Vertailu. Kuinka lapsesi opettaja tarkastaa ainekirjoitukset?

Lapseni on seiskalla. Hyvin vähän kirjoittelevat aineita ja ei todellakaan korjailla juurikaan. Aivan toisenlaista kuin omassa nuoruudessani.

Kaikkia tekstejä ei tarvitse korjata tarkasti, ja jos opettaja kirjoituttaa paljon ja isolle porukalle, ei se ole aina mahdollistakaan. Ehdottomasti tärkeintä oppilaalle on kirjoittaa, kirjoittaa, kirjoittaa. Ei liikunnassakaan (onneksi!) saa yksityiskohtaista korjaavaa palautetta jokaisesta suorituksesta. Osasta teksteistä voidaan antaa yhteinen palaute tunnilla, osasta tehdään piirrearviointi, osasta saa paripalautteen. Vaihtoehtoja on paljon.

Sivuhuomautus: silloin, kun sinä kävit koulua, opettajan ei tarvinnut hoitaa kodin ja koulun välistä viestittelyä, täytellä erilaisia lomakkeita ja leikkiä sosiaalityöntekijää.

Täältä kun kysyy, niin tietenkin epäpätevästi. Rehtoriin vaan rohkeasti yhteyttä. Esimerkiksi klo 23 jälkeen on hyvä hetki soitella.

Onko normaalia joutua odottamaan palautetta melkein koko lukukausi? Yhtään ainetta ei ole kokonaan tarkastettu! Miksi kirjoittaa samalla tavalla lisää virheitä? Ymmärrän,  että tekstin tuottamisen määrälläkin on merkitystä, mutta ei nyt aivan näinkään ole hyväksi? Me vanhemmat opetamme jonkin verran, koska koemme, että koulussa ei opi senkään vertaa ja tavoitteemme ovat aivan eri tasolla.  

Opettaja viestitteleekin satunnaisesti (rehtorin pakottamana yrittää?) Wilman välityksellä, mutta useammin laittaa paperilappusia. Ei taida omata alkeellisiakaan atk-taitoja, sillä sählää sen mitä Wilmalla saa tehdyksi ihan väärillä menetelmillä! Ei anna Wilmassa myöskään palautetta ja se ei haittaa, kun on vanhempainvartit joka lukukaudella.  Entiten häiritsee se, että ei korjaa aineita! Ei tuhlaa yhtään aikaa opetukseensa! Se on luokan ovi kiinni ja kotiin!

ap

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 09:51"]

Onko normaalia joutua odottamaan palautetta melkein koko lukukausi? Yhtään ainetta ei ole kokonaan tarkastettu!

[/quote]

En tiedä alakoulusta, mutta yläkoulussa ja lukiossa pitää olla tekstit palautettuna jakson lopussa. -2

Kyllä se yrittää tarkistaa mutta ei näemmä itsekään osaa suomen kielen sääntöjä. Korjaa selviä oikein menneitä kohtia ja toisaalta jättää räikeät virheet korjaamatta. Ei taida olla opeparalla kaikki palikat kohdallaan. Lapsi on hämmentynyt ja kertoi, ettei ole ainoa.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 09:51"]Onko normaalia joutua odottamaan palautetta melkein koko lukukausi? Yhtään ainetta ei ole kokonaan tarkastettu! Miksi kirjoittaa samalla tavalla lisää virheitä? Ymmärrän,  että tekstin tuottamisen määrälläkin on merkitystä, mutta ei nyt aivan näinkään ole hyväksi? Me vanhemmat opetamme jonkin verran, koska koemme, että koulussa ei opi senkään vertaa ja tavoitteemme ovat aivan eri tasolla.  

Opettaja viestitteleekin satunnaisesti (rehtorin pakottamana yrittää?) Wilman välityksellä, mutta useammin laittaa paperilappusia. Ei taida omata alkeellisiakaan atk-taitoja, sillä sählää sen mitä Wilmalla saa tehdyksi ihan väärillä menetelmillä! Ei anna Wilmassa myöskään palautetta ja se ei haittaa, kun on vanhempainvartit joka lukukaudella.  Entiten häiritsee se, että ei korjaa aineita! Ei tuhlaa yhtään aikaa opetukseensa! Se on luokan ovi kiinni ja kotiin!

ap
[/quote]Ei sillä opella ole päivystysvelvollisuutta siitä varalta, että jonkun nicojampan hysteerinen mamma haluaa viestitellä illalla tai yöllä. Sorry. Työasiat kouluaikana. Ei muutkaan hoida työasioita vapaalla

Ensinnäkään me emme kuormita opettajaa valittamalla. Emme ole soittaneet. Emme laita viestinä muuta kuin poissaolot. Menemme vanhempainvartteihin. Olemme ymmärtäneet alusta asti, että tätä opettajaa ei kiinnosta. Meillä onkin vaatimuksina vain yksi, mielestämme se välttämättömin. Opettajan kuuluu opettaa suomenkieltä kunnolla sekä tarkastaa aineita siinä mittakaavassa, että lapsi saa siitä avun!

ap

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 10:11"]Ensinnäkään me emme kuormita opettajaa valittamalla. Emme ole soittaneet. Emme laita viestinä muuta kuin poissaolot. Menemme vanhempainvartteihin. Olemme ymmärtäneet alusta asti, että tätä opettajaa ei kiinnosta. Meillä onkin vaatimuksina vain yksi, mielestämme se välttämättömin. Opettajan kuuluu opettaa suomenkieltä kunnolla sekä tarkastaa aineita siinä mittakaavassa, että lapsi saa siitä avun!

ap
[/quote]Jotkut vanhemmat vaan ovat rasittavia raivopäitä ja se näkyy ikävä kyllä lapsessakin

Arvaan, että moni vanhempi on raivonnut tällekin opettajalle, mutta korostan, me emme ole. Voisi tarkastaa edes meidän lapsen ainevihkon?

pusuin, ap

Suomen kieli kirjoitetaan erikseen... Lukion äidinkielenopettajana olen sitä mieltä, että peruskoulussa (erityisesti alaluokilla) olisi syytä skarpata kirjoittamisen opetuksessa. Ihmettelen tuolla yllä olevaa (luokanopettajan?) kommenttia, että kaikkea ei tarvitse korjata, että tärkeintä on kirjoittaa ja kirjoittaa. Urheilu ja kirjoittaminen eroavat kuitenkin jossain määrin toisistaan: juokseminen saattaa itsessään kohentaa kuntoa, mutta kirjoittamisessa tarvittaisiin yleensä jonkinlaista apua, jotta taito paranisi. Jos itsekseen pitää äidinkieltä harjoitella, neuvoisin sitten ennemmin lukemaan kuin kirjoittamaan loputtomasti. Lukeminen nimittäin parantaa omaakin kirjoitusta.

Olen kuullut paljon näitä juttuja, miten vasta lukiossa opiskelijan tekstiä korjataan ja korjaukset perustellaan ensimmäisen kerran. Samoin toistuvasti opiskelijat vannovat, että heille on opetettu väärin (esim. pilkkusääntöjä). Omat lapset ovat tuoneet kotiin täynnä kirjoitusvirheitä olevia viestejä ja heidän opettajansa ovat opettaneet aivan päin seiniä. Äidinkieli on aine, jossa kovin moni luulee olevansa pätevä ja kuvittelee osaavansa. Yleinen käsitys on, että äidinkieltä osaa ihan korvakuulolta. Olisipa jännä, jos samalla tavalla suhtauduttaisiin matematiikkaan tai vaikka englantiin.

Peruskoulun alaluokilla tehdään usein äidinkielentunneilla jotakin aivan muuta, koska "kaikki asiat on jo käsitelty ja kaikki osataan". Kiva. Kuitenkaan monet oppilaat eivät osaa edes ehjää virkettä kirjoittaa.

Voi voi onko mussukkaa kohdeltu huonosti?:(

Kiitos 11:sta!

Tästä aiheesta sopisi nostaa niin iso haloo, että Wilmat sun muut jäisivät toissijaiseen asemaan, kunhan vain meidän lapsen opettaja korjaisi äidinkielen aineita! Opettajille äidinkielen lisäkoulutusta?

Terveisin, ap kielioppivirheineen

Valitettavasti kuvailemiasi opettajia löytyy enemmänkin.Tunnollisia, työhönsä satsaavia ja osaavia opettajia on työttöminä yllättävän paljon. Näitä ominaisuuksia eivät rekrytoijat arvosta lainkaan.Nykyään opetkin valitaan pärstäkertoimen ja suhteiden perusteella.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 09:58"]Kyllä se yrittää tarkistaa mutta ei näemmä itsekään osaa suomen kielen sääntöjä. Korjaa selviä oikein menneitä kohtia ja toisaalta jättää räikeät virheet korjaamatta. Ei taida olla opeparalla kaikki palikat kohdallaan. Lapsi on hämmentynyt ja kertoi, ettei ole ainoa.
[/quote]
Tai ehkä te elämäm koululaisena ette osaa niitä oikein?

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 10:32"]

Valitettavasti kuvailemiasi opettajia löytyy enemmänkin.Tunnollisia, työhönsä satsaavia ja osaavia opettajia on työttöminä yllättävän paljon. Näitä ominaisuuksia eivät rekrytoijat arvosta lainkaan.Nykyään opetkin valitaan pärstäkertoimen ja suhteiden perusteella.

[/quote]

Olen niin samaa mieltä! Kun hakijoita on joka paikkaan 50-80, rehtorit ovat aivan uudessa tilanteessa. He yrittävät ehkä parhaansa, mutta selvästi nykyisin virkoihin - ja sijaisiksikin - valitaan miellyttävän näköisiä, sanavalmiita ihmisiä, joista jotkut saattavat toki olla päteviäkin, mutta suuri osa on niin erinomaisia, ettei heitä se tavallinen opettajan työ sitten jaksakaan kiinnostaa - tai ainakaan se ei ole mikään kutsumus. Haastatteluissa 40-50-vuotiaat pätevät, kokeneet, hieman harmaat ahkerat ja tunnolliset sivuutetaan. Heillä olisi usein kuitenkin sitä todellista osaamista ja todellista halua tehdä työ kunnolla.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 10:21"]

Ihmettelen tuolla yllä olevaa (luokanopettajan?) kommenttia, että kaikkea ei tarvitse korjata, että tärkeintä on kirjoittaa ja kirjoittaa. Urheilu ja kirjoittaminen eroavat kuitenkin jossain määrin toisistaan: juokseminen saattaa itsessään kohentaa kuntoa, mutta kirjoittamisessa tarvittaisiin yleensä jonkinlaista apua, jotta taito paranisi.

[/quote]

Kylläpä sinulle on kapea käsitys kirjoittamisesta, jos näet oikeinkirjoituksen ainoaksi siihen liittyväksi taidoksi. Omien opiskelijoideni kohdalla näen selvästi, että esimerkiksi alkuun pääsemistä, kirjoitusprosessin hallintaa, sisällön ideointia, tekstin rakenteen suunnittelua, kirjoitusrutiinin ylläpitämistä, tekstin tuottamista, palautteen antamista ja vastaanottamista, perustelujen kehittelyä ja mielikuvituksen käyttöä olisi pitänyt harjoitella paljon enemmän. Kokonaisvaltaista luku-, kirjoitus- ja tekstitaitojen oppimista ei palvele parhaiten se, että äidinkielessä kirjoitetaan vain sen verran, kuin opettaja pystyy punakynällä käymään läpi. -2

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 09:51"]

Onko normaalia joutua odottamaan palautetta melkein koko lukukausi? Yhtään ainetta ei ole kokonaan tarkastettu! Miksi kirjoittaa samalla tavalla lisää virheitä? Ymmärrän,  että tekstin tuottamisen määrälläkin on merkitystä, mutta ei nyt aivan näinkään ole hyväksi? Me vanhemmat opetamme jonkin verran, koska koemme, että koulussa ei opi senkään vertaa ja tavoitteemme ovat aivan eri tasolla.  

Opettaja viestitteleekin satunnaisesti (rehtorin pakottamana yrittää?) Wilman välityksellä, mutta useammin laittaa paperilappusia. Ei taida omata alkeellisiakaan atk-taitoja, sillä sählää sen mitä Wilmalla saa tehdyksi ihan väärillä menetelmillä! Ei anna Wilmassa myöskään palautetta ja se ei haittaa, kun on vanhempainvartit joka lukukaudella.  Entiten häiritsee se, että ei korjaa aineita! Ei tuhlaa yhtään aikaa opetukseensa! Se on luokan ovi kiinni ja kotiin!

ap

[/quote]

Löysää nyt vähän. Tuskin se lapsi sitä ihmettelee, vaan ihmetys lähtee sinusta. Ei se punakynä ihmistä opeta. Vaan enemmänkin kannusts ja rohkaiseminen yrittämään aina uudellee. Lukeminen kehittää kirjoittamista eniten!

Onneksi maailma on muuttunut meidän punakynäajoista

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 10:40"]

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 10:21"]

Ihmettelen tuolla yllä olevaa (luokanopettajan?) kommenttia, että kaikkea ei tarvitse korjata, että tärkeintä on kirjoittaa ja kirjoittaa. Urheilu ja kirjoittaminen eroavat kuitenkin jossain määrin toisistaan: juokseminen saattaa itsessään kohentaa kuntoa, mutta kirjoittamisessa tarvittaisiin yleensä jonkinlaista apua, jotta taito paranisi.

[/quote]

Kylläpä sinulle on kapea käsitys kirjoittamisesta, jos näet oikeinkirjoituksen ainoaksi siihen liittyväksi taidoksi. Omien opiskelijoideni kohdalla näen selvästi, että esimerkiksi alkuun pääsemistä, kirjoitusprosessin hallintaa, sisällön ideointia, tekstin rakenteen suunnittelua, kirjoitusrutiinin ylläpitämistä, tekstin tuottamista, palautteen antamista ja vastaanottamista, perustelujen kehittelyä ja mielikuvituksen käyttöä olisi pitänyt harjoitella paljon enemmän. Kokonaisvaltaista luku-, kirjoitus- ja tekstitaitojen oppimista ei palvele parhaiten se, että äidinkielessä kirjoitetaan vain sen verran, kuin opettaja pystyy punakynällä käymään läpi. -2

[/quote]

Samaa mieltä. Omien lapsieni opet oli alaluokilla liian innokkaita punakynän kanssa. Siitä ei oppinut yhtään mitään. Laskee innostusta. Nyt vanhin lapseni on 8. luokalla ja koko kouluajan on kirjoitettu ja harjoiteltu kielioppia. Muistaakseni samaa tehdään vielä lukiossakin. Pitäisi opin mennä perille. Varsinkin, kun lukee paljon kirjoja ja kehittää omaa ajtteluaan. Ei voi kirjoittaa hyvin ellei ole mitään sanomista.

Tästä tulee mieleen, että ap.n lapsi on alaluokilla? Silloin olisi tärkeintä oppia perusasioita. Ja niistä tärkeimpänä luottamus omiin kykyihin. Ei yksittäisillä suorituksilla ole mitään merkitystä. Olisi tärkeää oppia terve suhtautuminen koulunkäyntiin. Vähemmän suorituskeskeisyyttä.  Koko kouluajan palataan samoihin asioihin ja syvennetään oppimista.