Lue keskustelun säännöt.
Vertailu. Kuinka lapsesi opettaja tarkastaa ainekirjoitukset?
05.03.2015 |
Luokka-aste? Tarkistaako hän jokaisen aineen? Korjaako hän punakynällä virheet? Miten paljon korjaa?Antaako arvosanoja? Ym.
Lapseni on turhautunut siihen, kun opettaja tarkastaa aineita kovin harvoin, tuskin lukeekaan kaikkia. Silloin kun minä kävin koulua virheet korjattiin ja aineiden kirjoittamisesta opitusta keskusteltiin yhtä tarkasti kuin kokeenpuruistakin. Arvosanoja annettiin, mutta en muista, että miltä luokalta asti. Vihko oli kuitenkin täynnä informatiivisia merkintöjä ja vaadittiin enemmän! Yhtään ainetta ei jätetty ilman merkintöjä!
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 10:51"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 10:40"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 10:21"]
Ihmettelen tuolla yllä olevaa (luokanopettajan?) kommenttia, että kaikkea ei tarvitse korjata, että tärkeintä on kirjoittaa ja kirjoittaa. Urheilu ja kirjoittaminen eroavat kuitenkin jossain määrin toisistaan: juokseminen saattaa itsessään kohentaa kuntoa, mutta kirjoittamisessa tarvittaisiin yleensä jonkinlaista apua, jotta taito paranisi.
[/quote]
Kylläpä sinulle on kapea käsitys kirjoittamisesta, jos näet oikeinkirjoituksen ainoaksi siihen liittyväksi taidoksi. Omien opiskelijoideni kohdalla näen selvästi, että esimerkiksi alkuun pääsemistä, kirjoitusprosessin hallintaa, sisällön ideointia, tekstin rakenteen suunnittelua, kirjoitusrutiinin ylläpitämistä, tekstin tuottamista, palautteen antamista ja vastaanottamista, perustelujen kehittelyä ja mielikuvituksen käyttöä olisi pitänyt harjoitella paljon enemmän. Kokonaisvaltaista luku-, kirjoitus- ja tekstitaitojen oppimista ei palvele parhaiten se, että äidinkielessä kirjoitetaan vain sen verran, kuin opettaja pystyy punakynällä käymään läpi. -2
[/quote]
Samaa mieltä. Omien lapsieni opet oli alaluokilla liian innokkaita punakynän kanssa. Siitä ei oppinut yhtään mitään. Laskee innostusta. Nyt vanhin lapseni on 8. luokalla ja koko kouluajan on kirjoitettu ja harjoiteltu kielioppia. Muistaakseni samaa tehdään vielä lukiossakin. Pitäisi opin mennä perille. Varsinkin, kun lukee paljon kirjoja ja kehittää omaa ajtteluaan. Ei voi kirjoittaa hyvin ellei ole mitään sanomista.
[/quote]
En kyllä jaksa ymmärtää tätä "enemmän kuin opettaja jaksaa punakynällä käydä läpi". Lukiossa opettajalla on kerrallaan noin 150 opiskelijaa, jotka kirjoittavat seitsemän viikon aikana 3-4 tekstiä, jotka ovat vähintään 200 sanaa pitkiä. Sitten opettaja vain korjaa ne...
Vaikka luokanopettajalla on muutakin työtä, en oikein jaksa ymmärtää, ettei hän silloin tällöin jaksaisi korjata oppilaidensa melko lyhyitä tekstejä.
Korjaamisella tarkoitan tietysti kaikkea muutakin kuin oikeinkirjoituksen tsekkaamista. Tätä prosessia voi laittaa oppilaat tekemään myös itsenäisesti ja keskenään, kunhan osaa ohjata sitä hyvin.
Noin puolet omasta korjaamisestani teen nykyisin koneella. Punaista väriä en käytä siellä(kään).
Tuo ikuinen virsi, että korjaaminen jotenkin latistaisi intoa kirjoittaa, on minusta kestämätön. Jos jotakin tuollaista tulee, pitää sitten keskustella ja käydä läpi näitä asioita. Jälleen vertaisin matematiikkaan: kun opettaja sanoo, että lasku on väärin, ei häntä syytetä oppilaan latistamisesta... Ei niin, etteikö minusta oppilasta ja opiskelijaa pitäisi kannustaa - niin matematiikassa kuin äidinkielessäkin.
En ole tähän mennessä kuitenkaan ymmärtänyt, miten koulussa voidaan kirjoituttaa tekstejä, joita ei mitenkään käydä läpi. Jos niitä taas käydään läpi, en ymmärrä, miten mitään aspektia kannattaisi jättää tyystin käsittelemättä. Jos tekstin lukee, voi samalla vaivalla kommentoida ja ottaa kantaa vähäsen kaikkeen, kiittää ja korjata, mitä eteen tulee. Jos tekstiä ei lue - en tajua, miten voi kirjoituttaa oppilailla tekstiä, jota opettaja ei lue. Miten opettaja perustelee tällaisen?