Miehen tunteellisuus. Ällöä vai ei?
Miehen kanssa tänään juteltiin, miten minä olen meillä se järjen ääni ja mies se tunteellinen höppänä, noin kärjistettynä.
Minua "ahdistaa" ja "ärsyttää" jotenkin miehen hempeät tunteidenosoitukset. On ihan ok kuulla "Rakastan sinua", mutta ällöttää sellainen kimitys ja huokailu tyyliin "Voi että kulta kun oon jotenkin niin onnellinen että silloin vuonna vasara ja kirves löysin just sut, elämäni valo ja päivieni madonna.."
No, ei mies noin puhukaan, mutta esimerkkinä tuo siis..
Ja miestä ihmetyttää kovastikin se, että minä ärsyynnyn tunteiden näyttämisestä. On kuulemma "tietoisesti pyrkinyt tunteidensa osoittamiseen viimeaikoina", se kun "helpottaa ja parantaa elämänlaatua".
Jep jep..Niin kai. Meille tämä eittämättä sopii, mutta onko kuitenkaan missään muissa perheissä mies se romanttinen höppänä ja nainen erittäin epäromanttinen järjenääni? Ja ällöttääkö teitä muita naisia se romanttinen hössötys?
Kommentit (4)
Tunteellisuus ja romanttinen lässytys on eri asioita, jotka toki voivat löytyä samastakin henkilöstä.
Pidän sanallisesti lahjakkaista miehistä, mutten romanttisesta löpinästä.
Toki syynä inhooni romanttista löpinää kohtaan voi olla se, etten osaa itse kauhean hyvin pukea sanoiksi tunteitani ja tuntuu vaan vaivaannuttavalta. Teot merkkaa mulle aina enemmän.