Te, jotka teitte lapset ennen 30 ikävuotta
Kaduttaako kun ette ehtineet elää?
Itse biletin, opiskelin, asuin useita vuosia ulkomailla, kiersin maailman ympäri parikin kertaa, hankin hyväpalkkaisen upean työn ja hyväpalkkaisen upean miehen. Menimme naimisiin ja ostimme unelmiemme kodin. Sitten teimme kolme upeaa lasta.
Elämä on ihanaa kun on kokemusta, näkemystä ja varaa tehdä hienoja asioita perheenä.
Kommentit (56)
Sain lapseni 26- ja 29-vuotiaana. Sitä ennen ehdin opiskella ammattiin, tehdä jatko-opintoja, käydä töissä, matkustella ehdin myös opiskelun ohessa (liittyi opiskeluun). Vietin huoletonta opiskelijaelämää bilettäen ahkerasti. Mieheni kanssa ehdin myös olemaan kaksistaan melkein kymmenen vuotta ennen lasten tuloa. Enpä koe jääneeni mistään paitsi, eikä ole jäänyt "elämättä elämää".
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:29"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:25"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:09"]Ihan turha kiivastua siitä aikaisemmasta ketjusta ikäihmiset! :) Me nuoret saadaan kyllä elää tässä samalla, kun hoidetaan lapsia ja viimeistään sitten, kun lapset lentää pois pesästä (ollaan silloinkin vielä nuoria). [/quote] Ette kuitenkaan sellaista elämää, jota itse ennen lapsia elin. Kotisleikkiä en olis halunnut ennen 30v elää :)
[/quote]
Entäpä jos joku ei haluakaan sellaista elämää kuin sinulla? Ehkä se sun elämä ei olekaan se kaikkein hienoin ollut?
[/quote]
Sit sää oot homo.
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:29"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:25"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:09"]Ihan turha kiivastua siitä aikaisemmasta ketjusta ikäihmiset! :) Me nuoret saadaan kyllä elää tässä samalla, kun hoidetaan lapsia ja viimeistään sitten, kun lapset lentää pois pesästä (ollaan silloinkin vielä nuoria). [/quote] Ette kuitenkaan sellaista elämää, jota itse ennen lapsia elin. Kotisleikkiä en olis halunnut ennen 30v elää :)
[/quote]
Entäpä jos joku ei haluakaan sellaista elämää kuin sinulla? Ehkä se sun elämä ei olekaan se kaikkein hienoin ollut?
[/quote]
Sehän se mun pointti oli. Sinä et koe menettäneesi mitään, itse oisin menettänyt ihan kaiken mitä noilta vuosilta sain. Milloin te tajuatte, että ei tämä ole mikään kilpailu?!?
Onko tosiaan olemassa aikuisia ihmisiä, jotka luulevat että on vain yksi tapaa elää ja he jotka eivät sen mukaan elä, ovat jotenkin onnettomampia?
Get a life ap!
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:25"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:09"]Ihan turha kiivastua siitä aikaisemmasta ketjusta ikäihmiset! :) Me nuoret saadaan kyllä elää tässä samalla, kun hoidetaan lapsia ja viimeistään sitten, kun lapset lentää pois pesästä (ollaan silloinkin vielä nuoria). [/quote] Ette kuitenkaan sellaista elämää, jota itse ennen lapsia elin. Kotisleikkiä en olis halunnut ennen 30v elää :)
[/quote]
Mä en taas olisi halunnut elää juoppis-, narkkis-elämää nuorena. :)
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:25"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:09"]Ihan turha kiivastua siitä aikaisemmasta ketjusta ikäihmiset! :) Me nuoret saadaan kyllä elää tässä samalla, kun hoidetaan lapsia ja viimeistään sitten, kun lapset lentää pois pesästä (ollaan silloinkin vielä nuoria).
[/quote]
Ette kuitenkaan sellaista elämää, jota itse ennen lapsia elin. Kotisleikkiä en olis halunnut ennen 30v elää :)
[/quote]
Meinaatko tosissas että jotain kaduttais kun ei ole saanut elää sellaista elämää kuin sinä... Huh huh
Mulla on nyt kouluikäiset lapset, korkeakoulututkinto, työpaikka ja ikää 27 vuotta.
Näytän 10 vuotta nuoremmalta, koska en ehtinyt "elää". Olen oikein tyytyväinen valintaani ja ymmärrän täysin niitäkin, jotka valitsevat toisin.
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:04"]
Kaduttaako kun ette ehtineet elää?
Itse biletin, opiskelin, asuin useita vuosia ulkomailla, kiersin maailman ympäri parikin kertaa, hankin hyväpalkkaisen upean työn ja hyväpalkkaisen upean miehen. Menimme naimisiin ja ostimme unelmiemme kodin. Sitten teimme kolme upeaa lasta.
Elämä on ihanaa kun on kokemusta, näkemystä ja varaa tehdä hienoja asioita perheenä.
[/quote]
Mä olen tehnyt ihan samat asiat kuin sinä, paitsi sen kolmannen lapsen, tosin ehdin senkin sitäkin vielä yrittää jos haluan:) lapset sain parikymppisenä.
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:11"]
Ei kaduta. Tein lapset 19- ja 21-vuotiaana. Opiskelin vasta sen jälkeen. Nyt olen 34 ja lapset on jo isoja ja ollaan hyvin vapaita tekemään mitä vaan.
En kyllä koskaan ole ollut mikään biletys- ja menoihminen, joten esim. opiskeluajan olisin varmaan viettänyt hyvinkin kotielämää vaikken olisi ollutkaan naimisissa ja ollut lapsia. Olen hyvin erakkoluonteinen ja inhoan mm. melua ja tungosta sekä rutiineista poikkeamisia, joten bileet ja matkat ei ihan ole minun juttu.
[/quote]
Sori, mutta kyllä sä olet palstan mittakaavassa auttamattomasti mummoäiti...
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:04"]
Kaduttaako kun ette ehtineet elää? Itse biletin, opiskelin, asuin useita vuosia ulkomailla, kiersin maailman ympäri parikin kertaa, hankin hyväpalkkaisen upean työn ja hyväpalkkaisen upean miehen. Menimme naimisiin ja ostimme unelmiemme kodin. Sitten teimme kolme upeaa lasta. Elämä on ihanaa kun on kokemusta, näkemystä ja varaa tehdä hienoja asioita perheenä.
[/quote]
No minä olen tehnyt lapsen 20v. ja kaksi vielä 34v. ja siinä välissä elänyt juuri sellaista elämää kuin olen halunnut. Koskaan en ole ollut mikään bilettäjä, baarit oli jännittäviä 16-vuotiaana kun pääsi sisälle ilman että kysyttiin papereita. Opiskelin just sen verran ennen lasta kuin halusin, ja valmistuin suoraan kortistoon, oli opiskelun aikana iskenyt pahin lama mitä kuvitella saattaa. Koskaan en ole halunnut ulkomailla asua. En suuremmin piittaa matkustelusta, en ole koskaan ollut lentokoneessa, en tiedä uskaltaisinko edes mennä, voisin ehkä mennä jos pääsisin Englantiin puutarhamatkalle tai jotain. En tajua mitä taas ihanaan mieheen liittyy minkälainen työpaikka hänellä on, minä löysin ihanan miehen joka tekee erittäin raskasta ja tärkeää työtä yhteiskuntamme hyväksi, minulla on kolme mahtavaa lasta.
Esikoinen on jo suorittanut kolmoistutkinnon, sai paikan ammattikorkeaan englanninkieliselle "linjalle" meinaa erikoistua ulkomaankauppaan, on nyt tämän välivuoden ulkomailla töissä. Hän on ollut myös kolmessa eri maassa työharjoittelussa kuukauden kerrallaan opiskelun aikana, Latvia, Englanti ja Intia, nyt on asunut Italiassa ja Sveitsissä, viettää aikaa myös Ranskassa. Lomailee Turkissa ja Miamissa vielä kevään aikana. Ja tyttäreni aikoo tehdä lapset alle kolmekymppisenä, ei halua olla vanha äiti. Tyttäreni on aina ollut ulkomaista kiinnostunut, siinä hän on erilainen kuin minä. Hän on myös kunnianhimoisempi, on kouluttautunut korkeammalle, minäkin olisin voinut niin tehdä, mutta menin sille alalle joka kiinnosti.
Nyt on kaikki aika hyvin, on työpaikka, mies, lapset, omakotitalo ja harrastuksia, mikäs tässä ollessa, rahaa saisi olla enemmän, mutta näinkin kyllä pärjätään.
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:37"]Mulla on nyt kouluikäiset lapset, korkeakoulututkinto, työpaikka ja ikää 27 vuotta.
Näytän 10 vuotta nuoremmalta, koska en ehtinyt "elää". Olen oikein tyytyväinen valintaani ja ymmärrän täysin niitäkin, jotka valitsevat toisin.
[/quote]
Iteltäni kysyttiin paperit juuri ennen esikoiseni odotusaikaa 32-vuotiaana yhdessä pubissa. Rymytty oli, voin kertoa, mutta enemmän nää lapset on mua vanhentaneet kuin se eletty villi ihana nuoruus... ;)
Minä olen nyt 23 ja minulla on 3 ja 1- vuotiaat pojat. Tykkään olla kotona lasten kanssa ja nähdä heidän kasvavan, haluan myös nähdä mahdollisesti heidän lapset ja lapsenlapset. Mitäs sitten jos odottaa päälle kolmekymppiseksi eikä enään hedelmöity? Minkälaisia teidän synnytykset ovat olleet vanhemmalla ikää? Tutuillani ainakin on ollut tosi rankat odotus ajat ja synnytys kun ovat jo +35.. ja en yleistä mutta suurin osa näistä vanhemmista äideistä on juuri näitä stressaavia ja valittavia ylireagoivia leijona emoja joiden lapsista jää vanhoja poikia. .Väitän että olen nähnyt elämässäni paljon enemmän ja kokenut paljon enemmän kuin muut ikäiseni jotka reissaavat ympäri maailmaa.
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:42"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:37"]Mulla on nyt kouluikäiset lapset, korkeakoulututkinto, työpaikka ja ikää 27 vuotta.
Näytän 10 vuotta nuoremmalta, koska en ehtinyt "elää". Olen oikein tyytyväinen valintaani ja ymmärrän täysin niitäkin, jotka valitsevat toisin.
[/quote]
Iteltäni kysyttiin paperit juuri ennen esikoiseni odotusaikaa 32-vuotiaana yhdessä pubissa. Rymytty oli, voin kertoa, mutta enemmän nää lapset on mua vanhentaneet kuin se eletty villi ihana nuoruus... ;)
[/quote]
Miten niin lapset vanhentaneet? Aika ja viina sua vanhentaa enkä tunne ketään yli 30v. joka näyttäisi ikäistään nuoremmalta. Mä näytän nuorelta koska olen raitis ja tehnyt lapset nuorena. Nuori on alle 22v. Ihan eri asia kun yrittää meikillä nuoretaa itseään. Ne on kohteliaisuudesta väittäny sua nuoren näköiseksi.
Voi tätä mummoäitien maniaa palstalla. Elämä ei lopu lastentekoon. Jos ja kun on vaikka päässyt yliopistoon ennen lapsia, on lapset kätevä tehdä opiskelujen ohessa, siirtyä sutjakasti työelämään ja rakentaa uraa jo sellaisten kouluikää lähentelevien lasten kanssa. Jokainen siis tavallaan. Minä olen saanut kaksi lasta reilusti alle kolmekymppisenä, asunut vuoden ulkomailla, matkustellut Aasiassa ja Latinalasessa Amerikassa, ryypännyt, harrastanut seksiä sieluni syvydestä ja mitään en kaipaa. Olisi aivan kamalaa elää tuollaista elämää nyt kolmekymppisenä. Mutta ehkä joku haluaa elää niin.
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:25"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:09"]Ihan turha kiivastua siitä aikaisemmasta ketjusta ikäihmiset! :) Me nuoret saadaan kyllä elää tässä samalla, kun hoidetaan lapsia ja viimeistään sitten, kun lapset lentää pois pesästä (ollaan silloinkin vielä nuoria). [/quote] Ette kuitenkaan sellaista elämää, jota itse ennen lapsia elin. Kotisleikkiä en olis halunnut ennen 30v elää :)
[/quote]
Entäpä jos joku ei haluakaan sellaista elämää kuin sinulla? Ehkä se sun elämä ei olekaan se kaikkein hienoin ollut?