Surullinen 14v tyttöni vuoksi, sanoi "onneksi saa käyttää maskia niin muut ei näe miten ruma oon"

Tyttöni ei kuulu luokan suosittuihin eikä esim. Meikkaa tai pukeudu samoin. Minulle oma lapsi on tietysti kaunis, rakas ja tärkeä, ja tämän sanon hänelle päivittäin. Häntä ei kiusata, muttei myöskään huolita mihinkään kaveriporukkaan ja ryhmätöissä jää aina ilman paria tai opettaja pakottaa jonkun pariksi. Liikuntatunneilla joukkueiden jaossa on aina viimeinen. Ruokalassa syö yksin koska muut tekevät eleillään selväksi ettei hän ole tervetullut. Eivät hauku ääneen, mutta eräs tyttö nosti jalkansa viereiselle tuolille kun näki tyttöni lähestyvän pöytää. Olen ollut yhteydessä kouluun, siellä sanotaan vaan että mitään kiusaamista ei ole havaittu. Auttaisiko ehkä jokin terapia tms.?