En meinaa pysyä kärryillä esim. rikossarjoja katsellessani

Kova Laki SVU on hyvä.  Tosin harmittaa kun ohjaajia sun muita pyörii melkein ekalle mainoskatkolle. Mulle sopivan nopea sarja.

Normaali älykkyys riittää korkeakouluun...

Jotkut sarjat voivat olla vaikeita joillekkin kuitenkin,siksi niitä tehdään paljon ja monenlaisia,kaikille löytyy sopiva jostain.

Yleensä rikossarjoissa voi helposti arvata juonenkäänteet ja lopputuloksen.

Jos nämä ovat liian vaikeita arvattavaksi, on sarja joko erittäin hyvin tai erittäin huonosti kirjoitettu.

Minulla oli sama silloin kun oli paha työuupumus eli olisiko jotain vastaavaa, stressiä kenties?  Monta kertaa kun katsoin jotain niin huomasin että nyt en tajua tästä enää yhtään mitään. Ei kannattanut pitkään aikaa yrittää katsoa yhtään mitään.

Taitaa olla aika tavallista, ainakin kaikilla mun miesystävillä on ollut vaikeuksia pysyä kärryillä yhtään monimutkaisemmissa juonikuvioissa ja saan sitten selostaa mitä tapahtuu ja miksi. Muuten ihan normaaleja fiksuja kavereita, töissä käyviä, osa korkeakoulutettuja ja osa duunareita. Ehkä aloittaja keskittyy liikaa johonkin epäolennaisuuksiin? Harvoin tarvii muistaa ulkoa kaikkien nimet, yleensä se kenestä vaikka puhutaan on ihan selvää asiayhteydestä.

Kun ymmärtää juonen ja henkilöhahmojen motiivit, kaikki on helppoa. Oon ajatellut että miehillä on näissä juonikuvioiden seuraamisessa vaikeaa, koska ne ei (keskimäärin) ole niin empaattisia tai tottuneita asettumaan toisen asemaan ja ymmärtämään muiden motiiveja. Seuraavat sitten jotenkin niin ulkopuolelta tapahtumia ja koska eivät ymmärrä miksi joku toimii niin kuin toimii, ne joutuu muistamaan asiat kuin opettelisivat vaikka jotain asiatekstiä. Itse taas kun ymmärrän miksi mitäkin tapahtuu, ei tarvitse erityisesti painaa mitään mieleen vaan olennaiset asiat jää sinne itsestään. Hmm.. ottaakohan tästä mitään tolkkua :D Sekin varmaan auttaa että oon ollut aina himolukija, joten erilaiset juonikuviot, erilaiset hahmot ja maailmat on sitäkin kautta tuttuja.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla aika tavallista, ainakin kaikilla mun miesystävillä on ollut vaikeuksia pysyä kärryillä yhtään monimutkaisemmissa juonikuvioissa ja saan sitten selostaa mitä tapahtuu ja miksi. Muuten ihan normaaleja fiksuja kavereita, töissä käyviä, osa korkeakoulutettuja ja osa duunareita. Ehkä aloittaja keskittyy liikaa johonkin epäolennaisuuksiin? Harvoin tarvii muistaa ulkoa kaikkien nimet, yleensä se kenestä vaikka puhutaan on ihan selvää asiayhteydestä.

Kun ymmärtää juonen ja henkilöhahmojen motiivit, kaikki on helppoa. Oon ajatellut että miehillä on näissä juonikuvioiden seuraamisessa vaikeaa, koska ne ei (keskimäärin) ole niin empaattisia tai tottuneita asettumaan toisen asemaan ja ymmärtämään muiden motiiveja. Seuraavat sitten jotenkin niin ulkopuolelta tapahtumia ja koska eivät ymmärrä miksi joku toimii niin kuin toimii, ne joutuu muistamaan asiat kuin opettelisivat vaikka jotain asiatekstiä. Itse taas kun ymmärrän miksi mitäkin tapahtuu, ei tarvitse erityisesti painaa mitään mieleen vaan olennaiset asiat jää sinne itsestään. Hmm.. ottaakohan tästä mitään tolkkua :D Sekin varmaan auttaa että oon ollut aina himolukija, joten erilaiset juonikuviot, erilaiset hahmot ja maailmat on sitäkin kautta tuttuja.

Miesten ja naisten empatiankyvyssä ja tunneälyssä ei ole merkittäviä eroja. En nyt kaiva linkkiä, mutta tämä on siis tutkittu asia.

Jaa a, tuttu tunne.

Usein tunnen sarjan loputtua ärtymystä, kun asioita jää päässäni auki ja tuntuu että joko juttu pitäisi katsoa uudelleen, ehkä jopa kirjata muistiinpanoja. En voi sietää sitä että jotain meni jossain kohtaa ohi ja tarina jää minulle vajaaksi. Mutta kun ei muista kuka oli Sven ja kuka Lars tai oli samannäköisiä näyttelijöitä (miksi ihmeessä?!), niin ne edesauttavat sekaantumista. Syytän kuitenkin tästä ihan näitä nykysarjoja. Uskon että monet katsojista vain tyytyvät lopputulokseen ymmärtämättä sitä tarkemmin.

Vierailija kirjoitti:

Jaa a, tuttu tunne.

Usein tunnen sarjan loputtua ärtymystä, kun asioita jää päässäni auki ja tuntuu että joko juttu pitäisi katsoa uudelleen, ehkä jopa kirjata muistiinpanoja. En voi sietää sitä että jotain meni jossain kohtaa ohi ja tarina jää minulle vajaaksi. Mutta kun ei muista kuka oli Sven ja kuka Lars tai oli samannäköisiä näyttelijöitä (miksi ihmeessä?!), niin ne edesauttavat sekaantumista. Syytän kuitenkin tästä ihan näitä nykysarjoja. Uskon että monet katsojista vain tyytyvät lopputulokseen ymmärtämättä sitä tarkemmin.

En tiedä onkokaan noita nykyohjelmia tarkoitettu mitenkään ymmärrettäviksi. Viihdepläjäys, stimulaatiota. Kunhan kuvassa jotakin pyörii ja vilkkuu koko ajan ja kuuluu kovia ääniä, se näyttää riittävän. Ennen jätettiin katsojalle tilaa pohtia ja sulatella tapahtumia mielessään, nykyään ei kai halutakaan katsojan ajattelevan.

Kuka ihme jaksaa katsoa näitä loputtomia rikossarjoja ja murhamysteereitä? Eikö mitään muita hyviä juonellisia tarinoita enää löydy? Ei taida, kun katsoo tätä yksipuolista tv-tarjontaa.

Vierailija kirjoitti:

No mulla on ongelma näitten korealaisen sarjojen kanssa. Ne tyypit on kaikki samannäköisiä (anteeksi vaan) ja nimet eivät jää mieleen mitenkään päin. Liian outoja mulle. Hung Lee Son, Mai Shon Yey, Yee Baa Diu.. Jne.

Vaikka olen kauan kuunnellut korealaista musiikkia, silti sarjoissa usein unohtuu ihmisten nimet.

Mutta vielä pahempi tämä ongelma on kiinankielisissä sarjoissa. Jiang Yan Li? Lan Xi Chen? Keitä ne olivatkaan? Joskus samalla henkilöllä on vieläpä monta nimeä.

Ilmeisesti nimien moniosaisuus tekee ongelman. Japanilaisia tai thainimiä ei yleensä ole ollenkaan niin vaikea muistaa.