Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miksi jotkut äidit kilpailevat sillä, kenellä on raskainta?

Vierailija
13.09.2006 |

Jos erehdyt joskus valittamaan jotain, niin heti jollain muulla on ollut ainakin tuhat kertaa raskaampaa. Varsinkin eräs ystäväni, jolla on ollut koliikkivauva. Kukaan muu ei saa sanoa mistään mitään negatiivista, sillä mikään ei ole mitään koliikin rinnalla.

Todella yksisilmäistä, kun tuollaiset ihmiset eivät ymmärrä, että muillakin voi olla rankkaa.

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
13.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se on pätemistä tai joillakin se voi olla kömpelö yritys lohduttaa toista (siis tyyliin: " älä välitä, voisi sulla olla vaikeamminkin asiat, mullakin on..." )

Vierailija
2/4 |
13.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja joka sen takia jätti lapsiluvun yhteen.



Nyt meillä on kaksi lasta ja kaikki menee hirmu hyvin. Välillä olen tietty väsynyt, varsinkin jos ovat sairastaneet tms. mutta nyt tää ystävä ei vaan kestä sitä, että joku muu on jaksanut hankkia ne kaksi lasta. Hän on alkanut nälviä ihan kaikkea lastenhoidossani. Se on tosi rasittavaa ja surullista! Minä en ole ikinä ottanut mitään kantaa hänen lapsilukuunsa tai lapsettomuusvuosiin tai mihinkään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
13.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyseinen äiti meinaan suuttuu usein jos puhe eksyy tiettyihin aiheisiin. Jos erehdyn sanomaan, että voi kun meidän vauva on niin huono nukahtamaan ja nukkumaan, niin hän suuttu ja menee kireäksi. Sen jälkeen alkaa taas samat saarnat, että minun pitäisi olla onnellinen, kun meillä ei sentään ole sitä koliikkia. Kaikki muu on pientä siihen verrattuna.

Onkohan tuo enää normaalia?

Vierailija
4/4 |
13.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaverisi sen sijaan kuulostaa sellaiselta, joka on rakentanut koliikista ylitsepääsemättömän trauman itselleen, johon on helppo vedota aina, kun joku ei ihan suju. Että ei lapsia lisää, kun on koliikin riski. Tai että avioliitto meni karille, mutta se oli ihan vaan lapsen koliikin syytä... jnejne.