Avioliitto päättyy eroon, jos vaimo sairastuu

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 15:41"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 15:39"]

On. Mulla oli hyvä ja vakaa parisuhde, oli kestänyt yli eitsemän vuotta ja sitten sairastuin vakavasti. Alussa mies vähän tuki,mutta aika nopeaa alkoikin etääntyä. Ei ymmärtänyt ttä minä ison leikkuksen jälkeen ja kovissa kipulääkkeissä en ollut aina parhaimmillani, ei ymmärtänyt että en jaksanut samalla lailla siivota ja käydä kaupassa, tehdä fyysisiä juttuja. Ei vaikka oli lääkärin lappu, jossa fyysistä rasitusta ja kumartelua piti välttää kuukausia leikkauksen jälkeen. En tänä päivänäkään (erosta jo vuosia) voi käsittää, miten mieheltä puuttui tietyllä tapaa täysin empatiakyky tuossa tilanteessa. Kehtasi vielä sanoa jättäessään että jättää, koska en ole se sama aina iloinen nainen kuin ennen oli. Joo, ei vittu kukaan ole iloinen koko ajan kun on aamusta iltaan kovissa kivuissa!!!

[/quote]

Miksi miehen olisi pitänyt jäädä luoksesi, vaikka hän ei ollut enää onnellinen kanssasi?

[/quote]

C'mon! Jos toinen on sairas, kyllä sitä pitää ymmärtää. Ja jos ollaan oltu yhdessä vuosia, luulisi sen verran jaksavan, että tukee toista vakavan sairauden edessä. Kyllä siinä kohtaa kun toinen toipuu leikauksesta kaupassa käynti ja siivoaminen on vähintä mitä voi tehdä. Lisäksi jos tuntuu, että toinen ei ole iloinen, voi yritää piristää toista viemällä ulos, hieromalla, hellimällä jne. On todistettu auttavan kivuissa. Jättäminen tuollaisessa tilateessa on raukkamaista.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 15:45"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 15:43"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 15:41"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 15:39"]

On. Mulla oli hyvä ja vakaa parisuhde, oli kestänyt yli eitsemän vuotta ja sitten sairastuin vakavasti. Alussa mies vähän tuki,mutta aika nopeaa alkoikin etääntyä. Ei ymmärtänyt ttä minä ison leikkuksen jälkeen ja kovissa kipulääkkeissä en ollut aina parhaimmillani, ei ymmärtänyt että en jaksanut samalla lailla siivota ja käydä kaupassa, tehdä fyysisiä juttuja. Ei vaikka oli lääkärin lappu, jossa fyysistä rasitusta ja kumartelua piti välttää kuukausia leikkauksen jälkeen. En tänä päivänäkään (erosta jo vuosia) voi käsittää, miten mieheltä puuttui tietyllä tapaa täysin empatiakyky tuossa tilanteessa. Kehtasi vielä sanoa jättäessään että jättää, koska en ole se sama aina iloinen nainen kuin ennen oli. Joo, ei vittu kukaan ole iloinen koko ajan kun on aamusta iltaan kovissa kivuissa!!!

[/quote]

Miksi miehen olisi pitänyt jäädä luoksesi, vaikka hän ei ollut enää onnellinen kanssasi?

[/quote]

Parisuhteessa tuetaan toista. Toivon todella, että kirjoittajan mies ei ole löytänyt uutta parisuhdetta. Hän ei sellaista ansaitse koskaan enää. Tai toivottavasti sairastuu itse vakavasti ja tulee jätetyksi.

[/quote]

Eli sinusta parisuhteeseen tulee jäädä "tuemaan toista", vaikka ei ole enää onnellinen eikä tulevaisuudessakaan näy toivoa onnesta toisen kanssa? Ei tuolla ole enää mitään tekemistä rakkauden kanssa. Tuo on riippuvuus- ja hyötysuhde.

[/quote]

Ei, vaan tuo on sitä sitoutumista. Myötä- ja vastamäessä tukemista. Sitä useimmat parit toisilleen edelleenkin suvun ja ystävien edessä lupaavat. :-)

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 15:45"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 15:43"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 15:41"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 15:39"]

On. Mulla oli hyvä ja vakaa parisuhde, oli kestänyt yli eitsemän vuotta ja sitten sairastuin vakavasti. Alussa mies vähän tuki,mutta aika nopeaa alkoikin etääntyä. Ei ymmärtänyt ttä minä ison leikkuksen jälkeen ja kovissa kipulääkkeissä en ollut aina parhaimmillani, ei ymmärtänyt että en jaksanut samalla lailla siivota ja käydä kaupassa, tehdä fyysisiä juttuja. Ei vaikka oli lääkärin lappu, jossa fyysistä rasitusta ja kumartelua piti välttää kuukausia leikkauksen jälkeen. En tänä päivänäkään (erosta jo vuosia) voi käsittää, miten mieheltä puuttui tietyllä tapaa täysin empatiakyky tuossa tilanteessa. Kehtasi vielä sanoa jättäessään että jättää, koska en ole se sama aina iloinen nainen kuin ennen oli. Joo, ei vittu kukaan ole iloinen koko ajan kun on aamusta iltaan kovissa kivuissa!!!

[/quote]

Miksi miehen olisi pitänyt jäädä luoksesi, vaikka hän ei ollut enää onnellinen kanssasi?

[/quote]

Parisuhteessa tuetaan toista. Toivon todella, että kirjoittajan mies ei ole löytänyt uutta parisuhdetta. Hän ei sellaista ansaitse koskaan enää. Tai toivottavasti sairastuu itse vakavasti ja tulee jätetyksi.

[/quote]

Eli sinusta parisuhteeseen tulee jäädä "tuemaan toista", vaikka ei ole enää onnellinen eikä tulevaisuudessakaan näy toivoa onnesta toisen kanssa? Ei tuolla ole enää mitään tekemistä rakkauden kanssa. Tuo on riippuvuus- ja hyötysuhde.

[/quote]

Mielestäni on vähän surullista, jos parisuhde on sellaisessa tilanteessa, että vain naisen kodinhoito pitää sen pystyssä...

Todellinen rakkaus nimenomaan olisi kestänyt. Mies lähti nyt kun kyseessä oli vain hyöty- ja riippuvuussuhde. Hyötyä ei enää saa, joten lähdetään lätkimään. Vaimokin varmaan päässyt kivuista paremmin eroon, jos mies olisi kantanut oman kortensa kekoon.

Todellinen rakkaus ymmärtää mukautumisen tarpeen uusissa tilanteissa.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 15:41"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 15:39"]

On. Mulla oli hyvä ja vakaa parisuhde, oli kestänyt yli eitsemän vuotta ja sitten sairastuin vakavasti. Alussa mies vähän tuki,mutta aika nopeaa alkoikin etääntyä. Ei ymmärtänyt ttä minä ison leikkuksen jälkeen ja kovissa kipulääkkeissä en ollut aina parhaimmillani, ei ymmärtänyt että en jaksanut samalla lailla siivota ja käydä kaupassa, tehdä fyysisiä juttuja. Ei vaikka oli lääkärin lappu, jossa fyysistä rasitusta ja kumartelua piti välttää kuukausia leikkauksen jälkeen. En tänä päivänäkään (erosta jo vuosia) voi käsittää, miten mieheltä puuttui tietyllä tapaa täysin empatiakyky tuossa tilanteessa. Kehtasi vielä sanoa jättäessään että jättää, koska en ole se sama aina iloinen nainen kuin ennen oli. Joo, ei vittu kukaan ole iloinen koko ajan kun on aamusta iltaan kovissa kivuissa!!!

[/quote]

Miksi miehen olisi pitänyt jäädä luoksesi, vaikka hän ei ollut enää onnellinen kanssasi?

[/quote]

Säälistä. Ja kun on kerran tullut luvanneeksi. Eroaa mieluummin sitten, kun toinen on edes vähän paremmassa kunnossa.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 15:45"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 15:43"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 15:41"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 15:39"]

On. Mulla oli hyvä ja vakaa parisuhde, oli kestänyt yli eitsemän vuotta ja sitten sairastuin vakavasti. Alussa mies vähän tuki,mutta aika nopeaa alkoikin etääntyä. Ei ymmärtänyt ttä minä ison leikkuksen jälkeen ja kovissa kipulääkkeissä en ollut aina parhaimmillani, ei ymmärtänyt että en jaksanut samalla lailla siivota ja käydä kaupassa, tehdä fyysisiä juttuja. Ei vaikka oli lääkärin lappu, jossa fyysistä rasitusta ja kumartelua piti välttää kuukausia leikkauksen jälkeen. En tänä päivänäkään (erosta jo vuosia) voi käsittää, miten mieheltä puuttui tietyllä tapaa täysin empatiakyky tuossa tilanteessa. Kehtasi vielä sanoa jättäessään että jättää, koska en ole se sama aina iloinen nainen kuin ennen oli. Joo, ei vittu kukaan ole iloinen koko ajan kun on aamusta iltaan kovissa kivuissa!!!

[/quote]

Miksi miehen olisi pitänyt jäädä luoksesi, vaikka hän ei ollut enää onnellinen kanssasi?

[/quote]

Parisuhteessa tuetaan toista. Toivon todella, että kirjoittajan mies ei ole löytänyt uutta parisuhdetta. Hän ei sellaista ansaitse koskaan enää. Tai toivottavasti sairastuu itse vakavasti ja tulee jätetyksi.

[/quote]

Eli sinusta parisuhteeseen tulee jäädä "tuemaan toista", vaikka ei ole enää onnellinen eikä tulevaisuudessakaan näy toivoa onnesta toisen kanssa? Ei tuolla ole enää mitään tekemistä rakkauden kanssa. Tuo on riippuvuus- ja hyötysuhde.

[/quote]

Hei minä kirjoitin tuon alkuperäisen jutun. Siis mä toivuin tuosta leikkauskesta ajan kanssa ja musta tuli taas se iloinen nainen, jota tuo mies kaipasi. Harmi vaan että eipä mies ollut silloin enää kuvioissa, menetti hyvän naisen ja suhteen, jossa todellakin olisi ollut tulevaisuutta, oman itsekkyytensä takia. Mun osalta lucky escape, onneksi en ehtinyt tuon kanssa lapsia tehdä, olisi ollut hirveää jos vaikka lapsi olisi sairastunut vakavasti ja mies siinäkin tilantessa vain paennut vastuutaan.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 15:45"][quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 15:43"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 15:41"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 15:39"]

On. Mulla oli hyvä ja vakaa parisuhde, oli kestänyt yli eitsemän vuotta ja sitten sairastuin vakavasti. Alussa mies vähän tuki,mutta aika nopeaa alkoikin etääntyä. Ei ymmärtänyt ttä minä ison leikkuksen jälkeen ja kovissa kipulääkkeissä en ollut aina parhaimmillani, ei ymmärtänyt että en jaksanut samalla lailla siivota ja käydä kaupassa, tehdä fyysisiä juttuja. Ei vaikka oli lääkärin lappu, jossa fyysistä rasitusta ja kumartelua piti välttää kuukausia leikkauksen jälkeen. En tänä päivänäkään (erosta jo vuosia) voi käsittää, miten mieheltä puuttui tietyllä tapaa täysin empatiakyky tuossa tilanteessa. Kehtasi vielä sanoa jättäessään että jättää, koska en ole se sama aina iloinen nainen kuin ennen oli. Joo, ei vittu kukaan ole iloinen koko ajan kun on aamusta iltaan kovissa kivuissa!!!

[/quote]

Miksi miehen olisi pitänyt jäädä luoksesi, vaikka hän ei ollut enää onnellinen kanssasi?

[/quote]

Parisuhteessa tuetaan toista. Toivon todella, että kirjoittajan mies ei ole löytänyt uutta parisuhdetta. Hän ei sellaista ansaitse koskaan enää. Tai toivottavasti sairastuu itse vakavasti ja tulee jätetyksi.

[/quote]

Eli sinusta parisuhteeseen tulee jäädä "tuemaan toista", vaikka ei ole enää onnellinen eikä tulevaisuudessakaan näy toivoa onnesta toisen kanssa? Ei tuolla ole enää mitään tekemistä rakkauden kanssa. Tuo on riippuvuus- ja hyötysuhde.
[/quote]
Jos elää elämäänsä vain jahdaten omaa onnea ja mielihyvää, ei onnelliseksi tule koskaan. Aika sairas ajatus että tehdään vain asioita jotka itseä miellyttää ja joista itse tulee "onnelliseksi" ja vähät lähimmäisistä. Mutta tähän tämä yksillisyyden korostaminen on johtanut ja hyvin kiteytyy sun lauseessasi.

Mun isä jätti äitini 30 yhteisen vuoden jälkeen, kun äitini sairastui vakavasti. Hän tapasi netissä toisen naisen ja jätti äitini yksin kuolemaan. Kuoleman jälkeen palasi takaisin heidän yhteiseen kotiin. Olen aina ollut isän tyttö ja edelleen olemme läheisiä, mutta olen syvästi järkyttynyt siitä mitä isä teki. Ei kai osannut kohdata kuolemaa ja hoitaa sairasta vaimoaan, mutta se oli niin kamalasti toimittu. Asiasta emme ole puhuneet koskaan, se lakaistiin maton alle. Me sitten sisarusten kanssa autettiin äitiä niin paljon kuin pystyttiin, loppuun saakka.

No, jos omakohtaista kerron, niin meille ei tullut eroa. Tosin syövästä ei ollut kyse. 

Asumme maalla, josta lääkäreihin ja labraan ym. on useita kilometrejä.

Mies on kuskannut minua lääkäreihin ja sairaaloihin useina vuosina, itselläni ei ole ajokorttia. Tietysti sairaana ajaminen olisikin hankalaa. Kela-takseista ei ollut mitään tietoa ennen kuin äskettäin ja näin ollen mies on todella paljon ajanut sairauksieni takia. Hänen vuorotyönsä mahdollisti saada aikoja hänellekin sopiviksi, ja joskus vaihtoi työkaverien kanssa vuoroja voidakseen viedä minut...

Kymmenisen vuotta sitten oli kaksi raskautta  muuutaman vuoden välein. Olin riskisynnyttäjä, joten ä-polillä jouduin käymään kahdesti kuukausittain aina neljännestä raskauskuusta alkaen. 

Esimerkkinä useista lääkärikäynneistä keskussairaalan polilla; viime alkuvuonna oli neljä leikkausta, joista kolme oli perättäisinä päivinä epäonistumisen vuoksi. Huhtikuussa kävin 11 kertaa keskussairaalassa samasta syystä kuin oli leikattukin. Koko vuonna oli muutenkin käyntejä ainakin kerran kuussa, välillä 2-4 kertaa/kk. Viitenä viime vuonna olen saman sairauden takia käynyt noin 8 kertaa vuodessa polilla, neljästi sairaalassa leikkausten vuoksi.

Mies ei ole koskaan käyttätnyt vihaisesti sairastelujeni vuoksi tai halunut lähteä mihinkään tuulettumaan tms. Ei vaan jotenkin ole sitä tyyppiä, tai saatika haluaisi eroa sairauteni vuoksi. No, jos olisin pyörätuolissa auttettavana, halvaantunut jne. sitä en tiedä kun näin ei onneksi ole vielä ainakaan. Liittomme tuntuu olevan kuitenkin vankalla pohjalla - kaveria ei jätetä.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 15:45"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 15:28"]

Nähnyt samaa paskamaisuutta molempien sukupuolten arvoisien edustajien suorittamana..

[/quote]

Joku tutkimuksia tajuamaton uuno vauhdissa.

[/quote]

Silmät auki, nauta!

Eikös tämä ole vähän sama, kun että mies pettää vaimon ollessa viimesillään raskaana. On tosi yleistä ja olen itsekin kokenut sen. Raskaus oli tosi vaikea minulle monella tapaa, ja vaikka pettäminen sen aikana on puitu ja käyty läpi ihan terapiaa myöten, niin enpä ole ollenkaan varma että mies pysyisi rinnalla, jos sairastuisin vakavasti... Oikeastaan se, että pettää vaimoa joka odottaa miehen lasta on vielä pahempi...

Ei meillä ainakaan porukat eronnu, eikä kaverin vanhemmatkaan.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 15:27"]

Mies ei kestä sitä "naisen roolia", eli sitä että päävastuu lastenhoidosta, siivoamisesta, ruoan laittamisesta ja perheen asioiden hoidosta siirtyy miehelle. Helpompi lähteä karkuun kuin kantaa vastuu. Ja sekin varmaan kiukuttaa kun sairaalta vaimolta ei saa seksiä.

[/quote]

Niinpä onkin hyvä, että kotityöt jaetaan jo terveenä ollessa, niin ei tule rooliyllätyksiä myöhemminkään.

Olen. Se on pelkkää biologiaa ja evoluutiota, että mies hakee mahdollisimman hyvin lisääntymiskumppaniksi sopivaa ja jälkeläisistä huolehtimaan pystyvää naista. Uutta etsimään, jos edellinen ei siihen enää sovellu.

Tämä on kuitenkin mukavampi ajatus kuin se, että yllättävän monelle miehelle vaimo loppujen lopuksi vain kodinkone muiden joukossa. Kun se menee rikki, hommataan uusi. Tai olkoon sitten romu vielä nurkassa.

Meillä mies om aina tehnyt puolet kotitöistä
Olen sairastrllut viimeiset kaksikymmentä vuotta ja mies on ollut tukenani ja onnellinen.Hän ei olekaan mikään luuseri jpka ei kestäisi huonoja aikojakin

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 16:02"]Eikös tämä ole vähän sama, kun että mies pettää vaimon ollessa viimesillään raskaana. On tosi yleistä ja olen itsekin kokenut sen. Raskaus oli tosi vaikea minulle monella tapaa, ja vaikka pettäminen sen aikana on puitu ja käyty läpi ihan terapiaa myöten, niin enpä ole ollenkaan varma että mies pysyisi rinnalla, jos sairastuisin vakavasti... Oikeastaan se, että pettää vaimoa joka odottaa miehen lasta on vielä pahempi...
[/quote]
Tää. Se, että mies jättää vaimonsa nuoremnan takia, se, että nussitaan muita vaimon synnyttäessä/ollessa raskaana/syöpähoidoissa on kaikki sitä, että miehet ovat helvetin pinnallisia. Kun ulkonäkö murenee ja seksi tyrehtyy, niin se "rakkaus" katoaakin yhtäkkiä tai siirtyy tuoreempaan, terveeseen yksilöön. Miehet on sairaalloisen itsekkäitä ja äärimmäisen nautintokeskeisiä.
Poikkeuksia totta kai löytyy, ja he ovatkin sitten luomakunnan priimaa, parasta a-luokkaa.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 16:28"]Olen. Se on pelkkää biologiaa ja evoluutiota, että mies hakee mahdollisimman hyvin lisääntymiskumppaniksi sopivaa ja jälkeläisistä huolehtimaan pystyvää naista. Uutta etsimään, jos edellinen ei siihen enää sovellu.

Tämä on kuitenkin mukavampi ajatus kuin se, että yllättävän monelle miehelle vaimo loppujen lopuksi vain kodinkone muiden joukossa. Kun se menee rikki, hommataan uusi. Tai olkoon sitten romu vielä nurkassa.
[/quote]
Miksi toi miesten sairaalloinen ulkonäkökeskeisyys on "biologiaa ja evoluutioTa" mutta esim. rikkaiden, komeiden perässä juoksevat naiset ovat nirsoja gold-diggereitä? Mua oikeesti kiinnostaa, koska miesten toimintoja raiskaamisesta avioeroon selitetään niin usein biologialla, mutta naisten teoista kertoi naisten pahuus/ahneus mitä nyt niitä onkaan?

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 16:34"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 16:28"]Olen. Se on pelkkää biologiaa ja evoluutiota, että mies hakee mahdollisimman hyvin lisääntymiskumppaniksi sopivaa ja jälkeläisistä huolehtimaan pystyvää naista. Uutta etsimään, jos edellinen ei siihen enää sovellu. Tämä on kuitenkin mukavampi ajatus kuin se, että yllättävän monelle miehelle vaimo loppujen lopuksi vain kodinkone muiden joukossa. Kun se menee rikki, hommataan uusi. Tai olkoon sitten romu vielä nurkassa. [/quote] Miksi toi miesten sairaalloinen ulkonäkökeskeisyys on "biologiaa ja evoluutioTa" mutta esim. rikkaiden, komeiden perässä juoksevat naiset ovat nirsoja gold-diggereitä? Mua oikeesti kiinnostaa, koska miesten toimintoja raiskaamisesta avioeroon selitetään niin usein biologialla, mutta naisten teoista kertoi naisten pahuus/ahneus mitä nyt niitä onkaan?

[/quote]

Double standards eli kaksinaismoralismia tyypillisimmillään.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 16:34"][quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 16:28"]Olen. Se on pelkkää biologiaa ja evoluutiota, että mies hakee mahdollisimman hyvin lisääntymiskumppaniksi sopivaa ja jälkeläisistä huolehtimaan pystyvää naista. Uutta etsimään, jos edellinen ei siihen enää sovellu.

Tämä on kuitenkin mukavampi ajatus kuin se, että yllättävän monelle miehelle vaimo loppujen lopuksi vain kodinkone muiden joukossa. Kun se menee rikki, hommataan uusi. Tai olkoon sitten romu vielä nurkassa.
[/quote]
Miksi toi miesten sairaalloinen ulkonäkökeskeisyys on "biologiaa ja evoluutioTa" mutta esim. rikkaiden, komeiden perässä juoksevat naiset ovat nirsoja gold-diggereitä? Mua oikeesti kiinnostaa, koska miesten toimintoja raiskaamisesta avioeroon selitetään niin usein biologialla, mutta naisten teoista kertoi naisten pahuus/ahneus mitä nyt niitä onkaan?
[/quote]
Ja tiesitkö, että biologian kannalta on naaraalta täysin luonnollista paritella usean kanssa, etsiäkseen elinvoimaisimman spermanluovuttajan?

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 15:45"]

[/quote]

Miksi miehen olisi pitänyt jäädä luoksesi, vaikka hän ei ollut enää onnellinen kanssasi?

[/quote]

Parisuhteessa tuetaan toista. Toivon todella, että kirjoittajan mies ei ole löytänyt uutta parisuhdetta. Hän ei sellaista ansaitse koskaan enää. Tai toivottavasti sairastuu itse vakavasti ja tulee jätetyksi.

[/quote]

Eli sinusta parisuhteeseen tulee jäädä "tuemaan toista", vaikka ei ole enää onnellinen eikä tulevaisuudessakaan näy toivoa onnesta toisen kanssa? Ei tuolla ole enää mitään tekemistä rakkauden kanssa. Tuo on riippuvuus- ja hyötysuhde.

[/quote]

Jos vaikka siksi, että olisi ajatellut vähän minunkin hyvinvointia ja onnea. Mutta ei, itse kukin ajattelee vain itseään. Ei mies minun kanssani suorastaan onneton olisi varmaan silloinkaan, kun olisin sairas. En ollut se, joka sen edellisen kirjoitti, minua ei mies ole jättänyt, vielä eikä heittänyt ulos talosta.

Itse sairastelin pahasti muutama vuosi sitten. En todellakaan olisi selvinnyt, jos mieheni ei olisi ollut hurjan paljon tukena. Mies puolestaan joutui isohkoon leikkaukseen pari vuotta sitten ja vastaavasti minä pidin huolen, että mies jaksaa ja toipuu. Ikävät ajat kuuluvat myös parisuhteeseen, ei aina voi olla pelkkää auringonpaistetta.

Itse lapsena ihmettelin, miten ihmeessä äiti ei sairasta koskaan. Isä oli silloin tällöin flunssassa ja kiukutteli kovasti, kun kuumemittari on rikki eikä näytä kuumetta. Kyseessä oli siis elohopeamittari... Aikuisena asianlaita selvisi minullekin, mutta vieläkin äiti joutuu sairaana hoitamaan kaikki kotityöt ja kuuntelemaan isän kiukuttelua, jos ruoka ei ole ajallaan.

Kaverini sai rintasyövän ja heille sanottiin sova-kurssilla, että miehet jättävät helpommin sairaan puolison kuin nainen. Varsinkin rintasyöpä on mieheille mörkö, vaikka kummalle se rinnan poisto sattuu enemmän?