Oikeastikko laskette lapsenne syömät leipäpalat,letut yms?

Ei tarvitse laskea. Se on yks per nuppi, jos ei kelpaa olkoot ilman. Ei meillä leipää ja lettuja mätetä mitensattuu.

Tästä ketjusta tuli muistoja mieleen lapsuudesta! Olen köyhästä, useamman lapsen perheestä, ja meillä tosiaan kysyttiin ennen ruoanlaiton aloittamista jokaiselta, monta perunaa kukin aikoo syödä, ja sen mukaan sitten keitettiin. Samoin juuri vaikkapa lettuja paistaessa ilmoitettiin etukäteen, kuinka monta kukin saa ottaa. Minusta tämä tuntuu hassulta nyt ajatellen, meillä ruokaa saa sen verran, kun itse haluaa eikä etukäteen tarvitse tietää, paljonko aikoo syödä. Ruokaa jää itse asiassa aina yli, ja se sitten syödään pois seuraavana päivänä vaikka lounaaksi. Tosin perheeseeni kuuluukin vain yksi aikuinen ja yksi lapsi ja olen hyvätuloinen.

Ei ole omia lapsia, mutta lapsuudenkodissa kyllä laskettiin monet ruuat ihan tasapuolisuuden vuoksi. Kasvuikäiset urheilijaveljet olisivat vetäneet 100 lettua yhdeltä istumalta helposti. Ihan perusruokaa kuten leipää tai maitoa ei säännöstelty.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 11:37"]

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 11:28"]

Miksi ne pitää laskea?  Tehkää vähemmän lapsia ja ottakaa  koiria samoin ,niin riittää lapsille?

[/quote]

Köyhyyden takia.

[/quote]

Aika järkyttävää missä säännöstelytaloudessa jotkut perheet elävät. Ei ole ihme jos lapset sairastuvat kun ruokakin ja lettuset on kortilla. Elämähän on elämistä ja nauttimista varten. Omassa lapsuudenkodissani sai aina syödä niin paljon kuin halusi, myös nameja. Omassa perheessäni olen jatkanut samaa linjaa kuin myös nyt lapset omissa perheissään. Monipuolista kotiruokaa syöty jo monessa polvessa, hampurilaisista ja pizzoistakin nautittu, lettuja tehty, pullaa leivottu ja nameja ollut tarjolla. Huomattavaa tässä on se että tässä suvussa ollaan terveitä niin ruumiillisesti kuin mielenterveydellisesti, ei yhtään ylipainoista, ei allergioita, ei edes ensimmäistäkään korvatulehdusta kellään! Onnea on hyvä elämä josta saa nauttia!!

Onko kellekään käynyt koskaan niin, että on tehnyt mielestään ison lettutaikinan ja sitä mukaa, kun on niitä alkanut paistamaan, letut katoaa perheenjäsenten ahnaisiin suihin ja kun viimeinenkin lettu on paistettu, ei sulle jäänytkään muuta kuin pöytään hillo ja likaiset astiat tiskattavaksi - eikä yhden yhtä lettua?

Jos on joskus käynyt, ja pidät itsekin letuista, et tee samaa virhettä toiste, vaan rajoitat lettujen määrää per naama.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 12:43"]Aika järkyttävää missä säännöstelytaloudessa jotkut perheet elävät. Ei ole ihme jos lapset sairastuvat kun ruokakin ja lettuset on kortilla. Elämähän on elämistä ja nauttimista varten. Omassa lapsuudenkodissani sai aina syödä niin paljon kuin halusi, myös nameja. Omassa perheessäni olen jatkanut samaa linjaa kuin myös nyt lapset omissa perheissään. Monipuolista kotiruokaa syöty jo monessa polvessa, hampurilaisista ja pizzoistakin nautittu, lettuja tehty, pullaa leivottu ja nameja ollut tarjolla. Huomattavaa tässä on se että tässä suvussa ollaan terveitä niin ruumiillisesti kuin mielenterveydellisesti, ei yhtään ylipainoista, ei allergioita, ei edes ensimmäistäkään korvatulehdusta kellään! Onnea on hyvä elämä josta saa nauttia!!
[/quote]
Meilläkin nautitaan kaikkea mahdollista, ja silti kaikkea tehdään niin että riittää, mutta mitään ei jäisi yli. Paitsi jos on ruokaa josta voi syödä seuraavana päivänäkin. Letut ei taida niin ihmeellisiä olla että niitä tarvitsisi ylenmäärin tehdä kun tietää paljonko kerralla menee.
T. Köyhä

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 12:18"]

Ei ole omia lapsia, mutta lapsuudenkodissa kyllä laskettiin monet ruuat ihan tasapuolisuuden vuoksi. Kasvuikäiset urheilijaveljet olisivat vetäneet 100 lettua yhdeltä istumalta helposti. Ihan perusruokaa kuten leipää tai maitoa ei säännöstelty.

[/quote]

Ei leipä mitään perusruokaa ole.

Pakko laskea, jotta osaan huomauttaa diabeetikkolapselle sopivan insuliinin pistomäärän. 7v pistää jo itse muttei osaa itse arvioida sopivia insuliinimääriä.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 11:10"]Tuossa toisessa ketjussa jossa vähän rahaa, lapset saivat 2 lettua per nenä. Oikeastikko laskette leipäviipaleet,letut,maitolasilliset yms?
[/quote]

Meillä tehdään niin että iltapalalle on 2 kpl leipää/koululainen sillä yöllähän ei kulu kaloreita samaan tahtiin kun päivällä,ruualla täytyy jokaisen juoda ainakin 1maitolasi,jonka jälkeen saa ottaa mehu lasin. Pakko laskea vähän mitä nuoret syö kun eivät kuitenkaan liiku niin paljon kun syövät. Ja tästä päästään sitten siihen että en halua että lapseni ovat pyöreitä vaan haluan että ovat sopusuhtaisia. Ja siinä laskemosessa on sekin kun lapsia on yhteensä 5 joten jokaiselle on jäätävä saman verran esim. Niitä lettuja.

letut= vesi/maito, vehnäjauhoa, tilkka öljyä tai rasvaa, hiukan suolaa, paistoon rasvaa, päälle sokeria tai hilloa. Raaka-aineet litran taikinaan n, 2 euroa. Miten perseaukinen voi olla, ettei siihen ole rahaa?

Silloin, kun lettuja paistetaan, niin saavat todellakin syödä niin monta kuin haluavat. Ei niitä joka viikko tule paistettua. Ihme nillitystä. Miksi pitäisi saada saman verran? 15v on isoruokaisempi kuin 5v.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 12:18"]

Ei ole omia lapsia, mutta lapsuudenkodissa kyllä laskettiin monet ruuat ihan tasapuolisuuden vuoksi. Kasvuikäiset urheilijaveljet olisivat vetäneet 100 lettua yhdeltä istumalta helposti. Ihan perusruokaa kuten leipää tai maitoa ei säännöstelty.

[/quote]

Tasapuolisuuden vuoksi meilläkin, kun kyse on letuista, pullista tms. jälkkäristä. Leipää, maitoa ja ruokaa ei säännöstellä. Tosin meillä syö vasta kaksi aikuista ja yksi melkein 4v samaa ruokaa. Nuoremmalla lapsella on vielä omat pöperöt.

Meillä on pari lasta, jotka söisivät esim. 6 vanukasta tai 10 jugurttia kerralla tai esim. sipsipussin yksin, jolloin muille ei jäisi mitään. Sellaisissa tilanteissa on pakko laskea ja laittaa rajat, samoin yksi ei voi juoda koko mehulitraa yksin, jotta muillekkin riittää. Isommasssa perheessa(5 lasta), saa käydä joka päivä kaupassa ja toki on tasavertaisuuden vuoksi huolehdittava, ettei yksi syö kaikkien muidenkin edestä. Ruokaa en laske. Vaikka toki monta sataa viikossa ruokakauppaan tihkaiseekin jo palkassakin.

Meillä ei syödä leipää, joten säännöstely toimii hyvin. Ruokaa en rajoita. Osaavat koululaiset jo itsekkin katsoa, että jos kattilassa on ruokaa tuon verran ja syöjiä 4, voin ottaa tämän verran. Maitoa saa toki juoda, mutta sitä ei varastoida 10 litraa jääkaappiin. Jos juovat kaikki maidot ruualla, turha haaveilla riisipuurosta illalla. Täytyy tyytyä veteenkeitettyyn puuroon.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 12:13"]Tästä ketjusta tuli muistoja mieleen lapsuudesta! Olen köyhästä, useamman lapsen perheestä, ja meillä tosiaan kysyttiin ennen ruoanlaiton aloittamista jokaiselta, monta perunaa kukin aikoo syödä, ja sen mukaan sitten keitettiin. Samoin juuri vaikkapa lettuja paistaessa ilmoitettiin etukäteen, kuinka monta kukin saa ottaa. Minusta tämä tuntuu hassulta nyt ajatellen, meillä ruokaa saa sen verran, kun itse haluaa eikä etukäteen tarvitse tietää, paljonko aikoo syödä. Ruokaa jää itse asiassa aina yli, ja se sitten syödään pois seuraavana päivänä vaikka lounaaksi. Tosin perheeseeni kuuluukin vain yksi aikuinen ja yksi lapsi ja olen hyvätuloinen.
[/quote]

Meillä oli sama, mutta ei johtunut köyhyydestä vaan siitä että äiti ei halunnut että ruokaa jää turhaan yli. 9 hengen perheessä joutuu kuitenkin aika monta perunaa keittämään. Lättyjä ei laskettu etukäteen, mutta paistaessa kyllä (tyyliin nyt et saa vielä kun muut on saaneet vasta yhden). Tämäkin käytännön syistä ja tasapuolisuuden vuoksi, kaikki lapset sai lätyn omalla vuorollaan eikä niin että yksi on vetänyt jo viisi kyl muut vasta yhden. Oltaisiin myös varmasti syöty enemmän lättyjä kuin äiti jaksoi paistaa, siksikin piti vähän rajoittaa.

Nyt omassa perheessä on kuusi lasta ja vähän samaan tyyliin lasketaan lätyt ja perunat. Ja ei ole rahasta kiinni :) Jäätelökin tasataan tarkkaan samankokoisiksi paloiksi.

Meillä tehdään lettuja n. 2 kertaa vuodessa. Ja jokainen saa syödä niin paljon kun haluaa, samalla vaivalla sitä tekee ison taikinan. Ruokaa tehdään aina niin, ettei se ole laskettu per nenä. Jos jää, pakastan tai syön lounaaksi seuraavana päivänä. Tai jatkan ja siitä tulee koko perheelle seuraavan päivän ruoka. Kesäällä kun grillataan, niin aina on pohvejä yms. niin paljon ettei jää kellekään nälkä.

Vanukkaita meillä on aina jääkaapissa, tietävät että niissä on rajoitteena yksi päivässä, mutta kun eivät syö niitä edes joka päivä. Jos ostetaan herkkuja niin sitten saattaa olla esim. kindermuna jokaiselle mutta se on minusta aika luonnollista. Perusruokaa tai leivän määrää ei ole rajoitettu, leipää meillä kyllä menee tosi vähän. Yksi lapsista tykkää syödä kerralla puolikkana kurkun, no syökööt, ostan aina kaupasta kolme kerralla.

Rahaa meillä ei ole rajattomasti käytössä, mutta uskon vahvasti siihen, että kun joku asia tai ruoka ei ole rajoitettua tai kiellettyä, sitä oppii syömään kohtuudella.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 12:13"]Tästä ketjusta tuli muistoja mieleen lapsuudesta! Olen köyhästä, useamman lapsen perheestä, ja meillä tosiaan kysyttiin ennen ruoanlaiton aloittamista jokaiselta, monta perunaa kukin aikoo syödä, ja sen mukaan sitten keitettiin. Samoin juuri vaikkapa lettuja paistaessa ilmoitettiin etukäteen, kuinka monta kukin saa ottaa. Minusta tämä tuntuu hassulta nyt ajatellen, meillä ruokaa saa sen verran, kun itse haluaa eikä etukäteen tarvitse tietää, paljonko aikoo syödä. Ruokaa jää itse asiassa aina yli, ja se sitten syödään pois seuraavana päivänä vaikka lounaaksi. Tosin perheeseeni kuuluukin vain yksi aikuinen ja yksi lapsi ja olen hyvätuloinen.
[/quote]

Minä oon varakkaasta professoriperheestä ja äiti kysyi ihan samoin etukäteen montako perunaa tai lihapullaa kukin ottaa. Inhosi ruoanlaittoa, eikä todella vääntänyt mitään ekstraa. Olinkin aika hoikka teini :)

Ei kyse ole rajoittamisesta (vain) vaan ruuan riittävyydestä. Esimerkiksi 5 pannullista lettuja a' 4 kpl = 20 lettua. Ei ole reilua antaa jonkun syödä niitä napansa täyteen jos sitten toinen jää ilman.

Sama juttu leivissä. Pussissa on 12 leipäpalaa ja pitää tietää, riittääkö ne ylihuomiseen vai pitääkö jo tänään tai huomenna ostaa uusi pussillinen.

Se on vaan ihan yksinkertaista arkipäivän matematiikkaa, että tietää suurin piirtein, minkä verran ruokaa kuluu.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 12:55"]

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 12:18"]

Ei ole omia lapsia, mutta lapsuudenkodissa kyllä laskettiin monet ruuat ihan tasapuolisuuden vuoksi. Kasvuikäiset urheilijaveljet olisivat vetäneet 100 lettua yhdeltä istumalta helposti. Ihan perusruokaa kuten leipää tai maitoa ei säännöstelty.

[/quote]

Ei leipä mitään perusruokaa ole.

[/quote]

Totta kai on. Sehän jopa ihan nimellään merkitsee perusruokaa.