Joulu lähenee, kerro KARMEIN jouluaattosi ikinä. Jättikö mies, söikö koira kuusen?
Ap aloittaa:
Jouluaatto 1999, ensimmäinen oma asunto. Piti viettää aatto poikakaverin kanssa, olin ostanut lahjankin. Jätti 22 pv tekstarilla. Ja 23 pv kissa hyppäsi parvekkeelta pakoo, kun joku valopää päätti aloittaa uudenvuoden etuajassa ja ampui raketin. Aatto meni yksin itkiessä kissaa. Vanhemmat oli lähteneet risteilylle, sisaria ei ole.
Onneksi kissani kuitenkin sitten löytyi, mutta se joulu oli totaalisen pilalla!
Kommentit (2385)
Talon emäntä kertoi että hiljaisuus alkaa klo 22. Paikalla oli vain aikuisia.
Hokan jouluvasu hajos😞😞😞😰😰😰😰😭😭😭😭😭😭
Huonot oli isän ja äidin välit. Joulu oli äidille tärkeä. Kaikessa äitiä autettiin Isän toi kauniin kuusen. Köyhää oli ja vähän saatiin lahjoja. Kaikki tutut joululaulut lauloimme Isä meni aina omaan huoneeseen syömään aatto aterian. Ja oli siellä kpko loppu illan En vieläkään tiedä miksi ? Äiti sanoi, että johtu sodasta. Isän kaikki joulut meni siellä. Niin ja tietty hiljaa meidän piti aina olla, ettei isä hermostu Äiti tuosta meitä aina varoitteli. Kyllä vaan usein tuo leikeissä.unohtui.. .Ei meitä koskaan lyöty. Isän karjminen kyllä riitti. Hiljaista tuli.
Eka joulu tsunamin jälkeen. Yritettiin viettää normaalia joulua mutta ei se ollut sitä.
Ex-kaveri uhkaili koronavuonna itsemurhalla ellen ota piikkiä. Että sellasta. :|
1966, paettiin naapuriin kun ukko kaivoi pistoolin esiin ja sanoi tämä on viimeinen joulu meille kaikille.
Olin 16-vuotias. Aattoiltana isä juotti känniin ja yritti panna. Onneksi sammuttiin molemmat ennenkuin mitään kopeloimista pahempaa tapahtui
Viime joulu
Olin sairas 3 kk, ensin flunssa ja sitten korona ja päälle poskiontelontulehdus. Odotin kuntoutustukipöätöstä, johon piti tehdä valitus, elin tt-tuella ja en saanut mitään korotuksia, koska olisi pitänyt vaihtaa halvempaan asuntoon. Minulla on liikuntarajoite, ja muutto olisi ollut mahdotonta, koska se olisi pitänyt tehdä yksin, eikä halvempia asuntoja, joihin minä liikuntarjoittwuseka ,apuvälineitä käyttävänä ollut sillä alueella missä asuin. Minulla ei ole omaisia, ei perhettä. Pari tuttua asuu naapurissa ja he auttavat ja palvelut vieressä. Ei ollut rahaa muuhun ruokaan kuin kaurapuuroon soujarouheella. Ja yksin vietin joulun kipeänä.
Tämäkin joulu menee yksin. Nyt vaan todettu 3 sairautta lisää, eikä ole ketään tukena. En edes juhli joulua, koska se vaan korostaa sitä, miten yksinäinen olen. Ja olen edelleenkin paniikissa diagnoosista. Viime kesänä epäiltiin lisäksi syöpää, jouduin leikkaukseen, jonka jälkivaikutukset tu tuvat vieläkin ja liikuntarajoitteeni on huonontunut.
Eron jälkeisenä jouluna ryyppäsin liikaa ja sammuin. Onneksi olin yksin ja nousin jaloilleni jatkaen eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Ex-kaveri uhkaili koronavuonna itsemurhalla ellen ota piikkiä. Että sellasta. :|
Siis mitä ihmettä???
Vierailija kirjoitti:
1966, paettiin naapuriin kun ukko kaivoi pistoolin esiin ja sanoi tämä on viimeinen joulu meille kaikille.
Meillä vuonna 2001 isä haki kirveen ja uhkas pistää meidät lihoiksi. Paettiin mummin luokse jonne se ei uskaltanut/halunnut tulla vaikka asui vain 3 km päästä meistä. Olin 11, sisko 9 ja toinen sisko 13 , eipä senkään jälkeen joulut olleet mitään herkkua, enkä aikuisena juhlinut enää ollenkaan vaikka syyllistettiin ettei ole tervettä juhlia joulua, pitää antaa anteeksi unohtaa ja blaa blaa blaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-kaveri uhkaili koronavuonna itsemurhalla ellen ota piikkiä. Että sellasta. :|
Siis mitä ihmettä???
Kaveri (nykyään ex-kaveri) uhkaili itsemurhalla jos en ota koronapiikkiä. Hän joutui sitten hoitoon ja viimeisen tiedon mukaan on nykyään elossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-kaveri uhkaili koronavuonna itsemurhalla ellen ota piikkiä. Että sellasta. :|
Siis mitä ihmettä???
Kaveri (nykyään ex-kaveri) uhkaili itsemurhalla jos en ota koronapiikkiä. Hän joutui sitten hoitoon ja viimeisen tiedon mukaan on nykyään elossa.
Jo on kaikenlaisia ihmisiä, onneksi pääsi hoitoon, tosin moni sekos korona aikana.
Vierailija kirjoitti:
Eka joulu tsunamin jälkeen. Yritettiin viettää normaalia joulua mutta ei se ollut sitä.
Joulu on asennekysymys
Vierailija kirjoitti:
Tsunamijoulu
Eihän se aattona tapahtunut
Vierailija kirjoitti:
Outoja nämä jutut, joissa joulua ei voi viettää, koska joku läheisistä kuoli jouluna vuosia tai jopa vuosikymmeniä sitten. Oma isäni kuoli laskiaisena ja muistan ajatelleeni, että nyt syödään pelkkää pannukakkua koko päivä, kun en jaksa tehdä muuta lapsille. Eipä tuo ole silti pilannut muita laskiaisiani.
Kyllä se kummasti latistaa tunnelmaa kun palaa menetys mieleen.
Oma isäni kuoli jouluaattona. Yhtäkkiä meni taju ja lyhistyi olohuoneen lattialle ja kuusen viereen. Minä ja sisko yritettiin elvyttää, mutta ei siinä onnistunyt ambulanssiväkikään. Äiti oli uuden puolisonsa kanssa Thaimaassa ja minä ja sisko, teinejä molemmat, meinattiin joutua lastensuojelun kriisipaikkaan, mutta naapurin rouva tuli käymään ambulanssit ja poliisit nähtyään ja saimme mennä heille.
Vietän edelleen joulua, mutta tunnelmat on tosi sekavat. Puolisoni ymmärtää ja tietää odottaa, että jossain kohta aina tulee se itku. Mutta tekopirteisiin piirileikkeihin kuusen ympärillä en lähde, en vaan kykene.
Niitä on ollut useita. Ei juhlaa ole tuleva Joulukaan.
Surkeimmat joulut ovat olleet lapsuudessa häpeää ja surua: vanhemmalla ei ole ollut varaa antaa lahjaa, ostaa joulukuusta tai pahin...ei lämmintä ruokaa tarpeeksi. Jos itketti... Tunsi itsensä ahneeksi, sillä eihän ne joulua tehnyt, vaan perhe. Ja ei...päihteisiin ei mennyt rahaa. Pieni palkkainen yh vanhempi vain joka eronsa/huoltuuskiistan kuluja makseli. Sairastelutkin vei osansa.
Aikuisuudessa kurjinta jos yksinäinen (lapset isällä) tai varaa ei ole kuin yhdet lahjat antaa. Laskea euroja, että saa ruuan kuukaudelle. Meillä ei edes tänä vuonna joulusuklaita, kaloja tai muuta kallista edes syödä.
Siis miksi meinasitte joutua lastensuojelun kriisipaikkaan? Tuliko sinne siis sosiaaliviranomaiset?