rakastunut, mutta moraali tallella

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 15:23"]

Eiku sä et ite nyt oikeen hiffaa.

Jos sä tiedät tekeväs väärin, ja silti jatkat tapailua, niin se kai on yleisesti hyväksytyn koodiston mukaan moraalisesti väärin.

Jos taas et tee mitään väärää, niin et myöskään toimi moraalisesti väärin, ihan sama oletko itse rakastunut vai et. Mäkin voin olla suhun tai työkaveriin tulisesti rakastunut, mutta jos en koskaan ota asiaa puheeksi enkä tuo sitä muutenkaan ilmi, ei asiassa liene mitään moraalisesti epäilyttävää. Ihmisethän ihastuu ja rakastuu.

Se mitä tässä on haettu, on se, että uskotko sä, että mies vikittelee sua, ja vikitteletkä sä sitä miestä? Jos miehellä on kotona kaikki paremmin kun sun kanssa vois olla, niin miehen puolelta kyseessä on pelkkä toveruus. Saattaa siihen liittyä pienen pieni sellanen uutuudenviehätyksen mukanaantuoma lisäbuusti, mutta sen puolelta asia lienee sillon kuitenkin 95% ihan normaalia kaveruutta. Joka ei etene mihinkään (ellet sä sitten rupeis puoliväkisin viemään asiaa eteenpäin).

Jos sä taas ajattelet, että sulla olis ihan hyvät saumat pokata se mies, ja jos susta vaikuttaa, että sen vaimolla ja sillä ei mee kovin hyvin (näätkö niitä koskaan siellä yhessä?), ja jos susta selvästi se mies osottaa sulle tai sua kohtaan fyysistä kiinnostusta (haluaako koko ajan kosketella tai halailla tms?) niin sillon taas sen asiantilan ylläpitäminen on enemmän moraalisesti kyseenalaista.

Mun mielestä kuitenkin tällöinkin kyseessä on enemmän sen miehen asia... sen moraalista kyse. Kuten sanottu; ei voida tietää mättääkö kotona jokin asia ja sun (fyysinenkin) seura on reitti kohti parempaa suhdetta. Joko kotona tai sitten sun (tai jonkun toisen) kanssa.

Jos vieläkin kuitenkin vaan arvot, etkä saa näiden viestien jälkeenkään mitään selvää itse siitä mistä siinä on kyse, niin tietysti helpoin ratkasu sulle on vaihtaa kauupnginosaa tai ainakin kierrellä ihan eri lenkkipoluilla. Ite en vaan ole koskaan ymmärtäny sellasta fanaattisuutta. Et sä niin tekemällä kuitenkaan mitenkään pelasta sen miehen suhdetta, jos se ei ole kovin hyvällä tolalla muutenkaan. Ja jos taas on, niin sun toiminnalla ei ole mitään vaikutusta.

[/quote]

Tähän nyt ihan lyhyesti, kun töitä...  En olen nähnyt koskaan tätä avioparia yhdessä, mutta kuten aikasemmissa viesteissä olen ilmaissut: mikään ei vaikuta olevan huonosti. Vaimo on huoliteltu, kaunis ja äärettömän mukava. 

Kaupunginosaa en nyt lähde vaihtamaan tämän takia. Kaksi lasta on mulla lähikoulussa. Jotain muita ratkaisuja nyt keksin. 

Mitä mieltä olette, jos vain aivan suoraan sanon, että olen ihastunut/rakastunut. Ja mielestäni meidän tästä syystä pitäisi vain kulkea toistemme ohi jonkin aikaa?7

Yleensä rehellisyys vain on paras tapa selvitä. Sen olen elämänkulussa oppinut. 

Anna mennä vaan jos toinen näyttää vihreää valoa.

Tietokilpailuja lenkillä, saisiko tähän vähän selvennystä kuinka?

Tänään siis taas nähtiin! Vertaistukea kaipaan...  Kun henklö pyörii mielessä aamuin illoin ja siinäkin välissä liikaa, niin tämä syö turhaan voimavaroja. 

Onko vinkkejä pysäyttää tunteet? Tiedän, että ei ole, mutta yrittäkää edes. 

ap. 

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 12:12"]

Tietokilpailuja lenkillä, saisiko tähän vähän selvennystä kuinka?

[/quote]

No sellaista, mitä on vaikka uutisista kuullut tai lehdestä lukenut hiljattain. Sitten kysyy joitain kysymyksiä. Sellainen yhteinen ajanviete on muodostunut. 

Mikä puolue voitti Viron vaalit tai mikä on tänä vuonna Suomen suosituin koirarotu... mitä vain mieleen juolahtaa. Ei me pisteitä lasketa, mutta oikeasta vastauksesta saa lyödä olkapäähän. ;D

Alkakaa harrastaa doggingia yhdessä niin helpottaa kaipaus.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 12:12"]

Anna mennä vaan jos toinen näyttää vihreää valoa.

[/quote]

Kun ei! Siksi otsakkeessa on juuri tuo moraali-sana. Missään tapauksessa en ole aloitteellinen minkään enemmän suhteen. En aio pyytää drinksulle tai edes kahville. En tiedä tulisiko? Enkä kokeile. 

Tässä vain kärvistelen! 

Jos vaikka keskittyisit oman miehen hankkimiseen, saisit muuta ajateltavaa. Vaihda myös sen piskin ulkoilutuspaikkaa.

Yksi elämähän tässä itse kullakin vain on. Ihmiset ovat tietysti erilaisia, mutta jos nyt itse ajattelen että jos jakaisin noin paljon jonkun toisen kuin kumppanini kanssa, niin olisi sillä toisella jo huomattava erityisasema elämässäni. Ehkä joillain ekstroverteilla toi on ihan tavallista, jolloin näitä tuon tason juttukavereita on paljonkin, niiden merkitsemättä sen enempiä. Riippuu siis siitä, millainen mies on perusluonteeltaan. Sitähän ei tiedetä, millaista hänellä on kummpaninsa kanssa, voi olla hyvin tai voi olla jotenkin huonosti, mutta jos hänellä on vain sun kanssa tuollaista, niin ehkä teidän kuuluisi elää yhdessä?

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 12:25"]

Yksi elämähän tässä itse kullakin vain on. Ihmiset ovat tietysti erilaisia, mutta jos nyt itse ajattelen että jos jakaisin noin paljon jonkun toisen kuin kumppanini kanssa, niin olisi sillä toisella jo huomattava erityisasema elämässäni. Ehkä joillain ekstroverteilla toi on ihan tavallista, jolloin näitä tuon tason juttukavereita on paljonkin, niiden merkitsemättä sen enempiä. Riippuu siis siitä, millainen mies on perusluonteeltaan. Sitähän ei tiedetä, millaista hänellä on kummpaninsa kanssa, voi olla hyvin tai voi olla jotenkin huonosti, mutta jos hänellä on vain sun kanssa tuollaista, niin ehkä teidän kuuluisi elää yhdessä?

[/quote]

Voi olla että sen VAIMONKIN kanssa on samanlaista/vielä parempaa kuin lenkkikaverin, ehkä siksi juuri ovat AVIOLIITOSSA.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 12:25"]

Yksi elämähän tässä itse kullakin vain on. Ihmiset ovat tietysti erilaisia, mutta jos nyt itse ajattelen että jos jakaisin noin paljon jonkun toisen kuin kumppanini kanssa, niin olisi sillä toisella jo huomattava erityisasema elämässäni. Ehkä joillain ekstroverteilla toi on ihan tavallista, jolloin näitä tuon tason juttukavereita on paljonkin, niiden merkitsemättä sen enempiä. Riippuu siis siitä, millainen mies on perusluonteeltaan. Sitähän ei tiedetä, millaista hänellä on kummpaninsa kanssa, voi olla hyvin tai voi olla jotenkin huonosti, mutta jos hänellä on vain sun kanssa tuollaista, niin ehkä teidän kuuluisi elää yhdessä?

[/quote]

Mistä noi miinukset nyt siunaantui? Siitäkö, kun sanon pelkän tosiasian, että rakastumisia tapahtuu joskus vaikkei olisi ollut tarkoituskaan? Vähän voisi höllätä epävarmuusvyötä, vai kuinka. Jos mun kumppanillani olisi hauskempaa, rennompaa, paljon enemmän puhuttavaa, ihan yleisesti parempi kaikin puolin jonkun toisen kanssa, niin tahtoisinko että hän silti jäisi mun luokse vanhan lupauksen pohjalta? No en.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 12:25"]

Yksi elämähän tässä itse kullakin vain on. Ihmiset ovat tietysti erilaisia, mutta jos nyt itse ajattelen että jos jakaisin noin paljon jonkun toisen kuin kumppanini kanssa, niin olisi sillä toisella jo huomattava erityisasema elämässäni. Ehkä joillain ekstroverteilla toi on ihan tavallista, jolloin näitä tuon tason juttukavereita on paljonkin, niiden merkitsemättä sen enempiä. Riippuu siis siitä, millainen mies on perusluonteeltaan. Sitähän ei tiedetä, millaista hänellä on kummpaninsa kanssa, voi olla hyvin tai voi olla jotenkin huonosti, mutta jos hänellä on vain sun kanssa tuollaista, niin ehkä teidän kuuluisi elää yhdessä?

[/quote]

Mies kyllä hölöttää muillekin ja paljon. Mielestäni meillä on kuitenkin erityistä. Muille se on sellaista koirajargonia ja säästä läpättämistä. 

Vaikea sanoa! Tällaista ei nyt voi suoraan kysyä. Vaimo on todella menestynyt business-nainen, tosiaankin erittäin hyvännäköinen ja kaikin tavoin myös miellyttävä. Itse duunailen kaiken maailman free-lancer -hommia lähinnä kielenhuollon saralta. Mutta ei kai tämä ole sinänsä merkittävää!

Mutta oikeastaa aloituksessani toivoin kannustusta moraalin ylläpitoon. Nimenomaan EI kannustusta minkään typerän aloitteen tekoon, jota mahdollisesti saan katua pitkään. 

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 12:29"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 12:25"]

Yksi elämähän tässä itse kullakin vain on. Ihmiset ovat tietysti erilaisia, mutta jos nyt itse ajattelen että jos jakaisin noin paljon jonkun toisen kuin kumppanini kanssa, niin olisi sillä toisella jo huomattava erityisasema elämässäni. Ehkä joillain ekstroverteilla toi on ihan tavallista, jolloin näitä tuon tason juttukavereita on paljonkin, niiden merkitsemättä sen enempiä. Riippuu siis siitä, millainen mies on perusluonteeltaan. Sitähän ei tiedetä, millaista hänellä on kummpaninsa kanssa, voi olla hyvin tai voi olla jotenkin huonosti, mutta jos hänellä on vain sun kanssa tuollaista, niin ehkä teidän kuuluisi elää yhdessä?

[/quote]

Voi olla että sen VAIMONKIN kanssa on samanlaista/vielä parempaa kuin lenkkikaverin, ehkä siksi juuri ovat AVIOLIITOSSA.

[/quote]

Oletko erehtynyt sotkemaan keskenään omistussuhteet ja rakkaussuhteet. Ne ovat eri asia. Rakkaus on vapaata. Piste.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 12:20"]Alkakaa harrastaa doggingia yhdessä niin helpottaa kaipaus.
[/quote]
Tuo voisi olla hyvä keino kautta rantain udella mieheltä asioita. Alkaisin keskustelun "huumorilla" doggingista ja katsoisin miehen reaktiot. Ap

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 12:29"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 12:25"]

Yksi elämähän tässä itse kullakin vain on. Ihmiset ovat tietysti erilaisia, mutta jos nyt itse ajattelen että jos jakaisin noin paljon jonkun toisen kuin kumppanini kanssa, niin olisi sillä toisella jo huomattava erityisasema elämässäni. Ehkä joillain ekstroverteilla toi on ihan tavallista, jolloin näitä tuon tason juttukavereita on paljonkin, niiden merkitsemättä sen enempiä. Riippuu siis siitä, millainen mies on perusluonteeltaan. Sitähän ei tiedetä, millaista hänellä on kummpaninsa kanssa, voi olla hyvin tai voi olla jotenkin huonosti, mutta jos hänellä on vain sun kanssa tuollaista, niin ehkä teidän kuuluisi elää yhdessä?

[/quote]

Voi olla että sen VAIMONKIN kanssa on samanlaista/vielä parempaa kuin lenkkikaverin, ehkä siksi juuri ovat AVIOLIITOSSA.

[/quote]

Tämä juuri saattaa olla totta! Juuri tällaista kaipasin. Maanpinnalle pudottamista. Totta kai hän on aviossa rakastamansa naisen kanssa ja minä olen ihan kiva seuralainen aina nähdessä. Tykkäähän jokainen jostain työkaveristaankin enemmän kuin toisesta. 

Lisää tällaista, kiitos!

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 12:33"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 12:20"]Alkakaa harrastaa doggingia yhdessä niin helpottaa kaipaus. [/quote] Tuo voisi olla hyvä keino kautta rantain udella mieheltä asioita. Alkaisin keskustelun "huumorilla" doggingista ja katsoisin miehen reaktiot. Ap

[/quote]

Rekisteröimättömyyden huonot puolet. Trollit iskee... En ole kirjoittanut tätä idiotismia. 

Tod. Ap

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 12:33"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 12:29"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 12:25"]

Yksi elämähän tässä itse kullakin vain on. Ihmiset ovat tietysti erilaisia, mutta jos nyt itse ajattelen että jos jakaisin noin paljon jonkun toisen kuin kumppanini kanssa, niin olisi sillä toisella jo huomattava erityisasema elämässäni. Ehkä joillain ekstroverteilla toi on ihan tavallista, jolloin näitä tuon tason juttukavereita on paljonkin, niiden merkitsemättä sen enempiä. Riippuu siis siitä, millainen mies on perusluonteeltaan. Sitähän ei tiedetä, millaista hänellä on kummpaninsa kanssa, voi olla hyvin tai voi olla jotenkin huonosti, mutta jos hänellä on vain sun kanssa tuollaista, niin ehkä teidän kuuluisi elää yhdessä?

[/quote]

Voi olla että sen VAIMONKIN kanssa on samanlaista/vielä parempaa kuin lenkkikaverin, ehkä siksi juuri ovat AVIOLIITOSSA.

[/quote]

Oletko erehtynyt sotkemaan keskenään omistussuhteet ja rakkaussuhteet. Ne ovat eri asia. Rakkaus on vapaata. Piste.

[/quote]

Miksi mies ei sitten ehdottele lenkkikaverille ja halua saada suhdetta aikaan? No, koska haluaa olla vapaaehtoisesti vaimonsa kanssa avioliitossa.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 12:10"]Koirapolulla olen tutustunut aivan valloittavaan mieheen. Kohtaamme lähes päivittäin (sattumalta, ei mitään sovittua) ja kuljemme yhdessä lenkin.

Keskusteluaiheet heittelevät laidasta laitaan -- milloin politiikkaa, milloin urheilua, milloin syvällisempää psykologistakin pohdiskelua. Erimielisyys ei haittaa, dialogi on saumaton. Meillä on todella hauskaa, yhteistä leikittelyä - tietokilpailuja, sanaleikkejä, myös vakavamielisempää. tuumiskelua. Kahden vuoden aikana olemme tutustuneet hyvin, uskaltaisin väittää. 

Olen sinkku, hän puolestaan naimisissa. Tunnen vaimonkin samoista koiranulkoilutusympyröistä. Tämä on viehättävä niin luonteeltaan kuin ulkonäöltään. Missään tapauksessa en halua rikkoa mitään. Olen vain niin RAKASTUNUT. 

Huoh... jokainen tämän tunteen tietää! Ei auta kuin odotella, että ohi menee. Mutta kannustusta pitäämään tunteeni kurissa. 
[/quote]
Sehän olisi hauskaa jos hiljaisemmalla paikalla mies vetäisi sua doggystyle ja koirat vieressä samaan aikaan.

Tulkinta: Jaa, no jos mies on hölösuu, kuten sanoit, tuo ei ole mitään erityistä, sorry. Se mies on kuin koira; tökkää kuononsa uteliaisuuttaan ihan minne tahansa, vouhottaa täpinöissään jos saa huomiota, mutta kohta jo mennään häntä heiluen uuden tuoksun perässä. Ulinaa tulee korkeintaan, kun se jää kiinni kuono keksipurkilla.

Jos hän olisi ollut tyypiltään vaiteliaampi ja vetäytyvämpi, vakavampi, tuo olisi todennäköisesti ollut hyvin merkittävää ja iso asia miehelle. Sellainen yksinäinen susi ei ala ilman hyvää perustetta tuolle linjalle.

Lopeta heti tuo aviolitossa olevan miehen kanssa seurustelu muka koiranulkoilutuslenkeillä.Tuo johtaa vääjäämäättä juuri siihen, mitä itse muka haluat estää. Typerää on edes antautua tuollaiselle tasolle parisuhteessa olevan miehen kanssa. Mies varmaan haluaa mieluummin viedä koiran ulos kuin vaimo ja kohta herää vaimon epäilys. Minä sinuna ottaisin ritolat ja veisin koiran ulos ihan muualle ja muuhun aikaan ja osoittaisin miehelle, että KUNNIOITAN hänen avioliittoaan ja pysyttelen siksi poissa, ettei mitään vakavampaa kehkeydy välillenne, mikä on auttamattomasti liian pitkällä jo nyt. Olet oikeasti jo tuhoamassa tuon avioliiton, vaikka yrität muuta uskotella moraalillasi. Korkea moraali jos sinulla oikeasti olisi, olisit jo ajat sitten tajunnut vetäytyä tuon miehen seurasta, vaikka kuinka olisi mukava mies. Mies tuskin edes jättäisi vaimoaan, jos vaimo on menestyvä yrittäjä ja kauniskin, mutta voisi pitää sinua leikkikalunaan, koska näytät olevan aika helppo saalis, noin tulevaisuutta ajatellen.