Puolison raivarit - miten reagoitte?

Mä olin tollanen. Hain masennuslääkityksen jossa aggressiivisuuskin hoidettiin. Havahduin kun tajusin olevani vaarallinen lapsille.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 19:45"]Mä olin tollanen. Hain masennuslääkityksen jossa aggressiivisuuskin hoidettiin. Havahduin kun tajusin olevani vaarallinen lapsille.
[/quote]

Jatkan vielä: oli myös ahdistusta ja unettomuutta. Univaje tekee ihmisestä hullun. Samoin minulla auttoi kun menin töihin. kotonaolo ei sopinut mulle. Onneksi mies kesti ja jaksoi. Nyt asiat hyvin.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 23:04"][quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:59"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:51"]Nyt se ämmä joko hoitoon tai kuriin. Kolmas vaihtohtoehto on se että pakkaat sen kamat nätisti ja vaihdatat lukot. Toi on väkivaltaa sua ja lapsia kohtaan ja akka kävelemään jos ei kaksi ekaa vaihtoehtoa käy. [/quote]Ei näe itsessään mitään vikaa, vaan syy on kuulemma minussa. Mutta itselleni ero on aivan vihoviimeinen vaihtoehto. Yritän tässä vain selvitellä, kuinka yleistä uupuneiden äitien raivoaminen on. Ja millaista. Määrittäminen auttaisi ehkä itseäni asettumaan entistä paremmin tilanteiden yläpuolelle ja pysymään viilipyttynä. Ap

[/quote]

Onko jo ennen lapsia ollut "ongelmallinen"?

Vie se hoitoon. Ei toi ole normaalia. Äläkä ainakaan itse provosoidu, sitähän se haluaa.
[/quote]Oli tiettyjä merkkejä olemassa, mutta en osannut odottaa ihan tällaisia raivonpuuskia ja näin usein. Ap

Onko vaimolla tarpeeksi omaa aikaa? Järjestätkö koskaan vaimolle mitään romanttista? Annatko nukkua tai hoidatko kotia tarpeeksi? Oletko läsnä tarpeeksi? Hoidatko lapsia/lasta tarpeeksi?

13! Kirjotit kuin mun elämästä. Miehen käytös on juuri samanlaista. Hoidan yksin kaiken vaikka muut luulee että mies tekee jotain. Saa nähdä kauanko jaksan. Aikasemmin mä sain kans raivareita mutta en enää. Nyt niitä saa mies. Ja hän on todella pelottava. Oikein silmät palaa päässä kun raivoaa.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 23:24"]

Onko vaimolla tarpeeksi omaa aikaa? Järjestätkö koskaan vaimolle mitään romanttista? Annatko nukkua tai hoidatko kotia tarpeeksi? Oletko läsnä tarpeeksi? Hoidatko lapsia/lasta tarpeeksi?

[/quote]

Miksi naista pitää aina ymmärtää? Hoitoon tollanen kuuluu.

Jos kyseessä olisi raivoava mies, olisi aloittajaa neuvottu jo omaisuuden jaosta aina turvakotiin pakenemiseen asti. Mutta nainen ei ole vain saanut hemmottelua? WTF?

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 23:22"]

Kuten sanoin vaimo on uupunut ja raivoaa siksi. Meillä on pieniä lapsia ja käytännössä olematon turvaverkosto. Vaimon mielestä vastuut kasaantuvat kotona liiaksi hänelle, mistä olen kyllä vahvasti eri mieltä. Ap

[/quote]

Ehkä hän ei tilanteessaan enää näe selkeästi. Masentuneena ja väsyneenä jokainen sängystä ylös nouseminenkin tuntuu jo kamalan rankalta tehtävältä. Vaimosi tarvitsee varmaankin hoitoa. Mutta älä vähättele hänen kokemuksiaan - mikä voi sinulle kuulostaa pieneltä työltä, voi vaimolle olla kamala urakka. Ja voihan tässä vielä olla sekin mahdollisuus, että hänellä on joku fyysinen vaiva, joka väsyttää. Vaimosi varmasti rakastaa sinua, eikä halua teille pahaa, mutta ei vaan enää jaksa jostain syystä. :(

t. se kutonen

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 23:24"]Onko vaimolla tarpeeksi omaa aikaa? Järjestätkö koskaan vaimolle mitään romanttista? Annatko nukkua tai hoidatko kotia tarpeeksi? Oletko läsnä tarpeeksi? Hoidatko lapsia/lasta tarpeeksi?
[/quote]En lähde nyt erittelemään tarkemmin, koska alkuperäinen kysymykseni koski vain raivareita ja toimimista riitatilanteissa. Voin tietysti väittää mitä tahansa, eikä kaikki vastuut jakaudu aina joka suhteessa 50-50, mutta olen ihan rehellisesti sitä mieltä, että oma panokseni on kyllä erittäin merkittävä. En ole ansainnut jatkuvia raivareita osakseni, eikä vaimon tapa käsitellä ongelmia ole rakentava. Ap

Kuule, älä keskity selvittämään, onko vaimosi raivarit "normaaleja". Johan järkikin sanoo, ettei noin saa käyttäytyä.

Koita enemmänkin saada vaimosi rauhallisena hetkenä kansassi istumaan alas, ja sitten sanot, ettei nuo raivarit ole kivoja, ja kysy mikä ottaa kupoliin. Kuuntele häntä ja koittakaa keskittyä ratkaisuihin. Tue häntä lopettamaan raivarit, koska ettehän halua että lapsi ottaa raivopää-äiskästä mallia?

Luultavasti tuossa on kyse siitä, että vaimo on väsynyt/uupunut/kyllästynyt/turhautunut kotonaolemiseen. Kuten vastaaja 17 sanoi oletko miettinyt omaa osallistumistasi kotona, saako vaimosi omaa aikaa  ja miten järjestätte parisuhdeaikaa.

Onko vaimollasi ollut ongelmallinen lapsuus? Miten hän käyttäytyy raivokohtausten välisenä aikana? Voi olla persoonassa taipumusta epävakaisuuteen, joka nyt tulee pintaan kuormittavassa elämäntilanteessa. Oma kokemus aiheesta oli, että lapsuudenperheessäni ei saanut näyttää mitään negatiivisia tunteita, eikä niitä oppinut käsittelemään. Aikuisena sitten sinnittelee viimeiseen asti, kunnes hermo palaa. Jos ei ole oppinut kommunikoimaan suoraan ja pyytämään toiselta ajoissa apua,vaan odottaa toisen tajuavan itsestään, kun näin ei tapahdu homma lyö yli jossain vaiheessa. Kannattaa hakea apua ja tietoa. Olen itse saanut muutettua omaa käytöstäni ja melko lyhyessä ajassa. Skeematerapia ja mindfulness harjoitukset ovat toimineet. Hyviä itseapukirjoja löytyy aiheesta myös. Tsemppiä paljon. Kun haluat jatkaa puolisosi kanssa, niin teillä on yksi tosi iso ja hyvä asia siinä.

Synnytyksen jälkeinen masennus? Tai perinteinen nainen nyrkin ja hellan välissä himassa ja mies on laiska. Kyllä muakin vituttas

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 23:34"]Kuule, älä keskity selvittämään, onko vaimosi raivarit "normaaleja". Johan järkikin sanoo, ettei noin saa käyttäytyä.

Koita enemmänkin saada vaimosi rauhallisena hetkenä kansassi istumaan alas, ja sitten sanot, ettei nuo raivarit ole kivoja, ja kysy mikä ottaa kupoliin. Kuuntele häntä ja koittakaa keskittyä ratkaisuihin. Tue häntä lopettamaan raivarit, koska ettehän halua että lapsi ottaa raivopää-äiskästä mallia?

Luultavasti tuossa on kyse siitä, että vaimo on väsynyt/uupunut/kyllästynyt/turhautunut kotonaolemiseen. Kuten vastaaja 17 sanoi oletko miettinyt omaa osallistumistasi kotona, saako vaimosi omaa aikaa  ja miten järjestätte parisuhdeaikaa.

 
[/quote]Vaimo ei itse näe itsessään mitään vikaa, joten ei suostu hoitoonkaan. Noihin mainitsemiinne mahdollisiin uupumuksen alkusyihin pyrin osaltani vaikuttamaan siten kuin pystyn, mutta muutosten läpiajo vaatii aikaa ja vaimon tilanne taas on melko akuutti. Siksi en voi nyt kuin purra hammasta. Ap

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 23:40"]

Synnytyksen jälkeinen masennus? Tai perinteinen nainen nyrkin ja hellan välissä himassa ja mies on laiska. Kyllä muakin vituttas

[/quote]

Nainen raivoaa = masentunut, väsynyt, mies alistaa

Mies raivoaa = jssap, turvakotiin! ero ja elarit!

Näettekö lainkaan naisissa mitään vikaa? Ette.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 23:39"]Onko vaimollasi ollut ongelmallinen lapsuus? Miten hän käyttäytyy raivokohtausten välisenä aikana? Voi olla persoonassa taipumusta epävakaisuuteen, joka nyt tulee pintaan kuormittavassa elämäntilanteessa. Oma kokemus aiheesta oli, että lapsuudenperheessäni ei saanut näyttää mitään negatiivisia tunteita, eikä niitä oppinut käsittelemään. Aikuisena sitten sinnittelee viimeiseen asti, kunnes hermo palaa. Jos ei ole oppinut kommunikoimaan suoraan ja pyytämään toiselta ajoissa apua,vaan odottaa toisen tajuavan itsestään, kun näin ei tapahdu homma lyö yli jossain vaiheessa. Kannattaa hakea apua ja tietoa. Olen itse saanut muutettua omaa käytöstäni ja melko lyhyessä ajassa. Skeematerapia ja mindfulness harjoitukset ovat toimineet. Hyviä itseapukirjoja löytyy aiheesta myös. Tsemppiä paljon. Kun haluat jatkaa puolisosi kanssa, niin teillä on yksi tosi iso ja hyvä asia siinä.
[/quote]Tietyllä tapaa osuu tuo lapsuudenkuvaus kyllä. Hyviä vinkkejä! Ap

Vaikea kuvitella tuollaista omalle kohdalle, mutta varmaankin poistuisin tilanteesta hyvin hämmentyneenä.

Tosin lapsiperhe-elämä nyt on omiaan aiheuttamaan raivareita.

Minulla myös on ollut hyvin vaikea lapsuus, jonka aiheuttamia ongelmia vieläkin käsittelen. Ehkä vaimollesi tekisi hyvää käydä terapiassa, jos ei ole jo.

kutonen

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 00:05"]Minulla myös on ollut hyvin vaikea lapsuus, jonka aiheuttamia ongelmia vieläkin käsittelen. Ehkä vaimollesi tekisi hyvää käydä terapiassa, jos ei ole jo.

kutonen
[/quote]Olen ehdottanut hyvässä hengessä monta kertaa, mutta kun ei toista voi sinne väkisinkään raahata. Ap

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 23:22"]

Kuten sanoin vaimo on uupunut ja raivoaa siksi. Meillä on pieniä lapsia ja käytännössä olematon turvaverkosto. Vaimon mielestä vastuut kasaantuvat kotona liiaksi hänelle, mistä olen kyllä vahvasti eri mieltä. Ap

[/quote]

Entäpä jos kuitenkin auttaisit vaimoasi, vaikka mielestäsi olet tehnyt enemmän kuin tarpeeksi kotitöistä ja osallistunut lastenhoitoon. Vaimosi vaikuttaa väsyneeltä ja mahdollisesti myös masentuneelta ja hyvin ahdistuneelta. Todennäköisesti hän kaipaa jotakin myönteistä muutosta perhe-elämäänne. Mutta mitä? Sitä sinun kannattaisi kysyä vaimoltasi, miten voisit auttaa häntä. Jos kuitenkaan sinun voimavarasi ei riitä enempään, onko teillä ketään sukulaista tai ystävää, joka voisi tulla teille vähäksi aikaa auttamaan? Entä esimerkiksi MLL:n lastenhoitoapu? Oletteko unohtaneet kokonaan parisuhteen hoitamisen? Onko teillä kahdenkeskistä aikaa lainkaan? Niitä ei saa unohtaa lapsiaikanakaan. 

Muistan millaista oli pikkulapsiaika. Vaikka kotona vauvan ja taaperon kanssa ei sinänsä ole fyysisesti rasittavaa, se voi olla henkisesti raskasta. Kun sosiaaliset suhteet (aikuisiin ihmisiin) olivat kutistuneet lähinnä hiekkalaatikon ympärillä tapaamiini äiteihin. Mies teki pitkää päivää ja työmatkojen vuoksi hän saattoi olla poissa viikon parikin. Kotona ollessaan hän lähinnä makasi sängyssä kaukosäädin kädessä ja tuijotti televisiota. Minulta puuttui turvaverkosto, kun asuimme kaukana sukulaisista ja ystävistä. 

Olimme molemmat väsyneitä ja stressaantuneita, todennäköisesti myös masentuneita. Molemmat saimme raivokohtauksia. Mielestäni me molemmat olisimme tarvinneet ammattiapua. Kaipasin miestä mukaan perhe-elämään, mutta en saanut häneltä ymmärrystä. Tämä lisäsi entisestään ahdistustani. Minulle olisi riittänyt pienikin yhteisymmärryksen pilkahdus tai myötätuntoinen ele. Kaipasin itselleni ehjää, yhteen kuuluvaa perhettä. Emme kuitenkaan osanneet olla sitä yhdessä. Repivät riidat loitonsivat meitä toisistamme entisestään.

Voisittehan kokeilla jotakin ulkopuolista apua, kuten siivoojaa tai lastenhoitajaa silloin tällöin helpottamaan vaimon työtaakkaa. Voisiko vaikka vaimosi äiti tulla auttamaan häntä, jotta hän pääsee nukkumaan väsymyksensä ja uupumuksensa pois.

Muistan, kuinka olin tulossa hulluksi, kun vauva itki yötä päivää ja piti olla aina imettämässä. Mies ei oikein osannut osallistua perhe-elämään niin paljon kuin olisin toivonut. Hän on vahvasti työorientoitunut ja oli sitä mieltä, että hänen pääasiallisen tehtävänsä on ansaita rahaa taloon. Hänelle ei tullut mieleenkään auttaa minua siivoamisessa tai lastenhoidossa, kun olin uupunut ja masentunut. Emme myöskään koskaan tehneet mitään yhdessä kahdestaan. Oli vain minä ja vauva. Mies tuntui jättäytyvän perheen ulkojäseneksi. Hän kävi nukkumassa kotona öisin ja katosi aina päiviksi töihin. 

Tunsin, että olin aivan yksin lasten kanssa. 

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 23:49"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 23:40"]

Synnytyksen jälkeinen masennus? Tai perinteinen nainen nyrkin ja hellan välissä himassa ja mies on laiska. Kyllä muakin vituttas

[/quote]

Nainen raivoaa = masentunut, väsynyt, mies alistaa

Mies raivoaa = jssap, turvakotiin! ero ja elarit!

Näettekö lainkaan naisissa mitään vikaa? Ette.

[/quote]

En ole tuo, jota lainasit, mutta vastaanpa kuitenkin. 

Näemme. Tosin naisina myös osaamme eläytyä hyvin naisen asemaan. Minäkin tiedän, millaista on olla uupunut vastasyntyneen äiti. Tiedän myös, kuinka mies omasta mielestään osallistuu ihan tarpeeksi perhe-elämään vaikka käy vain kääntymässä kotona, kun taas joutuu menemään jos ei töihin niin sitten kavereiden kanssa. 

Pyrin ymmärtämään myös miehiä. Jos tässä tilanteessa raivoaja olisi ollutkin lasten isä, olisin ehdottanut ihan samoja asioita kuin ap:n tilanteessa: 

- (erityisesti imettävä) äiti tarvitsee lepoa

-  samoin tarvitsee isä

- kotityöt tehdään yhdessä tai työt jaetaan tasapuolisesti

- jos siihen ei pystytä, pyydetään äiti tai anoppi apuun tai palkataan siivooja. Pienikin helpotus voi auttaa kummasti uupunutta osapuolta

- molemmat osallistuvat lastenhoitoon tasapuolisesti

- väsyneempää osapuolta hemmotellaan hetki, jotta hän jaksaa kerätä voimia

- provosointiin ei kannata mennä mukaan

- erimielisyydet pyritään selvittämään hyvässä hengessä, eikä suinkaan silloin kun ilmiriita on päällä

- molemmille vanhemmille sopivissa määrin hengähdystaukoja ja omaa aikaa

- älkää unohtako hoitaa parisuhdetta: kahdenkeskiset hetket ovat tärkeitä yhteenkuuluvuuden tunteen lujittamiseksi

- menkää terapiaan puhumaan ongelmistanne

- hoitakaa masennuksenne ja ahdistuksenne ammattiavun parissa

Jos jompikumpi parisuhteen osapuoli olisi psykopaatti tai jokin muu hirviö, joka raivoaa ilman syytä, antaisin klassisen neuvon: JSSAP. Tästä ei kuitenkaan ole tässäkään tilanteessa kyse, ei ainakaan ap:n antamien tietojen perusteella.