Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko teille käynyt niin, että vaikka olette fiksuja ja korkeastikoulutettuja, niin ette silti ole oikein löytäneet paikkaanne työelämässä?
05.12.2021 |
Itse teen aika vaatimatonta työtä koulutukseen nähden ja koko ajan on tunne, että pitäisi hakeutua johonkin parempaan, mutta en oikein itsekään tiedä, mikä se itselle sopiva lokero olisi.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Olen maisteri. Työelämä on ollut pätkää, välillä koulutusta vastaavaa, välillä ei lainkaan. Olisi pitänyt jaksaa opiskella toinenkin tutkinto joltain varmemmalta alalta. Melkoista kärsimystä työelämä on ollut.
Olen maisteri ja opiskelen tässä paraikaa hyvää vauhtia dippainssiksi, mutta enpä siltikään oikein usko työllistymiseeni. Tai että tarjolla olisi sen parempaa kuin ennenkään.
Oma jossitteluni on se, että olisi pitänyt jäädä ensimmäiseen vakituiseen työpaikkaani, jonka sain ysärin laman jälkeen. Se firma on sittemmin fuusioitunut isompaan, joka on edelleen olemassa ja sen kun porskuttaa. Ei olisi kannattanut vaihtaa mielenkiintoiseen startupiin, joka muutaman vuoden päästä it-kuplan puhjetessa kellahti kumoon. Sen jälkeen sain vain pätkätöitä ja nyt olen työnantajien mielestä jo liian vanha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut 20 vuotta työelämässä ja olisin ollut paljon onnellisempi vaikka työttömänä. Koko tuo aika on mennyt ihan vessanpöntöstä alas.
KTM ja kokoajan vain osa-aikatöitä, pätkää ja lopputilejä. ”Kaikki muu” jotain managereita vähintään kymppitonnin palkalla.
En ole vielä luovuttanut. Tiedän vielä löytäväni oman juttuni ja se on yrittäjyys.
Realisti. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AV opettaa kirjoitti:
Palstalta olen oppinut, että maisterintutkinto tuo korvaamatonta henkistä pääomaa ja on vain työnantajien tyhmyyttä, kun eivät palkkaa käsienheiluttelijoita.
Kuitenkin tiettyjen alojen maisterit saavat helpommin töitä kuin toisten, esimerkiksi KTM:t, vaikka käytännön osaaminen on usein vaatimatonta. Usein pomo tarvitsisi käytännöllisyyttä, sosiaalisia taitoja ja hyviä ongelmanratkaisua vähintään yhtä paljon kuin laskutaitoa tai vieraita kieliä. Samoin tiettyjen alojen ammattitutkinnoilla saa paremmin töitä, eikä kyse ole aina välttämättä siitä, itse tutkinto olisi parempi vaan imagosta. Myös ammattikorkeakoulututkinto mielletään paremmaksi kuin kanditutkinto lähes alasta riippumatta.
Sitten on tiettyjä aloja, joilla tarvitaan esimerkiksi sosiaalisuutta, palvelualttiutta tai kielitaitoa, mutta tätä ei tuoda esiin hakijoille.
Kannattaa tosiaan selvittää tutkinnon imago eikä vain sen todellinen sisältö. Opiskelee ensin jonkun kevyen mutta imagoltaan hyvän tutkinnon, sitten menee opiskelemaan sitä mikä oikeasti kiinnostaa ja tekee samalla sivussa ekan tutkinnon töitä osa-aikaisesti. (Ai niin mutta eihän se enää käykään koska ensikertalaiskiintiö.)
Nuorille on vuosikymmenet toitotettu, että pitää uskoa unelmiin ja hölmöt sitten uskovat. Tuntuu vuosikymmenestä toiseen tulevan suurena yllätyksenä, että työnantajille moni tutkinto on yhtä tyhjän kanssa.
Toisaalta: Vaikka nyt lähtisi opiskelemaan alaa, jonka pitäisi jatkossa työllistää hyvin, ei niin välttämättä enää olekaan siinä vaiheessa, kun valmistuu. Kaveri opiskeli kirjastoalalle, jolle piti tulla se huutava työvoimapula suurten ikäluokkien eläköitymisen myötä, vaan eipä tullutkaan, kun lainaus- ja palautusautomaatit ja työkokeiluorjat hoitavat ison osan alan ihan rutiinihommista nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Tuntemistani korkeakoulutetuista, jotka eivät ole paikkaansa löytäneet työelämästä, löytyy kaikilta selvä syy siihen: mielenterveysongelmat, persoonallisuushäiriöt ja asperger.
- sos.tilanteiden pelko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koulutusinflaatiosta on puhuttu jo ainakin viimeiset kymmenen vuotta ja silti se pääsee aina vaan yllättämään.
On selvää, että korkeakoulututkinnolla ei ole sellaista arvoa kuin ennen ja se on osa luonnollista kehitystä.
Luonnollinen kehitys tarkoittaa, että kun ihmiset kouluttautuvat yhä enemmän, tutkintojen arvo alenee. Kun monilla on samanarvoinen tutkinto, kilpailu on kovaa.
Kilpailu? Mutta meillähän piti olla karjuva työvoimapula, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle?
En tiedä nykyään, mutta ainakin ennen opinnonohjaus kouluissa oli todella ala-arvoista, ja 16-19 -vuotiaana on tosi vaikea tietää mitä kannattaisi tehdä. Suurimmalla osalla eka koulutus meni aika hukkaan. Yliopistossa se hukkaan mennyt koulutus kestää vielä kauemmin kuin amiksessa, toisaalta yliopisto-opinnoissa on yleensä aina edes jotain hyödyllistä. Jos ei mitään muuta niin kielitaito ainakin paranee huomattavasti kun lukee tenttikirjoja englanniksi ja ruotsiksi. Ja esseitä kirjoittaessa oppii väkisin vähän tekstinkäsittelyä sekä tekniikan että sisällön puolesta. Monella alalla oppii hakemaan tietoja kirjastosta ja arkistoista ja toivottavasti lähdekritiikkiä tietojen todenperäisyyden suhteen. Vaikea sitä on itse täysin turhana, pitää, mutta tosiaan työelämässä on enemmän rasite kuin etu. Monet työnantajat suorastaan vihaavat korkeakoulututkintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otin taas lopputiln javaihdan paikkaa. Ehkä 8 kerta nyt jo. Syy yleensä: tylsistyn vaikka mut melkein aina nopeasti ylennetään. Melkein aina työkaverit ja esimiehet liian heikko älytasoltaan ja en pitkään jaksa katsoa osamattomuuttaa. Nyt teen taas konsultti hommia. Mutta tosiasia: evvk koko työelämä
Fiksua olisi hankkia koulutus, jolla työllistyy varmasti ja joka tuntuu mielekkäältä. Tai sitten vain hyväksyä asia, ettei tällä hetkellä ole mahdollista saada unelmatyöpaikkaa, toki aina kannattaa pitää silmät auki uusien työmahdollisuuksien suhteen jos nykyinen työ nyppii liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Fiksua olisi hankkia koulutus, jolla työllistyy varmasti ja joka tuntuu mielekkäältä. Tai sitten vain hyväksyä asia, ettei tällä hetkellä ole mahdollista saada unelmatyöpaikkaa, toki aina kannattaa pitää silmät auki uusien työmahdollisuuksien suhteen jos nykyinen työ nyppii liikaa.
Eiköhän suurin osa meistä pätkätyöntekijöistä yms. haaveile vaan jostakin työpaikasta, eikä mistään unelmatyöpaikasta.
Ainakaan omassa tuttavapiirissäni ei ole sellaisia taivaanrannanmaalareita, jotka haaveilevat jostain merkityksellisestä työstä, jota tosissaan rakastaa. Ihmiset ovat sen verran realisteja, että toivovat löytävänsä suht. siedettävän vakityön, josta maksetaan sen verran palkkaa että esim. omistusasunnon hankkiminen on mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Fiksua olisi hankkia koulutus, jolla työllistyy varmasti ja joka tuntuu mielekkäältä. Tai sitten vain hyväksyä asia, ettei tällä hetkellä ole mahdollista saada unelmatyöpaikkaa, toki aina kannattaa pitää silmät auki uusien työmahdollisuuksien suhteen jos nykyinen työ nyppii liikaa.
Kertoisitko, mikä on tällainen työ? Lääkäri? Sitten vaan päättää mennä lääkärikouluun ja menee, homma hoidettu!
Yleensä ne työt joihin työllistyy varmasti ovat niitä töitä, jotka ovat jollain lailla hankalia. Kivoihin hyvinpalkattuihin on muitakin pyrkijöitä. Sitten kun on ikävän alan koulutus ja muita töitä ei ole, niin on jumissa kamalassa työpaikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi suomalainen työllisyyspolitiikka, työelämä ja arvoilmapiiri on nykyisin yhtä henkistä helvettiä ja keskitysleiriä? Miksi, warum?
Alue: Aihe vapaa
Nuorille on vuosikymmenet toitotettu, että pitää uskoa unelmiin ja hölmöt sitten uskovat. Tuntuu vuosikymmenestä toiseen tulevan suurena yllätyksenä, että työnantajille moni tutkinto on yhtä tyhjän kanssa.