Lue keskustelun säännöt.
Miten teillä isovanhemmat auttoivat vauva-aikana?
En kaipaa tähän vastauksia "hoida itse lapses, jos oot sellaisen hankkinu." Perheitä on monenlaisia ja jotkut isovanhemmat auttaa mielellään. Kiinnostaa, millaista apua saatte isovanhemmilta vauvan kanssa? Auttaako isovanhemmat vauvan kanssa/tekevätkö teillä kotitöitä/järjestävätkö vapaa-aikaa teille vanhemmille? Oletteko tyytyväisiä apuun?
Itse siis mietin, kun meillä on vain yhdet isovanhemmat. Isovanhemmat tulevat käymään, isoäiti hoivaa vauvaa ja isoisä avaa telkkarin ja istuu katsomaan sitä. Heille pitää laittaa ruoka/kahvit valmiiksi. Pääsen käymään kaupassa yksin isovanhempien tullessa kylään, mutta siinä se. Ei yhteistä aikaa puolison kanssa tai muutakaan apua. Mietin, onko tavallistakin.
Kommentit (639)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kolmenlaisia naisia. Yhdet pitävät varansa ja ajattelevat ensin, ei lapsia. Toiset saavat lapsia tahtoen tai vahingossa, mutta ottavat vastuun omasta elämästääm, valinnoistaan ja siis lapsistaankin. Kolmannet koettavat työntää elämänsä ongelmat muiden niskaan. Nyt siinä äitinä ollessa olisi hyvä sauma aikuistua ja itsenäistyä sekä lakata rasittamasta muita ongelmillaan.
Kolmas kohta kuvaa hyvin tääläkin marisevia nuoria äitejä, tämä hyvin yleistä että vaativat vanhempiaan hoitamaan lapsiaan.
Siskoni on liekanarussa marisevien miniöittensä kanssa, ei päivää ettei jompikumpi ole vaatimassa häntä lasten hoitajaksi, joutuu kuskata mukuloita milloin mihinkin harrastukseen.
Miniät reissaa bileissään tai järjestävät niitä kotonaan, arvatkaa kuka siivoaa ja laittaa ruuat ja muut tarjoilut ja hoitaa l
Jos on niin kynnysmatto, että siivoaa miniöittensä bileetkin niin ei voi syyttää kuin itseään.ilmeisesti vanhempasi ja sinä käytitte ennen aina häntä hyväksi, ja nyt harmittaa kun toiset hyväksikäyttäjät on tulleet tilalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Kannattaa vähän miettiä, kenen kanssa lisääntyy. Ei tarvitse heti ensitreffeillä pamahtaa paksuksi."
Sitä kärsivällisyyttä ja hermojen hallintaa tietyissä tilanteissa ei tiedä ennalta. Ihminen voi olla monin puolin kunnollinen ja tunnollinen ja olla silti sellainen, joka hermostuu herkästi lasten kanssa. On nähty ja kuultu.
Silti lapsista huolehtiminen on ensisijaisesti vanhempien tehtävä. Jollain ihme logiikalla täällä haukutaan isovanhemmat, erityisesti mummot, kun mies ei hoida velvollisuuksiaan.
Asutaan vanhempieni naapurissa, lapset 6v ja 4v. Nähdään lähes päivittäin ja isovanhemmat ovat kiinteä osa lasten arkea ja minulle korvaamaton apu. Apu ei ole niinkään materiaalista vaan käytännöllistä, esim. yhteisiä kauppareissuja, päiväkodista hakua jos olen myöhään töissä tai lasten kanssa leikkipuistoon lähtemistä. Jäin yksinhuoltajaksi muutama vuosi sitten ja etenkin yksin ollessa on ollut todella tärkeää, että omista vanhemmista on tukea ja turvaa, kun lasten isästä ei enää ole. Vanhempani esim. ottivat esikoisen hoitoon, kun jouduin kuopuksen kanssa äkillisesti sairaalaan. Olen heistä erittäin kiitollinen ja autan heitä takaisin aina, kun voin.
Vauva-aikana hah hahaa ei mitenkään! Joskus 4v ottivat yökylään ekan kerran, YHDEKSI yöksi ja joskus päivisin katsoi perään jos meillä oli jotain päällekkäisiä TYÖMENOJA. Muuten saatiin katsoa ihan itse omia lapsiamme. Kallis matkakin jouduttiin jättää menemästä, kun eivät halunneet edes kahta yötä hoitaa 6v perustervettä omatoimista lasta.
Itse lapsena olin jatkuvasti jompienkumpien isovanhempien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vauva-aikana hah hahaa ei mitenkään! Joskus 4v ottivat yökylään ekan kerran, YHDEKSI yöksi ja joskus päivisin katsoi perään jos meillä oli jotain päällekkäisiä TYÖMENOJA. Muuten saatiin katsoa ihan itse omia lapsiamme. Kallis matkakin jouduttiin jättää menemästä, kun eivät halunneet edes kahta yötä hoitaa 6v perustervettä omatoimista lasta.
Itse lapsena olin jatkuvasti jompienkumpien isovanhempien kanssa.
Niin oltiin mekin puolison kanssa jatkuvasti mummolassa. Siinä on vain sellainen ero, että meidän isovanhemmat pääsivät eläkkeelle viimeistään kuusikymppisinä. Mummoni jo 59v kertyneiden lomien ansiosta. Meidän vanhemmat ovat tuon ikäisinä vielä kokoaikaisessa kolmivuorotyössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kannattaa vähän miettiä, kenen kanssa lisääntyy. Ei tarvitse heti ensitreffeillä pamahtaa paksuksi."
Sitä kärsivällisyyttä ja hermojen hallintaa tietyissä tilanteissa ei tiedä ennalta. Ihminen voi olla monin puolin kunnollinen ja tunnollinen ja olla silti sellainen, joka hermostuu herkästi lasten kanssa. On nähty ja kuultu.
Silti lapsista huolehtiminen on ensisijaisesti vanhempien tehtävä. Jollain ihme logiikalla täällä haukutaan isovanhemmat, erityisesti mummot, kun mies ei hoida velvollisuuksiaan.
Kyllä, mutta satunnaisesti itse kukin tarvitsee apua. Itse olen sitä myös saanut, mutta harva täällä kai oikeasti haluaa äitiään tai anoppiaan piikomaan kotiinsa, jotta itse voi katsoa hömppäsarjoja töllöstä ja käydä huollattamassa ripsiä/kynsiä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kolmenlaisia naisia. Yhdet pitävät varansa ja ajattelevat ensin, ei lapsia. Toiset saavat lapsia tahtoen tai vahingossa, mutta ottavat vastuun omasta elämästääm, valinnoistaan ja siis lapsistaankin. Kolmannet koettavat työntää elämänsä ongelmat muiden niskaan. Nyt siinä äitinä ollessa olisi hyvä sauma aikuistua ja itsenäistyä sekä lakata rasittamasta muita ongelmillaan.
Kolmas kohta kuvaa hyvin tääläkin marisevia nuoria äitejä, tämä hyvin yleistä että vaativat vanhempiaan hoitamaan lapsiaan.
Siskoni on liekanarussa marisevien miniöittensä kanssa, ei päivää ettei jompikumpi ole vaatimassa häntä lasten hoitajaksi, joutuu kuskata mukuloita milloin mihinkin harrastukseen.
Miniät reissaa bileissään tai järjestävät niitä kotonaan, arvatkaa kuka siivoaa ja laittaa ruuat ja muut tarjoilut ja hoitaa lapset.
Hävitönta ja röyhkeää hyväksi
Onkohan nyt mahdollista, että hiukan ylitulkitset siskon kertomaa?
Jos hän luettelee tekemisiään, hän ehkä vain samalla tuo ilmi myös itselleen, että häntä tarvitaan. Ehkäpä hän kuitenkin on iloinen ja ylpeä tarpeellisuudestaan. - Sinun tulkintasi saattaa siskon säälimisen tai hänen puolestaan loukkaantumisen alle kätkeä kateutta - tarvitseekohan sinua kukaan samalla tavoin kuin häntä.
Olen tuollainen siskosi ikäinen tomera mummo ja teen paljon asioita lastenlasten kanssa. Myös harrastuksiin kuskailu kuuluu näihin puuhiini. Saan olla paljon lastenlasten kanssa, eikä silti tarvitse ns. tyrkyttää mitään ei-toivottua apua.- En ostele omasta aloitteestani vaatteita tai tavaroita (en ole shoppaileva persoona), pyynnöstä kyllä. Sovimme vanhempien kanssa, mitä tarpeellista voisin ostaa synttärilahjaksi. Tavallisesti se on jotain, mitä lapsi itse on toivonut.
Siivonnut ja ruokaa olen heidän kodeissaan laittanut erittäin harvoin, ehkä jonkun vauvan synnyttyä olen sellaista tehnyt.
Biletarjoiluja en ole tehnyt - tosin olen pyynnöstä leiponut omia bravuurejani joihinkin juhliin, joihin olen kyllä päässyt itsekin osallistumaan. - Olisi kyllä hauska värkätä biletarjoiluja - pitääpä vinkata tästä asianomaisille. :D
- Joskus, kun olen kertonut eräälle ystävälle, mitä teen - eli otan suht usein lapsia viikonloppuna yökylään - hän on arvioinut heti, että minua käytetään hyväksi. - Osaan kyllä kieltäytyä, jos en joskus jaksa, mutta voin rehellisesti sanoa, että harmittaa, jos on sopinut muun menon ja olisikin tarvetta lapsenlapsen hoidolle akuutisti. Perhe on tärkein ja jos mahdollista, perun sen muun menon. Ei ole ketään niin parasta ystävää, ettei lapsenlapsi menisi edelle - hengenhädät sitten erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kolmenlaisia naisia. Yhdet pitävät varansa ja ajattelevat ensin, ei lapsia. Toiset saavat lapsia tahtoen tai vahingossa, mutta ottavat vastuun omasta elämästääm, valinnoistaan ja siis lapsistaankin. Kolmannet koettavat työntää elämänsä ongelmat muiden niskaan. Nyt siinä äitinä ollessa olisi hyvä sauma aikuistua ja itsenäistyä sekä lakata rasittamasta muita ongelmillaan.
Kolmas kohta kuvaa hyvin tääläkin marisevia nuoria äitejä, tämä hyvin yleistä että vaativat vanhempiaan hoitamaan lapsiaan.
Siskoni on liekanarussa marisevien miniöittensä kanssa, ei päivää ettei jompikumpi ole vaatimassa häntä lasten hoitajaksi, joutuu kuskata mukuloita milloin mihinkin harrastukseen.
Miniät reissaa bileissään
"Ei siivous tai lasten hoito ole miesten työtä! Suora sitaatti mun anopilta."
Kun lapset oli pieniä - taaperoita + vauva, koin anoppilan vierailut erittäin rasittavina, koska minun edellytettiin osallistuvan myös "keittiöpalveluun".
Sovittin mieheni kanssa, että seuraavan kerran kun mennään, hän tiskaa (astiat myös kuivattiin pyyheliinoin, mitään ei jätetty itsekseen kuivumaan).
No, kun koitti se suurtiskin hetki, ja mieheni ilmoittautui tiskariksi, ilmaantui paikalle kaksi (2) mummoa, jotka tempaisivat tiskiharjat ja pyyhkeet miehen näpeistä.
En sitten tiskannut sillä kertaa, mutta opittiin se, missä kulki miesten ja naisten luontaisten tehtävien välinen ylittämätön muuri siinä talossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kolmenlaisia naisia. Yhdet pitävät varansa ja ajattelevat ensin, ei lapsia. Toiset saavat lapsia tahtoen tai vahingossa, mutta ottavat vastuun omasta elämästääm, valinnoistaan ja siis lapsistaankin. Kolmannet koettavat työntää elämänsä ongelmat muiden niskaan. Nyt siinä äitinä ollessa olisi hyvä sauma aikuistua ja itsenäistyä sekä lakata rasittamasta muita ongelmillaan.
Kolmas kohta kuvaa hyvin tääläkin marisevia nuoria äitejä, tämä hyvin yleistä että vaativat vanhempiaan hoitamaan lapsiaan.
Siskoni on liekanarussa marisevien miniöittensä kanssa, ei päivää ettei jompikumpi ole vaatimassa häntä lasten hoitajaksi, joutuu kuskata mukuloita milloin mihinkin harrastukseen.
Miniät reissaa bileissään tai järjestävät niitä kotonaan, arvatkaa kuka siivoaa ja laittaa ruuat ja muut
Hah, oma anoppi myös kovasti on värittänyt sitä, kuinka on aikoinaan raatanut meillä. Mutta ei kuulemma pärjätä ilman hänen apuaan?? Kerran parissa viikossa hoiti vauvaa pari tuntia. Huom! Itse tyrkytti apuaan! tuttaville kerrottuna kävi meillä joka päivä hoitamassa, hoitamisen lomassa hoiti kokkailut, pyykit ja muutkin asiat. Oikeasti hölötti puhelimessa senkin vähän ajan, mitä oli vauvan kanssa. Vaippa oli aina vaihtamatta jne. Loppui hyvin nopeasti nämäkin vähät hoitokerrat, kun anopin ystävä tuli kaupassa moittimaan, kun vsnhaa raihnaista ihmistä juoksutetaan. Kertaakaan tuon jälkeen ei ole lapset (nykyään kaksi kpl) kertaakaan olleet anopin hoidettavana. Satuilu jatkuu, kuinka hän uhrautuu hyvää hyvyyttään... ihan kuin se olisi joku sulka hattuun, että pojan perhe ei pärjää normaali-elämässä.
Enempi haittaa tuosta on ollut kuin apua. Huomattavasti enempi haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhun nyt vain omista vanhemmistani. Saatiin 300€ avustusta vauvan tarvikkeisiin, ja auttavat viemällä vaunulenkille / sylittelevät ym. kun tulevat käymään tai jos käydään siellä. Lisäksi kerran kun oltiin yötä, äitini oli vauvan kanssa yhtenä aamuna niin saatiin nukkua vauvan ekoihin päiväuniin saakka. Asuvat yli 200km päässä joten ollaan vain muutamia kertoja nähty vauvan syntymän jälkeen. Vauva 6kk.
Eivät auttaneet mitenkään, vaikka meillä oli 3 kpl alle 3v ikäisiä. Ihan itse ilmoitin, että kyllä me pärjäämme ja osaamme pyytää apua, kun sitä tarvitaan. Minusta oli ihanaa keitellä anopille kahvit ja istua rauhassa rupattelemaan aikuisen kanssa sen sijaan että tämä olisi keskittynyt luuttuamaan meidän nurkkia tai vaihtamaan vaippoja. Minulla oli toimivat lastenhoitorutiinit, koti pysyi siistinä, lapsille oli puhtaat vaattee ja ruokaa - mutta aikuista seuraa ei päivällä ollut, siksi anopin kanssa jutteleminen (tai miksipä ei siskon, kaverin tms. kanssa) siinä oman kodin keittiössä oli ihanan leppoisaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan ole auttaneet yhtään, äitini ei elänyt enää, kun sain ensimmäisen lapsen.
Isäni ei ollut kiinnostunut hoitamaan enää lapsen lapsiaan sen jälkeen kun oli itse saanut ison lapsi lauman aikuiseksi.
Appivanhemmat oli viinaan meneviä, joten sinne ei koskaan lapsia voinut viedä.
Lapseni siis, nyt kylläkin jo aikuisia eivät koskaan olleet kellään iso vanhemmillaan yötä,
ei myöskään ole päivälläkään olleet. Kävimme kuitenkin kylässä heidän luonaan aika useinkin.
Se joka lapset tekee, on myös vastuullinen hoitamaan lapsensa.
Isovanhemmat on oman osansa tehneet, he ovat hoitaneet omat lapsensa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset asuivat 500 km päässä ja toiset olivat kovin iäkkäitä. Ostimme lastenhoitopalveluita, joten saimme hyvin yhteistä aikaa miehen kanssa.
Itse olen ollut tiiviisti lapsenlapseni elämässä. Viikossa lapsi on säännöllisesti yökylässä 1-3 yötä, ostan vaatteita, käyn harrastuksessa säännöllisesti ja muutenkin ollaan paljon yhdessä ja ollaan aina oltu. Rakastan lasta ylikaiken ja koen, että tämän suurempaa lahjaa en olisi voinut saada.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kolmenlaisia naisia. Yhdet pitävät varansa ja ajattelevat ensin, ei lapsia. Toiset saavat lapsia tahtoen tai vahingossa, mutta ottavat vastuun omasta elämästääm, valinnoistaan ja siis lapsistaankin. Kolmannet koettavat työntää elämänsä ongelmat muiden niskaan. Nyt siinä äitinä ollessa olisi hyvä sauma aikuistua ja itsenäistyä sekä lakata rasittamasta muita ongelmillaan.
Kolmas kohta kuvaa hyvin tääläkin marisevia nuoria äitejä, tämä hyvin yleistä että vaativat vanhempiaan hoitamaan lapsiaan.
Siskoni on liekanarussa marisevien miniöittensä kanssa, ei päivää ettei jompikumpi ole vaatimassa häntä lasten hoitajaksi, joutuu kuskata mukuloita milloin mihinkin harrastukseen.
Miniät reissaa bileissään tai järjestävät niitä kotonaan, arvatkaa kuka siivoaa ja laittaa ruuat ja muut tarjoilut ja hoitaa lapset.
Hävitönta ja röyhkeää hyväksi
Mitäs lasten isät tekee? Miksi siskosi ei sano pojilleen että huolehtisi lapsistaan? Vai ovatko miehet niin avuttomia mieslapsia, että miniät joutuvat sen vuoksi turvautumaan anopin apuun, kun lasten isistä ei apua saa.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut tiiviisti lapsenlapseni elämässä. Viikossa lapsi on säännöllisesti yökylässä 1-3 yötä, ostan vaatteita, käyn harrastuksessa säännöllisesti ja muutenkin ollaan paljon yhdessä ja ollaan aina oltu. Rakastan lasta ylikaiken ja koen, että tämän suurempaa lahjaa en olisi voinut saada.
Miksi lapsesi perhe kokee tarvitsevansa noin paljon lapsivapaata aikaa? Tekevätkö he mitään lapsen kanssa tai maksavat lapsen tarpeita?
Entä jos sinulla olisi 6 lastenlasta kolmelta lapselta?
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut tiiviisti lapsenlapseni elämässä. Viikossa lapsi on säännöllisesti yökylässä 1-3 yötä, ostan vaatteita, käyn harrastuksessa säännöllisesti ja muutenkin ollaan paljon yhdessä ja ollaan aina oltu. Rakastan lasta ylikaiken ja koen, että tämän suurempaa lahjaa en olisi voinut saada.
1-3 yötä mummolassa on sairasta, paitsi jos molemmat vanhemmat ovat yötöissä samaan aikaan. Sääliksi käy lasta noin repaleinen elämä.
Lastenhoito kuuluu lapsen omille vanhemmille - äidille ja isälle. Miksi pienten lasten vanhempien tulisi lähteä samaan aikaan työmatkoille? Nykyään monella työpaikalla voi tehdä etätöitä ja hoitaa työasioita etäkokouksissa. Matkustaminen on aikaa vievää ja kallista. Monet työasiat saa tehtyä kotona omalta tietokoneelta ja vieläpä paljon paremmin!
Olisin huolestunut lasten hyvinvoinnista, jos lapset joutuvat olemaan jatkuvasti isovanhempien hoidossa.
Perhe voi valita matkakohteensa niin, että lapset voi ottaa matkalle mukaan. On myös paljon lapsia, jotka eivät halua yökylään, koska he ikävöivät vanhempiaan ja kotiaan. Kun lapsella on voimakas koti-ikävä, lapsi ei pysty syömään, leikkimään eikä nukkumaan kunnolla. Vanhemmat toimivat ajattelemattomasti ja karusti, jos he laittavat koti-ikäväisen pienen lapsen yöksi hoitoon. Lapselle ero vanhemmista on silloin pelkkää itkua ja hammastenkiristystä!
Vierailija kirjoitti:
Vauva-aikana hah hahaa ei mitenkään! Joskus 4v ottivat yökylään ekan kerran, YHDEKSI yöksi ja joskus päivisin katsoi perään jos meillä oli jotain päällekkäisiä TYÖMENOJA. Muuten saatiin katsoa ihan itse omia lapsiamme. Kallis matkakin jouduttiin jättää menemästä, kun eivät halunneet edes kahta yötä hoitaa 6v perustervettä omatoimista lasta.
Itse lapsena olin jatkuvasti jompienkumpien isovanhempien kanssa.
En kyllä minäkään ihan jatkuvaa avun tarvetta ymmärrä. Satunnainen vauvan hoito, että saa vaikka tehtyä perusteellisemman keittiösiivouksen ymmärrän. Tosin mä kyllä sanoin lasten isälle, että hoitaa nyt seuraavat hetket.
Mua vierastuttaa ajatus, että joku muu hääräisi mun keittiössä tai lajittelusi mun perheen likapyykkiä. En ole kaivannut kuin hyvin satunnaista apua lasteni kanssa. Tähän vaikuttaa moni asia.
- Olen tottunut tekemään asiat itse, arjen rutiinit kunnossa
- Jos en saa tehtyä ruokaa, tarvittaessa mies tekee, tai haetaan eineksiä
- Mun lapset ovat olleet ns. helppoja
- Olen hyvin sopeutuvainen ja ratkaisukeskeinen, samoin mieheni.
- Mun vanhemmat asuvat kaukana, olivat vielä töissä kun lapset syntyivät.
- Mun anoppi on jyrä, jota en arvaa päästää meidän kotiin, jos mun mies ei ole paikalla.