Jos saan joltakin huomiota, äitini maalailee heti piruja seinille. Jos sama huomio kohdistuisi häneen, olisi tyytyväinen
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Osta äidille paperia joululahjaksi, niin ei tarvitse piirtää seinälle.
😂😂😂😂
Tulipa mieleen juttu kaukaa menneisyydestä. Sitä aikaa kun kännyköihin tuli hädin tuskin tekstareitakaan vielä.
Mulle tuli yhteen aikaan sellaisia hiljaisia puheluja joissa ei siis puhuttu mitään ja oli pieni aavistus soittajastakin. Tulin tästä kertoneeksi äidilleni ja hän käänsi jutun niin että se oli joku _hänen_ entinen pubiheilansa joka soitteli _mun_ puhelimeen :o :o
Miksi kukaan käyttäytyisi noin? Olin jo päälle 20 ja oma liittymäkin ollut jo vuosia eikä sillä ollut mitään tekemistä äitini esim. nimen kanssa että olisi numerotiedustelusta saanut tms.
Mun äiti käyttäytyy samoin. On kateellinen mulle ulkonäöstä. Voivottelee omaansa, yrittää sättiä mun pukeutumista (esim. toppi helteellä on alasti olemista :D Hän itse pitää toppeja myös) ja yrittää lihottaa mua haukkmalla syömishäiriöiseksi (syön terveellisesti enkä mätä pullaa napaan, kuten hän).
Ihan naurettavaa. Hän on yli 60 ja minä yli 30. :D
En voi ymmärtää äitejä jotka on kateellisia tyttärilleen (tai isejä jotka pojilleen). Siis ymmärrän sen, että harmittaa oma vanheneminen ja haluaisi olla taas nuori, mutta on kummallista jos se kohdistuu omaan lapseen.
Luulisi, että vanhempi olisi vain ylpeä lapsestaan.
Yleensä äidit yrittävät kilpailla tyttäriensä kanssa.
Tuli mieleen keskustelu oman äitini kanssa. Puheltiin sukupolvien yli periytyvistä tavoista. Sätti appiukkoaan, että eipä hän mikään hyvä ihminen ollut. Yritin sanoa, että mistä tietää millainen hirviö hänen isänsä oli (pientä vihjettä historia jättänyt asiasta). Siihen äiti vaan sanoi, että kyllä jokaisen sukupolven pitäisi edellistä parempi olla. Meinasi lipsahtaa, että onneksi tässä meidän tapauksessa näin onkin🙈
Meillä päinvastoin. Tytär ei kestä äidille osoitettua huomiota. Onko siis narsisti vai kateus kysymyksessä.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä äidit yrittävät kilpailla tyttäriensä kanssa.
Epäkypsät äidit yrittävät kilpailla, sabotoida ja estää tyttäriensä elämää. Ulkomaailmalle tyttärien vaikeudet esitetään niin, että pyritään maksimoimaan empatia Itselle, kun ollaan niin hyviä oltu, että sitä kelpaa signaloida.
Heillä ei sittemmin rakastavia tyttäriä olekaan, se on seuraus.
Joo, näitä äitejä riittää. Itse en ollut koskaan tavannut äitini naapureita, mutta annappa olla kun kerran satuin olemaan muuttoapuna ja päällä oli rumat rönttävaatteet, ja meikkiä ei ollut ollenkaan. Silloin muuton jälkeen naapurit pyydettiin oikein lettukesteille hänen luokseen, samalla tapaisivat minut. Kuulin myös, että äiti puhuu minusta seläntakana ihmisille, että olen mielenterveysongelmainen. Hänen mielestään yksi merkki mielenterveysongelmista oli esimerkiksi se, että en syö lihaa tai halua lapsia. Äiti on aika äärikonservatiivinen joten olemme kuin yö ja päivä. Tykkää haukkua kaikkia seläntakana, ja on kova juoruamaan. Ei olla nykyään tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä äidit yrittävät kilpailla tyttäriensä kanssa.
Epäkypsät äidit yrittävät kilpailla, sabotoida ja estää tyttäriensä elämää. Ulkomaailmalle tyttärien vaikeudet esitetään niin, että pyritään maksimoimaan empatia Itselle, kun ollaan niin hyviä oltu, että sitä kelpaa signaloida. Heillä ei sittemmin rakastavia tyttäriä olekaan, se on seuraus.
Totuus on ihan muuta kuin epäkypsä äiti esittää. Vuoden äiti mielestään.
Mulla kesti vuosia tajuta, että äitini oli minulle kateellinen nuoruudestani. En oikein tajua sitä vieläkään. Äidit ihan luonnollisesti ovat tyttäriään vanhempia. Kun tässä äskettäin olin äitini luona kylässä ja sain kuumia aaltoja, äitini pilkka äänessään totesi mulla olevan mummotauti, noin se nuoruus katoaa. No daa, ikääkin mulla on jo päälle viidenkymmenen että ei nyt ihan yllätyksenä tullut nuoruuden taaksejääminen.
Osta äidille paperia joululahjaksi, niin ei tarvitse piirtää seinälle.