Äärivassarista äärioikeistolaiseksi, ateistista hihhuliksi - olen tuuliviiri!

Onko muilla tai kenelläkään näin suuria vaikeuksia löytää omaa identiteettiään? Noin kymmenen vuoden ajan olin hyvin vasemmistolaishenkinen ja minulla oli vahvoja mielipiteitä vaikka mistä, vaikka oli epäselvää miksi minun pitäisi olla perillä kaiken maailman konfilkteista ympäri maailmaa.

Vasemmistolaisuus jäi taka-alalle kun tapasin uskovaisen ja aloin kiinnostumaan uskonnosta. Arvoni alkoivat hiljalleen muuttua konservatiivisemmiksi, mikä tapahtui yllättävän kivuttomasti. Myöhemmin aloin uteliaisuuttani tutkimaan äärioikeistolaisia aatteita. Se mitä en odottanut oli se, että itsekin aloin muuttua. Jos en nyt fanaattiseksi n@tziksi, niin suhtauduin heihin suopeasti. Ainoastaan se heidän estetiikkansa ei miellyttänyt. Sitten havahduin ja ajattelin, että tähän kaikkeen täytyy ottaa etäisyyttä. En halua muuttua idiootiksi. Lopetin äärioikeistolaisten seuraamisen ja sain nopeasti otettua aatteeseen etäisyyttä.

Nyt tästä kaikesta on jäljellä uskonto, mutta olen lupunut fundamentalistisesta raamatun tulkinnasta, koska se ei tyydyttänyt monellakin tapaa. Olen ollut hirveän paljon yksin, siinä varmaan yksi syy miksi arvoni ovat heilahdelleet aatteesta toiseen. Ihmiset ympärillä pitävät yleensä jalat maassa. Ja olen myös luonteeltani utelias, joten helposti myös altistan itseni erilaisille ideoille.

Mistä tämä kertoo? Olenko tuuliviiri, joka ei osaa päättää asioista, vai onko arvomaailman muuttaminen jonkilainen saavutus? Ainakin ymmärrän monia ihmisiä paremmin, koska olen ollut heidän asemassaan itsekin.