin on ollut valtavaa.

Onneksi terveydenhuollon puolella suhtautuminen on neutraalia, en ole kuullut yhdeltäkään oman ikäluokkani äidiltä, että terveydenhoitaja tai lääkäri olisi painostanut ehkäisemään, oman äitini ikäluokalla se oli ihan normaalia. Toisaalta en ole kuullut myöskään, ettei ehkäisyä haluava olisi sitä saanut. Itsellenikin sitä on tarjottu toistuvasti jälkitarkastusten yhtedessä, mutta emme ole kokeneet sitä tarpeelliseksi. Meillä on hyvä näin. 

Olen sanonut, että en voi todella samaistua noihin tuntemisiin lapsiasiassa, koska se ei ole ollut itselleni ikinä vaikea asia, mutta voin todella hyvin ymmärtää, että se tuntuu rankalta, varsinkin jos alkaa laskea, montako lasta on mahdollista saada. Mieheni aina vitsailee, että tätä tahtia, yksi kerrallaan me ehditään saada 20 lasta.. No, se jää nähtäväksi. Ei sen varaan kuitenkaan mitään kannata rakentaa. Mutta toisaalta elämä on aina valintoja, yhden valitseminen, johtaa toisen hylkäämiseen, isoissa ja pienissä asioissa. Työelämä verottaa perhe-elämää, perhe-elämä työelämää. Kuten niin monessa asiassa sanotaan, että kakkua ei voi syödä ja säästää... 

Toivon sydämestäni, että ap löytää miehensä kanssa ratkaisut, jotka helpottavat arkielämää ja auttavat jaksamaan. Toivottavasti löydätte myös keskusteluapua sellaiselta rohkealta ihmiseltä, joka oikeasti uskaltaa tarttua teidän tilanteeseen ja ap:n ahdistukseen, eikä vaan kuittaa sitä tuolla "jokaisella on ristinsä" -kliseellä. 

Marian päivän lähestyessä tulee mieleen Marian päivän virsi 52 ja Mariasta kirjoitettu kommentti, että Maria ei ollut erityinen pelkästään erityisen äitiytensä vaan kuuliaisuutensa vuoksi..

Voimia teille, ap

[/quote]

ai lapsen hyvä, että lapsia tulee solkenaan ja niitä hyysätään heti hoitoon

Voisiko olla parempi vähemmän lapsia ja heille vanhempien aikaa enemmän

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 13:10"]kiinnostaa että puhuitteko miehen kanssa? Mihin suuntaan asia meni?
[/quote] puhuttiin joo, ja yhteisymmärryksin todettiin, että apua ja tukea tarvitaan, enää ei jakseta tätä näin...

Ap, täällä yksi vl.

Ensimmäinen neuvoni: ole rehellinen mielellesi. Älä tee mitään hänen tietämättään tai kertomatta hänelle.

Olen ollut naimisissa pitkään, meillä on hyvin erilaiset taustat. Minusta tuntui, että mies oli alkuun hyvin ehdoton monista asioista. Takana monta vaikeaa raskautta.  Älä toivo kohtutulehdusta. Se ei ole vastaus mihinkään. Vaikka tilanteeni on mikä on, poden silti usein käsittämättömän huonoa omaatuntoa siitä, että en voi saada lapsia. Ja vaikka en tiedä edes haluaisinko niitä. Ulkopuolinen ei voi ymmärtää mitä pelkotiloja liittyy ehkäisyyn, ylipäätään kaikkeen kiellettyyn.

Puhu mielellesi tunteistasi ja peloistasi. Ehkä hänkin pelkää? Jos et pysy puhumaan, kirjoita. Yksi ratkaisu on se, että jos ette yhdessä pysty päättämään ehkäisystä, ette ole sukupuoliyhteydessä. Muuanlaista läheisyyttä niin kauan, että pystytte selventämään omia ja toistenne ajatuksia.

Haluaisin auttaa sua, antaa vastauksia. Mutta ei niitä taida missään olla.

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 13:17"][quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 11:10"]

Jos sinulla on säännöllinen kuukautiskierto niin on todella helppoa laskea ne muutama päivä kuussa, jolloin pitää pidättäytyä. Muina päivinä voi naida kuin kanit.

[/quote]

No vaikeaa on jos monta kertaa päivässä harrastetaan seksiä ja monta kertaa viikossa (ja sitäkin pidetään, vain)

Ihmettelen joskus oikeasti sitä, miten vl-vanhemmilla on aikaa hässiä monta kertaa päivässä ja monta kertaa viikossa. Nimittäin, kun olen jutellut tuttujeni kanssa pienten lasten perhe-elämästä, suurin osa valittaa, kun seksiä on niin harvoin, kun lapset on päivällä hereillä ja illalla on niin poikki, ettei jaksa.

Sehän on todella vilkasta seksielämää, jos pystytään panemaan monta kertaa viikossa ja päivän aikana vielä monta kertaa.
[/quote] miten niin vl t harrastaa seksiä ja yhdyntää paljon? Mistä sä niin päättelet? Monta kertaa päivässä, tuskinpa vaan kovin pitkää aikaa. Meillä seksiä 2-4krt viikko, viikonloppuna saatetaan esim. Kaksi krt pvässä...

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 11:51"]

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 11:34"]

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 11:27"][quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 10:07"] [quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 10:02"][quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 11:30"] Ap lisää vielä, että haluan kyllä miestäni, ja välillä harrastamme seksiä monta kertaa päivän aikana. Pääosin muutaman kerran viikossa. Minua ahdistaa myös, etten tienaa rahaa kuin sen kotihoidontuen verran, ja en raaski ostaa juuri mitään itselle -> katkeroidun siitä, että joudun tinkimään itsestäni ja joustamaan niin paljon.  Meidän ehkä pitäisi enemmän viettää aikaa yhdessä ilman lasta (emme ole olleet kahdestaan kuin pari tuntia ilman lapsen läsnäoloa). Lisäksi omat harrastukset täytyisi taas kaivaa esiin, nykyään käymme vain kerta viikkoon harrastamassa yksistään. Mutta mikään noista ei vie pois niitä ongelmia, mitkä taustalla muhii uskonasian vuoksi. - ap [/quote] Miksi ihmeessä ette laita lasta päivähoitoon? Jo kotiympyröistä pois pääseminen helpottaa tuota ahdistusta. Toisaalta kotona jaksaa paljon paremmin, kun välillä pääsee pois siitä ja saa tehdä muutakin kuin hoitaa lasta ja pitää kotia kunnossa. kahdeksatta odottava vl-äiti, joka on ollut tasan 2kk hoitovapaalla [/quote] Ei nyt ole varsinaisesti ylpeyden aihe, jos alle 1-vuotiaat laitetaan hoitoon - jollei sitten kyse ole äitiyslomien ketjusta. Eiköhän päivähoitoa parempi ratkaisu ole, että tehdään lapsia sen verran kuin jaksetaan hoitaa eikä työnnetä pieniä hoitoon vauvatehtaasta. [/quote] No, me ollaan päädytty tähän ratkaisuun ihan yhteisesti. Päivähoito voi tarkoittaa paljon muutakin kuin vierasta hoitajaa tai päiväkotia. Meillä on ollut mm. mieheni lähihoitajasisko kunnallisena hoitajana, olemme palkanneet yksityisenhoidontuella hoitajia, olemme jakaneet mieheni kanssa vanhempainvapaita.. Tässä asiassako äidin jaksaminen ei olekaan tärkeintä, vaikka koko perhe voisi paremmin, kun äiti ei koe olevansa kodin vanki? Jotenkin tuosta kotihoidosta on tehty ainoa pyhä totuus lapsen hyvin voinnin kannalta, vaikka se tarkoittaisi sitä, että lapset on omillaan verrattuna siihen, että töissä käyvä äiti (ja isäkin) jaksavat keskittyä työpäivän jälkeen lapsiin, kun elämässä on muutakin. Myös työn luonne vaikuttaa, miehelläni on säännöllinen päivätyö, itselläni vuorotyö, eli lasten hoitopäivä saattaa olla vaikka 4h. Myös osittaista hoitovapaata voi hyödyntää. Ei perhe ja lapset tarkoita automaattisesti sitä, että pitää luopua kaikesta lasten hyväksi. Toisille se toki sopii, mutta jos vanhempi kokee, että haluaa käydä töissä ja luoda uraa, niin kyllä sekin tässä yhteiskunnassa on mahdollista. Ja jos kodin ulkopuolinen työ helpottaa henkistä painetta, ni en kyllä tajua, miksi se on väärin.  Mulle lapsikysymys ei ole ollut koskaan vaikea. Miesvaltaisella alalla myös työnantaja on suhtautunut tilanteeseen todella esimerkillisesti. Tosin, olen kyllä ollut niitä pidempiä pätkiä töissä juuri noiden vanhempainvapaan jakamisten ja muiden systeemien avulla.  Mun mielestä olennaista tässä kysymyksessä ei edes ollut meidän perheen tilanne vaan ap:n ahdistus siitä, että hän ei voi tienata vaan joutuu jäämään pienelle kotihoidon tuelle. Sehän ei ole pakko vaan mahdollisuus niille, jotka haluavat hoitaa lastaan ensimmäiset ikävuodet kotona. Ja siksi ihmettelen, että kun päivähoito on mahdollista ja hoitomuotoihin voi vaikuttaa, ni miksi ei sitten käytä sitä mahdollisuutta, jos kokee kotihoidon tuen liian pienenä ja haluaisi saada palkkaa. Myös opiskelujen takia lapsia voi pitää hoidossa. Eikä päivähoito tosiaan tarkoita, että lapsi on hoidossa joko 9h/5pvä vkossa tai ei ole hoidossa ollenkaan. Siinä välillä on paljon vaihtoehtoja, joita voi käyttää perheen tarpeet huomioiden.  Ehkäisyasiaan on otettu kantaa monissa kristillisyyden julkaisuissa ja kyllä sitä on korostettu monessa asiassa, ettei sellaiseen kukaan toinen voi "antaa lupaa", se on jokaisen perheen sisäinen asia, joka täytyy ratkaista aina perheen sisäisenä Jumalan sanan ja omantunnon valossa. Eli ei siihen tule kukaan antamaan lupaa eikä tukea ulkopuolelta. Siitä voi keskustella. Itse olen joskus vaikeissa asioissa kääntynyt ihan sähköpostilla uskovaisen papin puoleen, he osaavat Raamatun pohjalta antaa vastauksia. Ainakin seurakuntatyössä olevien pappien yhteystiedot ovat tavallisimmin muotoa etunimi.sukunimi@evl.fi. Sähköpostilla lähestyessä on helppo itse muotoilla sanansa ja viimeistellä ajatuksensa ja toisaalta saa vastauksia, joihin voi palata myöhemminkin.  On harmi, että olet kohdannut tylyltä tuntuvia "jokaisella on ristinsä vastauksia". Itse olen sitä mieltä, ettei sellaista asiaa saa olla, mistä ei voi keskustella ja mitä ei uskovaiselle omassa ahdistuksessaan voi sanoa. Tärkeää on, ettei lapsille tule sellaista oloa, että vanhemmat olisivat onnellisempia, jos heillä ei olisi sellaista taakkaa kuin oma lapset. Minusta on väärin, varsinkin tällaisena aikana, kun liikakansoitus ja syntyvyyden säännöstely on joka paikassa vahvasti pinnalla, kuitata keskustelut kommenteilla tyyliin "näin on aina ollut" tai "jokaisella on ristinsä". Kyllä kai jokainen normaaliälyllä varustettu ihminen tajuaa, että kahta samanlaista elämää ei ole, eikä kahta samanlaista kokemusta. Se, mikä on toiselle risti, on toiselle siunaus. Siksikin tuo on älytön "lohdutus" ahdistuksessa. Mutta se kertoo myös aikaisempien sukupolvien keskustelemattomuuden kulttuurista ja jonkinlaisesta auktoriteettiuskosta, joka ei enää nykyään toimi ihan pelkästään avoimen tiedonkulun ja muuttuneen yhteiskuntarakenteen vuoksi. Toisaalta nykyään ihmisten elämä ei enää pyöri myöskään pelkän toimeen tulemisen ja selviämisen ympärillä. Siksikin on vaikeaa verrata tilannetta aikaan, jota elettiin 1800-1900 lukujen taitteessa, kun muutos viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikanakin on ollut valtavaa. Onneksi terveydenhuollon puolella suhtautuminen on neutraalia, en ole kuullut yhdeltäkään oman ikäluokkani äidiltä, että terveydenhoitaja tai lääkäri olisi painostanut ehkäisemään, oman äitini ikäluokalla se oli ihan normaalia. Toisaalta en ole kuullut myöskään, ettei ehkäisyä haluava olisi sitä saanut. Itsellenikin sitä on tarjottu toistuvasti jälkitarkastusten yhtedessä, mutta emme ole kokeneet sitä tarpeelliseksi. Meillä on hyvä näin.  Olen sanonut, että en voi todella samaistua noihin tuntemisiin lapsiasiassa, koska se ei ole ollut itselleni ikinä vaikea asia, mutta voin todella hyvin ymmärtää, että se tuntuu rankalta, varsinkin jos alkaa laskea, montako lasta on mahdollista saada. Mieheni aina vitsailee, että tätä tahtia, yksi kerrallaan me ehditään saada 20 lasta.. No, se jää nähtäväksi. Ei sen varaan kuitenkaan mitään kannata rakentaa. Mutta toisaalta elämä on aina valintoja, yhden valitseminen, johtaa toisen hylkäämiseen, isoissa ja pienissä asioissa. Työelämä verottaa perhe-elämää, perhe-elämä työelämää. Kuten niin monessa asiassa sanotaan, että kakkua ei voi syödä ja säästää...  Toivon sydämestäni, että ap löytää miehensä kanssa ratkaisut, jotka helpottavat arkielämää ja auttavat jaksamaan. Toivottavasti löydätte myös keskusteluapua sellaiselta rohkealta ihmiseltä, joka oikeasti uskaltaa tarttua teidän tilanteeseen ja ap:n ahdistukseen, eikä vaan kuittaa sitä tuolla "jokaisella on ristinsä" -kliseellä.  Marian päivän lähestyessä tulee mieleen Marian päivän virsi 52 ja Mariasta kirjoitettu kommentti, että Maria ei ollut erityinen pelkästään erityisen äitiytensä vaan kuuliaisuutensa vuoksi.. Voimia teille, ap [/quote] Näin lapsen näkökulmasta tiivistän, että varmaan lapsen kannalta parempi jos hankitaan 5 lasta ja äiti on jokaisen kanssa 2 v kotona kuin 10 lasta joista jokaisen kanssa äiti jaksaa vuoden ennen kuin lähtee töihin tauolle ennen seuraavaa raskautta. On muuten kiintymyssuhteen lisäksi hyväksi kansantaloudelle.

[/quote]

Tässä onkin se ristiriita, että toiset asiantuntijat sanoo, että äitien pitää lähteä töihin, toiset sanoo ihan muuta. En vaan ymmärrä, miksi on väärin, että lapset kiintyvät myös isään ja pitävät isää tasaveroisena vanhempana. Meidän lapsilla on noin vuoden ikäerot ja moni ammattilainen on sanonut, että meidän lapsilla on selvästi hyvä kiintymyssuhde ja kokevat olonsa turvalliseksi ihan käytöksen perusteella.. mutta tätä samaa saan kuunnella moneltakin taholta. Ja kaikkein rankinta tässä tilanteessa onkin se, että meidän valintaa saa jokainen arvostella mielin määrin ja saa epäillä, ettei lapsille riitä syliä tai aikaa, ettei lapsista pidetä huolta jnejne vain siksi, koska niitä on enemmän kuin ne keskimääräiset 1,7 lasta... Ja muuten, saisin joka tapauksessa esim. lomat ja ansiosidonnaiset päivärahat, koska olen vakituisessa työsuhteessa, siis vaikka olisin ollut tämän "putken" pelkästään kotona. Mutta varmaan sekin on väärin, että tienaan omalta osaltani ja maksan veroja, kun eihän varsinkaan ison perheen äiti saa.. tai aina on joku, joka teitää paljon paremmin, miten meillä asiat hoidetaan ja osaa sanoa, miten asiat mielummin pitäisi hoitaa.. Mutta kiva, kun kaikki muut tietää paremmin, mikä meille olis parempi. Me valitettavasti jatketaan kuitenkin näin. Ja annetaan toisten jatkaa haluamallaan tavalla. 

[/quote]

No ei kymmenelle lapselle nyt vain riitä kiintymyssuhdetta, vaikka olisi kuinka kumminkaiman serkun lähihoitaja, joka niitä hoitaa. Toisaalta, odotat vasta kahdeksatta, joten työnantaja tulee riemuitsemaan, kun jäät vuoden välein kolmannelletoista äitiyslomalle.

Toisaalta, jos lapsia tekee vähemmän, ehtii olla kokonaismääränä enemmän töissä, kuin tehtaillaan niitä 15 kappaletta. Samoin ehtii sitä kiintymyssuhdetta jokaiseen lapseen saada enemmän. Määrä ei korvaa laatua tässä asiassa. En usko, että edes lapsimäärällä pääsee paremmin taivaaseen. Eikös se mennyt, että Jumalan armolla ja pelkästään armolla. Ei lapsimäärällä.

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 11:51"]

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 11:34"]

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 11:27"][quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 10:07"] [quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 10:02"][quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 11:30"] Ap lisää vielä, että haluan kyllä miestäni, ja välillä harrastamme seksiä monta kertaa päivän aikana. Pääosin muutaman kerran viikossa. Minua ahdistaa myös, etten tienaa rahaa kuin sen kotihoidontuen verran, ja en raaski ostaa juuri mitään itselle -> katkeroidun siitä, että joudun tinkimään itsestäni ja joustamaan niin paljon.  Meidän ehkä pitäisi enemmän viettää aikaa yhdessä ilman lasta (emme ole olleet kahdestaan kuin pari tuntia ilman lapsen läsnäoloa). Lisäksi omat harrastukset täytyisi taas kaivaa esiin, nykyään käymme vain kerta viikkoon harrastamassa yksistään. Mutta mikään noista ei vie pois niitä ongelmia, mitkä taustalla muhii uskonasian vuoksi. - ap [/quote] Miksi ihmeessä ette laita lasta päivähoitoon? Jo kotiympyröistä pois pääseminen helpottaa tuota ahdistusta. Toisaalta kotona jaksaa paljon paremmin, kun välillä pääsee pois siitä ja saa tehdä muutakin kuin hoitaa lasta ja pitää kotia kunnossa. kahdeksatta odottava vl-äiti, joka on ollut tasan 2kk hoitovapaalla [/quote] Ei nyt ole varsinaisesti ylpeyden aihe, jos alle 1-vuotiaat laitetaan hoitoon - jollei sitten kyse ole äitiyslomien ketjusta. Eiköhän päivähoitoa parempi ratkaisu ole, että tehdään lapsia sen verran kuin jaksetaan hoitaa eikä työnnetä pieniä hoitoon vauvatehtaasta. [/quote] No, me ollaan päädytty tähän ratkaisuun ihan yhteisesti. Päivähoito voi tarkoittaa paljon muutakin kuin vierasta hoitajaa tai päiväkotia. Meillä on ollut mm. mieheni lähihoitajasisko kunnallisena hoitajana, olemme palkanneet yksityisenhoidontuella hoitajia, olemme jakaneet mieheni kanssa vanhempainvapaita.. Tässä asiassako äidin jaksaminen ei olekaan tärkeintä, vaikka koko perhe voisi paremmin, kun äiti ei koe olevansa kodin vanki? Jotenkin tuosta kotihoidosta on tehty ainoa pyhä totuus lapsen hyvin voinnin kannalta, vaikka se tarkoittaisi sitä, että lapset on omillaan verrattuna siihen, että töissä käyvä äiti (ja isäkin) jaksavat keskittyä työpäivän jälkeen lapsiin, kun elämässä on muutakin. Myös työn luonne vaikuttaa, miehelläni on säännöllinen päivätyö, itselläni vuorotyö, eli lasten hoitopäivä saattaa olla vaikka 4h. Myös osittaista hoitovapaata voi hyödyntää. Ei perhe ja lapset tarkoita automaattisesti sitä, että pitää luopua kaikesta lasten hyväksi. Toisille se toki sopii, mutta jos vanhempi kokee, että haluaa käydä töissä ja luoda uraa, niin kyllä sekin tässä yhteiskunnassa on mahdollista. Ja jos kodin ulkopuolinen työ helpottaa henkistä painetta, ni en kyllä tajua, miksi se on väärin.  Mulle lapsikysymys ei ole ollut koskaan vaikea. Miesvaltaisella alalla myös työnantaja on suhtautunut tilanteeseen todella esimerkillisesti. Tosin, olen kyllä ollut niitä pidempiä pätkiä töissä juuri noiden vanhempainvapaan jakamisten ja muiden systeemien avulla.  Mun mielestä olennaista tässä kysymyksessä ei edes ollut meidän perheen tilanne vaan ap:n ahdistus siitä, että hän ei voi tienata vaan joutuu jäämään pienelle kotihoidon tuelle. Sehän ei ole pakko vaan mahdollisuus niille, jotka haluavat hoitaa lastaan ensimmäiset ikävuodet kotona. Ja siksi ihmettelen, että kun päivähoito on mahdollista ja hoitomuotoihin voi vaikuttaa, ni miksi ei sitten käytä sitä mahdollisuutta, jos kokee kotihoidon tuen liian pienenä ja haluaisi saada palkkaa. Myös opiskelujen takia lapsia voi pitää hoidossa. Eikä päivähoito tosiaan tarkoita, että lapsi on hoidossa joko 9h/5pvä vkossa tai ei ole hoidossa ollenkaan. Siinä välillä on paljon vaihtoehtoja, joita voi käyttää perheen tarpeet huomioiden.  Ehkäisyasiaan on otettu kantaa monissa kristillisyyden julkaisuissa ja kyllä sitä on korostettu monessa asiassa, ettei sellaiseen kukaan toinen voi "antaa lupaa", se on jokaisen perheen sisäinen asia, joka täytyy ratkaista aina perheen sisäisenä Jumalan sanan ja omantunnon valossa. Eli ei siihen tule kukaan antamaan lupaa eikä tukea ulkopuolelta. Siitä voi keskustella. Itse olen joskus vaikeissa asioissa kääntynyt ihan sähköpostilla uskovaisen papin puoleen, he osaavat Raamatun pohjalta antaa vastauksia. Ainakin seurakuntatyössä olevien pappien yhteystiedot ovat tavallisimmin muotoa etunimi.sukunimi@evl.fi. Sähköpostilla lähestyessä on helppo itse muotoilla sanansa ja viimeistellä ajatuksensa ja toisaalta saa vastauksia, joihin voi palata myöhemminkin.  On harmi, että olet kohdannut tylyltä tuntuvia "jokaisella on ristinsä vastauksia". Itse olen sitä mieltä, ettei sellaista asiaa saa olla, mistä ei voi keskustella ja mitä ei uskovaiselle omassa ahdistuksessaan voi sanoa. Tärkeää on, ettei lapsille tule sellaista oloa, että vanhemmat olisivat onnellisempia, jos heillä ei olisi sellaista taakkaa kuin oma lapset. Minusta on väärin, varsinkin tällaisena aikana, kun liikakansoitus ja syntyvyyden säännöstely on joka paikassa vahvasti pinnalla, kuitata keskustelut kommenteilla tyyliin "näin on aina ollut" tai "jokaisella on ristinsä". Kyllä kai jokainen normaaliälyllä varustettu ihminen tajuaa, että kahta samanlaista elämää ei ole, eikä kahta samanlaista kokemusta. Se, mikä on toiselle risti, on toiselle siunaus. Siksikin tuo on älytön "lohdutus" ahdistuksessa. Mutta se kertoo myös aikaisempien sukupolvien keskustelemattomuuden kulttuurista ja jonkinlaisesta auktoriteettiuskosta, joka ei enää nykyään toimi ihan pelkästään avoimen tiedonkulun ja muuttuneen yhteiskuntarakenteen vuoksi. Toisaalta nykyään ihmisten elämä ei enää pyöri myöskään pelkän toimeen tulemisen ja selviämisen ympärillä. Siksikin on vaikeaa verrata tilannetta aikaan, jota elettiin 1800-1900 lukujen taitteessa, kun muutos viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikanakin on ollut valtavaa. Onneksi terveydenhuollon puolella suhtautuminen on neutraalia, en ole kuullut yhdeltäkään oman ikäluokkani äidiltä, että terveydenhoitaja tai lääkäri olisi painostanut ehkäisemään, oman äitini ikäluokalla se oli ihan normaalia. Toisaalta en ole kuullut myöskään, ettei ehkäisyä haluava olisi sitä saanut. Itsellenikin sitä on tarjottu toistuvasti jälkitarkastusten yhtedessä, mutta emme ole kokeneet sitä tarpeelliseksi. Meillä on hyvä näin.  Olen sanonut, että en voi todella samaistua noihin tuntemisiin lapsiasiassa, koska se ei ole ollut itselleni ikinä vaikea asia, mutta voin todella hyvin ymmärtää, että se tuntuu rankalta, varsinkin jos alkaa laskea, montako lasta on mahdollista saada. Mieheni aina vitsailee, että tätä tahtia, yksi kerrallaan me ehditään saada 20 lasta.. No, se jää nähtäväksi. Ei sen varaan kuitenkaan mitään kannata rakentaa. Mutta toisaalta elämä on aina valintoja, yhden valitseminen, johtaa toisen hylkäämiseen, isoissa ja pienissä asioissa. Työelämä verottaa perhe-elämää, perhe-elämä työelämää. Kuten niin monessa asiassa sanotaan, että kakkua ei voi syödä ja säästää...  Toivon sydämestäni, että ap löytää miehensä kanssa ratkaisut, jotka helpottavat arkielämää ja auttavat jaksamaan. Toivottavasti löydätte myös keskusteluapua sellaiselta rohkealta ihmiseltä, joka oikeasti uskaltaa tarttua teidän tilanteeseen ja ap:n ahdistukseen, eikä vaan kuittaa sitä tuolla "jokaisella on ristinsä" -kliseellä.  Marian päivän lähestyessä tulee mieleen Marian päivän virsi 52 ja Mariasta kirjoitettu kommentti, että Maria ei ollut erityinen pelkästään erityisen äitiytensä vaan kuuliaisuutensa vuoksi.. Voimia teille, ap [/quote] Näin lapsen näkökulmasta tiivistän, että varmaan lapsen kannalta parempi jos hankitaan 5 lasta ja äiti on jokaisen kanssa 2 v kotona kuin 10 lasta joista jokaisen kanssa äiti jaksaa vuoden ennen kuin lähtee töihin tauolle ennen seuraavaa raskautta. On muuten kiintymyssuhteen lisäksi hyväksi kansantaloudelle.

[/quote]

Tässä onkin se ristiriita, että toiset asiantuntijat sanoo, että äitien pitää lähteä töihin, toiset sanoo ihan muuta. En vaan ymmärrä, miksi on väärin, että lapset kiintyvät myös isään ja pitävät isää tasaveroisena vanhempana. Meidän lapsilla on noin vuoden ikäerot ja moni ammattilainen on sanonut, että meidän lapsilla on selvästi hyvä kiintymyssuhde ja kokevat olonsa turvalliseksi ihan käytöksen perusteella.. mutta tätä samaa saan kuunnella moneltakin taholta. Ja kaikkein rankinta tässä tilanteessa onkin se, että meidän valintaa saa jokainen arvostella mielin määrin ja saa epäillä, ettei lapsille riitä syliä tai aikaa, ettei lapsista pidetä huolta jnejne vain siksi, koska niitä on enemmän kuin ne keskimääräiset 1,7 lasta... Ja muuten, saisin joka tapauksessa esim. lomat ja ansiosidonnaiset päivärahat, koska olen vakituisessa työsuhteessa, siis vaikka olisin ollut tämän "putken" pelkästään kotona. Mutta varmaan sekin on väärin, että tienaan omalta osaltani ja maksan veroja, kun eihän varsinkaan ison perheen äiti saa.. tai aina on joku, joka teitää paljon paremmin, miten meillä asiat hoidetaan ja osaa sanoa, miten asiat mielummin pitäisi hoitaa.. Mutta kiva, kun kaikki muut tietää paremmin, mikä meille olis parempi. Me valitettavasti jatketaan kuitenkin näin. Ja annetaan toisten jatkaa haluamallaan tavalla. 

[/quote]

Miksi muuten lapsenne ovat olleet niin paljon ammattilaisten kanssa tekemisissä, jotka ovat tutkineet lastenne kiintymyssuhteita. Ihmettelen vain, koska meillä on 4 lasta ja ei ole koskaan jouduttu tekemisiin tällaisten ammattilaisten kanssa. Eli teillä on ongelmia ja lapsia on seurattu ja heidän kiintymyssuhteitaan sen vuoksi.

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 13:23"]

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 13:17"][quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 11:10"] Jos sinulla on säännöllinen kuukautiskierto niin on todella helppoa laskea ne muutama päivä kuussa, jolloin pitää pidättäytyä. Muina päivinä voi naida kuin kanit. [/quote] No vaikeaa on jos monta kertaa päivässä harrastetaan seksiä ja monta kertaa viikossa (ja sitäkin pidetään, vain) Ihmettelen joskus oikeasti sitä, miten vl-vanhemmilla on aikaa hässiä monta kertaa päivässä ja monta kertaa viikossa. Nimittäin, kun olen jutellut tuttujeni kanssa pienten lasten perhe-elämästä, suurin osa valittaa, kun seksiä on niin harvoin, kun lapset on päivällä hereillä ja illalla on niin poikki, ettei jaksa. Sehän on todella vilkasta seksielämää, jos pystytään panemaan monta kertaa viikossa ja päivän aikana vielä monta kertaa. [/quote] miten niin vl t harrastaa seksiä ja yhdyntää paljon? Mistä sä niin päättelet? Monta kertaa päivässä, tuskinpa vaan kovin pitkää aikaa. Meillä seksiä 2-4krt viikko, viikonloppuna saatetaan esim. Kaksi krt pvässä...

[/quote]

Ap itse kirjoittaa jossain, että monta kertaa viikossa ja monta kertaa päivässä joskus.

Joskus vain ihmettelen tällaista 10 lapsen perhettä, että missä välissä sitä pannaan koko ajan

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 13:21"]Ap, täällä yksi vl.

Ensimmäinen neuvoni: ole rehellinen mielellesi. Älä tee mitään hänen tietämättään tai kertomatta hänelle.

Olen ollut naimisissa pitkään, meillä on hyvin erilaiset taustat. Minusta tuntui, että mies oli alkuun hyvin ehdoton monista asioista. Takana monta vaikeaa raskautta.  Älä toivo kohtutulehdusta. Se ei ole vastaus mihinkään. Vaikka tilanteeni on mikä on, poden silti usein käsittämättömän huonoa omaatuntoa siitä, että en voi saada lapsia. Ja vaikka en tiedä edes haluaisinko niitä. Ulkopuolinen ei voi ymmärtää mitä pelkotiloja liittyy ehkäisyyn, ylipäätään kaikkeen kiellettyyn.

Puhu mielellesi tunteistasi ja peloistasi. Ehkä hänkin pelkää? Jos et pysy puhumaan, kirjoita. Yksi ratkaisu on se, että jos ette yhdessä pysty päättämään ehkäisystä, ette ole sukupuoliyhteydessä. Muuanlaista läheisyyttä niin kauan, että pystytte selventämään omia ja toistenne ajatuksia.

Haluaisin auttaa sua, antaa vastauksia. Mutta ei niitä taida missään olla.
[/quote] miehellesi? Edelleen olemme kyllä varsin avoimesti käsitelleet asiaa, kyllä minä miehelleni voin ja uskallan puhua. Ja olemme myös yhdessä! Päättäneet, miten asiaa lähdetään purkamaan. -Ap

Meillä on 4 lasta (ja siihen jäävät) ja kahden isoimman ikäero oli 1,5 vuotta. Silloin toisen lapsen synnyttyä kärsin paljon omasta valinnastani, kun podin riittämättömyyden tunnetta ja tunsin syyllisyyttä kun en voinut keskittyä vauvaan ja esikoinen taas ei saanut tarpeeksi huomiota ja joutui kasvamaan isoksi liian nopeasti, vaikka saikin olla kotona meidän kanssa. Nyt työssäkäyvänä äitinä koen, että tekee todella tiukkaa ehtiä keskittyä lapsiin yksilöinä ja viettää perheaikaa, omista harrastuksista ja parisuhdeajasta puhumattakaan. Lapsille on toki seuraa toisistaan, mutta en voi kuin sääliä kartasta, jossa kahdeksan lasta syntyy vuoden välein viemään vauvan paikan, ja aina vuoden jälkeen vielä irrotetaan ensisijaisesta kiintymyssuhteestaan.

Ap, muista, että vaikka luopuisit vanhoillislestadiolaisten tiukoista ja Raamattuun pohjautumattomista ihmisten keksimistä säännöistä, sinun ei tarvitse luopua uskostasi. Maailmasta löytyy paljon seurakuntia, joissa on terveempi suhde näihin asioihin.

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 13:25"]

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 11:51"]

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 11:34"]

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 11:27"][quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 10:07"] [quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 10:02"][quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 11:30"] Ap lisää vielä, että haluan kyllä miestäni, ja välillä harrastamme seksiä monta kertaa päivän aikana. Pääosin muutaman kerran viikossa. Minua ahdistaa myös, etten tienaa rahaa kuin sen kotihoidontuen verran, ja en raaski ostaa juuri mitään itselle -> katkeroidun siitä, että joudun tinkimään itsestäni ja joustamaan niin paljon.  Meidän ehkä pitäisi enemmän viettää aikaa yhdessä ilman lasta (emme ole olleet kahdestaan kuin pari tuntia ilman lapsen läsnäoloa). Lisäksi omat harrastukset täytyisi taas kaivaa esiin, nykyään käymme vain kerta viikkoon harrastamassa yksistään. Mutta mikään noista ei vie pois niitä ongelmia, mitkä taustalla muhii uskonasian vuoksi. - ap [/quote] Miksi ihmeessä ette laita lasta päivähoitoon? Jo kotiympyröistä pois pääseminen helpottaa tuota ahdistusta. Toisaalta kotona jaksaa paljon paremmin, kun välillä pääsee pois siitä ja saa tehdä muutakin kuin hoitaa lasta ja pitää kotia kunnossa. kahdeksatta odottava vl-äiti, joka on ollut tasan 2kk hoitovapaalla [/quote] Ei nyt ole varsinaisesti ylpeyden aihe, jos alle 1-vuotiaat laitetaan hoitoon - jollei sitten kyse ole äitiyslomien ketjusta. Eiköhän päivähoitoa parempi ratkaisu ole, että tehdään lapsia sen verran kuin jaksetaan hoitaa eikä työnnetä pieniä hoitoon vauvatehtaasta. [/quote] No, me ollaan päädytty tähän ratkaisuun ihan yhteisesti. Päivähoito voi tarkoittaa paljon muutakin kuin vierasta hoitajaa tai päiväkotia. Meillä on ollut mm. mieheni lähihoitajasisko kunnallisena hoitajana, olemme palkanneet yksityisenhoidontuella hoitajia, olemme jakaneet mieheni kanssa vanhempainvapaita.. Tässä asiassako äidin jaksaminen ei olekaan tärkeintä, vaikka koko perhe voisi paremmin, kun äiti ei koe olevansa kodin vanki? Jotenkin tuosta kotihoidosta on tehty ainoa pyhä totuus lapsen hyvin voinnin kannalta, vaikka se tarkoittaisi sitä, että lapset on omillaan verrattuna siihen, että töissä käyvä äiti (ja isäkin) jaksavat keskittyä työpäivän jälkeen lapsiin, kun elämässä on muutakin. Myös työn luonne vaikuttaa, miehelläni on säännöllinen päivätyö, itselläni vuorotyö, eli lasten hoitopäivä saattaa olla vaikka 4h. Myös osittaista hoitovapaata voi hyödyntää. Ei perhe ja lapset tarkoita automaattisesti sitä, että pitää luopua kaikesta lasten hyväksi. Toisille se toki sopii, mutta jos vanhempi kokee, että haluaa käydä töissä ja luoda uraa, niin kyllä sekin tässä yhteiskunnassa on mahdollista. Ja jos kodin ulkopuolinen työ helpottaa henkistä painetta, ni en kyllä tajua, miksi se on väärin.  Mulle lapsikysymys ei ole ollut koskaan vaikea. Miesvaltaisella alalla myös työnantaja on suhtautunut tilanteeseen todella esimerkillisesti. Tosin, olen kyllä ollut niitä pidempiä pätkiä töissä juuri noiden vanhempainvapaan jakamisten ja muiden systeemien avulla.  Mun mielestä olennaista tässä kysymyksessä ei edes ollut meidän perheen tilanne vaan ap:n ahdistus siitä, että hän ei voi tienata vaan joutuu jäämään pienelle kotihoidon tuelle. Sehän ei ole pakko vaan mahdollisuus niille, jotka haluavat hoitaa lastaan ensimmäiset ikävuodet kotona. Ja siksi ihmettelen, että kun päivähoito on mahdollista ja hoitomuotoihin voi vaikuttaa, ni miksi ei sitten käytä sitä mahdollisuutta, jos kokee kotihoidon tuen liian pienenä ja haluaisi saada palkkaa. Myös opiskelujen takia lapsia voi pitää hoidossa. Eikä päivähoito tosiaan tarkoita, että lapsi on hoidossa joko 9h/5pvä vkossa tai ei ole hoidossa ollenkaan. Siinä välillä on paljon vaihtoehtoja, joita voi käyttää perheen tarpeet huomioiden.  Ehkäisyasiaan on otettu kantaa monissa kristillisyyden julkaisuissa ja kyllä sitä on korostettu monessa asiassa, ettei sellaiseen kukaan toinen voi "antaa lupaa", se on jokaisen perheen sisäinen asia, joka täytyy ratkaista aina perheen sisäisenä Jumalan sanan ja omantunnon valossa. Eli ei siihen tule kukaan antamaan lupaa eikä tukea ulkopuolelta. Siitä voi keskustella. Itse olen joskus vaikeissa asioissa kääntynyt ihan sähköpostilla uskovaisen papin puoleen, he osaavat Raamatun pohjalta antaa vastauksia. Ainakin seurakuntatyössä olevien pappien yhteystiedot ovat tavallisimmin muotoa etunimi.sukunimi@evl.fi. Sähköpostilla lähestyessä on helppo itse muotoilla sanansa ja viimeistellä ajatuksensa ja toisaalta saa vastauksia, joihin voi palata myöhemminkin.  On harmi, että olet kohdannut tylyltä tuntuvia "jokaisella on ristinsä vastauksia". Itse olen sitä mieltä, ettei sellaista asiaa saa olla, mistä ei voi keskustella ja mitä ei uskovaiselle omassa ahdistuksessaan voi sanoa. Tärkeää on, ettei lapsille tule sellaista oloa, että vanhemmat olisivat onnellisempia, jos heillä ei olisi sellaista taakkaa kuin oma lapset. Minusta on väärin, varsinkin tällaisena aikana, kun liikakansoitus ja syntyvyyden säännöstely on joka paikassa vahvasti pinnalla, kuitata keskustelut kommenteilla tyyliin "näin on aina ollut" tai "jokaisella on ristinsä". Kyllä kai jokainen normaaliälyllä varustettu ihminen tajuaa, että kahta samanlaista elämää ei ole, eikä kahta samanlaista kokemusta. Se, mikä on toiselle risti, on toiselle siunaus. Siksikin tuo on älytön "lohdutus" ahdistuksessa. Mutta se kertoo myös aikaisempien sukupolvien keskustelemattomuuden kulttuurista ja jonkinlaisesta auktoriteettiuskosta, joka ei enää nykyään toimi ihan pelkästään avoimen tiedonkulun ja muuttuneen yhteiskuntarakenteen vuoksi. Toisaalta nykyään ihmisten elämä ei enää pyöri myöskään pelkän toimeen tulemisen ja selviämisen ympärillä. Siksikin on vaikeaa verrata tilannetta aikaan, jota elettiin 1800-1900 lukujen taitteessa, kun muutos viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikanakin on ollut valtavaa. Onneksi terveydenhuollon puolella suhtautuminen on neutraalia, en ole kuullut yhdeltäkään oman ikäluokkani äidiltä, että terveydenhoitaja tai lääkäri olisi painostanut ehkäisemään, oman äitini ikäluokalla se oli ihan normaalia. Toisaalta en ole kuullut myöskään, ettei ehkäisyä haluava olisi sitä saanut. Itsellenikin sitä on tarjottu toistuvasti jälkitarkastusten yhtedessä, mutta emme ole kokeneet sitä tarpeelliseksi. Meillä on hyvä näin.  Olen sanonut, että en voi todella samaistua noihin tuntemisiin lapsiasiassa, koska se ei ole ollut itselleni ikinä vaikea asia, mutta voin todella hyvin ymmärtää, että se tuntuu rankalta, varsinkin jos alkaa laskea, montako lasta on mahdollista saada. Mieheni aina vitsailee, että tätä tahtia, yksi kerrallaan me ehditään saada 20 lasta.. No, se jää nähtäväksi. Ei sen varaan kuitenkaan mitään kannata rakentaa. Mutta toisaalta elämä on aina valintoja, yhden valitseminen, johtaa toisen hylkäämiseen, isoissa ja pienissä asioissa. Työelämä verottaa perhe-elämää, perhe-elämä työelämää. Kuten niin monessa asiassa sanotaan, että kakkua ei voi syödä ja säästää...  Toivon sydämestäni, että ap löytää miehensä kanssa ratkaisut, jotka helpottavat arkielämää ja auttavat jaksamaan. Toivottavasti löydätte myös keskusteluapua sellaiselta rohkealta ihmiseltä, joka oikeasti uskaltaa tarttua teidän tilanteeseen ja ap:n ahdistukseen, eikä vaan kuittaa sitä tuolla "jokaisella on ristinsä" -kliseellä.  Marian päivän lähestyessä tulee mieleen Marian päivän virsi 52 ja Mariasta kirjoitettu kommentti, että Maria ei ollut erityinen pelkästään erityisen äitiytensä vaan kuuliaisuutensa vuoksi.. Voimia teille, ap [/quote] Näin lapsen näkökulmasta tiivistän, että varmaan lapsen kannalta parempi jos hankitaan 5 lasta ja äiti on jokaisen kanssa 2 v kotona kuin 10 lasta joista jokaisen kanssa äiti jaksaa vuoden ennen kuin lähtee töihin tauolle ennen seuraavaa raskautta. On muuten kiintymyssuhteen lisäksi hyväksi kansantaloudelle.

[/quote]

Tässä onkin se ristiriita, että toiset asiantuntijat sanoo, että äitien pitää lähteä töihin, toiset sanoo ihan muuta. En vaan ymmärrä, miksi on väärin, että lapset kiintyvät myös isään ja pitävät isää tasaveroisena vanhempana. Meidän lapsilla on noin vuoden ikäerot ja moni ammattilainen on sanonut, että meidän lapsilla on selvästi hyvä kiintymyssuhde ja kokevat olonsa turvalliseksi ihan käytöksen perusteella.. mutta tätä samaa saan kuunnella moneltakin taholta. Ja kaikkein rankinta tässä tilanteessa onkin se, että meidän valintaa saa jokainen arvostella mielin määrin ja saa epäillä, ettei lapsille riitä syliä tai aikaa, ettei lapsista pidetä huolta jnejne vain siksi, koska niitä on enemmän kuin ne keskimääräiset 1,7 lasta... Ja muuten, saisin joka tapauksessa esim. lomat ja ansiosidonnaiset päivärahat, koska olen vakituisessa työsuhteessa, siis vaikka olisin ollut tämän "putken" pelkästään kotona. Mutta varmaan sekin on väärin, että tienaan omalta osaltani ja maksan veroja, kun eihän varsinkaan ison perheen äiti saa.. tai aina on joku, joka teitää paljon paremmin, miten meillä asiat hoidetaan ja osaa sanoa, miten asiat mielummin pitäisi hoitaa.. Mutta kiva, kun kaikki muut tietää paremmin, mikä meille olis parempi. Me valitettavasti jatketaan kuitenkin näin. Ja annetaan toisten jatkaa haluamallaan tavalla. 

[/quote]

Miksi muuten lapsenne ovat olleet niin paljon ammattilaisten kanssa tekemisissä, jotka ovat tutkineet lastenne kiintymyssuhteita. Ihmettelen vain, koska meillä on 4 lasta ja ei ole koskaan jouduttu tekemisiin tällaisten ammattilaisten kanssa. Eli teillä on ongelmia ja lapsia on seurattu ja heidän kiintymyssuhteitaan sen vuoksi.

[/quote]

No, ennaltaehkäisevän perhetyön tekijä (joka on siis ollut meillä lasten kanssa, kun minulla on ollut esim. lääkäriaikoja, päivähoidon puolelta henkilökuntaa, neuvolan terveydenhoitajat, omalääkäri.. Itse asiassa meidän tytöstä on tehty yksi lastensuojeluilmoitus, joka ei aiheuttanut mitään jatkotoimenpiteitä. Siinä on jo aika monta ihmistä, jotka kykenevät tekemään päätelmiä lasten voinnista. Ne kyllä riittää mulle, en mä tarvi tähän lastensuojelusta ihmisiä tekemään lisäarvioita. Jos joku noista olis huolissaan meidän lasten voinneista, olisi varmaan ilmoituksia tehnyt. 

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 13:23"]

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 11:51"]

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 11:34"]

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 11:27"][quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 10:07"] [quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 10:02"][quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 11:30"] Ap lisää vielä, että haluan kyllä miestäni, ja välillä harrastamme seksiä monta kertaa päivän aikana. Pääosin muutaman kerran viikossa. Minua ahdistaa myös, etten tienaa rahaa kuin sen kotihoidontuen verran, ja en raaski ostaa juuri mitään itselle -> katkeroidun siitä, että joudun tinkimään itsestäni ja joustamaan niin paljon.  Meidän ehkä pitäisi enemmän viettää aikaa yhdessä ilman lasta (emme ole olleet kahdestaan kuin pari tuntia ilman lapsen läsnäoloa). Lisäksi omat harrastukset täytyisi taas kaivaa esiin, nykyään käymme vain kerta viikkoon harrastamassa yksistään. Mutta mikään noista ei vie pois niitä ongelmia, mitkä taustalla muhii uskonasian vuoksi. - ap [/quote] Miksi ihmeessä ette laita lasta päivähoitoon? Jo kotiympyröistä pois pääseminen helpottaa tuota ahdistusta. Toisaalta kotona jaksaa paljon paremmin, kun välillä pääsee pois siitä ja saa tehdä muutakin kuin hoitaa lasta ja pitää kotia kunnossa. kahdeksatta odottava vl-äiti, joka on ollut tasan 2kk hoitovapaalla [/quote] Ei nyt ole varsinaisesti ylpeyden aihe, jos alle 1-vuotiaat laitetaan hoitoon - jollei sitten kyse ole äitiyslomien ketjusta. Eiköhän päivähoitoa parempi ratkaisu ole, että tehdään lapsia sen verran kuin jaksetaan hoitaa eikä työnnetä pieniä hoitoon vauvatehtaasta. [/quote] No, me ollaan päädytty tähän ratkaisuun ihan yhteisesti. Päivähoito voi tarkoittaa paljon muutakin kuin vierasta hoitajaa tai päiväkotia. Meillä on ollut mm. mieheni lähihoitajasisko kunnallisena hoitajana, olemme palkanneet yksityisenhoidontuella hoitajia, olemme jakaneet mieheni kanssa vanhempainvapaita.. Tässä asiassako äidin jaksaminen ei olekaan tärkeintä, vaikka koko perhe voisi paremmin, kun äiti ei koe olevansa kodin vanki? Jotenkin tuosta kotihoidosta on tehty ainoa pyhä totuus lapsen hyvin voinnin kannalta, vaikka se tarkoittaisi sitä, että lapset on omillaan verrattuna siihen, että töissä käyvä äiti (ja isäkin) jaksavat keskittyä työpäivän jälkeen lapsiin, kun elämässä on muutakin. Myös työn luonne vaikuttaa, miehelläni on säännöllinen päivätyö, itselläni vuorotyö, eli lasten hoitopäivä saattaa olla vaikka 4h. Myös osittaista hoitovapaata voi hyödyntää. Ei perhe ja lapset tarkoita automaattisesti sitä, että pitää luopua kaikesta lasten hyväksi. Toisille se toki sopii, mutta jos vanhempi kokee, että haluaa käydä töissä ja luoda uraa, niin kyllä sekin tässä yhteiskunnassa on mahdollista. Ja jos kodin ulkopuolinen työ helpottaa henkistä painetta, ni en kyllä tajua, miksi se on väärin.  Mulle lapsikysymys ei ole ollut koskaan vaikea. Miesvaltaisella alalla myös työnantaja on suhtautunut tilanteeseen todella esimerkillisesti. Tosin, olen kyllä ollut niitä pidempiä pätkiä töissä juuri noiden vanhempainvapaan jakamisten ja muiden systeemien avulla.  Mun mielestä olennaista tässä kysymyksessä ei edes ollut meidän perheen tilanne vaan ap:n ahdistus siitä, että hän ei voi tienata vaan joutuu jäämään pienelle kotihoidon tuelle. Sehän ei ole pakko vaan mahdollisuus niille, jotka haluavat hoitaa lastaan ensimmäiset ikävuodet kotona. Ja siksi ihmettelen, että kun päivähoito on mahdollista ja hoitomuotoihin voi vaikuttaa, ni miksi ei sitten käytä sitä mahdollisuutta, jos kokee kotihoidon tuen liian pienenä ja haluaisi saada palkkaa. Myös opiskelujen takia lapsia voi pitää hoidossa. Eikä päivähoito tosiaan tarkoita, että lapsi on hoidossa joko 9h/5pvä vkossa tai ei ole hoidossa ollenkaan. Siinä välillä on paljon vaihtoehtoja, joita voi käyttää perheen tarpeet huomioiden.  Ehkäisyasiaan on otettu kantaa monissa kristillisyyden julkaisuissa ja kyllä sitä on korostettu monessa asiassa, ettei sellaiseen kukaan toinen voi "antaa lupaa", se on jokaisen perheen sisäinen asia, joka täytyy ratkaista aina perheen sisäisenä Jumalan sanan ja omantunnon valossa. Eli ei siihen tule kukaan antamaan lupaa eikä tukea ulkopuolelta. Siitä voi keskustella. Itse olen joskus vaikeissa asioissa kääntynyt ihan sähköpostilla uskovaisen papin puoleen, he osaavat Raamatun pohjalta antaa vastauksia. Ainakin seurakuntatyössä olevien pappien yhteystiedot ovat tavallisimmin muotoa etunimi.sukunimi@evl.fi. Sähköpostilla lähestyessä on helppo itse muotoilla sanansa ja viimeistellä ajatuksensa ja toisaalta saa vastauksia, joihin voi palata myöhemminkin.  On harmi, että olet kohdannut tylyltä tuntuvia "jokaisella on ristinsä vastauksia". Itse olen sitä mieltä, ettei sellaista asiaa saa olla, mistä ei voi keskustella ja mitä ei uskovaiselle omassa ahdistuksessaan voi sanoa. Tärkeää on, ettei lapsille tule sellaista oloa, että vanhemmat olisivat onnellisempia, jos heillä ei olisi sellaista taakkaa kuin oma lapset. Minusta on väärin, varsinkin tällaisena aikana, kun liikakansoitus ja syntyvyyden säännöstely on joka paikassa vahvasti pinnalla, kuitata keskustelut kommenteilla tyyliin "näin on aina ollut" tai "jokaisella on ristinsä". Kyllä kai jokainen normaaliälyllä varustettu ihminen tajuaa, että kahta samanlaista elämää ei ole, eikä kahta samanlaista kokemusta. Se, mikä on toiselle risti, on toiselle siunaus. Siksikin tuo on älytön "lohdutus" ahdistuksessa. Mutta se kertoo myös aikaisempien sukupolvien keskustelemattomuuden kulttuurista ja jonkinlaisesta auktoriteettiuskosta, joka ei enää nykyään toimi ihan pelkästään avoimen tiedonkulun ja muuttuneen yhteiskuntarakenteen vuoksi. Toisaalta nykyään ihmisten elämä ei enää pyöri myöskään pelkän toimeen tulemisen ja selviämisen ympärillä. Siksikin on vaikeaa verrata tilannetta aikaan, jota elettiin 1800-1900 lukujen taitteessa, kun muutos viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikanakin on ollut valtavaa. Onneksi terveydenhuollon puolella suhtautuminen on neutraalia, en ole kuullut yhdeltäkään oman ikäluokkani äidiltä, että terveydenhoitaja tai lääkäri olisi painostanut ehkäisemään, oman äitini ikäluokalla se oli ihan normaalia. Toisaalta en ole kuullut myöskään, ettei ehkäisyä haluava olisi sitä saanut. Itsellenikin sitä on tarjottu toistuvasti jälkitarkastusten yhtedessä, mutta emme ole kokeneet sitä tarpeelliseksi. Meillä on hyvä näin.  Olen sanonut, että en voi todella samaistua noihin tuntemisiin lapsiasiassa, koska se ei ole ollut itselleni ikinä vaikea asia, mutta voin todella hyvin ymmärtää, että se tuntuu rankalta, varsinkin jos alkaa laskea, montako lasta on mahdollista saada. Mieheni aina vitsailee, että tätä tahtia, yksi kerrallaan me ehditään saada 20 lasta.. No, se jää nähtäväksi. Ei sen varaan kuitenkaan mitään kannata rakentaa. Mutta toisaalta elämä on aina valintoja, yhden valitseminen, johtaa toisen hylkäämiseen, isoissa ja pienissä asioissa. Työelämä verottaa perhe-elämää, perhe-elämä työelämää. Kuten niin monessa asiassa sanotaan, että kakkua ei voi syödä ja säästää...  Toivon sydämestäni, että ap löytää miehensä kanssa ratkaisut, jotka helpottavat arkielämää ja auttavat jaksamaan. Toivottavasti löydätte myös keskusteluapua sellaiselta rohkealta ihmiseltä, joka oikeasti uskaltaa tarttua teidän tilanteeseen ja ap:n ahdistukseen, eikä vaan kuittaa sitä tuolla "jokaisella on ristinsä" -kliseellä.  Marian päivän lähestyessä tulee mieleen Marian päivän virsi 52 ja Mariasta kirjoitettu kommentti, että Maria ei ollut erityinen pelkästään erityisen äitiytensä vaan kuuliaisuutensa vuoksi.. Voimia teille, ap [/quote] Näin lapsen näkökulmasta tiivistän, että varmaan lapsen kannalta parempi jos hankitaan 5 lasta ja äiti on jokaisen kanssa 2 v kotona kuin 10 lasta joista jokaisen kanssa äiti jaksaa vuoden ennen kuin lähtee töihin tauolle ennen seuraavaa raskautta. On muuten kiintymyssuhteen lisäksi hyväksi kansantaloudelle.

[/quote]

Tässä onkin se ristiriita, että toiset asiantuntijat sanoo, että äitien pitää lähteä töihin, toiset sanoo ihan muuta. En vaan ymmärrä, miksi on väärin, että lapset kiintyvät myös isään ja pitävät isää tasaveroisena vanhempana. Meidän lapsilla on noin vuoden ikäerot ja moni ammattilainen on sanonut, että meidän lapsilla on selvästi hyvä kiintymyssuhde ja kokevat olonsa turvalliseksi ihan käytöksen perusteella.. mutta tätä samaa saan kuunnella moneltakin taholta. Ja kaikkein rankinta tässä tilanteessa onkin se, että meidän valintaa saa jokainen arvostella mielin määrin ja saa epäillä, ettei lapsille riitä syliä tai aikaa, ettei lapsista pidetä huolta jnejne vain siksi, koska niitä on enemmän kuin ne keskimääräiset 1,7 lasta... Ja muuten, saisin joka tapauksessa esim. lomat ja ansiosidonnaiset päivärahat, koska olen vakituisessa työsuhteessa, siis vaikka olisin ollut tämän "putken" pelkästään kotona. Mutta varmaan sekin on väärin, että tienaan omalta osaltani ja maksan veroja, kun eihän varsinkaan ison perheen äiti saa.. tai aina on joku, joka teitää paljon paremmin, miten meillä asiat hoidetaan ja osaa sanoa, miten asiat mielummin pitäisi hoitaa.. Mutta kiva, kun kaikki muut tietää paremmin, mikä meille olis parempi. Me valitettavasti jatketaan kuitenkin näin. Ja annetaan toisten jatkaa haluamallaan tavalla. 

[/quote]

No ei kymmenelle lapselle nyt vain riitä kiintymyssuhdetta, vaikka olisi kuinka kumminkaiman serkun lähihoitaja, joka niitä hoitaa. Toisaalta, odotat vasta kahdeksatta, joten työnantaja tulee riemuitsemaan, kun jäät vuoden välein kolmannelletoista äitiyslomalle.

Toisaalta, jos lapsia tekee vähemmän, ehtii olla kokonaismääränä enemmän töissä, kuin tehtaillaan niitä 15 kappaletta. Samoin ehtii sitä kiintymyssuhdetta jokaiseen lapseen saada enemmän. Määrä ei korvaa laatua tässä asiassa. En usko, että edes lapsimäärällä pääsee paremmin taivaaseen. Eikös se mennyt, että Jumalan armolla ja pelkästään armolla. Ei lapsimäärällä.

[/quote]

Siksipä monta lasta ei myöskään ole este taivaaseen pääsemiselle. 

Olen neuvolan terveydenhoitaja. En ole millään muotoa uskovainen. Meillä on 4 lasta, iät 17-14-12-9v. Olin töissä ennen esikoista muutaman vuoden, sekä pariin otteeseen lasten välissä. Kuopuksesta työhönpaluun jälkeen minulla oli vielä ainakin 25v. tuottoisaa työuraa jäljellä.
Kaikki lapset ovat syntyneet toivottuina, odotettuina, rakastettuina. Tämä on se ristiriita, jonka koen työssäni vl-perheiden kanssa. Minulla on sekä ihana perhe että oma työura. Tasapainottavat hyvin toisiaan. Kotona iltaisin niin paljon ohjelmaa, että työjutut unohtuu. Omien lasten kanssa jo kertynyt kokemusta, on helpompi tarjota neuvoa vanhemmille.
En olisi halunnut valita vain työuraa TAI äitiyttä. Ja todellakin, nuorimmaisen syntymän jälkeen oli ihana tunne, kun vauvakuume ei enää meillä riehunut. Jumala loi ihmiselle aivot ja järjen, jota käyttää.
Rakas ap, voi jos olisit minun neuvola-asiakkaani... Voimia sinulle ja perheellesi!

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 13:41"]

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 13:25"]

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 11:51"]

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 11:34"]

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 11:27"][quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 10:07"] [quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 10:02"][quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 11:30"] Ap lisää vielä, että haluan kyllä miestäni, ja välillä harrastamme seksiä monta kertaa päivän aikana. Pääosin muutaman kerran viikossa. Minua ahdistaa myös, etten tienaa rahaa kuin sen kotihoidontuen verran, ja en raaski ostaa juuri mitään itselle -> katkeroidun siitä, että joudun tinkimään itsestäni ja joustamaan niin paljon.  Meidän ehkä pitäisi enemmän viettää aikaa yhdessä ilman lasta (emme ole olleet kahdestaan kuin pari tuntia ilman lapsen läsnäoloa). Lisäksi omat harrastukset täytyisi taas kaivaa esiin, nykyään käymme vain kerta viikkoon harrastamassa yksistään. Mutta mikään noista ei vie pois niitä ongelmia, mitkä taustalla muhii uskonasian vuoksi. - ap [/quote] Miksi ihmeessä ette laita lasta päivähoitoon? Jo kotiympyröistä pois pääseminen helpottaa tuota ahdistusta. Toisaalta kotona jaksaa paljon paremmin, kun välillä pääsee pois siitä ja saa tehdä muutakin kuin hoitaa lasta ja pitää kotia kunnossa. kahdeksatta odottava vl-äiti, joka on ollut tasan 2kk hoitovapaalla [/quote] Ei nyt ole varsinaisesti ylpeyden aihe, jos alle 1-vuotiaat laitetaan hoitoon - jollei sitten kyse ole äitiyslomien ketjusta. Eiköhän päivähoitoa parempi ratkaisu ole, että tehdään lapsia sen verran kuin jaksetaan hoitaa eikä työnnetä pieniä hoitoon vauvatehtaasta. [/quote] No, me ollaan päädytty tähän ratkaisuun ihan yhteisesti. Päivähoito voi tarkoittaa paljon muutakin kuin vierasta hoitajaa tai päiväkotia. Meillä on ollut mm. mieheni lähihoitajasisko kunnallisena hoitajana, olemme palkanneet yksityisenhoidontuella hoitajia, olemme jakaneet mieheni kanssa vanhempainvapaita.. Tässä asiassako äidin jaksaminen ei olekaan tärkeintä, vaikka koko perhe voisi paremmin, kun äiti ei koe olevansa kodin vanki? Jotenkin tuosta kotihoidosta on tehty ainoa pyhä totuus lapsen hyvin voinnin kannalta, vaikka se tarkoittaisi sitä, että lapset on omillaan verrattuna siihen, että töissä käyvä äiti (ja isäkin) jaksavat keskittyä työpäivän jälkeen lapsiin, kun elämässä on muutakin. Myös työn luonne vaikuttaa, miehelläni on säännöllinen päivätyö, itselläni vuorotyö, eli lasten hoitopäivä saattaa olla vaikka 4h. Myös osittaista hoitovapaata voi hyödyntää. Ei perhe ja lapset tarkoita automaattisesti sitä, että pitää luopua kaikesta lasten hyväksi. Toisille se toki sopii, mutta jos vanhempi kokee, että haluaa käydä töissä ja luoda uraa, niin kyllä sekin tässä yhteiskunnassa on mahdollista. Ja jos kodin ulkopuolinen työ helpottaa henkistä painetta, ni en kyllä tajua, miksi se on väärin.  Mulle lapsikysymys ei ole ollut koskaan vaikea. Miesvaltaisella alalla myös työnantaja on suhtautunut tilanteeseen todella esimerkillisesti. Tosin, olen kyllä ollut niitä pidempiä pätkiä töissä juuri noiden vanhempainvapaan jakamisten ja muiden systeemien avulla.  Mun mielestä olennaista tässä kysymyksessä ei edes ollut meidän perheen tilanne vaan ap:n ahdistus siitä, että hän ei voi tienata vaan joutuu jäämään pienelle kotihoidon tuelle. Sehän ei ole pakko vaan mahdollisuus niille, jotka haluavat hoitaa lastaan ensimmäiset ikävuodet kotona. Ja siksi ihmettelen, että kun päivähoito on mahdollista ja hoitomuotoihin voi vaikuttaa, ni miksi ei sitten käytä sitä mahdollisuutta, jos kokee kotihoidon tuen liian pienenä ja haluaisi saada palkkaa. Myös opiskelujen takia lapsia voi pitää hoidossa. Eikä päivähoito tosiaan tarkoita, että lapsi on hoidossa joko 9h/5pvä vkossa tai ei ole hoidossa ollenkaan. Siinä välillä on paljon vaihtoehtoja, joita voi käyttää perheen tarpeet huomioiden.  Ehkäisyasiaan on otettu kantaa monissa kristillisyyden julkaisuissa ja kyllä sitä on korostettu monessa asiassa, ettei sellaiseen kukaan toinen voi "antaa lupaa", se on jokaisen perheen sisäinen asia, joka täytyy ratkaista aina perheen sisäisenä Jumalan sanan ja omantunnon valossa. Eli ei siihen tule kukaan antamaan lupaa eikä tukea ulkopuolelta. Siitä voi keskustella. Itse olen joskus vaikeissa asioissa kääntynyt ihan sähköpostilla uskovaisen papin puoleen, he osaavat Raamatun pohjalta antaa vastauksia. Ainakin seurakuntatyössä olevien pappien yhteystiedot ovat tavallisimmin muotoa etunimi.sukunimi@evl.fi. Sähköpostilla lähestyessä on helppo itse muotoilla sanansa ja viimeistellä ajatuksensa ja toisaalta saa vastauksia, joihin voi palata myöhemminkin.  On harmi, että olet kohdannut tylyltä tuntuvia "jokaisella on ristinsä vastauksia". Itse olen sitä mieltä, ettei sellaista asiaa saa olla, mistä ei voi keskustella ja mitä ei uskovaiselle omassa ahdistuksessaan voi sanoa. Tärkeää on, ettei lapsille tule sellaista oloa, että vanhemmat olisivat onnellisempia, jos heillä ei olisi sellaista taakkaa kuin oma lapset. Minusta on väärin, varsinkin tällaisena aikana, kun liikakansoitus ja syntyvyyden säännöstely on joka paikassa vahvasti pinnalla, kuitata keskustelut kommenteilla tyyliin "näin on aina ollut" tai "jokaisella on ristinsä". Kyllä kai jokainen normaaliälyllä varustettu ihminen tajuaa, että kahta samanlaista elämää ei ole, eikä kahta samanlaista kokemusta. Se, mikä on toiselle risti, on toiselle siunaus. Siksikin tuo on älytön "lohdutus" ahdistuksessa. Mutta se kertoo myös aikaisempien sukupolvien keskustelemattomuuden kulttuurista ja jonkinlaisesta auktoriteettiuskosta, joka ei enää nykyään toimi ihan pelkästään avoimen tiedonkulun ja muuttuneen yhteiskuntarakenteen vuoksi. Toisaalta nykyään ihmisten elämä ei enää pyöri myöskään pelkän toimeen tulemisen ja selviämisen ympärillä. Siksikin on vaikeaa verrata tilannetta aikaan, jota elettiin 1800-1900 lukujen taitteessa, kun muutos viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikanakin on ollut valtavaa. Onneksi terveydenhuollon puolella suhtautuminen on neutraalia, en ole kuullut yhdeltäkään oman ikäluokkani äidiltä, että terveydenhoitaja tai lääkäri olisi painostanut ehkäisemään, oman äitini ikäluokalla se oli ihan normaalia. Toisaalta en ole kuullut myöskään, ettei ehkäisyä haluava olisi sitä saanut. Itsellenikin sitä on tarjottu toistuvasti jälkitarkastusten yhtedessä, mutta emme ole kokeneet sitä tarpeelliseksi. Meillä on hyvä näin.  Olen sanonut, että en voi todella samaistua noihin tuntemisiin lapsiasiassa, koska se ei ole ollut itselleni ikinä vaikea asia, mutta voin todella hyvin ymmärtää, että se tuntuu rankalta, varsinkin jos alkaa laskea, montako lasta on mahdollista saada. Mieheni aina vitsailee, että tätä tahtia, yksi kerrallaan me ehditään saada 20 lasta.. No, se jää nähtäväksi. Ei sen varaan kuitenkaan mitään kannata rakentaa. Mutta toisaalta elämä on aina valintoja, yhden valitseminen, johtaa toisen hylkäämiseen, isoissa ja pienissä asioissa. Työelämä verottaa perhe-elämää, perhe-elämä työelämää. Kuten niin monessa asiassa sanotaan, että kakkua ei voi syödä ja säästää...  Toivon sydämestäni, että ap löytää miehensä kanssa ratkaisut, jotka helpottavat arkielämää ja auttavat jaksamaan. Toivottavasti löydätte myös keskusteluapua sellaiselta rohkealta ihmiseltä, joka oikeasti uskaltaa tarttua teidän tilanteeseen ja ap:n ahdistukseen, eikä vaan kuittaa sitä tuolla "jokaisella on ristinsä" -kliseellä.  Marian päivän lähestyessä tulee mieleen Marian päivän virsi 52 ja Mariasta kirjoitettu kommentti, että Maria ei ollut erityinen pelkästään erityisen äitiytensä vaan kuuliaisuutensa vuoksi.. Voimia teille, ap [/quote] Näin lapsen näkökulmasta tiivistän, että varmaan lapsen kannalta parempi jos hankitaan 5 lasta ja äiti on jokaisen kanssa 2 v kotona kuin 10 lasta joista jokaisen kanssa äiti jaksaa vuoden ennen kuin lähtee töihin tauolle ennen seuraavaa raskautta. On muuten kiintymyssuhteen lisäksi hyväksi kansantaloudelle.

[/quote]

Tässä onkin se ristiriita, että toiset asiantuntijat sanoo, että äitien pitää lähteä töihin, toiset sanoo ihan muuta. En vaan ymmärrä, miksi on väärin, että lapset kiintyvät myös isään ja pitävät isää tasaveroisena vanhempana. Meidän lapsilla on noin vuoden ikäerot ja moni ammattilainen on sanonut, että meidän lapsilla on selvästi hyvä kiintymyssuhde ja kokevat olonsa turvalliseksi ihan käytöksen perusteella.. mutta tätä samaa saan kuunnella moneltakin taholta. Ja kaikkein rankinta tässä tilanteessa onkin se, että meidän valintaa saa jokainen arvostella mielin määrin ja saa epäillä, ettei lapsille riitä syliä tai aikaa, ettei lapsista pidetä huolta jnejne vain siksi, koska niitä on enemmän kuin ne keskimääräiset 1,7 lasta... Ja muuten, saisin joka tapauksessa esim. lomat ja ansiosidonnaiset päivärahat, koska olen vakituisessa työsuhteessa, siis vaikka olisin ollut tämän "putken" pelkästään kotona. Mutta varmaan sekin on väärin, että tienaan omalta osaltani ja maksan veroja, kun eihän varsinkaan ison perheen äiti saa.. tai aina on joku, joka teitää paljon paremmin, miten meillä asiat hoidetaan ja osaa sanoa, miten asiat mielummin pitäisi hoitaa.. Mutta kiva, kun kaikki muut tietää paremmin, mikä meille olis parempi. Me valitettavasti jatketaan kuitenkin näin. Ja annetaan toisten jatkaa haluamallaan tavalla. 

[/quote]

Miksi muuten lapsenne ovat olleet niin paljon ammattilaisten kanssa tekemisissä, jotka ovat tutkineet lastenne kiintymyssuhteita. Ihmettelen vain, koska meillä on 4 lasta ja ei ole koskaan jouduttu tekemisiin tällaisten ammattilaisten kanssa. Eli teillä on ongelmia ja lapsia on seurattu ja heidän kiintymyssuhteitaan sen vuoksi.

[/quote]

No, ennaltaehkäisevän perhetyön tekijä (joka on siis ollut meillä lasten kanssa, kun minulla on ollut esim. lääkäriaikoja, päivähoidon puolelta henkilökuntaa, neuvolan terveydenhoitajat, omalääkäri.. Itse asiassa meidän tytöstä on tehty yksi lastensuojeluilmoitus, joka ei aiheuttanut mitään jatkotoimenpiteitä. Siinä on jo aika monta ihmistä, jotka kykenevät tekemään päätelmiä lasten voinnista. Ne kyllä riittää mulle, en mä tarvi tähän lastensuojelusta ihmisiä tekemään lisäarvioita. Jos joku noista olis huolissaan meidän lasten voinneista, olisi varmaan ilmoituksia tehnyt. 

[/quote]

Nyt ymmärrän. Te olette jo lastensuojelun asiakas, kun perhetyöntekijä käy teillä ja teistä on tehty ls-ilmoitus. Oookkei.