Miksi vauvoja "hankitaan" niin pienellä ikäerolla?

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 09:08"]

Jos olet huomannut, niin viimeisten 10 vuoden aikana ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut huimasti. Aiemmin oli "varaa" jättää isompi väli, nyt esikoinen syntyy lähemmäs 30-vuotiaalle äidille, joten on pakko tehdä pienellä ikäerolla, jos haluaa saada enemmän kuin yhden lapsen.

http://tilastokoulu.stat.fi/verkkokoulu_v2.xql?page_type=esim&course_id=tkoulu_vaesto&lesson_id=8&subject_id=6&example_id=3

[/quote]

Hyvä pointti. Eikä sitä oikeesti voi tietää ettei jaksakaan ennen kun on siinä tilanteessa. Voi olla että ensimmäisen kanssa kaikki sujuu hyvin ja sitten kahden kanssa menee elämä tosi rankaksi. Ei sitä voi muut tietää. Keskimäärärin lapset ovag parempia kavereitakin ja on jotain yhteistä kun on pieni ikäero. Mustasukkaisuutta esiinyyy paljon vähemmän kun esikoinen ei ole tottunut olemaan se ainoa oikea.

En minä vaan ole juurikaan nähnyt täällä ap:n mainitsemia aloituksia. Jostain kumman syystä pientä ikäeroa päivittelevät ne, joilla ei ole kokemusta siitä. Samaan sarjaan menee "miksi hankkia kolme lasta" -aloitukset.

Lapset saadaan ja on ihan kätevää että ei tule suurta ikäeroa, lapsilla on aikanaan seuraa toisistaan. Nuoret ihmiset, jaksatte hoitaa kun jätätte turhat hömpötykset pois.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 09:41"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 09:19"]

Ei haluta ottaa riskiä sairauksille ja kehitysviiveille, joiden riski kasvaa äidin korkeamman iän myötä. Käytännön elämää helpottaa lyhyempi päiväkotirumbakausi.

[/quote]

Riski kehitysviiveille ei kasva huimasti esim. odottamalla vuoden. Jos äiti on jo yli 40-vuotias, niin hänen riskinsä kehitysviiveille on lähes sama 41-vuotiaana kuin 42-vuotiaana. Ei puhuta nyt mistään vuosikymmenen odottelusta vaan siitä, että alle 2-vuotiaalla on jo sisarus. Vuosi lisää ja kahden lapsen hoitaminen on jo huomattavasti helpompaa, kun toinen on pois vaipoista, omatoiminen ja kykenevä kommunikoimaan.

Päiväkotirumban pelkääminen on jo naaivia. Mieluummin sitä sitten altistaa itsensä ja lapsensa masennukselle ja mielenterveysongelmille kuin kestää yhden vuoden enemmän päiväkotirumbaa? Ja mitä se päiväkotirumba oikein on? Meillä on lapsilla 3,5 vuoden ikäero ja nuorempi on päiväkodissa edelleen eikä meillä ole mitään rumbaa. Enemmän rumbaa on ollut keksiä esikoiselle hoitopaikkaa, kun koulu loppuu ekalla ja tokalla siinä klo 12. Päiväkoti on joustava paikka, josta voi hakea ja jonne voi viedä lapset omiin aikatauluihinsa sopivasti eli en näe siinä yhtään mitään rumbaa.

Minun lähipiirissäni on runsaasti äitejä, jotka ovat odottaneet toista ennen esikoisen 1-vuotispäivää eli edes ensimmäine vauvavuosi ei ole riittänyt vanhemmille ihasteltavaksi, kun jo on pitänyt saada uusi pieni vauva. Siinä sitten on raskauspahoinvoinnit ja koomaväsymykset taisteltu 6-12 kk:n ikäisen kanssa, kun itse sain aikanani ihastella ainokaiseni kehitysvaiheita, jotka juuri tuossa vaiheessa olivat niin huimat. Elämäni parasta aikaa juuri tuo vaihe, jolloin lähipiirissä halattiin vessanpönttöä ja annettiin vauvan huutaa pinnasängyssä, kun äiti ei nyt vain ehdi.

Kun päästiin elävien kirjoihin takaisin, alettiin määräitetoisesti vääntää siitä pienestä taaperikää lähestyvästiä isosisarusta. Nyt piti oppia potalle, piti oppia pukemaan, leikkimään yksin ja olemaan niin vaivaton ja huomaamaton, kun kohta täällä taas on se odotettu ja ihana vauva. Pinnasänkykin kuuluu vauvalle, heti siitä pois, omaan huoneeseen, kun vauva valtaa isän ja äidin huoneen, pois vauvalelut, kun ne pitää antaa vauvalle... Muistan, kun kuljettiin ystäväni kanssa esikoistemme kanssa, molemmat horjuvia taaperoita ja ystäväni lykki vastasyntynyttään vaunuissa, kun eräs nainen pysähtyi tuijottamaan ja huudahti, että onpas pieni isoveli. Ystäväni hymyili ylpeästi mutta eihän tuo nyt ollut mikään kohteliaisuus. Lähes vauva joutui yllättäen olemaan liian iso, kun perheeseen tuli se uusi vauva.

Entä mitä ystäväni muistaa lastensa vauva-ajasta? Sumua kuulemma oli, mutta onneksi on ohi ja lapset nyt leikkivät yhdessä. En voisi kuvitella karmeampaa kuvausta lasteni vauva-ajasta, koska itselleni ne ovat olleet ihania ja upeita kokemuksia, kiireettömiä ja rauhallisia. Tuo lasten yhdessä leikkiminenkin on niin yliarvostettu juttu. Meidän 3,5 vuoden ikäeron lapset leikkivät hienosti yhteen, ovat leikkineet ihan aina. Myös ystäväni lapset (ovat samaa sukupuolta) ovat läheisiä ja toisilleen tärkeitä, mutta lähipiirissä on niitä, joiden lapset eivät tule ollenkaan toimeen tai leikkivät täysin eri leikkejä pienestä ikäerosta huolimatta. Se ikäero ei takaa hyviä sisarussuhteita, joten syynä se on täysin merkityksetön. Lapset kun ovat omia persoonia eivätkä taivu vanhempiensa odotuksiin.

Mitä tulee äidin ikään, niin sekin on syynä aika laimea. Jos on joutunut lykkäämään lapsentekoa lähelle neljääkymppiä, niin varmasti tietää, että voi jäädä lapset jopa kokonaan tekemättä. Sitäpaitsi näitä pienen ikäeron vanhempia tuntuu olevan eniten alle kaksikymppisissä. On jokin trendi saada lapset kerralla tehtyä ja vauva-arki ja pikkulapsiarki halutaan vauhdilla ohi aivan kuin kyse olisi jostain kilpajuoksusta. Minusta taas lasten eri ikävaiheet on tarkoitettu nautittavaksi. Niitä pitäisi seurata innolla ja rauhassa, katsella kehitystä ja ihailla oman lapsen taitojen karttumista ilman mitään kilpajuoksua.

[/quote]

Miksi tää asia kaivelee sun persettäs noin kovasti et romaani pitää asiasta. Ehkä sä nyt kuvaat tota ystäväsikin tilannetta hiukan subjektiivisen tulkinnan kautta, vai mitä luulet? 

Koska halutaan monta lasta, mutta ei haluta olla elämän ehtoopuolella kun lapset muuttavat pois kotoa? Halutaan olla nuoria isovanhempia jotka jaksavat nauttia ajasta lastenlasten kanssa?

Meillä oli suunnitteilla toinen lapsi 3 vuoden ikäerolla, mutta tulikin alle 2v. ikäerolla. Mies oli alkuun kauhuissaan, mutta nyt on sitä mieltä, että oli loistava juttu ja haluaisi vielä kolmannenkin alle 3v. ikäerolla. Meillä tosin ei ole ollut raskasta vaikka hoitoapuakaan ei ole, lapsemme ovat melko helppoja.

Vaikka me kuinka rakastetaan lapsia ja nautitaan ajsta heidän kanssaan niin kyllä me haluamme vielä jonain päivänä elää sitä aikaa jolloin olemme vain kahden, matkustella ja tehdä mitä huvittaa ja toivoisimme olevamme silloin vielä suht nuoria ja hyväkuntoisia toteuttaakseemme haaveemme. Haluamme myös, että saamme nauttia tulevista lapsenlapsista kun vielä virtaa piisaa!

Näillä näkymin olen 45v. kun nuorin on täysi-ikäinen, jos kolmas lapsi tulee suunnitelmien mukaan.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 10:01"]En minä vaan ole juurikaan nähnyt täällä ap:n mainitsemia aloituksia. Jostain kumman syystä pientä ikäeroa päivittelevät ne, joilla ei ole kokemusta siitä. Samaan sarjaan menee "miksi hankkia kolme lasta" -aloitukset.
[/quote]
Itse olen neuvolassa töissä eikä yksi tai kaksi äitiä siellä ole aivan poikki kahden pienen kanssa (alle 4v ikäero). Joudun suosittelemaan useimmille että esikoinen on päiväkodissa ja/tai haetaan apua perhetyöltä.

Ne joilla on vaikeuksia vanhemmuudessa on niitä joka tapauksessa - saa niitä lapsia millä tahansa ikäerolla. Ja toisaalta, ne ketkä pärjää, pärjää erilaisissa tilanteissa ja vaikeidenkin kausien yli. Lasten ikäeroista riippumatta.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 10:11"]

Ne joilla on vaikeuksia vanhemmuudessa on niitä joka tapauksessa - saa niitä lapsia millä tahansa ikäerolla. Ja toisaalta, ne ketkä pärjää, pärjää erilaisissa tilanteissa ja vaikeidenkin kausien yli. Lasten ikäeroista riippumatta.

[/quote]

Naulan kantaan! :)

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 10:14"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 10:11"]

Ne joilla on vaikeuksia vanhemmuudessa on niitä joka tapauksessa - saa niitä lapsia millä tahansa ikäerolla. Ja toisaalta, ne ketkä pärjää, pärjää erilaisissa tilanteissa ja vaikeidenkin kausien yli. Lasten ikäeroista riippumatta.

[/quote]

Naulan kantaan! :)

[/quote]

No ei ole todellakaan näin yksinkertaista.... Kyllä ongemat voi yllättää kenen tahansa "pärjääjän"

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 10:11"]Ne joilla on vaikeuksia vanhemmuudessa on niitä joka tapauksessa - saa niitä lapsia millä tahansa ikäerolla. Ja toisaalta, ne ketkä pärjää, pärjää erilaisissa tilanteissa ja vaikeidenkin kausien yli. Lasten ikäeroista riippumatta.
[/quote] Tilanteet voivat muuttua. Erittäinkin pärjäävät uupuvat kahden alle pikkulapsen kanssa. Tällä eu ole mitään tekemistä vanhemmuuden kanssa, vaan ihan silkasta tuurista ja elämästä. Esim korvakierretaapero ja koliikkivauva eikä tukiverkostoa. Itselläni on suurensuuri ikäero lasteni välillä ja todellakin ymmärrän jos joku uupuu.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 10:19"][quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 10:11"]Ne joilla on vaikeuksia vanhemmuudessa on niitä joka tapauksessa - saa niitä lapsia millä tahansa ikäerolla. Ja toisaalta, ne ketkä pärjää, pärjää erilaisissa tilanteissa ja vaikeidenkin kausien yli. Lasten ikäeroista riippumatta.
[/quote] Tilanteet voivat muuttua. Erittäinkin pärjäävät uupuvat kahden alle pikkulapsen kanssa. Tällä eu ole mitään tekemistä vanhemmuuden kanssa, vaan ihan silkasta tuurista ja elämästä. Esim korvakierretaapero ja koliikkivauva eikä tukiverkostoa. Itselläni on suurensuuri ikäero lasteni välillä ja todellakin ymmärrän jos joku uupuu.
[/quote] Hirveät kirjoitusvirheet kun imetän samalla taaperoa :D

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 10:10"][quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 10:01"]En minä vaan ole juurikaan nähnyt täällä ap:n mainitsemia aloituksia. Jostain kumman syystä pientä ikäeroa päivittelevät ne, joilla ei ole kokemusta siitä. Samaan sarjaan menee "miksi hankkia kolme lasta" -aloitukset.
[/quote]
Itse olen neuvolassa töissä eikä yksi tai kaksi äitiä siellä ole aivan poikki kahden pienen kanssa (alle 4v ikäero). Joudun suosittelemaan useimmille että esikoinen on päiväkodissa ja/tai haetaan apua perhetyöltä.
[/quote]
Ja itse en siis muiden lisääntymisiin halua ottaa kantaa, mutta kun näkee niin paljon perheitä jotka on ruusunpunaisten lasien läpi alkanut vääntää sitä toista kun ensimmäinen on hyvässä lykyssä ollut todella helppo vauva, niin kyllä siitä asiasta tulee puhuttua yhen sun toisen terkan vo:lla. Toiset sanoo suoraan, että se ei ole sitten sellaista mitä nyt ajattelette ja varmistakaa että parisuhde on erittäin hyvissä kantimissa ennen kuin toinen syntyy.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 10:17"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 10:14"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 10:11"]

Ne joilla on vaikeuksia vanhemmuudessa on niitä joka tapauksessa - saa niitä lapsia millä tahansa ikäerolla. Ja toisaalta, ne ketkä pärjää, pärjää erilaisissa tilanteissa ja vaikeidenkin kausien yli. Lasten ikäeroista riippumatta.

[/quote]

Naulan kantaan! :)

[/quote]

No ei ole todellakaan näin yksinkertaista.... Kyllä ongemat voi yllättää kenen tahansa "pärjääjän"

[/quote]

Jos on, ne on todellisia isoja ongelmia sitten. Pelkästään joku yllärikaksoset tai koliikki ei pistä raiteiltaan, jos asenne on sellainen positiivinen, että kyllä me selvitään.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 10:10"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 10:01"]En minä vaan ole juurikaan nähnyt täällä ap:n mainitsemia aloituksia. Jostain kumman syystä pientä ikäeroa päivittelevät ne, joilla ei ole kokemusta siitä. Samaan sarjaan menee "miksi hankkia kolme lasta" -aloitukset. [/quote] Itse olen neuvolassa töissä eikä yksi tai kaksi äitiä siellä ole aivan poikki kahden pienen kanssa (alle 4v ikäero). Joudun suosittelemaan useimmille että esikoinen on päiväkodissa ja/tai haetaan apua perhetyöltä.

[/quote]

Miksei neuvoloissa olla suorempia ja varoittaa esikoisen äitejä siitä, että lapsia ei kannata hankkia pienellä ikäerolla? Siinä vaiheessa kun ongelmista puhutaan neuvolassa, tilanne on jo tosi paha. Suurin osa kärsii omien seinien sisäpuolella ja näyttelee onnellista ulospäin.

Nykyään on kahdenlaisia äitejä: latteäitejä ja sitten niitä, jotka ei tee lastensaannista suurta selviytymistarinaa vaan asennoituu sillä tavalla, että tämä vaihe elämässä on nyt tätä ja selvitään niin kuin parhaiten onnistuu...

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 10:10"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 10:01"]En minä vaan ole juurikaan nähnyt täällä ap:n mainitsemia aloituksia. Jostain kumman syystä pientä ikäeroa päivittelevät ne, joilla ei ole kokemusta siitä. Samaan sarjaan menee "miksi hankkia kolme lasta" -aloitukset. [/quote] Itse olen neuvolassa töissä eikä yksi tai kaksi äitiä siellä ole aivan poikki kahden pienen kanssa (alle 4v ikäero). Joudun suosittelemaan useimmille että esikoinen on päiväkodissa ja/tai haetaan apua perhetyöltä.

[/quote]

Mun yläpeukun oli tarkoitus mennä tuolle ekalle kommentille. Musta tuntuu että nää nlan työntekijät on aika asenteellisia. Kun meidän toinen lapsi syntyi hän koko ajan hoki että älkää vaan kolmatta ja onpa pieni ikäero yms.. Olimme juuri hyvässä elämänvaiheessa, elämänhallintakin kunnossa, ikää vanhemmilla vähän alle 30v, ei päihteiden käyttöä eikä mitään moitteen sijaa esikoisen hoidosta. 

Olin vähän ihmeissäni! Emme todellakaan aikoneet kolmatta hankkia, mut eihän tuo ole asiallista! Varsinkin kun mikään ei viitsnnut siihen, ettemme vanhemmuuteen kykenisi pienelläkin ikäerolla.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 10:22"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 10:10"][quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 10:01"]En minä vaan ole juurikaan nähnyt täällä ap:n mainitsemia aloituksia. Jostain kumman syystä pientä ikäeroa päivittelevät ne, joilla ei ole kokemusta siitä. Samaan sarjaan menee "miksi hankkia kolme lasta" -aloitukset. [/quote] Itse olen neuvolassa töissä eikä yksi tai kaksi äitiä siellä ole aivan poikki kahden pienen kanssa (alle 4v ikäero). Joudun suosittelemaan useimmille että esikoinen on päiväkodissa ja/tai haetaan apua perhetyöltä. [/quote] Ja itse en siis muiden lisääntymisiin halua ottaa kantaa, mutta kun näkee niin paljon perheitä jotka on ruusunpunaisten lasien läpi alkanut vääntää sitä toista kun ensimmäinen on hyvässä lykyssä ollut todella helppo vauva, niin kyllä siitä asiasta tulee puhuttua yhen sun toisen terkan vo:lla. Toiset sanoo suoraan, että se ei ole sitten sellaista mitä nyt ajattelette ja varmistakaa että parisuhde on erittäin hyvissä kantimissa ennen kuin toinen syntyy.

[/quote]

Mutta kyllähän ne ongelmat voi yllättää vaikka olisi isompikin ikäero! Ja silti siitä toisesta lapsesta on huolehdittava. Tuntuu että enemmänhän esikoislapset just saavat olla pieniä kun on pieni ikäero. Silloin on kaksi pientä samaan aikaan. Mut jos ikäero on isompi sitä helpommin sitä kuvittelee ison lapsen todella isoksi.

Ongelmat voi yllättää oli perhemalli mikä ja toisaalta on niitä joille elämä on helppoa oli tilanne melkein mikä tahansa. 

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 08:56"]Lähes pivittäin täällä saa lukea pahoinvoivista, väsyneistä ja/tai sänkypotilaiksi määrätyistä äideistä, joilla on alle 2-vuotias esikoinen. Ja yleensä,paljon töitä tekevä mies ( pahimmassa tapauksessa 24/7 uratykki tai yrittäjä) eikä muutenkaan tukiverkkoja. Eikä tilanne parane ennenkuin nuorin lapsi on kouluikäinen, siihen asti on rankkaa ja väsyttävää ihan normilapsienkin kanssa. Ja sata kerta kamalampaa jos joku perheessä sairastuu tai tuleekin monikkolapset tai vaikea allergia yms..

kun lapsenhankinta on yleensä valintakysymys, niin miksi pitää saada kaksi tai usempi lapsi pienellä, alle 3-4-vuoden ikäerolla?
[/quote]

No se lastenhankinta on projekti muitten joukossa. Ne lapset suunnitellaan esim. kesävauvoiksi. Pikkulapsiaikakin on nopeasti ohi kun vuosi ikäeroa.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 10:10"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 10:01"]En minä vaan ole juurikaan nähnyt täällä ap:n mainitsemia aloituksia. Jostain kumman syystä pientä ikäeroa päivittelevät ne, joilla ei ole kokemusta siitä. Samaan sarjaan menee "miksi hankkia kolme lasta" -aloitukset. [/quote] Itse olen neuvolassa töissä eikä yksi tai kaksi äitiä siellä ole aivan poikki kahden pienen kanssa (alle 4v ikäero). Joudun suosittelemaan useimmille että esikoinen on päiväkodissa ja/tai haetaan apua perhetyöltä.

[/quote]

Väitätkö muka, että nämä äidit ovat enemmistö?

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 10:22"][quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 10:10"][quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 10:01"]En minä vaan ole juurikaan nähnyt täällä ap:n mainitsemia aloituksia. Jostain kumman syystä pientä ikäeroa päivittelevät ne, joilla ei ole kokemusta siitä. Samaan sarjaan menee "miksi hankkia kolme lasta" -aloitukset.
[/quote]
Itse olen neuvolassa töissä eikä yksi tai kaksi äitiä siellä ole aivan poikki kahden pienen kanssa (alle 4v ikäero). Joudun suosittelemaan useimmille että esikoinen on päiväkodissa ja/tai haetaan apua perhetyöltä.
[/quote]
Ja itse en siis muiden lisääntymisiin halua ottaa kantaa, mutta kun näkee niin paljon perheitä jotka on ruusunpunaisten lasien läpi alkanut vääntää sitä toista kun ensimmäinen on hyvässä lykyssä ollut todella helppo vauva, niin kyllä siitä asiasta tulee puhuttua yhen sun toisen terkan vo:lla. Toiset sanoo suoraan, että se ei ole sitten sellaista mitä nyt ajattelette ja varmistakaa että parisuhde on erittäin hyvissä kantimissa ennen kuin toinen syntyy.
[/quote] Mulla on niin paljon perspektiiviä asiaan, joten ymmärrän monenlaisia tilanteita. Olen ollut nuori yh, tehnyt gradun ja käynyt töissä selviten asioista välillä hyvin ja välillä huonommin, mutta läheisen ihmisen avustuksella. Olen tehnyt toisen lapsen huomattavasti vanhempana enkä yh:na mutta hoitanut lapsen ihan yksin töissä käyden. Minulla on ollut tuuria siinä, että lapseni on erittäin vähän sairastellut ja helppo.