Puolison raivarit - miten reagoitte?

Ehkäpä nainen on joskus se totaalinen idiootti kusipää.

Olisiko sairas? Ennen niin rauhallinen mieheni rupesi ärhentelemään minulle, mikä oli todella outoa ja pelottavaa. Sitten hoksasin että jospa on kipuja. Mokoma uskoi kerrasta, kun pyysin varaamaan ajan. Sai kovat särkylääkkeet ja esimerkiksi tänään aamulla huomasin että kohta räjähtää, tarjosin nätisti pilleriä. Kiitti ja rauhoittui.

Illalla olen jättänyt lääkkeet tv-pöydälle. Tänään otti siitä oma-loitteisesti ja oli rauhallinen.

Toisen raivarit vie paljon voimia, ei kuulosta noin yleinen raivoaminen ihan normaalilta. Itse olen ääripää, en suutu mistään, mutta jos tulee oikein paha olo niin sitten saan joskus harvoin viiden minuutin pikaraivarin missä kiljun tyynyyn ja hakkaan lattiaa nyrkein hetken. Yleensä niin ettei kukaan näe eikä kuule. Eksäni oli piru suuttumaan joka asiasta ja äkkiä, ei löytänyt puhelintaan sillä sekunnilla kuin tarvisi ja kirosi kuin merimies "Ei vitun huora puhelin vittu saatana vittu jumalauta PERKELE !!!!!" Sama juttu jos lattialle putosi jugurtti. Tai takkiin ilmestyi tahra. Tai hinnat noussut yllättäen kaupassa paljon. Ei kohdistanut näitä raivojaan minuun, mutta ahdisti se että jokaisesta naurettavasta asiasta on RAIVOSTUTTAVA ja kirottava niin rumasti. Isäni sai ollessani lapsi paljon raivokohtauksia ja se teki minusta omalla tavallaan hieman aran. Stressaannun turhista konflikteista ja ilkeilystä, en jaksa sellaista käytöstä aikuisena.