Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu että kuolen - ero tulossa
03.03.2015 |
Mies haluaa eron, on uusi nainen. On ollut jo useita kuukausia. Viettänyt kaksoiselämää. Kännykästään löysin satojen viestien ketjun, jossa puhuu naisystävälleen minusta kuin eläimestä. Yhdessä suunnitelleet tätä eroa. Minua pannaan halvalla urakalla. Rakastin miestäni, vaikka meillä oli vaikeita aikoja. Yhdessä 25 vuotta. Sattuu niin että voisin vain ulvoa. Itku tulee aaltoina. Lapsiakin on. Pitäisi alkaa jaksaa käytännön asioita alkaa hoitaa. Pelkään etten selviä :´´´´´(
Kommentit (77)
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 01:47"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:45"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:05"]
Omassa erossani auttoi, kun tunnistin sen todellisen tuskan aiheen. Pahinta oli se, että minut jätettiin. En niinkään surrut miehen menettämistä. Kun tuon asian oivalsin, niin pääsin asiasta yli.
[/quote]
Aika uskomattoman narsistisesti sanottu. :D
[/quote]
Öh, anteeksi mitä? Tossa ei ole yhtään mitään narsistista, hieno oivallus. Jokaisen ihmisen, vauvasta vaariin, pelko on hylätyksi tuleminen, kelpaamattomuus omana itsenään. Kirjoittajalle on käynyt juuri noin, sen kaikkein rakkaiman toimesta. Toi on tilanne missä niin ego, turvallisuus ja luotto muihin ihmisiin ottaa pahoja kolhuja. Siinä on helvetin lieskat nuolemassa niskassa, ja jokaista vastaavaa selviytyjää pitää ylistää ja tsempata.
Kirjoittajalle, sinä olet Vahva. Ansaitset hyvää. Pidä siitä kiinni.
[/quote]
Täysin samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 13:26"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 13:19"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:36"]
Ihme ruikutusta. Lapset miehelle, sillähän on jo uusi nainen ja voi samalla rykäyksellä perustaa ihanan uusperheen uusine arkineen. Otat itseäsi niskasta kiinni ja jatkat vapaana uuden miehen saalistusta kaikessa rauhassa. Itsesääli ei auta mitään.
[/quote]
Onkos kukaan koskaan kertonut sulle etä olet aika pahasti tunnevammainen? Aivan hirveä vastaus.
[/quote]
Mitä tunnevammaista siinä on, jos nainen käyttäytyykin kuin mies? Jättää vastuun lapsista toiselle ja ajattelee vain omaa etuaan ja onneaan? Miehelle tämä sallittaisiin oitis, naiselle edelleen suuri no-no. Lievän kaksinaismoralistista. Ei onnistuisi mun kanssa ap:n ex-miehen kuvio.
[/quote]
Siis etkö tosiaan ymmärrä mitä tunnevammaista on kommenteissasi että "lapset miehelle" ja "jatkat vapaana uuden miehen saalistusta"?
Ajatteletko että lapset ovat kuin tavaroita, jotka annetaan toisen riesaksi?
Olen mies ja vaikka vaimoni kanssa kävisi mitä tahansa en voisi lapsiini suhtatutua tuolla tavalla ikinä.
PS. voimia AP:lle, selviät kyllä!
Täälläkin yksi hirveän shokin vallassa oleva. Meilläkin koko aikuisiän kestänyt parisuhde ja kaksi lasta + kallis talo. Mies halusi eron, minä en.
Kuukausi aikaa tuosta eroilmoituksesra ja elän unilääkkeiden avulla jotenkin. Tuska on hirveä. Asumisasiat täysin ratkaisematta, olemme yhä saman katon alla.
aloitin myös mielialalääkityksen päästäkseni pahimman yli. Niistä ei toistaiseksi ole ollut mitään apua.
Lasten takia on pakko raahautua eteenpäin.
Ap minkä ikäinen olet entä lapsenne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia sinulle!! Joku päivä huomaat, että tilanne on helpottanut ja hyvää on enemmän kuin huonoa. Elämä kantaa.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 15:13"]
Täälläkin yksi hirveän shokin vallassa oleva. Meilläkin koko aikuisiän kestänyt parisuhde ja kaksi lasta + kallis talo. Mies halusi eron, minä en.
Kuukausi aikaa tuosta eroilmoituksesra ja elän unilääkkeiden avulla jotenkin. Tuska on hirveä. Asumisasiat täysin ratkaisematta, olemme yhä saman katon alla.
aloitin myös mielialalääkityksen päästäkseni pahimman yli. Niistä ei toistaiseksi ole ollut mitään apua.
Lasten takia on pakko raahautua eteenpäin.
[/quote]
Kokemusta voin kertoa teille että pääsette helpommalla kun miehestä on suoraan kertomaan haluavansa erota.
Meillä oli toisin. Jäi kiinni puolen vuoden suhteesta, lupasi monet kerrat lopettaa ja minä hölmö uskoin. Aina uudestaan ja uudestaan, kunnes jo osaisin aavistaa missä mies oli jos ei vastannut puhelimeen tai kenen kanssa puhui jos puhelin hälytti varattua pitkään...
Sotkeuduin ja turruin. Minusta tuli toimintakyvytön. Elin mukana löysässä hirressä, vedettiin perässä naru kaulaan köytettynä. Ja minä hölmö en tajunnut että puukko jolla narun saisi poikki oli omassa kädessäni.
Viimein sain voimaa kerättyä ja vaadittua mieheltä vastausta. No sen sainkin viimein .. Oli liian rakastunut toiseen, olin enää hänelle vain ystävä.
Mutta että tuntui hyvältä saada se viimeinen kuolettava isku, kun viimein turha toivon kipinä sammui. Olin vapaa. Murtunut mutta vapaa. Takanani näkyi enää raahaus jäljet, ne jäljet pysyy mutta nyt voin kävellä taas itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 12:05"]
Ap täällä...
Oxaminin avulla nukuin hyvin yön ja nyt olen paljon paremmissa voimissa. Yllättävää apua olen saanut nyt äidiltäni, joka on tullut tueksi. Tänään menen keskustelemaan vielä psyk.sh:n kanssa. Eilisestä keskustelustakin oli paljon hyötyä. Yritän syödä vaikka ruoka ei meinaa mennä alas ja juoda nestettä. Pikkuhiljaa siivoilen kotia ensi sunnuntaista esittelyä varten ja laitan kirpparitavaroita myyntiin. Tuntuu että itkin puolentoista vuorokauden aikana niin paljon, että nyt on kyyneleet ehtyneet. Etsin uutta asuntoa yms. puuhaa koko ajan niin en ehdi jäädä miettimään. Mies on tulossa tänään käymään, hakee vanhimman pojan koulusta ja tulevat. Tarkoitus käydä paperi- raha yms. käytönnön asioita läpi. Illalla laittoi viestiä ettei tiedä missä yönsä nukkuu, se uusi nainen (asuu muuten lesbosuhteessa toisen naisen kanssa) ei otakaan yökylään nyt. Nukkunut sitten ilmeisesti autossaan. Anteeksi sekava teksti. Mutta siis paremmin menee jo kuin eilen, tämä lohduksi muille samankaltaisessa tilanteessa oleville.
Ap
[/quote]
AP, sinä selviät voittajana!
Minäkin selvisin. Siitä on nyt kaksi vuotta aikaa ja olen elossa. Ei elämä ole entisenlaista, mutta olen vahva kuin kallio. Ja miehestä tuli surkea luuseri, jonka elämä menee tällä hetkellä päin kuusta vähän joka asiassa. Terveys reistaa, on ollut onnettomuuksissa, työssä meinannut saada potkut, kaverit hylkäsivät kun kuulivat mitä se teki mulle ja lapsille, lisäksi sen sukulaiset halveksii ja karttaa sitä. Mies oli ennen tosi menestyvä kaikissa asioissa; työssä, siviilissä jne.
Anteeksi, mutta nyt en voi kuin nauraa miehellesi. Ai että sekaantui johonkin lesbo-bi- mikä lie naiseen, joka ei näytä haluavankaan miestäsi viereensä vaan on mieluummin naisystävänsä kainalossa? Tämä on arkielämän 'kauniit ja rohkeat' :D Miksi se sinulle ilmoitti, että ei pääsekään lepakkonaisen kainaloon? Luuliko, että pyytäisit miehen sinun kainaloon, jotta ei tarvitsisi autossa nukkua? Ei saakeli, nyt naurattaa, pientä vahingoniloa tässä naurussa. No, sellaista se on kun rupeaa loikkimaan vieraissa. Ei se elämä olekaan niin jänskää, kun arki tulee vastaan. Äläkä vaan ota miestäsi takaisin, jos sitä pyytää. Käske sen mennä niiden lepakkonaisten väliin nukkumaan :)
Mun mies tuli takaisin maitojunalla ja konkreettisesti itki vuolaasti polvillaan kädet ristissä, kädet oli ojennettuna mun eteeni ilmassa. Ulvoi oikein kunnolla ja sanoi kuinka hyvä vaimo olinkin ollut ja anoo anteeksiantoa ja takaisinpääsyä. Totesin vaan, että kipitäpä pikkupillusi luo takaisin ja röyhistin rintaa.
Mun elämä on oikein hyvää nykyään. Työssä ja siviilissä menee hyvin. Olen sellainen jalat tosi vakaasti maassa seisova, enkä tosiaankaan pidä ihmisiä hyvyyden perikuvana. Mulla on hyviä ystäviä, mutta parisuhteeseen en enää ikinä ryhdy. Ajattelen lähinnä niin, että valitettavan monet miehet on tampioita ja juoksee piparin perässä, kun ainoa aivosolu sattuu sijaitsemaan lerssin päässä. Minkäs minä sille voin.
Tälläkin hetkellä kaksi naimisissa olevaa 4-kymppistä perheellistä miestä mun työpaikalta yrittää vikitellä mua, mutta en tosiaankaan koske niihin. Ne vaan on tuollaisia, sikoja.
Ihan kamalaa Ap! :'( Voimia!
Toistakymmentävuotta sitten mun isä teki äidille samanlailla. Yhtenä kauniina päivänä tuli töistä eropapereiden kera, oli töissä paneskellut jotain 15-vuotta nuorempaa vetyperoksidiblondia. Äitin maailma romahti, ei sillä ollut hajuakaan tosta. Se luuli että kaikki oli hyvin; kasvatetaan yhdessä lapsia, kaydään töissä, maksetaan omakotitalonlaina pois, vanhetaan yhdessä..
Se oli kyllä kaoottista katsottavaa lapsillekin :( (olin tuolloin 9v) Monta kertaa kyllä miettinyt, että mikä vittu joitain ihmisiä vaivaa kun pitää alkaa noin perseilemään että hajotetaan liitto ja lastenkin elämä.
Joku fb meme jonka näin joskus, meni jotenkin näin, että Kohtele mies aina naisia kuten haluaisit, että tytärtäsi miehet kohtelee hänen elämänsä aikana.
Sama tietty pätee naisiin ja poikiin.
Kun vanhempieni avioeron harkinta-aika tuli päätökseen oli isäni pillittänyt asianajajan luona, ettei haluakaan erota (se blondi ketä se oli käynyt töissä painamassa oli jättänyt sen sitten). Äiti oli siellä vain todennut kylmän viileästi, että ei. Nyt tulee se sinun haluamasi ero sitten. Ja avioero tuli.
Sittemmin äiti löysi hyvän miehen jonka kanssa ollut jo 20-vuotta yhdessä ja molemmilla samanlainen moraali mitä tulee toisten kohtelemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ällöttävää, että mies uuden naisen kanssa haukkuu vaimoa. Itse en IKINÄ ole sanontu miehen vaimosta mitään pahaa, enhän edes tunne koko naista enkä todellakaan usko kaikkia noita-akkapuheita joita mies vaimostaan puhuu mulle! Mullakaan ei ole mitään tarvetta naisesta puhua pahaa tai haukkua, enhän edes tunne häntä. Muistutan miestä vain siitä, että vaimo on hänen lastensa äiti, ja jos hänet haluaa minun takiani jättää, niin se on ok, mutta mihinkään mustamaalaustalkoisiin ei mun kanssa ryhdytä.
T. toinen nainen
Ihmetyttää nämä naiset jotka panevat varattua miestä ja tietoisesti hajottavat lapsiperheitä. Kyllähän miehet nyt panee mitä vain missä on reikä, miehellä seisoo kyrpä ja järki samaa aikaan. Mutta miksi joku nainen haluaa huorata ja tehdä viemäripillun itsestään. Entä miten nämä toiset naiset sitten suhtautuisivat jos joskus joku nyt ylipäänsä sellaisen lutkan kanssa naimisiin menisi, että oma mies pettäisi häntä (tietenkään huoraamis historiastaan ei kannata kertoa jos naimisiin halajaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäisiä lapsia teillä on? Oxamin ei ole nukahtamislääke, toki sitä siihenkin voi käyttää. Hyvä jos antaa unen.
Voimia. Kyllä sinä selviät. Kuten me muutkin eronneet
Selviät kyllä, vaikka välillä tuntuu, että maailma loppuu tähän paikkaan. Itse sain apua eroryhmästä ja liikunnasta. Myös ystävien kanssa keskustelu oli tärkeää. Ihan alussa hain nukahtamislääkkeet, jotta sain nukutuksi. Muuten en olisi pysynyt tolkuissani ja toimintakykyisenä. Lapsetkin olivat vielä pieniä.
Tärkeintä lasten kannalta oli, etten koskaan mustamaalannut isäänsä ja eron syyksi kerrottiin ikätason mukaisesti rakkauden loppuminen ja yhteinen päätös vaikka meilläkin päätös oli yksin miehen ja toinen nainen kuvioissa. Oman tuskan keskellä on haastavaa ajatella lasten etua aina ensin, mutta se on ainoa oikea tapa toimia.
Päätin myös, että en katkeroidu ja kanna ikuista vihaa ja siten pilaa omaa hyvinvointiani. Nyt olen onnellisesti uusissa naimisissa, lapset ovat tasapainoisia ja reippaita ja koen eläväni parasta aikaa elämässäni. Ex taas... No, en ottanut takaisin vaikka mahdollisuus olisi ollut. Hän ei ole saanut rakennettua itselleen uutta parempaa elämää, jota minä en ole ankeuttamassa. En ole vahingoniloinen ja lasten vuoksi toivon että hänenkin elonsa asettuisi uomiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Mä koin saman kuin sinä myöskin 25 vuoden jälkeen. Mies vaan oli pannut yhtä naista jo vuoden selkäni takana, joka on ihan sinkku. En ole päässyt vieläkään yli vaan olen takertunut katkeruuteen, vaikka tuosta jo toista vuotta. Miten voisin päästä yli? Tuntuu, että moni on päässyt helpostikin, miksen minä?
Ja melkein aina mies tullut ruikuttamaan vielä takaisin ja joka ainut sanonut, että no way! Mitähän mä sanoisin, jos tulisi tohon itkemään?
En osaa jatkaa elämääni, lapset jo aikuisia, olen yksin ja varmaan pysyn?
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 15:54"]
Ap. Mä koin saman kuin sinä myöskin 25 vuoden jälkeen. Mies vaan oli pannut yhtä naista jo vuoden selkäni takana, joka on ihan sinkku. En ole päässyt vieläkään yli vaan olen takertunut katkeruuteen, vaikka tuosta jo toista vuotta. Miten voisin päästä yli? Tuntuu, että moni on päässyt helpostikin, miksen minä?
Ja melkein aina mies tullut ruikuttamaan vielä takaisin ja joka ainut sanonut, että no way! Mitähän mä sanoisin, jos tulisi tohon itkemään?
En osaa jatkaa elämääni, lapset jo aikuisia, olen yksin ja varmaan pysyn?
[/quote]
Oletko käynyt terapiassa? Ei toi mies kuulosta siltä, että sen takia kannattaa pilata oma loppu elämä :/
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 15:48"]
Ihmetyttää nämä naiset jotka panevat varattua miestä ja tietoisesti hajottavat lapsiperheitä. Kyllähän miehet nyt panee mitä vain missä on reikä, miehellä seisoo kyrpä ja järki samaa aikaan. Mutta miksi joku nainen haluaa huorata ja tehdä viemäripillun itsestään. Entä miten nämä toiset naiset sitten suhtautuisivat jos joskus joku nyt ylipäänsä sellaisen lutkan kanssa naimisiin menisi, että oma mies pettäisi häntä (tietenkään huoraamis historiastaan ei kannata kertoa jos naimisiin halajaa).
[/quote]
Toiset naiset käynyt alapeukuttamassa! :D
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 15:48"]
Ällöttävää, että mies uuden naisen kanssa haukkuu vaimoa. Itse en IKINÄ ole sanontu miehen vaimosta mitään pahaa, enhän edes tunne koko naista enkä todellakaan usko kaikkia noita-akkapuheita joita mies vaimostaan puhuu mulle! Mullakaan ei ole mitään tarvetta naisesta puhua pahaa tai haukkua, enhän edes tunne häntä. Muistutan miestä vain siitä, että vaimo on hänen lastensa äiti, ja jos hänet haluaa minun takiani jättää, niin se on ok, mutta mihinkään mustamaalaustalkoisiin ei mun kanssa ryhdytä.
T. toinen nainen
[/quote]
Ällöttävää on se, että sinä panet toisen naisen miestä. Kerroppa miltä sinusta tuntuisi jos sinua petettäisiin suhteessa jossa olet synnyttänyt miehelle lapsia?
Kohtele muita niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan.
Ap. Sama tilanne. Erosta nyt pari vuotta. Selviät. Puske yksi asia kerrallaan eteenpäin. JOka askeleella opettele hiukan lisää omista unelmistasi ja siitä kuinka arvokas olet. Mulla ero toimi kaikesta hirveydestään ja pelottavuudestaan huolimatta isona askeleena kohti omaa hyvinvointia ja unelmia. Lapsetkin voivat hyvin. Exä ja hänen nyxäkin, mitä mä tiedän. Ero voi olla jälkeenpäin katsottuna hyvä asia, joka auttaa eteenpäin sinne minne et ilman eroa olisi uskaltanut mennä.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 16:16"]
Ap. Sama tilanne. Erosta nyt pari vuotta. Selviät. Puske yksi asia kerrallaan eteenpäin. JOka askeleella opettele hiukan lisää omista unelmistasi ja siitä kuinka arvokas olet. Mulla ero toimi kaikesta hirveydestään ja pelottavuudestaan huolimatta isona askeleena kohti omaa hyvinvointia ja unelmia. Lapsetkin voivat hyvin. Exä ja hänen nyxäkin, mitä mä tiedän. Ero voi olla jälkeenpäin katsottuna hyvä asia, joka auttaa eteenpäin sinne minne et ilman eroa olisi uskaltanut mennä.
[/quote]
Komppi tälle, ja ainakin ap pääset eroon petollisesta kumppanista.
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:45"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:05"]
Omassa erossani auttoi, kun tunnistin sen todellisen tuskan aiheen. Pahinta oli se, että minut jätettiin. En niinkään surrut miehen menettämistä. Kun tuon asian oivalsin, niin pääsin asiasta yli.
[/quote]
Aika uskomattoman narsistisesti sanottu. :D
[/quote]
Öh, anteeksi mitä? Tossa ei ole yhtään mitään narsistista, hieno oivallus. Jokaisen ihmisen, vauvasta vaariin, pelko on hylätyksi tuleminen, kelpaamattomuus omana itsenään. Kirjoittajalle on käynyt juuri noin, sen kaikkein rakkaiman toimesta. Toi on tilanne missä niin ego, turvallisuus ja luotto muihin ihmisiin ottaa pahoja kolhuja. Siinä on helvetin lieskat nuolemassa niskassa, ja jokaista vastaavaa selviytyjää pitää ylistää ja tsempata.
Kirjoittajalle, sinä olet Vahva. Ansaitset hyvää. Pidä siitä kiinni.