Joulu lähenee, kerro KARMEIN jouluaattosi ikinä. Jättikö mies, söikö koira kuusen?

Lasten isä oli kadonnut kotoa, kun heräilimme lasten kanssa jouluaattoaamuna. Ei mitään viestiä.

Puolenpäivän aikaan soitettiin sairaalasta, että hänet on nyt leikattu. Hänellä oli yöllä alkanut mennä kurkku tukkoon ja koska ei pystynyt edes soittamaan apua, oli ajanut itse Hämeenlinnaan sairaalan päivystykseen. Sieltä hänet oli kiidätetty Tampereelle keskussairaalaan leikattavaksi. Kurkkupaise oli ollut vaarallinen.

Ilmeisesti hän oli nukutuksesta herättyään kirjoittanut paperille, että jonkun pitäisi soittaa kotiin vaimolle ja lapsille.

Muistan montakin alkoholinhuuruista, riitaisaa joulua. Joskus oltiin yksinhuoltajaäidin kanssa joulun alla siinä tilanteessa, että käytiin kaupassa sossun lapuilla. Toivoin vaan, ettei kukaan koulukavereista tai heidän vanhemmistaan satu samaan aikaan kauppaan. 

Kaikkein hirvein joulu oli kuitenkin 11-vuotiaana, kun mutsi päätti viettää joulun uuden hoitonsa ja sen parin mukulan kanssa ja jätti mut yksin kotiin. Ruokaa ja paketteja oli, mutta ei se poistanu sitä yksinäisyyden tunnetta...

Aikuisena olen päättänyt viettää jouluni yksin, rauhassa ja hiljaisuudessa. 

Vierailija kirjoitti:

Muistan montakin alkoholinhuuruista, riitaisaa joulua. Joskus oltiin yksinhuoltajaäidin kanssa joulun alla siinä tilanteessa, että käytiin kaupassa sossun lapuilla. Toivoin vaan, ettei kukaan koulukavereista tai heidän vanhemmistaan satu samaan aikaan kauppaan. 

Kaikkein hirvein joulu oli kuitenkin 11-vuotiaana, kun mutsi päätti viettää joulun uuden hoitonsa ja sen parin mukulan kanssa ja jätti mut yksin kotiin. Ruokaa ja paketteja oli, mutta ei se poistanu sitä yksinäisyyden tunnetta...

Aikuisena olen päättänyt viettää jouluni yksin, rauhassa ja hiljaisuudessa. 

Voi kamalaa. Haluaisin halata pientä 11-vuotiasta sinua. :'(

Viime joulu, koronan takia. Istuimme lumihangessa sukulaisten hylkääminä ja joimme punaviiniä. Sormet olivat ihan jäässä ja katselimme illemmalla ikkunan takana ihmisten aatonviettoa surullisina.

Onhan niitä huonoja muistoja muutamaltakin joululta ja myös kliseisesti lapsuudessa ja vielä nuoruudessakin vietettyjä jouluja sukulaisten kanssa. Lopulta uskalsin myöntää, että en pidä joulusta, enkä oikein jouluruoastakaan ja olla tekemättä minkäänlaisia jouluvalmisteluja ja olla oikeastaan viettämättä joulua. Viime jouluaattona oli lämpöasteita, eikä ollenkaan lunta. Kävelin asemalla olevaan 24 Prismaan ja ostin pakastepizzan. Sitten kävelin takaisin kotiin, söin pizzan ja katselin suoratoistopalvelusta jotakin ja menin nukkumaan kun väsytti.

.

Vierailija kirjoitti:

Lasten isä oli kadonnut kotoa, kun heräilimme lasten kanssa jouluaattoaamuna. Ei mitään viestiä.

Puolenpäivän aikaan soitettiin sairaalasta, että hänet on nyt leikattu. Hänellä oli yöllä alkanut mennä kurkku tukkoon ja koska ei pystynyt edes soittamaan apua, oli ajanut itse Hämeenlinnaan sairaalan päivystykseen. Sieltä hänet oli kiidätetty Tampereelle keskussairaalaan leikattavaksi. Kurkkupaise oli ollut vaarallinen.

Ilmeisesti hän oli nukutuksesta herättyään kirjoittanut paperille, että jonkun pitäisi soittaa kotiin vaimolle ja lapsille.

Miksi hän ei jerättänyt sinua yöllä?

Olin 12-vuotias, ja oltiin vietetty perheen kanssa kiva jouluaatto. Olin jo nukkumassa, kun heräsin siihen että isäni ravistelee minut hereille ja huutaa paniikissa että ”nyt äkkiä ulos, täällä palaa”. Juostiin eteiseen, puettiin päälle jotakin ensimmäisenä käteen osuvaa ja mentiin pihalle.

Asuimme silloin rivitalossa, ja kahden asunnon päässä sijaitseva päätyhuoneisto oli liekeissä. Muistan ikuisesti sen kuumuuden, pikimustan savun ja savun hajun, sekä liekkien rätinän. Palokunta tuli paikalle suht nopeasti, ja he saivat rajattua palon niin, että liekit eivät levinneet meidän asuntoon. He joutuivat repimään kattoa auki, ja savu ja sammutusvesi tekivät kuitenkin niin paljon vahinkoa, että jouduimme evakkoon pitemmäksi aikaa.

Palossa ei loukkaantunut tai kuollut kukaan, mutta minulle jäi melkoinen kammo tulta kohtaan. Kuukausien ajan palon jälkeen saatoin herätä öisin vaan haistelemaan ja kuuntelemaan että palaako jossain. Olen tulipalon suhteen varovainen vielä näin aikuisiälläkin, eli minulla on talo täynnä häkä- ja palovarottimia, sammutuspeittoja ja jauhesammuttimia. En polta kynttilöitä vaan käytän ledkynttilöitä, en jätä latureita seinään ja olen muutenkin varovainen kaikkien sähkölaitteiden kanssa. Varsinkin näin joulun alla tuo tulipalon muisto tulee mieleen vähän liian hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isän veli teki itsemurhan aatonaattona. Meni aikalailla joulufiilikset. Veli oli isälle hänen sisaruksistaan tärkein.

Törkeä ajankohta.

Olihan se. Törkeää oli myös jättää viisi lasta isättömäksi.

Aika harva varmaan vittuillakseen itsemurhan tekee. Eiköhän siinä vaiheessa olla jo sellaisessa tilanteessa, että syyllistämiset on ihan turhia. Se itsemurhan tehnyt on varmasti syyllistänyt itseään jo ihan kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsena  6.v. joulupukki (isä) löi isosiskoa sauvallaan useita kertoja.

En enää pukista sen jälkeen välittänyt. Olikin viimeinen kerta kun meille tuli pukki.

Miksi löi?

Kun sisko ei suostunut tulemaan huoneestaan joulupukkia katsomaan ja lahjoja jakamaan.

Joulupukki (isä) retuutti siskoa olohuonetta kohti ja sisko pisti vastaan sai palkaksi iskuja sauvasta.

No siinä on ollut joulurauhaa kerrakseen. Otan osaa hirviövanhemman vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isän veli teki itsemurhan aatonaattona. Meni aikalailla joulufiilikset. Veli oli isälle hänen sisaruksistaan tärkein.

Törkeä ajankohta.

Olihan se. Törkeää oli myös jättää viisi lasta isättömäksi.

Aika harva varmaan vittuillakseen itsemurhan tekee. Eiköhän siinä vaiheessa olla jo sellaisessa tilanteessa, että syyllistämiset on ihan turhia. Se itsemurhan tehnyt on varmasti syyllistänyt itseään jo ihan kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta.

Masennus on siitä viheliäinen sairaus, että se vääristää todellisuudentajua. Vakavasti masentunut saattaa ihan aidosti kuvitella olevansa taakka ja haitta läheisilleen ja kaikilla olevan paremman elämän jos häntä ei ole olemassa. Kuvittelee kamalalta teoillaan tekevänsä palveluksen läheisilleen :(

Vierailija kirjoitti:

Tuore avioero ja 3 pientä lasta, isä juuri kuollut. Vedin pulkassa yhtä ja työnsin rattailla kahta, mentiin äidin luo syömään. Äiti vaan itki. Lähdin lasten kanssa takaisin kotiin. Jotenkin surullisena katselin ihmisten jouluisia ikkunoita. Yhden talon nurkalla oli joulupukki tupakalla. Se oli liikaa. Itkin sitten minäkin.

Tulipa tästä surullinen olo. Toivottavasti perheellänne on ollut monia ihania jouluja tämän jälkeen. Kaikkea hyvää teille

1981 joulu kokonaan pidätettynä poliisilaitoksen putkassa.

Elätin itseni opiskeluaikoina maatalouslomittajana ja tein lomat sekä viikonloput töitä. Aamunavetta meni ihan normaalisti, mutta päivällä syttyi navetassa tulipalo. Iltanavetta meni täysin poikkeusoloissa, evakuoidut eläimet piti saada jonnekin katon alle, lehmät lypsää jne. Osa eläimistä oli kuollut ja osa piti lopettaa. Isäntäväki oli shokissa. Naapurit, johtava lomittaja ja minä tehtiin pitkä ilta. Onneksi saatiin kaikki järjestymään suhteellisen hyvin niissä olosuhteissa.

Huisii kirjoitti:

Nuorena aikuisena oli tapana matkustaa kotipaikkakunnalle jouluksi ja vierailla molempien sukulaisilla. Mies yleensä toimi sukulaislapsille joulupukkina.

Pari aattoa meni niin, etten saanut edes mitään ruokaa, koska aina kun menin jonnekin vierailulle, olivat juuri syöneet ja juoneet kahvit ja oikein kertoivat että emme nyt ala sinulle erikseen laittamaan mitään kun juuri söimme ja sinäkin varmaan olet jo syönyt. En olisi edes kehdannut alkaa yksin syömään, joten en sanonut kenellekään että on hirveä nälkä.

Jossain vaiheessa sitten ajelin jonnekin huoltoasemalle, ostin sieltä sämpylän ja suklaata ja söin ne autossa yksin. Enää en mene jouluksi "kotiin" ja aina kun menen kotipaikkakunnalle, vuokraan mökin tai hotellihuoneen niin on oma paikka missä voi olla ja jossa voi syödä vaikka ei kukaan tarjoaisi mitään."

Siis mitä helevettiä?

Meillä oli alkanut töissä yt-neuvottelut, ja 23.12. sain käteeni irtisanomislapun tuotannollisin ja taloudellisin syin. Silloin oli joulumieli vähän kateissa.

Vierailija kirjoitti:

Oltiin juuri muutettu yhteen. Toin pyörällä kaupasta vähän jouluruokia ja kävin kukkakaupassa ostamassa sekä joulutähden että hyasintin. En tiennyt, kummasta kukasta mies pitää. Hän mustasukkaisuuksissaan luuli ja väitti, että joku mies olisi ostanut kukat. Silloin hän hakkasi mut ekan kerran.

Toivottavasti myös viimeisen - ja toivottavasti teit rikosilmoituksen.

Joulun alla äiti päätti haluavansa elämältä jotain jännittävämpää kuin tylsä mies, tylsä työ (ja mälsät lapset?). Muutti pois itseään etsimään. Isä vaipui syvään masennukseen ja puhui itsetuhoisia. Minä sitten yritin tehdä joulua, opetella kokkaamaan äidin jälkeen jättämistä keittokirjoista ja tehdä joulua isälle ja pikkusisaruksille.

Elämänilo alkoi voittaa, meidän jäljelle jäänyt perhe pärjäsi ja tulevat joulut loi parempia muistoja.

Muutama vuosi tästä sain syöpädiagnoosin juuri joulun alla ja joulu meni kamalassa pahoinvoinnissa hoitojen takia. Muilla taisi olla henkisesti vielä pahempi olo. Bonuksena isän siskon hautajaiset oli joulukuussa.

Mutta niin elämä vaan kuljettaa. Kukaan muu ei kuollut, masennukset parani ja on vietetty moninaisia ihania jouluja sen jälkeen.

Pari päivää ennen aattoa naispuolinen työkaveri sai ilmeisesti sydänkohtauksen ja kuoli työpaikalla.

Hän meni lepäämään hetkeksi, kollega kuuli korahdukse, naurahti ja arveli, että alkoholille perso työkaveri kuorsaa. Ei kuorsannut,  vaan kuoli noin nelikymppisenä.

"Joulupukki" jäi ryyppäämään äidin miehen kanssa. Oikeastaan ei kovinkaan ikäviä jouluja ole ollut ja toivon, että ei sen pahempia enää ehdi tullakaan.