Lue keskustelun säännöt.
Surullinen 14v tyttöni vuoksi, sanoi "onneksi saa käyttää maskia niin muut ei näe miten ruma oon"
05.12.2021 |
Tyttöni ei kuulu luokan suosittuihin eikä esim. Meikkaa tai pukeudu samoin. Minulle oma lapsi on tietysti kaunis, rakas ja tärkeä, ja tämän sanon hänelle päivittäin. Häntä ei kiusata, muttei myöskään huolita mihinkään kaveriporukkaan ja ryhmätöissä jää aina ilman paria tai opettaja pakottaa jonkun pariksi. Liikuntatunneilla joukkueiden jaossa on aina viimeinen. Ruokalassa syö yksin koska muut tekevät eleillään selväksi ettei hän ole tervetullut. Eivät hauku ääneen, mutta eräs tyttö nosti jalkansa viereiselle tuolille kun näki tyttöni lähestyvän pöytää. Olen ollut yhteydessä kouluun, siellä sanotaan vaan että mitään kiusaamista ei ole havaittu. Auttaisiko ehkä jokin terapia tms.?
Kommentit (21)
Miten terapia voisi auttaa siihen, että ympäristö on sairas?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on nyt vain angstivaihe. Se menee ohi joskus.
Olen yli 30-vuotias ja sama ajatus on ollut minullakin. Rumuus ei mene ohi joskus.
Jotkut ovat rumia, jotkut ovat kauniita, jotkut ovat jotakin siltä väliltä. Elämä ei ole aina reilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on nyt vain angstivaihe. Se menee ohi joskus.
Olen yli 30-vuotias ja sama ajatus on ollut minullakin. Rumuus ei mene ohi joskus.
Sinulla on hieman venynyt angstivaihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on nyt vain angstivaihe. Se menee ohi joskus.
Olen yli 30-vuotias ja sama ajatus on ollut minullakin. Rumuus ei mene ohi joskus.
Mä oon yli 40-vuotias ja ikävä kyllä sama juttu. Jos on oikeesti rumat kasvonpiirteet (niin kuin mulla) niin eipä siihen oikein mikään auta. Paitsi maski, se on oikeasti helpottanut elämääni.
Tytöt kiusaavat, mutta et maininnut mitään pojista. Poikabakteerit ovat varmasti jääneet jo alakouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tuo kiusaamista. Helppo koulussa on olla näkemättä oppilaiden tekemisiä. Itse kokemuksesta sanon että mikään terapia ei auta jos elämä silti jatkuu samanlaisena kiusattuna. Siihen pitää puuttua ja tarvittaessa hoitaa seurauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on nyt vain angstivaihe. Se menee ohi joskus.
Olen yli 30-vuotias ja sama ajatus on ollut minullakin. Rumuus ei mene ohi joskus.
Mä oon yli 40-vuotias ja ikävä kyllä sama juttu. Jos on oikeesti rumat kasvonpiirteet (niin kuin mulla) niin eipä siihen oikein mikään auta. Paitsi maski, se on oikeasti helpottanut elämääni.
Keksitään uusi hysteria. Face positivity, kun onhan nykyään se body positivity
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sunnuntain satu.
Kellekkään ei koskaan tapahdu mitään? Kaikki keksittyä?
Mitä tyttö harrastaa, löytyykö sieltä suunnalta kavereita? Tai kokonaan uusi harrastus?
Yläkoulu on maailman hirvein paikka, on nyt ja on ollut aina. Saisitko hänet tsemppaamalla läpi, enää vuosi kestettävää? sen jälkeen nuoret yleensä hieman viisastuvat..
Toki maailman ulkonäköpaineille ei paljon voi tehdä, varsinkin kun nuorten tyttöjen ja naisten maailma tuntuu olevan yhtä naama/rinta/peppu somekuvaa toisen perään. Vertaillaan ja asetetaan oma ulkonäkö ihan tuntemattomien vertailtavaksi. Aika hirveä maailma keskenkasvuiselle, joka vasta muodostaa omaa minäkuvaansa. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuo ei ole kiusaamista, mikä sitten on? Anna kun arvaan, kysymyksessä on Kiva-koulu. Oman poikani päätä lyötiin vessassa lavuaarin reunaan niin että verta tuli. Opettajan reaktio tähän oli "ainahan pojat vähän painivat, Elias varmaan kompastui" Ja homma eteni siihen pisteeseen että poikani pelkäsi kouluun menoa niin, että itki aamuisin. Vaihtoi sitten koulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä rumakin voi elää suht normaalia elämää, tosin se on paljo vaikeempaa aina, hänen vaan tulee tottua siihen.
Tyttöjen kiusaamista on hankalampi huomata koska se on ns. Näkymätöntä. Harvemmin mättävä toisiaan turpaan tai tönivät kuten pojat. Kenties tuo tyttöjen tapa on vielä julmempi. Nimimerkki vietin välitunnit vessassa kyyhöttäen ennemmin kuin olisin katsellut toisten iloista jutustelua. Jos minä lähestyy näitä suosittuja, puhe loppui kuin seinään ja minua mulkoiltiin.
ITSENÄISYYS PÄIVÄ HUOMENNA.
Kiitos sotilaat🌹🌹
Onko tyttö perinyt äitinsä rumuuden?
Mulla sama juttu koulussa. En tosin ollut "ruma" vaan "lihava" ja "outo". Lainausmerkit siksi, että nuo ovat nuorten keksimiä juttuja eivätkä oikeasti totta. Olin toki vähän pyöreä, mutta eipä se mitään siellä koulussa olisi oikeasti haitannut. Outo musta tuli kun jätettiin ulkopuolelle. No, menin toiselle paikkakunnalle lukioon ja nämä ongelmat olivat taaksejäänyttä elämään. Eli yläasteella vaan lyödään ihmiseen leima, joka pitää paikkaansa vain nimeksi ja oma huono itsetunto hoitelee loput. Mua kiusas pojat ihan suoraan, mut ei tytöt puolustaneet, koska niillä ois menny maine suosittujen poikien silmissä. Opettaja puhutteli pojat, sitten puhutteli rehtori, vähäksi aikaa rauhoittuivat, mutta "selän takana" nauraminen jatkui. En nyt jaksanut mennä opettajalle valittamaan kun joku sanoi SELLULIITTI mun kävellessä ohi vähän isommalla äänellä ja koko porukka nauroi. Annoin olla, kiersin kiusaajat kauempaa ja sinnittelin yläasteen loppuun. Yläaste on paska paikka.
Minua kiusattiin yläasteella halvoista vaatteista kun niissä ei ollut merkkiä ja kysyttiin että paljonko maksoi.
Ala-asteella kiusasi yksi poika enkä ymmärtänyt mitä pahaa hänelle olin tehnyt kun olin super kiltti eikä kukaan muu kiusannut. Onneksi hänestä pääsi eroon ja sitten yläasteella kiusasi pari tyttöä kunnes sain uuden kaverin niiden entisestä kaveriporukasta niin sen jälkeen ne jättivät minut rauhaan. Se oli kyllä suuri helpotus.
Hänellä on nyt vain angstivaihe. Se menee ohi joskus.