Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Joulu lähenee, kerro KARMEIN jouluaattosi ikinä. Jättikö mies, söikö koira kuusen?
Ap aloittaa:
Jouluaatto 1999, ensimmäinen oma asunto. Piti viettää aatto poikakaverin kanssa, olin ostanut lahjankin. Jätti 22 pv tekstarilla. Ja 23 pv kissa hyppäsi parvekkeelta pakoo, kun joku valopää päätti aloittaa uudenvuoden etuajassa ja ampui raketin. Aatto meni yksin itkiessä kissaa. Vanhemmat oli lähteneet risteilylle, sisaria ei ole.
Onneksi kissani kuitenkin sitten löytyi, mutta se joulu oli totaalisen pilalla!
Kommentit (2399)
Olin 16-vuotias. Aattoiltana isä juotti känniin ja yritti panna. Onneksi sammuttiin molemmat ennenkuin mitään kopeloimista pahempaa tapahtui
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viime joulu
Olin sairas 3 kk, ensin flunssa ja sitten korona ja päälle poskiontelontulehdus. Odotin kuntoutustukipöätöstä, johon piti tehdä valitus, elin tt-tuella ja en saanut mitään korotuksia, koska olisi pitänyt vaihtaa halvempaan asuntoon. Minulla on liikuntarajoite, ja muutto olisi ollut mahdotonta, koska se olisi pitänyt tehdä yksin, eikä halvempia asuntoja, joihin minä liikuntarjoittwuseka ,apuvälineitä käyttävänä ollut sillä alueella missä asuin. Minulla ei ole omaisia, ei perhettä. Pari tuttua asuu naapurissa ja he auttavat ja palvelut vieressä. Ei ollut rahaa muuhun ruokaan kuin kaurapuuroon soujarouheella. Ja yksin vietin joulun kipeänä.
Tämäkin joulu menee yksin. Nyt vaan todettu 3 sairautta lisää, eikä ole ketään tukena. En edes juhli joulua, koska se vaan korostaa sitä, miten yksinäinen olen. Ja olen edelleenkin paniikissa diagnoosista. Viime kesänä epäiltiin lisäksi syöpää, jouduin leikkaukseen, jonka jälkivaikutukset tu tuvat vieläkin ja liikuntarajoitteeni on huonontunut.
Eron jälkeisenä jouluna ryyppäsin liikaa ja sammuin. Onneksi olin yksin ja nousin jaloilleni jatkaen eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Ex-kaveri uhkaili koronavuonna itsemurhalla ellen ota piikkiä. Että sellasta. :|
Siis mitä ihmettä???
Vierailija kirjoitti:
1966, paettiin naapuriin kun ukko kaivoi pistoolin esiin ja sanoi tämä on viimeinen joulu meille kaikille.
Meillä vuonna 2001 isä haki kirveen ja uhkas pistää meidät lihoiksi. Paettiin mummin luokse jonne se ei uskaltanut/halunnut tulla vaikka asui vain 3 km päästä meistä. Olin 11, sisko 9 ja toinen sisko 13 , eipä senkään jälkeen joulut olleet mitään herkkua, enkä aikuisena juhlinut enää ollenkaan vaikka syyllistettiin ettei ole tervettä juhlia joulua, pitää antaa anteeksi unohtaa ja blaa blaa blaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-kaveri uhkaili koronavuonna itsemurhalla ellen ota piikkiä. Että sellasta. :|
Siis mitä ihmettä???
Kaveri (nykyään ex-kaveri) uhkaili itsemurhalla jos en ota koronapiikkiä. Hän joutui sitten hoitoon ja viimeisen tiedon mukaan on nykyään elossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-kaveri uhkaili koronavuonna itsemurhalla ellen ota piikkiä. Että sellasta. :|
Siis mitä ihmettä???
Kaveri (nykyään ex-kaveri) uhkaili itsemurhalla jos en ota koronapiikkiä. Hän joutui sitten hoitoon ja viimeisen tiedon mukaan on nykyään elossa.
Jo on kaikenlaisia ihmisiä, onneksi pääsi hoitoon, tosin moni sekos korona aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eka joulu tsunamin jälkeen. Yritettiin viettää normaalia joulua mutta ei se ollut sitä.
Joulu on asennekysymys
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Outoja nämä jutut, joissa joulua ei voi viettää, koska joku läheisistä kuoli jouluna vuosia tai jopa vuosikymmeniä sitten. Oma isäni kuoli laskiaisena ja muistan ajatelleeni, että nyt syödään pelkkää pannukakkua koko päivä, kun en jaksa tehdä muuta lapsille. Eipä tuo ole silti pilannut muita laskiaisiani.
Kyllä se kummasti latistaa tunnelmaa kun palaa menetys mieleen.
Oma isäni kuoli jouluaattona. Yhtäkkiä meni taju ja lyhistyi olohuoneen lattialle ja kuusen viereen. Minä ja sisko yritettiin elvyttää, mutta ei siinä onnistunyt ambulanssiväkikään. Äiti oli uuden puolisonsa kanssa Thaimaassa ja minä ja sisko, teinejä molemmat, meinattiin joutua lastensuojelun kriisipaikkaan, mutta naapurin rouva tuli käymään ambulanssit ja poliisit nähtyään ja saimme mennä heille.
Vietän edelleen joulua, mutta tunnelmat on tosi sekavat. Puolisoni ymmärtää ja tietää odottaa, että jossain kohta aina tulee se itku. Mutta tekopirteisiin piirileikkeihin kuusen ympärillä en lähde, en vaan kykene.
Niitä on ollut useita. Ei juhlaa ole tuleva Joulukaan.
Surkeimmat joulut ovat olleet lapsuudessa häpeää ja surua: vanhemmalla ei ole ollut varaa antaa lahjaa, ostaa joulukuusta tai pahin...ei lämmintä ruokaa tarpeeksi. Jos itketti... Tunsi itsensä ahneeksi, sillä eihän ne joulua tehnyt, vaan perhe. Ja ei...päihteisiin ei mennyt rahaa. Pieni palkkainen yh vanhempi vain joka eronsa/huoltuuskiistan kuluja makseli. Sairastelutkin vei osansa.
Aikuisuudessa kurjinta jos yksinäinen (lapset isällä) tai varaa ei ole kuin yhdet lahjat antaa. Laskea euroja, että saa ruuan kuukaudelle. Meillä ei edes tänä vuonna joulusuklaita, kaloja tai muuta kallista edes syödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis miksi meinasitte joutua lastensuojelun kriisipaikkaan? Tuliko sinne siis sosiaaliviranomaiset?
Joulu eksän kanssa, oikeastaan tämä tapahtui tai alkoi aatonaattona. Joulut oli hänelle aina vaikeaa aikaa koska hänen vanhempansa oli kuolleet joulunaikaan hänen ollessaan lapsi. Yhtenä jouluna hän oli taas kiukutellut koko aatonaaton, tyyliin sanonut, että joo, toiset ne vaan viettää joulua mutta toista se on minulle. Yritti ilkeillä myös minulle siitä että vietän joulua, itsesäälisesti pohti ääneen että olisi ollut parempi jos hän olisi mennyt vanhempiinsa kanssa. Olin niin kyllästynyt, että vastasin vaan, että no olisit mennyt sitten. Siitähän tämä suuttui. Lähdin aatonaattona illalla omien vanhempieni luokse ja olin siellä joulun.
Aattoiltapäivänä hän uhoili viesteillä, kunnes alkoi itsesäälivaihde. En sitten enää lukenut niitä viestejä, koska ne oli sitä samaa roskaa. Yritin kuitenkin itse nauttia joulun tunnelmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ukko lähti huomannut matkaan joulupöydästä..
Muttameillä oli lasten kanssa mukava loppuilta
Vierailija kirjoitti:
Niitä on ollut useita. Ei juhlaa ole tuleva Joulukaan.
Surkeimmat joulut ovat olleet lapsuudessa häpeää ja surua: vanhemmalla ei ole ollut varaa antaa lahjaa, ostaa joulukuusta tai pahin...ei lämmintä ruokaa tarpeeksi. Jos itketti... Tunsi itsensä ahneeksi, sillä eihän ne joulua tehnyt, vaan perhe. Ja ei...päihteisiin ei mennyt rahaa. Pieni palkkainen yh vanhempi vain joka eronsa/huoltuuskiistan kuluja makseli. Sairastelutkin vei osansa.
Aikuisuudessa kurjinta jos yksinäinen (lapset isällä) tai varaa ei ole kuin yhdet lahjat antaa. Laskea euroja, että saa ruuan kuukaudelle. Meillä ei edes tänä vuonna joulusuklaita, kaloja tai muuta kallista edes syödä.
Toivottavasti nautitte🥰🥰🥰🥰
Oisko ekan paskan ja oksennuksen jälkeen kannattanut sulkea koira kylppäriin, eikä antaa juosta paskomassa pitkin kämppää? 😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Eka joulu tsunamin jälkeen. Yritettiin viettää normaalia joulua mutta ei se ollut sitä.
Voi itku
Ei mitään verrattuna ketjun kamalimpiin kokemuksiin, mutta jäipähän mieleen kuitenkin;
En ole lapsuuden jälkeen ollut kummoisesti jouluihminen, ja koska olen töissä 24/7 pyörivässä laitoksessa, olen monesti tarjoutunut tekemään jouluna töitä. No olinkin sitten aatonaattona yövuorossa. Mukava rauhallinen yö, ja ehdin vähän viime hetken koristeluja ja valmisteluja laittaa asukkaille aattoa varten. Sitten kolmen aikaan yöllä alkoi nousta kuume. Nousi niin humahtaen, että arvasin, että vaikka oli se maskien käyttö ja käsidesillä läträys ollut menossa ison osan vuotta, niin koronahan se. No eipä siihen keskellä yötä noin vaan korvaajaa soiteltu, niin viestitin naapuriosaston yövuorolaiselle, että jouluvalmistelut ovat osaltani tässä, mutta kärvistelen toimistossa maski päässä siihen asti, että aamuvuoro tulee klo 7. Ei ollut mukavat nuo kuumeiset aamuyön tunnit, mutta onneksi asiakastilanteita ei tullut, paitsi joku sellainen mistä selvisi maski päässä puhumalla. Sitten aamuvuorolle raportti (ei ollut iloinen kun piti aoittaa desinfioimalla kaikki mihin olin koskenut) ja kuumehorkassa taksilla kotiin. Kotona ei yhden yhtä joulukoristetta jouluruuista puhumattakaan. Vähän kraavikalaa ja ruisleipää, koska asun yksin ja olin varautunut olemaan yöt töissä ja päivät nukkumassa. Onneksi sisko kävi minulle kaupassa. Silloin oli ohjeistus töistä, että heti oireiden alkaessa viralliseen testipisteeseen koronatestiin, mutta eihän niitä joulun pyhinä noin vain virallisilla testipaikoilla ollut. No tapaninpäivän jälkeen pääsin, mutta edelleen kuumeessa, ja kahlaus pakkasessa toiselle puolelle kaupunkia saamaan tikku nenään. Eipä paljon yllättänyt, että koronahan se, mutta työnantaja vaati virallisen testin. Oli hohdokasta istua kuumeessa yksin kotona monta päivää. Makuaisti säilyi, mutta taudista seurasi väsymys joka jatkui ihan hulluna vielä kolme viikkoa siitä kun oli muuten tervehtynyt. Saatoin olla 24 tunnista pahimmillaan 4 hereillä.
Vierailija kirjoitti:
Jouluaatto 2021 kun meille ilmestyi humalainen persu joulupukiksi pukeutuneena. Räyhäsi lapsille ja kusi lahjojen päälle. Poliisit tulivat onneksi nopeasti ja veivät sen pois. Oli siinä lapsille selittämistä. Onneksi Eino-eno pelasti lasten uskon. Lahjat pestiin. Paitsi yksi pehmolelu ei lakannut haisemasta. Mutta sitä Perus-Pukkipalvelua emme ole enää käyttäneet.
Missä junttilassa Eino on setämiesten nimi? Eikö Janit ja Samit ole niitä nykypäivänä ja Eino ja Hilma lapsia, joille ostetaan leluja? 😄
Alue: Aihe vapaa
Tsunamijoulu