Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Poika ei halua kouluun , koska kiusaaminen ahdistaa.
03.03.2015 |
14-vuotias poikani kertoi äsken, että hän on ollut opettajan ja rehtorin puhuttelussa kiusaamisesta. Meille vanhemmille ei ole tiedotettu mitään. Poika ei halua enää mennä kouluun , koska häntä on syytetty samalla luokalla olevan pojan kiusaamisesta ja nyt häntä ahdistaa se, että hän on kiusaaja. Poika on pitkin vuotta puhunut, että luokassa ei ole työrauhaa. Hänen vieressään istuva poika häiritsee tunneilla kommentoimalla kaikkea ja kokoajan. Nyt poikani on alkanut sanoa tälle kaverille , että ole hiljaa, ei kukaan sua jaksa kuunnella.
Välitunneilla ei ole ollut ongelmia, mutta nyt tämä kaikkeen puuttuva paljon puhuva poika on kotona kertonut, että häntä kiusataan. Vanhemmat on vaatineet puuttumista asiaan ja nyt poikaani on sitten urakalla puhuteltu. On nyt ahdistunut ja itkuinen . Sanoo, ettei ole järkeä mennä kouluun kun ei kerran osaa käyttäytyä ja kiusaa muita. Miettii myös, että onko jotenkin mileisairas, kun ei ymmärtänyt itse , että hän onkin se kiusaaja.
Pakko huomenna ottaa yhteyttä kouluun ja kysyä miten nyt edetään. Olen aivan ymmälläni tilanteesta, poikani on sellainen hiljainen ja rauhallinen kaveri , jolla on hyvin vähän ystäviä. Enemmänkin olen aina pelännyt , että poikaani kiusataan, ikinä an ajatellut asioiden enevän näinpäin.
Pitääkö minun nyt olla pojalle vihainen? En voi lisätä itkuisen ja ahdistuneen pojan tuskaa kiukustumalla mutten voi oikein lohduttaakaan.
Kommentit (27)
Koulunvaihto on pelkästään luovuttamista, ainakin tässä tilanteessa, onneksi porvoossa on muitakin kouluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No , nyt on urakalla juteltu pojan kanssa. Harkitsen todella koulun vaihtoa. Niinhän sitä sanotaan , että kiusaajien pitäisi vaihtaa koulua, ei kiusatun. Mutta onkohan kukaan koskaan miettinu´yt , miten ahdistunut ja nurkkaan ajettu ns kiusaaja voi olla ?
Olen todella surullinen lapseni puolesta. Opettajalle laitoin pitkän viestin, mutta nyt on pakko lähteä töihin. Onneksi pojan siskot tulevat illaksi kotiin , niin ei tarvitse kaverin olla yksin.
Vaikea tilanne. Toivottavasti ei sentään koulua tarvitse vaihtaa. Voisiko asiasta keskustella tämän toisen pojan vanhempienkin kanssa ? Niin , että kummankin lapsen lisäksi paikalla on kumpikin vanhempi.
Ei poikasi mikään kiusaaja ole. Tuo asia pitää puhua tämän "kiusatun" kanssa selväksi ja tuoda myös oma näkökanta asiasta esille.
VOi ap, vaipuu lapsen tunnetiloihin, molemmat uskovat, että lapsi on kiusaaja... ja heti vaihdetaan koulua, hyvä pråvå, no ei vaan, ei ollut,v aan ihan pska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai asia puhutaan läpi koulussa ja ties missä. Mutta se mitä poika kertoi, ei nyt oikein ole helposti ohitettava juttu. Koulun vaihto voisi olla ihan hyvä, uudet kuviot vailla vanhoja taakkoja. Mutta katsotaan.
AP
Onko oikeesti ihmisillä sellainen ajatus, että kaikki kiusaajat on pahoja lapsia ja huonosti kasvatettuja ? Että mun lapsi ei ainakaan koskaan kiusaa ?
Ja ymmärtääkö lapsi edes aina, että kiusaa ? En minä ainakaan lapsena tajunnut, että kun pakoilimme yhtä ärsyttävää tyttöä, se oliski kiusaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllästyttää koko kiusauskeskustelu. Kaikki kertoo , mietn heitä on kiusattu koko kouluikä. Kukaan ei ole ollut kiusaaja. Jus joo , eihän se oo mahdollista.
En tajua ett joku puolustaa kiusaajaa ! Paska sakkii , nuorisovankilaan kaikki vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 18:17"]
Minä olen myös miettinyt kun omalla lapsella on ollut ystäväpiirissä näitä kiusaamistilanteita, että miten ihmeessä nyt pitää suhtautua kun lapsi on joskus kiusannut kaveriaan ja sitten toisena päivänä kertoo , että häntä on kiusattu. Kun kiusaamisesta nykyään puhutaan niin paljon ja jotenkin demonisoidaan kiusaajat , niin pelkään että kohta joku lapsi on niin ahdistunut siitä, että leimautuu kiusaajaksi, että masentuu.
Onko oikeasti meidän aikuiste suhtauduttava kiusaamiseen aina niin , että toinen lapsi on paha ? Voisiko aikuiset näyttää mallia, miten asiat hoidetaan niin , että päästään oikeaan sopuun eikä vaan kiusaaja-kiusattu-asetelman vahvistamiseen.
Minun lapseni kohdalla on käynyt vähän niin , että kun hän koitti olla kiusatun puolella, häntäkin alettiin kiusata. Nyt hän sitten säästyäkseen kiusaamiselta tavallaan passiiviseti osallistuu siihen itsekin.
Työpaikkakisaaminenhan toimii ihan samoin, jos lähdet puolustamaan vahvasti jotain epäsuosiossa olevaa, et itsekään pysy suosittujen joukossa. Sairastahan tämä on.Ei lapsia saisi kasvattaa tälläiseen , mutta miten sen estää ?
[/quote]
Aikuisten kannattaa muistaa että lapset ja nuoret ottavat mallia kiusaavista aikuisista.
Ainakin nörttipoikia yritetään kiusata oikein urakalla ja lavastaa kiusaajaksi. Nörteille saa ilmeisesti v@ttuilla niin paljon kuin huvittaa eikä kukaan puutu asiaan. Myös haukkuminen ja nälviminen ovat henkistä väkivaltaa kun sitä joutuu kuuntelemaan päivästä toiseen!
Poikien arvohierakian kunkuksi pääsee kun kiusaa nörttejä ja muita hiljaisia. Todellisuudessa juuri kukaan ei lähde kiusatun puolelle tai auttamaan koska silloin joutuisi itse seuraavana kiusatuksi.
Nörtiltä pöllitään surutta pipoja ja hanskoja, joiltain viedään kengätkin. Sen vuoksi nörtti kulkee halvimmissa akryylivermeissä. Ei kannata hankkia kalliimpaa koska ne pöllitään kuitenkin.
Tosi moni "koulukiusattu" on perusluonteeltaan sellanen huomionhakuinen uhri, että jos vähän jossain narahtaa tai joku sanoo jotain niin heti ollaan koko tiimin voimin selvittelemässä traagista kiusaamistapausta. Nämä uhrit ovat usein vielä just tollasia aloittajan kuvaamia tapauksia - itse soitetaan suuta ja tehdään epämiellyttäviä juttuja mutta jos se kohdistuu itseen niin heti kannellaan.
Meilläkin oli ala-asteella yksi tyttö joka valehteli tosi paljon. Väitti käyneensä floridan disneyworldissä ja maailmanympärimatkoilla jne, mitä ala-aste ikäiset nyt tietty kadehti. Jäi sitten aina kiinni näistä valheista ja lopulta kukaan luokan tytöistä ei halunnut olla tämän huijarin kanssa kun valehteli päivittäin pikkuasioistakin. Tämä samainen valehtelija puhuu edelleen 15 vuotta myöhemmin kuinka oli ala-astella koulukiusattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 06:38"]Tosi moni "koulukiusattu" on perusluonteeltaan sellanen huomionhakuinen uhri, että jos vähän jossain narahtaa tai joku sanoo jotain niin heti ollaan koko tiimin voimin selvittelemässä traagista kiusaamistapausta. Nämä uhrit ovat usein vielä just tollasia aloittajan kuvaamia tapauksia - itse soitetaan suuta ja tehdään epämiellyttäviä juttuja mutta jos se kohdistuu itseen niin heti kannellaan.
Meilläkin oli ala-asteella yksi tyttö joka valehteli tosi paljon. Väitti käyneensä floridan disneyworldissä ja maailmanympärimatkoilla jne, mitä ala-aste ikäiset nyt tietty kadehti. Jäi sitten aina kiinni näistä valheista ja lopulta kukaan luokan tytöistä ei halunnut olla tämän huijarin kanssa kun valehteli päivittäin pikkuasioistakin. Tämä samainen valehtelija puhuu edelleen 15 vuotta myöhemmin kuinka oli ala-astella koulukiusattu.
[/quote]
Lapsi, joka valehtelee tullakseen suosituksi, ei välttämättä voi kovinkaan hyvin. Kaikki kiusatut eivät toki ole tällaisia. Minua kiusattiin koska puutuin toisen tytön kiusaamiseen sanomalla kiusaajille ettei se ole kovin kivaa. Jälkiviisaana, ei olisi pitänyt puuttua. Olin lapsi. On aikuisten asia puuttua kiusaamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mee nukkumaan, anna pojan jäädä huomenna kotiin ja keskustelkaa virkeinä. Ja ota opettajaan yhteys.
Joo kannattaa olla kouluun yhteydessä. Hyvinkin mahdollista ettei tämä puhuva poika ymmärrä, että hän on häirinnyt pidemmän aikaa ja poikasi ei jaksa jatkuvaa puhetta tunnilla. Kyllä tuo asia selviää, hyvä poika sinulla kun kertoo asiasta, voit sanoa ettei kaikkea sinunkaan tarvitse kestää ja puhut opettajae että pölinä häiritsee ja vaihtaa istumapaikkaakin voi. aluulen että muutkin luokassa ovat väsyneitä jatkuvaan puheeseen.
Kiitos. Joo , koitan nukkua, alkoi vaan pojan tunnetila ahdistamaan minuakin. Käyn sanomassa hyvätyöt ja halaamassa .Huomenna mietitään virkeämmillä aivoilla. Onneksi mulla on huomenna iltavuoro.
AP
Minä olen myös miettinyt kun omalla lapsella on ollut ystäväpiirissä näitä kiusaamistilanteita, että miten ihmeessä nyt pitää suhtautua kun lapsi on joskus kiusannut kaveriaan ja sitten toisena päivänä kertoo , että häntä on kiusattu. Kun kiusaamisesta nykyään puhutaan niin paljon ja jotenkin demonisoidaan kiusaajat , niin pelkään että kohta joku lapsi on niin ahdistunut siitä, että leimautuu kiusaajaksi, että masentuu.
Onko oikeasti meidän aikuiste suhtauduttava kiusaamiseen aina niin , että toinen lapsi on paha ? Voisiko aikuiset näyttää mallia, miten asiat hoidetaan niin , että päästään oikeaan sopuun eikä vaan kiusaaja-kiusattu-asetelman vahvistamiseen.
Minun lapseni kohdalla on käynyt vähän niin , että kun hän koitti olla kiusatun puolella, häntäkin alettiin kiusata. Nyt hän sitten säästyäkseen kiusaamiselta tavallaan passiiviseti osallistuu siihen itsekin.
Työpaikkakisaaminenhan toimii ihan samoin, jos lähdet puolustamaan vahvasti jotain epäsuosiossa olevaa, et itsekään pysy suosittujen joukossa. Sairastahan tämä on.Ei lapsia saisi kasvattaa tälläiseen , mutta miten sen estää ?
Poikas on koulukiusaaja vai? Saako kotona tarpeeksi huomiota ja aikaa?
Mitä tarkoittaa murrosikäisen kohdalla tarpeeksi huomiota ja aikaa ?
Olin kotona kunnes poika oli 3v. Sitten meni päiväkotiin , jossa oli 4 päivää viikossa , minun epäsäännöllisen työaikani takia pystyimme järjestämään lapsille yhden arkivapaan viikossa. Olemme aina harrastaneet yhdessä retkeilyä, pyöräilyä ja uintia. Iltaisin katsotaan yhdessä telkkorista muutamaa sarjaa ja jutellaan joka päivä jonkunverran. Teinillä on omia menoja ja hän ei aina ole valmis puhumaan äidin kanssa, mutta sellaisia teinit ovat.
Olen ajatellut, että jos lasta kohtelee empaattisesti ja reilusti , kuitenkin niin että on sääntöjä joista ei tingitä, hänestä kasvaa empaattinen. Mutta jos koulumaailmassa täytyy olla joko kiusaaja tai kiusattu , kumman rooli on pahempi ?
Alue: Aihe vapaa
Tuntematta poikasi tilanetta sen enempää kuin kerrot täällä uskaltaudun epäilemään sitä, että poikasi on kiusaaja. Ymmärrän poikaasi, joka on hermostunut luokkakaverinsa huonoon käytökseen (puhumista, kommentoimista). Ymmärrän myös poikasi kommentteja, joissa hän on vaatinut luokkakaveria käyttäytymään kunnolla.
Sitä ihmettelen, että luokassa opettajat eivät ole huomanneet häiriköivän oppilaan (poikasi luokkakaverin) huonoa käytöstä eikä siihen ole puututtu millään tavalla. Ihmettelen myös, että koulussa poikaasi on puhuteltu pelkästään luokkakaverin (tai hänen vanhempiensa) ilmoituksen perusteella. Vastaavassa tilanteessa luokanvalvojana olisin kaivanut vähän useampia näkemyksiä esille ennen kuin olisin syyttänyt ketään kiusaamisesta tai peräti ottanut puhutteluun.
Jospa nyt ottaisit yhteyttä pojan koulun rehtorille, että haluat, että asia tutkitaan perusteellisesti. Haluat, että tilanteen vuoksi haastatellaan myös muita luokkakavereita, opettajia ja muita mahdollisia silminnäkijöitä. Pidä lapsesi puolta äläkä ole lammas. Kuka lastasi puolustaa, ellei oma vanhempi tee sitä? Varsinkin poikasi tapaiset hiljaiset pojat joutuvat helposti muiden lasten silmätikuksi ja kiusaamaksi.
Vaadi, että poikasi saa luokassa istua jossakin muualla kuin häirikköoppilaan vieressä. Teet sitten rikosilmoituksen siitä häiriköstä, ellei hän jätä lastasi rauhaan. Poliisi on ihmisen paras ystävä myös koulumaailmassa, jos asioita ei muuten saada järjestykseen.
Terveisin yläkoulun ope