Kauan olitte miehenne kanssa yhdessä ennenkuin

6 vuotta. Oltiin 23v ja 26v kun pyöräytettiin ensimmäinen

Olen nyt raskaana ja LA on kun olemme olleet yhdessä 11,5 vuotta. Mielestäni tämä on hyvä hetki saada perheenlisäystä. Olemme molemmat ehtineet opiskella, tehdä töitä, matkustella sekä yhdessä että ystävien kanssa ja kokea yhdessä paljon kaikkea. Nyt on hyvä hetki rauhoittua perhe-elämään :) Mutta tietenkin jokainen tavallaan.

Tavattiin toisemme kun olimme 28/32 v. Vuotta myöhemmin asuttiin yhdessä ja ehkäisy jäi pois reilun 2v yhteisen taipaleen jälkeen.

Lapsen saimme kuitenkin vasta 7v yhdessäolon jälkeen.

Kolmikymppinen kuitenkin tuntee itsensä ja on nähnyt elämää ihan eri tavalla kuin vasta aikuistunut. Parikymppisenä en olisi ikinä alkanut perheen perustamiseen parin vuoden tuntemisen jälkeen... ja luojan kiitos en ekan avomieheni kanssa mennytkään lisääntymään :)

6 v mekin

10 vuotta yhdessä ennen vauvaa. Silti esikoinen alle kolmekymppisenä. Olemme olleet hyvin tyytyväisiä, on eletty kaikenlaiset elämänvaiheet ja tunnemme toisemme täysin.

3v yhdessä ja niistä yritettiin lasta vajaa 2vuotta.. Alkoi toivo jo hiipua kun yritystä oli "paljon"! Mutta sitten kun ei enään miettinyt koko asiaa niin sieltähän se plussa ilmestyi:)Nyt rv16<3

Ollaan oltu 2v1kk yhdessä ja kesällä tulee 2v kihloissa, avoliitossa ollaan virallisesti oltu neljättä kuukautta (yhdessä kuitenkin asuttu yli2v) ja ensimäisen lapsen la on toukokuussa. Oli ihan sopiva aika tälle toivotulle ylläriraskaudelle. mä olen parikymppinen ja mies 35.

Me ollaan oltu nyt yhdessä vuodesta 2004. Yhteen muutettiin 2005, kihloihin 2008, naimisiin 2012. Poikamme syntyi 2013. Ennen seurustelua oltiin kavereita 5 vuotta Ja olen pitänyt sitä hyvänä asiana, että toisen tuntee jo niin hyvin ennen kuin vauva tuli.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 14:48"]Me ollaan oltu nyt yhdessä vuodesta 2004. Yhteen muutettiin 2005, kihloihin 2008, naimisiin 2012. Poikamme syntyi 2013. Ennen seurustelua oltiin kavereita 5 vuotta Ja olen pitänyt sitä hyvänä asiana, että toisen tuntee jo niin hyvin ennen kuin vauva tuli.
[/quote]

Niin ja ikä unohtui, minä olen nyt 30 ja mies 33.

Ehdittiin olla yhdessä yli 11 v (lähempänä 12v) ennen kuin lapsi syntyi. Oltiin 29 ja 31 lapsen syntyessä.

Tulin raskaaksi aika pian naimisiinmenon jälkeen ja synnytin, kun oltiin oltu yhdessä 1,5 vuotta. Tuo dinkkuaika oli mukavaa, mutta kyllä me oltiin toisaalta valmiita ottamaan vauva vastaan ja olemme nauttineet myös perheajasta. Ollaan nyt oltu 15 vuotta naimisissa ja lapsi on jo teini, joten ei tässä tunnu ollenkaan siltä että oltaisiin jotenkin pallo jalassa.

Ap, olen kanssasi samoilla linjoilla. Olemme seurustelleet reilut 5 vuotta, joista 3 v ollaan asuttu yhdessä. Mies valmistui juuri ja siirtyi työelämään, minulla vielä maisterivaihe kesken (teen työn ohessa). Haluamme nauttia vielä hetken aikaa tästä nuoruuden tuomasta vapaudesta ja kiertää maailmaa. Lapsia sitten ehkä 3-5 vuoden päästä:) 

t. N 24 

17 vuotta. Matkusteltiin paljon (mm. maailman ympäri >2kk reissu), rakennettiin talo, perustettiin yhtiö, elettiin koirien kanssa. Sitten oli lasten hankinnan vuoro. <3 <3 <3

M51

5v

8 vuotta tulee täyteen niillä paikkeilla kun esikoinen syntyy. Tosin meidän seurustelusta valtaosa on ollut etäsuhdetta, yhdessä ollaan asuttu 3,5 vuotta silloin.

Olimme olleet 10v yhdessä ennen esikoista. Hidas tahti on sopinut meille. Tapasimme, kun olin 21 ja mies 26. Siinä piti sitten hoitaa opinnot ym. alta pois ja vakiinnuttaa elämä, kerryttää elämänkokemusta, kasvaa ihmisenä jne. Parisuhde muodostui todella tukevaksi ja turvalliseksi vuosikymmen aikana. Sellaiseen suhteeseen on ollut hyvä tuoda lapsi. 

Yhtään en kadu, ettei lapsia tehty aiemmin. Päinnvastoin. Olen kiitollinen siitä, että saimme rauhassa rakentaa elämäämme ja suhdettamme. Kaikki eivät tapaa sitä isämiestä vielä parikymppisenä, kolmekymppisenä ei enää ehdi kymmentä vuotta venkoilla. 

Nyt olen 33 ja toinen lapsi suunnitteilla. 

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 14:54"]

17 vuotta. Matkusteltiin paljon (mm. maailman ympäri >2kk reissu), rakennettiin talo, perustettiin yhtiö, elettiin koirien kanssa. Sitten oli lasten hankinnan vuoro. <3 <3 <3

M51

[/quote]

Ymmärrän kyllä, ettei uskovaiset ja varsinkaan lestat tykkää tämmöisestä järjen ja tunteiden

hallinnasta... :(

M51

Meille sattui vahinko. Eli tulin raskaaksi kun oltiin oltu yhdessä 2 kk. Ihana vahinko ja ollaan nyt oltu naimisissa 15 vuotta ja yhdessä oltu 16 vuotta. Toista "vahinkoa" sitten yritettiin 8 vuotta ennen kuin tärppäsi.

Rankkaa oli joskus kun ei toista vielä tuntenut. Mutta kyllä se siitä, mies ja minä rakastamme toisiamme ja meidän yhteisiä lapsia. Olen onnellinen kun mies otti vastuun. Yhdessä päätettiin mitä tehdään ja mitä tehdään jos yhdessäolo ei onnistu. Mutta me saatiin se onnistumaan, vaikka se ei aina ollutkaan niin helppoa. Nyt kun lapset ovat isompia niin meillä on taas aikaa olla yhdessä. Vaikka sitä omaa aikaa alussa ei ollutkaan, niin kyllä sekin aika tulee. Lapset kasvavat ja haluvat jo omia juttuja. Se ei mennyt niin kuin suunniteltiin, mutta lopputulos on parempi kuin hyvä. Minulla on ihana mies ja kaksi aivan ihanaa lasta.

Tultiin raskaaksi ekasta kerrasta ja sittenhän sitä jo muutettiin yhteen ja mentiin naimisiin.

t: 50% av-mammoista

Olen saanut lapsia kaksi- ja kolmekymppisenä. Kaksikymppisenä oli miljoona kertaa helpompaa. Raskaudet, yövalvomiset ym. meni silloin heittämällä. Nyt ei enää mene. Ja kas kas, jos saat lapset kaksikymppisenä, pikkulapsivaihe on ohi kolmekymppisenä :)