Avioliitto päättyy eroon, jos vaimo sairastuu

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 15:56"]

Mun isä jätti äitini 30 yhteisen vuoden jälkeen, kun äitini sairastui vakavasti. Hän tapasi netissä toisen naisen ja jätti äitini yksin kuolemaan. Kuoleman jälkeen palasi takaisin heidän yhteiseen kotiin. Olen aina ollut isän tyttö ja edelleen olemme läheisiä, mutta olen syvästi järkyttynyt siitä mitä isä teki. Ei kai osannut kohdata kuolemaa ja hoitaa sairasta vaimoaan, mutta se oli niin kamalasti toimittu. Asiasta emme ole puhuneet koskaan, se lakaistiin maton alle. Me sitten sisarusten kanssa autettiin äitiä niin paljon kuin pystyttiin, loppuun saakka.

[/quote]

Toivottavasti jätätte hoitamatta kuolemansairaan isänne kun se aika tulee. Itse en haluaisi edes nähdä moista kusipäätä enää.

Itse olen työssäni huomannut, että mies jättää helposti sairastuneen vaimonsa. Samoin miehet lähtevät liitosta, kun lapsi syntyy sairaana tai diagnosoidaan vakavia sairauksia. Ihan arkipäivää. Miehet ovat itsekkäitä, kasvatetaan sellaisiksi ja yhteiskunta hyväksyy tämän mukisematta.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 17:19"]

Itse olen työssäni huomannut, että mies jättää helposti sairastuneen vaimonsa. Samoin miehet lähtevät liitosta, kun lapsi syntyy sairaana tai diagnosoidaan vakavia sairauksia. Ihan arkipäivää. Miehet ovat itsekkäitä, kasvatetaan sellaisiksi ja yhteiskunta hyväksyy tämän mukisematta.

[/quote]

Sukulaismieheni oli alkoholisti, kuolikin sen seurauksiin lopulta. Oli kuulemma alkoholisti siksi, että lapsi oli vakavasti sairas (perinnöllinen sairaus), ja hänellä oli rankkaa, yhyy. Seuraus oli se, että vaimo hoiti ja passasi sekä kuolemansairaan lapsensa että alkkismiehensä. Minun on vaikea ymmärtää miksi jaksoi tuota miestä vielä päälle, mutta kyseinen ihminen oli sitä sukupolvea, joka ei eroja oikein hyväksynyt.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 17:14"][quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 15:56"]

Mun isä jätti äitini 30 yhteisen vuoden jälkeen, kun äitini sairastui vakavasti. Hän tapasi netissä toisen naisen ja jätti äitini yksin kuolemaan. Kuoleman jälkeen palasi takaisin heidän yhteiseen kotiin. Olen aina ollut isän tyttö ja edelleen olemme läheisiä, mutta olen syvästi järkyttynyt siitä mitä isä teki. Ei kai osannut kohdata kuolemaa ja hoitaa sairasta vaimoaan, mutta se oli niin kamalasti toimittu. Asiasta emme ole puhuneet koskaan, se lakaistiin maton alle. Me sitten sisarusten kanssa autettiin äitiä niin paljon kuin pystyttiin, loppuun saakka.

[/quote]

Toivottavasti jätätte hoitamatta kuolemansairaan isänne kun se aika tulee. Itse en haluaisi edes nähdä moista kusipäätä enää.
[/quote]

Nämä ovat monimutkaisia asioita. Isäni on mulle ollut aina ihana ja huolehtiva, samoin kuin muille lapsilleen. Teki jotain todella anteeksiantamantonta, mutta en silti pystyisi jättämään häntä oman onnensa nojaan.

http://vivas.fi/mies-joutui-onnettomuuden-takia-koomaan-ja-laakari-kehotti-vaimoa-irrottamaan-johdot-han-ei-kuitenkaan-suostunut-siihen/

Kun mies sairastuu, vaimo hoitaa miehen kuntoon. En usko että uusi aviomies olisi tehnyt saman vaimolleen.

"On. Mulla oli hyvä ja vakaa parisuhde, oli kestänyt yli eitsemän vuotta ja sitten sairastuin vakavasti. Alussa mies vähän tuki,mutta aika nopeaa alkoikin etääntyä. Ei ymmärtänyt ttä minä ison leikkuksen jälkeen ja kovissa kipulääkkeissä en ollut aina parhaimmillani, ei ymmärtänyt että en jaksanut samalla lailla siivota ja käydä kaupassa, tehdä fyysisiä juttuja. Ei vaikka oli lääkärin lappu, jossa fyysistä rasitusta ja kumartelua piti välttää kuukausia leikkauksen jälkeen. En tänä päivänäkään (erosta jo vuosia) voi käsittää, miten mieheltä puuttui tietyllä tapaa täysin empatiakyky tuossa tilanteessa. Kehtasi vielä sanoa jättäessään että jättää, koska en ole se sama aina iloinen nainen kuin ennen oli. Joo, ei vittu kukaan ole iloinen koko ajan kun on aamusta iltaan kovissa kivuissa!!!

[/quote]

Miksi miehen olisi pitänyt jäädä luoksesi, vaikka hän ei ollut enää onnellinen kanssasi?"

Onko se oma napa kaikista tärkein? Onnellisessa ja rakastavaisessa parisuhteessa on luonnollista tukea toista, ala- ja ylämäessä. Sitä kutsutaan rakkaudeksi.

On todella epäinhimillistä heittää vastoinkäymisten sattuessa toinen, kun käytetty rukkanen, vaikka juuri silloin toinen tarvitsisi kaiken sen tuen ja avun.

Jättäisitkö myös oman lapsesi ja ottaisit hänestä eron, kun hän sairastuisi tai elämä veisi omia polkujaan, ihan vain siksi, ettet voisi viettää hänen kansaan onnellisia hetkiä?

Kaikki miehet eivät jätä puolisoaan. Se, rttä miehet useammin jättävät sairastuneen vaimon kuin päinvastoin, ei tarkoita että edes suurin osa näin tekisi. Tunnen lukuisia vakavastin jopa kuolemaan johtavadti sairastuneita naisia ja vain murto-osalla parisuhde on päättynyt.

On surullista, etät yhä edelleen elämme maailmassa, jossa naiset prinsessaunelmissaan keskittyvät tavoittelemaan parisuhdetta ja panostavat eniten kodinhoitoon. Kyllä pitäisi jo herätä! Samalla mitalla takaisin vaan. Paskat mistään miesten laatimista siveyssäännöistä ja siitä kuinka hyvä nainen on laiha ja isotissinen ja tekee kaikki kotityöt iloisesti hymyillen ja hoitaa lapset, jotta isäntä saa rentoutua. Parisuhteeseen voi ja kannattaa toki panostaa, mutta ei enempää kuin se toinenkaan on valmis tekemään eikä missään tapauksessa pidä ruveta uhrautumaan vähääkään parisuhteen vuoksi. Naiset ovat aivan liian kilttejä ja tottelevaisia, suurin osa elää vielä nykypäivänäkin täysin miesten talutushihnassa. Mitään palkintoa siitä kiltteydestä ja uhrautumisesta ja hoivaamisesta vaan ei saa.

Eli nuoret naiset, olkaa vapasti itsekkäitä. Antakaa fudut poikaystävälle jos se vähääkään yrittää kävellä ylitsenne tai ihan vaan jos suhde ei tunnu kivalta. Ei teidän ole pakko yrittää ymmärtää ja sietää. Monoa vaan jos ei mies toimi teitä miellyttävästi. Nalkuttamisella ja räkyttämisellä ei saa mitään aikaan, toimikaa älkääkä uhriutuko. Varmistakaa aina selustanne. Älkää koskaan jättäytykö miehestä riippuvavaiseksi. Tienatkaa omat rahanne ja pitäkää ne itsellänne, hankkikaa kunnon koulutus, panostakaa duuniin. Miessuhteet ovat sitten kiva lisä ja piristys elämään kun kaikki on kunnossa ja itsenäisen naisen yli ei mies ylipäätään voi kävellä kun tietää, etät jos alkaa kukkoilemaan ja käyttäytymään mulkusti niin kenkää tulee että heilahtaa. Suunnitelkaa oma elämänne ja eläkää sen mukaan, älkää miehen oikkujen mukaan. näin voitte olla onnellisia eikä joku miehen vieraissa käynti tms saa elämäänne romahtamaan.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 17:29"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 17:14"][quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 15:56"] Mun isä jätti äitini 30 yhteisen vuoden jälkeen, kun äitini sairastui vakavasti. Hän tapasi netissä toisen naisen ja jätti äitini yksin kuolemaan. Kuoleman jälkeen palasi takaisin heidän yhteiseen kotiin. Olen aina ollut isän tyttö ja edelleen olemme läheisiä, mutta olen syvästi järkyttynyt siitä mitä isä teki. Ei kai osannut kohdata kuolemaa ja hoitaa sairasta vaimoaan, mutta se oli niin kamalasti toimittu. Asiasta emme ole puhuneet koskaan, se lakaistiin maton alle. Me sitten sisarusten kanssa autettiin äitiä niin paljon kuin pystyttiin, loppuun saakka. [/quote] Toivottavasti jätätte hoitamatta kuolemansairaan isänne kun se aika tulee. Itse en haluaisi edes nähdä moista kusipäätä enää. [/quote] Nämä ovat monimutkaisia asioita. Isäni on mulle ollut aina ihana ja huolehtiva, samoin kuin muille lapsilleen. Teki jotain todella anteeksiantamantonta, mutta en silti pystyisi jättämään häntä oman onnensa nojaan.

[/quote]

Olen ollut samassa tilanteessa ja hylkäsin isäni. Kun äitini kuoli, surin molempien vanhempieni edestä ja jätin isän yksin. Siitä on nyt yli viisi vuotta. En yksinkertaisesti pysty luottamaan ihmiseen, joka hylkää kuolemansairaan ihmisen ja juoksee pillun perässä. Parempi ilman sellaista isää. Kukin kuitenkin tavallaan.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 17:29"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 17:14"][quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 15:56"] Mun isä jätti äitini 30 yhteisen vuoden jälkeen, kun äitini sairastui vakavasti. Hän tapasi netissä toisen naisen ja jätti äitini yksin kuolemaan. Kuoleman jälkeen palasi takaisin heidän yhteiseen kotiin. Olen aina ollut isän tyttö ja edelleen olemme läheisiä, mutta olen syvästi järkyttynyt siitä mitä isä teki. Ei kai osannut kohdata kuolemaa ja hoitaa sairasta vaimoaan, mutta se oli niin kamalasti toimittu. Asiasta emme ole puhuneet koskaan, se lakaistiin maton alle. Me sitten sisarusten kanssa autettiin äitiä niin paljon kuin pystyttiin, loppuun saakka. [/quote] Toivottavasti jätätte hoitamatta kuolemansairaan isänne kun se aika tulee. Itse en haluaisi edes nähdä moista kusipäätä enää. [/quote] Nämä ovat monimutkaisia asioita. Isäni on mulle ollut aina ihana ja huolehtiva, samoin kuin muille lapsilleen. Teki jotain todella anteeksiantamantonta, mutta en silti pystyisi jättämään häntä oman onnensa nojaan.

[/quote]

Mun on kyllä vaikeaa ymmärtää, ettei tämä mitenkään vaikuttanut väleihinne? Ei mitään väliaikaista välirikkoa tms.? Todella julmasti isäsi teki äidillenne, en kykene edes käsittämään moista julmuutta.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 17:51"][quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 17:29"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 17:14"][quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 15:56"] Mun isä jätti äitini 30 yhteisen vuoden jälkeen, kun äitini sairastui vakavasti. Hän tapasi netissä toisen naisen ja jätti äitini yksin kuolemaan. Kuoleman jälkeen palasi takaisin heidän yhteiseen kotiin. Olen aina ollut isän tyttö ja edelleen olemme läheisiä, mutta olen syvästi järkyttynyt siitä mitä isä teki. Ei kai osannut kohdata kuolemaa ja hoitaa sairasta vaimoaan, mutta se oli niin kamalasti toimittu. Asiasta emme ole puhuneet koskaan, se lakaistiin maton alle. Me sitten sisarusten kanssa autettiin äitiä niin paljon kuin pystyttiin, loppuun saakka. [/quote] Toivottavasti jätätte hoitamatta kuolemansairaan isänne kun se aika tulee. Itse en haluaisi edes nähdä moista kusipäätä enää. [/quote] Nämä ovat monimutkaisia asioita. Isäni on mulle ollut aina ihana ja huolehtiva, samoin kuin muille lapsilleen. Teki jotain todella anteeksiantamantonta, mutta en silti pystyisi jättämään häntä oman onnensa nojaan.

[/quote]

Mun on kyllä vaikeaa ymmärtää, ettei tämä mitenkään vaikuttanut väleihinne? Ei mitään väliaikaista välirikkoa tms.? Todella julmasti isäsi teki äidillenne, en kykene edes käsittämään moista julmuutta.
[/quote]

Kyllä se vaikutti, todella paljon, mutta tavallaan myös ymmärsin isääni. Äitini kun itse edesauttoi sairastumistaan, eikä välittänyt vaikka tiesi että elintapansa todennäköisesti johtaisi hänet hautaan. Myös isäni on ollut aina rakkaampi mulle kuin äitini, koska isä meitä lapsiakin pienenä hoiti kun äiti halusi aikaisin työelämään, ja kun sairastelimme niin isä jäi töistä kotiin meitä hoitamaan, ei äiti.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 15:41"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 15:39"]

On. Mulla oli hyvä ja vakaa parisuhde, oli kestänyt yli eitsemän vuotta ja sitten sairastuin vakavasti. Alussa mies vähän tuki,mutta aika nopeaa alkoikin etääntyä. Ei ymmärtänyt ttä minä ison leikkuksen jälkeen ja kovissa kipulääkkeissä en ollut aina parhaimmillani, ei ymmärtänyt että en jaksanut samalla lailla siivota ja käydä kaupassa, tehdä fyysisiä juttuja. Ei vaikka oli lääkärin lappu, jossa fyysistä rasitusta ja kumartelua piti välttää kuukausia leikkauksen jälkeen. En tänä päivänäkään (erosta jo vuosia) voi käsittää, miten mieheltä puuttui tietyllä tapaa täysin empatiakyky tuossa tilanteessa. Kehtasi vielä sanoa jättäessään että jättää, koska en ole se sama aina iloinen nainen kuin ennen oli. Joo, ei vittu kukaan ole iloinen koko ajan kun on aamusta iltaan kovissa kivuissa!!!

[/quote]

Miksi miehen olisi pitänyt jäädä luoksesi, vaikka hän ei ollut enää onnellinen kanssasi?

[/quote]

En ole alkuperäinen kirjoittaja. Miehen olisi tietysti pitänyt auttaa vaikean ajan yli. Eiköhän se iloinen nainen olisi sieltä tullut taas ihmisten ilmoille. Nykyään halutaan vaan pikavoittoja ja -lainoja. Sitten ihmetellään, kun ei mikään ei oikein tunnu miltään. Ja ap, olipas inhottava mies! Tai siis itkupilli. Eihän tosimiehet noin käyttäydy.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 15:24"]

Naisille opetetaan pikkutytöstä asti vastuun ottamista ja uhrautumista ja kehutaan siitä. Miehille opetetaan pikkupojasta asti että he saavat tehdä mitä huvittaa. Ihmisellä pitää olla poikkeuksellisen vahva luonne, jos lähtee noita opetuksia karsimaan itsestään aikuisena. Harva edes yrittää.

[/quote]

Missä noin opetetaan, ei ainakaan meillä. Eipä kukaan meidän perheen miehistä olekaan pettänyt vaimojaan, eikä eronnut.