Miten teillä isovanhemmat auttoivat vauva-aikana?

Vierailija kirjoitti:

559 viestin kirjoittaneen vanhemmat oli esikoisen syntyessä 59 ja 61 v. Ei mitään vanhuksia siis. Anoppi jokusen vuoden vanhempi, juuri jäänyt eläkkeelle, pisko ollut 63v.

Äh kuopuksen syntyessä olivat noin, esikoisen syntyessä 56 ja 58v eli nuorehkot.

Vierailija kirjoitti:

Mikä velvollisuus isovanhemmilla on muitten lapsia hoitaa, mistä tällainen on peräisin?

Isovanhemmat on omat lapsensa kasvattaneet ja se riittää heille, ei heillä ole minkäänlaista velvollisuuttaa hoitaa muitten lapsia.

Täälä monet valittaa kun ei isovanhemmat hoida heidän lapsiaa, hoitakaa itse lapsenna kun olette niittä kerran hankkineet.

Lasteni mummu hoidatti omat lapsensa omalla äidillään. Nyt olisi kovasti yrittänyt omia mun lapsia, mutta mikä pettymys, kun mä olen alusta alkaen hoitaa lapseni itse. Se ei käynyt, että oltaisiin tehty jotain yhdessä, esim käyty vaunulenkillä. Ehei. Yksin olisi pitänyt saada hoitaa. Tuosta jatkuva jankuttaminen ei kyllä yhtään herättänyt luottamusta. Ei ollut kyllä yhtään avuksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taloudellista apua sain toisilta isovanhemmilta, jotka olivat vielä työelämässä. Toiset kävivät sitten auttamassa. Tosin se auttaminen oli vähän sellaista valikoivaa. Eli mummo olisi tehnyt kaikkea kivaa lasten kanssa, jotta minä saan siivota rauhassa. Siivousapua ei ollut luvassa, että minä olisin voinut mennä hyvillä mielin lasten kanssa vaikka puistoon tms.  Mutta hyvin se meni niinkin. En valita. Kaikki apu oli tarpeen. 

 

 

Siivousapua saa siivoustoimistoista.  Jos mu..o olisi siivonnut olisit valittanut väärin laitetuista tavaroista ja nuuskimisesta.

Jos on terve nainen, hän siivotkoon itse, mummo luo mummosuhdetta lapsiin. 

Tämä! Ei olisi tullut mieleenkään antaa mummon ruveta siivoamaan, kun on lapsia tullut katsomaan. Keiteltiin kahvit, jutelt

Entä kun mummo ihan omaa uteliaisuuttaan alkaa käydä läpi kaappeja ja laatikoita heti kun selkänsä kääntää? "Kun haluaa olla avuksi"

Vierailija kirjoitti:

Täällä on monia kommentteja siitä kuinka yli 70-vuotiaat eivät voi hoitaa lapsia. Kyllä on huonokuntoista porukkaa. Ymmärtäisin jos olis vaikka yli 90 -  ja senkin ikäinen voi yhtä sun toista tehdä jos pää pelaa.

Yleensä ottaen aika surullisen vähän auttamista tai lämpimiä suhteita. 

Aikovatkohan nämä itse avutta jääneet aikanaan itse auttaa omia lapsiaan kun he saavat jälkikasvua?

Ne lämpimät suhteet eivät näy näissä ketjuissa, kun ne onnekkaat, joilla on asialliset välit omiin ja appivanhempiin, eivät ole avautumassa. 

On kolmenlaisia naisia. Yhdet pitävät varansa ja ajattelevat ensin, ei lapsia. Toiset saavat lapsia tahtoen tai vahingossa, mutta ottavat vastuun omasta elämästääm, valinnoistaan ja siis lapsistaankin. Kolmannet koettavat työntää elämänsä ongelmat muiden niskaan. Nyt siinä äitinä ollessa olisi hyvä sauma aikuistua ja itsenäistyä sekä lakata rasittamasta muita ongelmillaan.

Aika paljon ollaan yhteyksissä, viikossa 1-2 kertaa vähintään.

Kaikissa missä voi apua antaa. 

Itse aikoinaan lähdin nuorena kaupunkiin töihin sen yhden kassin kanssa kimppakämppään. Ei ollut suuren sisarussarjan vanhemmilla rahaa antaa kenellekään saati sieltä kaukaa tulla jullisilla antamaan parisuhdeaikaa lapsilleen.

Taustani ehkä selittää sen miksi en millään ymmärrä miksi vanhempien pitäisi ostaa lastensa perheille lastenvaunut ja sitterit, lastenvaatteet,  antaa rahaa autoihin js kustantaa lomia. Usein jo kolmevitosille hyvätuloisille ihmisille.

Lapseni siis ovat jääneet paljosta paitsi, toki joskus 200 kmn päässä olen käynyt lastenvahtina ja jotain satasia ehkä merkkipäivinä antanut. Jatkuvasti kuitenkin hämmästelen tätä miten lasten perheet ha miniät näköjään vaativat isovanhemmilta rahaa ja tavaraa jotta viitsivät edes päivää sanoa.

Ja jotenkin tuntuu hullultakin, eläkkeellä eläviltä odotetaan perheissä perheen elatukseen osallistumista eri muodoin - tässäkin ketjussa.

Me vielä esikoista odottaessa neuvolassa kerrottiin kuinka vahvat tukiverkot meillä on. Puolison isä oli kuollut jo aiemmin. Esikoista odottaessa anopilla todettiin agressiivinen syöpä ja hän kuolikin jo pari vuotta sen jälkeen. Omat vanhempani jotenkin "katosivat" tuolloin esikoisen raskausaikana. Heille tuntuu olevan kaikki muu tärkeämpää kuin lapsenlapset. Olemme nykyisin todella etäisiä, mutta tässä ei todellakaan ole ollut mitään riitaa meidän puolelta. Kylään tullessa viihtyvät aina max 2h. Valitettavasti totean kuitenkin, että heille maistuu alkoholi ehkä turhankin hyvin ja valitettavasti on hiukan epäilystä siitä, että onko vaikeaa olla selvinpäin tuota pidempää aikaa.

Mun erään tuttavan lapsi oli pienellä paikkakunnalla yksityisessä päiväkodissa. Heillä oli eräänä viikonloppuna oli "yö päiväkodissa" - tempaus. Näin vanhemmat saivat edes hiukan kahden keskistä aikaa. Meillä tässä pikkulapsivaiheen ekassa kymmenessä vuodessa ainoat kerrat kun ollaan oltu kahdestaan yön yli miehen kanssa jossain on ollut jotakuinkin 5-10 yötä, jotka selittyvät lasten samanaikaisilla leireillä. 

Itse koen, että olisi tärkeää yhteiskunnan taholta herätä tähän nuorten perheiden tukiverkottomuuteen. Se että pientenkin lasten vanhemmat voivat joskus heittäytyä vapaalle ihan kahdestaan olisi ihan ensi arvoisen tärkeää vanhempien parisuhteenkin kannalta. 

Meillä lapset on laitettu pieninä klo 8:lta nukkumaan - näin ollaan saatu melkein päivittäin aina se pari tuntia yhteistä aikaa. Mutta enää se ei onnistu - kouluikäiset lapset tuntuvat valvovan yhtä myöhään kuin vanhempansa. 

Ja lisään siis vielä, että sekä mun puoliso että lapset ovat parasta mitä itselleni on ikinä tapahtunut. Mutta valitettavasti meillä on parisuhde kriisissä - ja en voi olla ajattelematta sitä, että joku mahdollisuus viettää aikaa myös kahdestaan puolison kanssa olisi auttanut meitä. Nyt se saattaa olla jo liian myöhäistä. 

Isä ja hänen uusi vaimonsa veloittivat lasten yöpymisistä 20e per yö. Ei, tämä ei ole trolli tai vitsi. Tähän oli vaan taivuttava välillä, jos aikoi jaksaa. Varmaan sanomattakin selvää, ettei minkäänlaista apua sieltä tullut taloudellisessa eikä missään muussakaan muodossa. 

 Luultavasti heille tulee nyt vanhoina huomattavasti halvemmaksi kotihoidon palvelut kuin minun.

Oli taloremontti silloin ja kävivät auttamassa siinä sen minkä nyt ei alan ammattilaisena osasivat. Ja siinä sivussa vähän katselivat lapsen perään. Joskus kävivät vaunulenkillä nukuttamassa lapsen. Ja joskus käytiin porukalla ruokakaupassa hakemassa viikon ruuat. Jotain pikkuaskaretta  kuten pyykinpesua, viikkaamista, tiskikoneen täyttöä ja purkua, harvoin siivoamista. Pihan haravointia. Remonttiroskan kuljettamista jäteasemalle. Ei mitään ihmeen suurta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahdet isovanhemmat. Toiset olivat niin vanhoja, etteivät pystyneet auttamaan, mutta ostivat välillä vauvalle vaatteita. Toisista isovanhemmista taas isäni oli hyväkuntoinen, mutta omaishoitajana äidilleni ja he asuivat parin tunnin ajomatkan päässä. Isä tuli silloin tällöin, ehkä kerran, pari kuukaudessa, päiväseltään pariksi tunniksi käymään ja vei vauvan vaunukävelylle, jolloin saimme olla hetken miehen kanssa kahdestaan. Se oli yllättävän tärkeä ja suuri apu, koska vauva huusi käytännössä ekat puoli vuotta putkeen eikä meillä ollut miehen kanssa muuta yhteistä parisuhde/hengähdystaukoa kuin ne pienet hetket, jotka isäni mahdollisti.

Mahdollistiko kukaan isällesi hengähdystaukoa noista hoitohommista?

 

Joku varmasti mahdollisti, koska pääsi piipahtamaan hetkeksi lapsenlapsen luo ja omaa lastaan ja tämän puolisoa auttamaan.

Isovanhempana sanoisin, että olivat varmasti isoisälle ihania hetkiä. Nähdä pieni elämänalku ja tulevaisuuden toivo kasvamassa, kun omassa kodissaan oli toisenlainen kaikin tavoin raskas vastuu suoritettavana.

Hän oli isovanhempana kahden edestä.

Kun sai tavata vauvaa, jaksoi varmasti uusin voimin omaishoitajan roolinsa, kun näki yhteisen lapsen ja lapsenlapsen, puolisonsa kanssa yhdessä saadut jälkeläiset.

Lapsenlapset tuovat isovanhemmille äärettämän paljon iloa ja mahdollisuuden kokea uudelleen, millaista on elää vauvan kanssa. Näkökulma on vain toinen kuin silloin, kun itse oli nuori vanhempi uuden ihmiselämän vastuullisena vaalijana.

Minun vanhemmat auttoivat paljonkin arjessa. Olivat nuoria ja silti pois päivätyöstä. Asuivat lähellä. Lapsenhoitoapua sai tarvittaessa. Suurin apu oli, kun palasin töihin ja äiti hoiti lapsia jos heillä oli nuhaa, kuumetta tms. Ei tarvinnut olla pois töistä jos ei ollut mikään vakavampi juttu tai mahatauti. 

Miehen vanhemmat ovat iäkkäämpiä ja asuivat vähän kauempana. Rahallinen apu oli merkittävä, puhutaan kymmenistä tuhaansista. Anoppi saattoi isäksi esim soittaa, että oli poiminut 2 sankkoa mansikoita valmiiksi. 

Nykyisin kolmikko jo teinejä. Ikuisesti olen isovanhemmille kiitollinen!  Autamme kyllä nykyisin itse isovanhempia missä apua tarvitsevat.

Mun vanhemmat auttoivat, minkä 150 km päästä pystyivät. Heillä oli itsellään varhaisteini kotona, kun esikoiseni syntyi. Lähinnä ostivat vaatteita ja muuta tarpeellista. Isommista ostoksista sovittiin etukäteen. Huom! Emme pyytäneet apua, sitä tarjottiin. 

Kyläl mekin autamme heitä vastavuoroisesti, esim rempassa autettu. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä on monia kommentteja siitä kuinka yli 70-vuotiaat eivät voi hoitaa lapsia. Kyllä on huonokuntoista porukkaa. Ymmärtäisin jos olis vaikka yli 90 -  ja senkin ikäinen voi yhtä sun toista tehdä jos pää pelaa.

Yleensä ottaen aika surullisen vähän auttamista tai lämpimiä suhteita. 

Aikovatkohan nämä itse avutta jääneet aikanaan itse auttaa omia lapsiaan kun he saavat jälkikasvua?

Voin tulevaisuudessa silloin tällöin ottaa mahdolliset tulevat lapsenlapset hoitoon, mutta säännöllinen hoitoautomaatti en aio olla. Kun on koko aikuiselämänsä raatanut töissä ja hoitanut omat lapsensa, sen jälkeen on leponsa ansainnut. Ja olen varmaan töissä itsekin, jos/kun lapseni lisääntyvät. Näin on meilläkin mennyt, enkä ole katkera. Olen sitä mieltä, että varsinkin kahden vanhemman perheessä lapset kyllä hoituvat vanhempien toimesta.  

Hyvin vähän. 

Vierailija kirjoitti:

On kolmenlaisia naisia. Yhdet pitävät varansa ja ajattelevat ensin, ei lapsia. Toiset saavat lapsia tahtoen tai vahingossa, mutta ottavat vastuun omasta elämästääm, valinnoistaan ja siis lapsistaankin. Kolmannet koettavat työntää elämänsä ongelmat muiden niskaan. Nyt siinä äitinä ollessa olisi hyvä sauma aikuistua ja itsenäistyä sekä lakata rasittamasta muita ongelmillaan.

Kolmas kohta kuvaa hyvin tääläkin marisevia nuoria äitejä, tämä hyvin yleistä että vaativat vanhempiaan hoitamaan lapsiaan.

Siskoni on liekanarussa marisevien miniöittensä kanssa, ei päivää ettei jompikumpi ole vaatimassa häntä lasten hoitajaksi, joutuu kuskata mukuloita milloin mihinkin harrastukseen.

Miniät reissaa bileissään tai järjestävät niitä kotonaan, arvatkaa kuka siivoaa ja laittaa ruuat ja muut tarjoilut ja hoitaa lapset.

Hävitönta ja röyhkeää hyväksikäyttöä, olen monesti sanonut siskolle että kieltäydy mutta ei, väsyttää itsensä ikääkin alkaa olla 70.

Ei mitenkään, minun piti auttaa anoppia silloin töissä

Olin 48 v. kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi. Hoitamaan en pystynyt.

Mulla ei juuri mitenkään, enkä osannut edes odottaa tai toivoa apua koska opin jo lapsen että yksin kuuluu pärjätä. Enkä kokenut tilannetta raskaaksi. Tietenkin oli päiväkoti, lapsilisät ja elarit isältä isona apuana.

Ihmetteln monttu auki näitä kahden vanhemman perheitä, joissa vingutaan turvaverkon ja apujen puutetta. 

Olen 63-v. Olen hoitanut nyt kohta 3-v. lapsenlastani todella paljon, koska äitinsä sairastui vähän synnytyksen jälkeen. ensimmäiset 4-5 kk olin heillä lähes joka päivä. Hoidin lapsen, siivoilin, pesin pyykkiä ja kävin kaupassa, laitoin ruokaa. Äiti onneksi tervehtyi ja tilanne normalisoitui. Miniään oli ja on todella hyvät välit. Toinen lapsi on nyt puolivuotias ja olen hoitanut myös molempia, kun on pyydetty. Vanhempi on usein meillä yökylässä omasta halustaan. Myös miniä tulee lapsineen välillä meille yöksi, jos poikamme on työmatkalla.

Olen todella onnellinen lämpimistä väleistämme ja lapset ovat ihania!