Te, jotka teitte lapset ennen 30 ikävuotta

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 09:31"]Vink vink. Lastenkin kanssa voi elää ja matkustella. Lapset eivät ole rajoittaneet elämääni mitenkään. Päinvastoin, tuoneet sisältöä. Matkustelukin on mukavampaa, kun saa nähdä lasten ilon.
[/quote]

Näinpä! Meidän tyttö on nyt 1,5v ja ollaan siitä huolimatta reppureissattu Aasiassa ja Oseaniassa. Muutenkaan en koe, että mulla jäisi nuoruus elämättä. Ikää mulla oli lapsen syntyessä 25v. Olin sitä ennen ehtinyt matkustella ympäri maailmaa ja sama meno jatkuu lapsen kanssakin. Eipä tämä elämä ole muutenkaan mitenkään radikaalisti muuttunut lapsen jälkeen. Arkeen on tullut yksi ihminen lisää, mutta muuten tehdään ihan samoja juttuja kuin ennenkin. Eli ei mua kaduta. On vain ihanaa, että toivottu ainokainen on jo täällä. :)

Ei todella! Jos joku asia kaduttaa niin se, etten tehnyt vielä nuorempana. Lapset on hyvä tehdä nuorena sillä on mukavaa olla itse vielä suht nuori kun omat lapset ovat isoja. Ehtii miehen kanssa vähän elääkin kahdestaan.

Ei kaduta.
Kerkesin bailata ihan riittämiin. Vuosi meni rillutessa,sitten kyllästyin totaallisesti.
Matkusteltua tuli myös. Mieheiäkin kerkesi olemaan ihan tarpeeksi. Sitten käveli vastaan tämä joka on ollut rinnallani jo kohta 11vuotta. Ensimmäisen lasen sain 22v,toisen 24 ja kolmannen 26v.
Nyt vanhemmat lapset on jo koululaisia ja pieninkin lähteen eskariin ensivuonna.
Reisstaan monta kertaa vuodessa,ei lapset sitä estä.
Olen ruvennut tuntemaan uudenlaista vapautta kun ikää on vähän päälle 30v ja takana on se pikku lapsivaihe,itkuineen ja yösyöttöineen. Nautin kun tiedän ettei siihen ralliin tarvii enää ruveta tässä vaiheessa.
Innolla odottelen sitä kun omat lapset aikuistuu ja saa lapsia. Ihanaa olla osallistuva ja jaksava mummo. Kaikki lapset tulee täysi-ikään kun olen alle 50v,ja silloinhan sitävielä jaksaa vaikka mitä tehdä.

En koe olleeni kuollut tähänkään saakka, vai päättyikö sinulla elämä lasten syntymään?

?

Ei kaduta.

Ihan turha kiivastua siitä aikaisemmasta ketjusta ikäihmiset! :) Me nuoret saadaan kyllä elää tässä samalla, kun hoidetaan lapsia ja viimeistään sitten, kun lapset lentää pois pesästä (ollaan silloinkin vielä nuoria).

Siinähän sitä tuli elettyä "lastenteon" ohella.

Minä muutin ulkomaille heti lukiosta. Opiskelin ja asuin neljässä eri massa. Olen tehnyt hienoa uraa ja mieskin  tarttui matkaan jossain vaiheessa. Matkustelin (yli 50 maata käyty) ja biletin vuosia. Nykyään omistamme talon. Siitä huolimatta ehdin synnyttää lapsemme 29-vuotiaana. 

Ei kaduta. Tein lapset 19- ja 21-vuotiaana. Opiskelin vasta sen jälkeen. Nyt olen 34 ja lapset on jo isoja ja ollaan hyvin vapaita tekemään mitä vaan. 

En kyllä koskaan ole ollut mikään biletys- ja menoihminen, joten esim. opiskeluajan olisin varmaan viettänyt hyvinkin kotielämää vaikken olisi ollutkaan naimisissa ja ollut lapsia. Olen hyvin erakkoluonteinen ja inhoan mm. melua ja tungosta sekä rutiineista poikkeamisia, joten bileet ja matkat ei ihan ole minun juttu.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:09"]

Minä muutin ulkomaille heti lukiosta. Opiskelin ja asuin neljässä eri massa. Olen tehnyt hienoa uraa ja mieskin  tarttui matkaan jossain vaiheessa. Matkustelin (yli 50 maata käyty) ja biletin vuosia. Nykyään omistamme talon. Siitä huolimatta ehdin synnyttää lapsemme 29-vuotiaana. 

[/quote]

Lisäisin vielä, että Suomeen en ole palannut. Elämä on makoisampaa täällä muualla. 

Ei kaikkien elämä ole joko tai, kuten ap:lla. Minulla se on sekä että.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:09"]Minä muutin ulkomaille heti lukiosta. Opiskelin ja asuin neljässä eri massa. Olen tehnyt hienoa uraa ja mieskin  tarttui matkaan jossain vaiheessa. Matkustelin (yli 50 maata käyty) ja biletin vuosia. Nykyään omistamme talon. Siitä huolimatta ehdin synnyttää lapsemme 29-vuotiaana. 
[/quote]
Jos sait yhden lapsen aikaiseksi piirua alle 3-kymppisenä niin et oikein kuulu ap:n määritelmään.

Itse tein kanssa lapset välillä 30-37 ja tyytyväinen olen.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:09"]

Ihan turha kiivastua siitä aikaisemmasta ketjusta ikäihmiset! :) Me nuoret saadaan kyllä elää tässä samalla, kun hoidetaan lapsia ja viimeistään sitten, kun lapset lentää pois pesästä (ollaan silloinkin vielä nuoria).

[/quote]

Hei anteeksi nyt vaan, mutta minäkin tein lapset nuorena vaikka olenkin ikäihminen. Että äläpäs nyt ala meitä kaikkia ikäihmisiä syytteleen! ;)

Jokainen eläköön elämänsä haluamallaan tavalla ja tehköön lapset silloin, ku siltä tuntuu, oli sitä ikää 20 tai 40 vuotta. Aina pitää samasta aiheesta taistella, vaikka kaikki riippuu ihmisestä itsestään...

En kadu. Olen aina ollut perhekeskeinen, joten siksi en olisi osannut nauttia noista"nuoruusvuosista", jolloin olisin tehnyt noita samoja juttuja. Olisin tavallaan ollut välivaiheessa, jossa odotan niin paljon jotakin, etten olisi osannut nauttia mahtavista jutuista. Sain lapset 23-26v välillä. 

Minusta on myös hiukan toisia halveksivaa väittää, ettei ehdi elää jos tekee lapset nuorena. Mitä eläminen on? Kuka sen määrittelee? Miksi toisen elämä olisi parempaa kuin toisen vaikka valinnat olisivatkin erilaisia. Onnellinen ihminen on sellainen, joka pystyy nauttimaan elämästään kaikenlaisissa olosuhteissa. Siksi on ulkokultaista mainostaa, miten onnellinen on kun on varakas mies. Se antaa hieman pinnallisen kuvan ihmisestä.

Olen siis tyytyväinen valintaani. Edelleen 35-vuotiaana olen lasteni isän kanssa yhdessä. Hänkin on upea, joskaan en nyt varakkaaksi sanoisi. Elämme hyvää aikaa. Nyt osaan nauttia kahdenkeskisistä viikonloppumatkoista ja laatuajasta enemmän kuin olisin ennen lapsia. 

Good for you! Itse muutin ulkomaille 18-vuotiaana, juhlin, haahuilin ja matkustelin 22-vuotiaaksi asti mitä nyt opiskelujen parissa kerkesin. Ei kuitenkaan ollut mitään onnellista aikaa. Nyt olen 23v kotihiiri, odotan ekaa lastamme ja asiat eivät voisi olla paremmin. :)

Olipa hölmö aloitus :) Miksi ihmeessä joku ylipäätään katuisi lastentekoa? Jokainen tekee lapset silloin, kun oma elämänvaihe siihen sopii, tai sitten jättää tekemättä. "Elämään" ehtii joko ennen tai jälkeen, toiset tosiaan elävät jopa lasten aikana. :) 

Ehdin "elää" 25 vuotta. Aloin loppuvaiheessa jo kyllästymään siihen biletykseen, en näe siinä mitään hohtoa. Eikä elämä ole vieläkään ohi. Ihan edelleen elän unelmaani. Jos en eläisi, olisi jäänyt lapsi tekemättä ja bilettäisin vaikka viisikymppiseksi, jos kokisin sen olecan elämän tarkoitus. Tosin ei se ole lapsetkaan, vaan mielekäs elämä ylipäätään. Minulla siihen kuului lapsi 26-vuotiaana.

Mulle elämä on juuri sitä, kun on lapsia ja hälinää ympärillä. Silloin, kun lapset oli pieniä ja minä alle 30v, niin elin juuri sitä täyttä elämää. Ei voi olla hienompaa kuin paljasjalkainen lapsi aamulla raahautumassa keittiöön tai lasten riemukkaat leikit ympäri taloa tai kun illalla on saanut lapset nukkumaan ja itse rojahtaa sohvalle nauttimaan hämärästä illasta sen kaiken vastapainoksi.

En ikinä vaihtaisi sitä siihen "elämään" mitä ap. tarkoittaa.

Se niin riippuu ihmisestä, että mitä elämältään haluaa.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:09"]Ihan turha kiivastua siitä aikaisemmasta ketjusta ikäihmiset! :) Me nuoret saadaan kyllä elää tässä samalla, kun hoidetaan lapsia ja viimeistään sitten, kun lapset lentää pois pesästä (ollaan silloinkin vielä nuoria).
[/quote]
Ette kuitenkaan sellaista elämää, jota itse ennen lapsia elin. Kotisleikkiä en olis halunnut ennen 30v elää :)

Onko elämäsi nyt jotenkin huonoa vai miksi ajattelet lasten pilaavan vanhempiensa elämän?
Meillä on eletty ihan tavallista arkea iloineen ja suruineen iästä riippumatta. Lapsilta saa niin paljon etten pysty ajattelemaan että olisin jäänyt jostain paitsi heidän vuokseen.