Lue keskustelun säännöt.
Miksi lähdit hoitoalalta?
08.03.2015 |
Olen miettinyt jo pitkään alanvaihtoa, ja meinasinkin tehdä sen jo pari kuukautta sitten, mutta sain vakkaripaikan niin jäin. Mutta alun jälkeen on taas tuntunut että en halua enää tehdä työtä paskassa ilmapiirissä, joka on hyvin tyypillistä näköjää ainakin lähihoitajien kesken. Työstä kyllä tykkään mut se muu *aska...
Kommentit (51)
Huono ilmapiiri töissä kaikilta osin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitsunaisen kanssa ei onnistu parisuhde, kun kaikki empaattisuus ja välittäminen imeytyy työhön.
Vierailija kirjoitti:
Onks nää jutut ihan tosia?tai yleisiä....opiskelen juuri alaa vain koska olis töitä...
On. Olen myös opiskelija mutta harkoissa nähnyt hoitopuolen maailmaa. Suurin ongelma on se että ala on naisvaltainen. Nokkimista,sekäntakana puhumista jne. Ero on suuri esim ravintola-alaan jossa ennen työskentelin. Vaikka rav alalla sai myös juosta jne niin ilmapiiri oli ihan toisenlainen. Siellä ei tietteliä tuijotettu,vaan esim jos ajettiin työpaikalla jotain asiaa niin se koski kaikkia,oli nimike mikä vaan, toisin kuin hoitoalalla jossa jokainen ajaa vain omaa asiaansa.
Milloin loppuu toi lässytys, et hoitoala on kutsumusammatti? Ei ole ainakaan mulle, teen tätä vain palkan vuoksi. Kaikkia asiakkaita kohtelen hyvin, mutta jos mulle ei maksettaisi niin en tekisi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Lähdin kuuden sh:na vietetyn vuoden jälkeen opiskelemaan tutkintoa tekniikan alalta. Henk.koht taloustilanneteen romahtaminen pelotti, mutta otin riskin.
Väsyin hoitotyössä liikaan vastuuseen suhteessa työnantajan antamiin resursseihin, etenemismahdollisuuksien puutteeseen, työilmapiiriongelmiin, huonoon johtamiseen, palkkauksen epäoikeudenmukaisuuteen ( kaikille sama raha teit mitä teit..), organisaatioiden joustamattomuuteen. Olin töissä julkisella ja yksityisellä.
Päivääkään en ole katunut muutosta! Enää ei tarvitse itkeä lomalla tai rampata työterveydessä epämääräisten stressioireiden takia.
En tiedä onko huonoa tuuria ollut työpaikkojen kanssa, mutta minkään muun alan töissä en ole tavannut niin paljon yhteistyökyvyttömiä ja "vaikeita" ihmisiä kuin sosterv alalla..ja kun kaikki naisia...
Minulla oli juuri näitä ongelmia ja väsyin totaalisesti. Jäin pitkälle sairaslomalle masennuksen takia. Minulla on vakipaikka ja nyt minua koulutetaan ihan erilaiseen työhön. Minusta tulee toimistosihteeri . Olen hyvin onnellinen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lähihoitaja ja mietin alanvaihtoa usein. Pidän työstäni, mutta en siitä millä tavalla sitä joutuu nykyään tekemään. Olen usein aivan poikki työpäivän jälkeen. Kireä ilmapiiri työpaikalla vaikuttaa kaikkeen, kaikilla on yhtä kiire ja hommat on organisoitu paskasti. Hoitajalla teetetään KAIKKI hommat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harkitsen parhaillaan alan vaihtoa. Aina viikonloput töissä, kun mies bilettää. Huono palkka siihen verrattuna, kun kannan harteillani ihmisten kipua, suruja, yksinäisyyttä ja tuhansia ongelmia. Joka päivä minun pitäisi korvata jollekulle ne kymmenet yksinäiset vuodet. Olen liian tunnollinen eikä aika milloinkaan riitä. Hiki on aina. Selkään sattuu. Työkaverit moittivat kun en tajunnut vaihtoehtoisen lääkkeen toista nimeä - ja se löytyikin jääkaapista eikä lääkekaapista. Lääkärit vaihtuvat, en luota siihen että asiat heidän kauttaan hoituvat. Itse yritän hoitaa. Mummo sylkee ruuat päälle ja hänen tyttärensä suuttuu minulle, kun äiti ei syö. Kun annan antibioottia CVK:n kautta potilaalle, kahden huoneen hoitajakutsu soi, puhelin taskussa soi. Kun en pysty vastaamaan, minut tullaan haukkumaan kun en vastannut puhelimeen. Yritän seuraavan kerran vastata, mutta ensin hieron käsiini 30 sekunnin ajan käsihuuhdetta jotta olisi hyvä käsihygienia - puhelun lakkaa soimasta ja taas ihmetellään miksi hoitaja ei vastaa. Puhun puhelimessa ja otan uusia potilaita vastaan täydelle osastolle. Sekaisin oleva potilas huutaa: miksi tämä on tällaista kidutusta Suomessa, sattuu! Annan kipulääkettä, potilas ei ole tyytyväinen kipulääkkeen antomuotoon. Annan lisää kipulääkettä eri muodossa, sillä aikaa toinen potilas, jolta minun olisi tunti sitten pitänyt ottaa verenpaineet, onkin jo lähes tajuton. Kutsun MET-ryhmän ja keskustelen stressaantuneen nuoren lääkärin kanssa potilaan kotikuntoisuudesta. Seuraavat antibiootit myöhästyvät puolella tunnilla. Sitten onkin jo aamukierto ja raportin aika. En ole kirjannut mitään. Menen kotiin ja itken, nukun neljä tuntia ja alan valmistautua seuraavaan työvuoroon.
Mielenkiinnosta kysyn, että millä osastolla ihmisillä pidetään cvkta jos potilas syö ja ei ole edes suuremmassa tarkkailussa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harkitsen parhaillaan alan vaihtoa. Aina viikonloput töissä, kun mies bilettää. Huono palkka siihen verrattuna, kun kannan harteillani ihmisten kipua, suruja, yksinäisyyttä ja tuhansia ongelmia. Joka päivä minun pitäisi korvata jollekulle ne kymmenet yksinäiset vuodet. Olen liian tunnollinen eikä aika milloinkaan riitä. Hiki on aina. Selkään sattuu. Työkaverit moittivat kun en tajunnut vaihtoehtoisen lääkkeen toista nimeä - ja se löytyikin jääkaapista eikä lääkekaapista. Lääkärit vaihtuvat, en luota siihen että asiat heidän kauttaan hoituvat. Itse yritän hoitaa. Mummo sylkee ruuat päälle ja hänen tyttärensä suuttuu minulle, kun äiti ei syö. Kun annan antibioottia CVK:n kautta potilaalle, kahden huoneen hoitajakutsu soi, puhelin taskussa soi. Kun en pysty vastaamaan, minut tullaan haukkumaan kun en vastannut puhelimeen. Yritän seuraavan kerran vastata, mutta ensin hieron käsiini 30 sekunnin ajan käsihuuhdetta jotta olisi hyvä käsihygienia - puhelun lakkaa soimasta ja taas ihmetellään miksi hoitaja ei vastaa. Puhun puhelimessa ja otan uusia potilaita vastaan täydelle osastolle. Sekaisin oleva potilas huutaa: miksi tämä on tällaista kidutusta Suomessa, sattuu! Annan kipulääkettä, potilas ei ole tyytyväinen kipulääkkeen antomuotoon. Annan lisää kipulääkettä eri muodossa, sillä aikaa toinen potilas, jolta minun olisi tunti sitten pitänyt ottaa verenpaineet, onkin jo lähes tajuton. Kutsun MET-ryhmän ja keskustelen stressaantuneen nuoren lääkärin kanssa potilaan kotikuntoisuudesta. Seuraavat antibiootit myöhästyvät puolella tunnilla. Sitten onkin jo aamukierto ja raportin aika. En ole kirjannut mitään. Menen kotiin ja itken, nukun neljä tuntia ja alan valmistautua seuraavaan työvuoroon.
Mielenkiinnosta kysyn, että millä osastolla ihmisillä pidetään cvkta jos potilas syö ja ei ole edes suuremmassa tarkkailussa?
En ole kirjoittaja, mutta varmaan potilaalla voi olla CV esim jossain ihan perus akuutiilla vuodeosastolla tai ihan perus vuodeosastolla. Jos potilas tarvitsee esim suonensisäistä antibioottihoitoa ja periferistä kanyylia ei vaan yksinkertaisesti saa laitettua huonojen suonten takia. Itse olen teholla sh:na ja ei me niitä CV:a otetta pois, kun potilas siirtyy jatkohoitoon, jos sille vielä on käyttöä.
Voin kertoa tähän ketjuun toisenlaisen tarinan. Itse ole teho-osastolla sh:na, enkä vaihtaisi työtäni mihinkään (palkka voisi olla parempi, mutta se on asia erikseen). Tykkään työni haastavuudesta ja vaihtelevuudesta, kiirettä on joo, mutta sitä pitää yrittää jotenkin hallita. Mulla on ehkä parhaimmat kollegat ikinä, pomo on mitä on, mutta hyvät työkaverit sen korvaavat! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harkitsen parhaillaan alan vaihtoa. Aina viikonloput töissä, kun mies bilettää. Huono palkka siihen verrattuna, kun kannan harteillani ihmisten kipua, suruja, yksinäisyyttä ja tuhansia ongelmia. Joka päivä minun pitäisi korvata jollekulle ne kymmenet yksinäiset vuodet. Olen liian tunnollinen eikä aika milloinkaan riitä. Hiki on aina. Selkään sattuu. Työkaverit moittivat kun en tajunnut vaihtoehtoisen lääkkeen toista nimeä - ja se löytyikin jääkaapista eikä lääkekaapista. Lääkärit vaihtuvat, en luota siihen että asiat heidän kauttaan hoituvat. Itse yritän hoitaa. Mummo sylkee ruuat päälle ja hänen tyttärensä suuttuu minulle, kun äiti ei syö. Kun annan antibioottia CVK:n kautta potilaalle, kahden huoneen hoitajakutsu soi, puhelin taskussa soi. Kun en pysty vastaamaan, minut tullaan haukkumaan kun en vastannut puhelimeen. Yritän seuraavan kerran vastata, mutta ensin hieron käsiini 30 sekunnin ajan käsihuuhdetta jotta olisi hyvä käsihygienia - puhelun lakkaa soimasta ja taas ihmetellään miksi hoitaja ei vastaa. Puhun puhelimessa ja otan uusia potilaita vastaan täydelle osastolle. Sekaisin oleva potilas huutaa: miksi tämä on tällaista kidutusta Suomessa, sattuu! Annan kipulääkettä, potilas ei ole tyytyväinen kipulääkkeen antomuotoon. Annan lisää kipulääkettä eri muodossa, sillä aikaa toinen potilas, jolta minun olisi tunti sitten pitänyt ottaa verenpaineet, onkin jo lähes tajuton. Kutsun MET-ryhmän ja keskustelen stressaantuneen nuoren lääkärin kanssa potilaan kotikuntoisuudesta. Seuraavat antibiootit myöhästyvät puolella tunnilla. Sitten onkin jo aamukierto ja raportin aika. En ole kirjannut mitään. Menen kotiin ja itken, nukun neljä tuntia ja alan valmistautua seuraavaan työvuoroon.
Mielenkiinnosta kysyn, että millä osastolla ihmisillä pidetään cvkta jos potilas syö ja ei ole edes suuremmassa tarkkailussa?
En ole kirjoittaja, mutta varmaan potilaalla voi olla CV esim jossain ihan perus akuutiilla vuodeosastolla tai ihan perus vuodeosastolla. Jos potilas tarvitsee esim suonensisäistä antibioottihoitoa ja periferistä kanyylia ei vaan yksinkertaisesti saa laitettua huonojen suonten takia. Itse olen teholla sh:na ja ei me niitä CV:a otetta pois, kun potilas siirtyy jatkohoitoon, jos sille vielä on käyttöä.
Voin kertoa tähän ketjuun toisenlaisen tarinan. Itse ole teho-osastolla sh:na, enkä vaihtaisi työtäni mihinkään (palkka voisi olla parempi, mutta se on asia erikseen). Tykkään työni haastavuudesta ja vaihtelevuudesta, kiirettä on joo, mutta sitä pitää yrittää jotenkin hallita. Mulla on ehkä parhaimmat kollegat ikinä, pomo on mitä on, mutta hyvät työkaverit sen korvaavat! :)
Olen lainaamasi ja minäkin olen teholla sairaanhoitajana, enkä minäkään työtäni vaihtaisi mihinkään :) hyvin samanlaisia kokemuksia työstäni kuin sinullakin.
Tuosta alkuperäisestä tarinasta jäi vain vähän avautumisen maku.
Vielä alalla ja työskentelen kotihoidossa, mutta mietin kuumeisesi mitä muuta voisin tehdä. Pomot ihan hirveitä, työilmapiiri huono, asiakkaat ilkeitä, omaisista puhumattakaan, huono palkka ja tietysti kiire!!!
Olen tunnollinen ja ystävällinen hoitaja ja mä en vaan jaksa tätä työtä! Muutamassa vuodessa mennyt kotihoito ihan ala-arvoiseksi, mutta uskon tilanteen olevan samanlainen muuallakin. Työntekijöillä ei ole mitään arvoa tässä organisaatiossa.