Joululahjakeräykset menee naurettavaksi

Syyttömiä ne lapset on tilanteeseen. Mielelläni toteuttaisin jonkun toiveen vaikka uusimmasta pleikasta jos olisi varaa. Nyt ei ole niin en lahjoita mitään. Mihinkään värikynät ja villasukat-linjalle en edes lähde.

Vierailija kirjoitti:

Viime vuonna meidän lähiärrällä kerättiin fazerin suklaalevyjä vähävaraisten jouluiloksi. Joku oli tuonut laatikkoon purkillisen hernekeittoa, olettaisin että protestiksi. Jotkut ihmiset osaa olla kyllä ankeita ja omahyväisiä.

Samantyylisiä näytti olevan Jouluavussa. Toiveena perheillä ihan perusjuttuja, vaatteita ja hygieniatarvikkeita ja sitten näille luvataan ihan kaikkea muuta. Osa lahjoituksista vaikutti ihan suoralta kettuilulta.

Minä ostan dinosauruksen kunhan vaan löydän. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikkea ei voi saada. Typeriä noi ruikutuskeräykset. Tietää tasan tarkkaan millaista porukkaa siellä kerjää.

Mä tiedän valitettavasti näitä Hope-perheitä. Kotoota löytyy matkailuautoa jne.

Yhdellä fb-palstalla ihmiset luettelivat hyväntekeväisyyksiään suurella paatoksella. Se oli suloista luettavaa. Monen heistä hyväntekeväisyys oli sellaisia tekoja, jotka kuuluvat minun arkeeni enkä pidä niitä erityisinä tempauksina vaan normaalina inhimillisyytenä. En usko, että kruununi kirkkauden määrä lisääntyisi sillä, että tekisin kaikille tiettäväksi mitä ja miten paljon olen muiden ihmisten eteen tehnyt. Eikö sen pitäisi riittää, että tiedän itse? Ja että tiedän silti sen, että vastaanottajan ei tarvitse osata olla kiitollinen tai että oma apuni on kuitenkin kuin pieni pisara valtameressä. Rakenteita vastaan on vaikeampi työskennellä.

Paikallisessa Prismassa oli tällainen joululahjapuu. Siellä oli osa näitä, jotka toivoivat lämpimiä vaatteita ja muuta tarpeellista. Sitten niitä, joiden "1-vuotias toivoo kylpylälahjakorttia". Siis ihan oikeasti? Eikö noita ollenkaan katsota läpi että kenen toiveita puihin otetaan?

Kuten täällä on jo kommentoitukin, on tämä hankala aihe. Ymmärrän toiveet ja joskus ne lapsilla ja nuorilla on kalliita. Mutta ymmärrän myös se, että harvalla on varaa jaella pleikkareita ja iphoneja tuntemattomille. En myöskään haluaisi ruokkia sellaista oletusta, että pyytämällä tällaisista keräyksistä, saa mitä tahansa, koska kaikkea ei ihan oikeasti tarvitse. Enkä tässä nyt tarkoita sitä, että jos oikeasti vähävaraisen perheen lapsi saa iphonen niin hänellä olisi kaikkea. Mutta ongelma onkin ehkä juuri siinä, että ei tiedä mikä se tilanne ihan oikeasti on. Tiedän, että monet tuomitsee ajattelutapani, että haluaisin tietää, että perhe oikeasti tarvitsee apua. Että olisi minun oikeuteni arvioida, onko perhe apuni arvoinen. Mutta kun näistä kuulee juuri noita juttuja että joka vuosi pyydetään just oikeanlaiset lakanat (kuka tarvitsee uudet lakanat joka vuosi??) tai että lapsi saa röykkiön lahjoja kaikesta huolimatta, niin kyllä minä haluan itse tehdä sen päätöksen, olenko pistämässä omaa rahaani vielä siihen röykkiöön lisäksi. Ei minulle tule hyvä mieli siitä, että ostan iphonen nuorelle, jolla on jo iphonen edellinen malli ja toisesta paketista tulee sitten pleikkarit ja vaatelahjakortit. Ei se nuori ole se, jota minä haluan auttaa. Koen, että se raha menisi parempaan käyttöön, jos pystyisin sen (jossain muodossa) antamaan jollekin muulle, kuin tälle nuorelle.

Olen monesti etsinyt sopivia kohteita jouluavusta (eikös se sen niminen ollut), mutta jotenkin olen niin kyyninen, että epäilen niidenkin tarinoiden todenperäisyyttä. Toki se, että toivotaan alushousuja ja mitä tahansa vaatteita kertoo paremmin siitä, että tarve mahdollisesti on ihan todellinen, mutta jotenkin se kyynisyys vaan on todella vaikea ohittaa.

Jos on itsellä rahasta pulaa niin hittoako menee kyttäämään niitä lahjakeräyksiä ja sitten vielä pitää tulla tänne läyhäämään. Ne on lasten toiveita. Hävetkää!

Vierailija kirjoitti:

Alle 50€ lahjat on ok. Mutta moniko on valmis ostamaan tuntemattomalle täälläkin mainitut pleikka4 tai pleikka5? Hintahaitari on 300-1260€.

Mä ostin viime jouluna yhdelle pleikka 4 konsolin, 200€ lahjakortin vaatekauppaan toiselle ja kolmannelle jääkiekkovarusteet.

Miks en jakaisi kun on mistä jakaa? Ei tehnyt isoa lovea mun kukkaroon.

Keskituloisena mulla ei ollut varaa ostaa joka lapselle satasien leluja tai tavaroita. Jos kalliimpaa tarvitsi, esim. potkukelkka, polkupyörä tms, se ostettiin porukalla tai isovanhemmat osti. Jos niillä ei ollut irrottaa, ei tullut.

Ei mulla olisi ollut pokkaa kerjätä tollasta, ja tuntemattomilta vielä. Ei ole multa pois, kunhan ihmettelen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et Ap oikeasti käynyt siellä katsomassa toteuttaaksesi. Halusit vain tulla tänne provoomaan joka vuotisella köyhien mollaamisketjulla.

Tämä! Ollaan niin katkeria kun joku köyhä kehtaa pyytää jotain ja hui kamala sentään jos joku sen vielä ostaa. Ihan niinkuin olis itseltä pois. Köyhä ei saa värityskirjaa kalliimpaa pyytää.

eli köyhän on ok mennä pyytämään 100 euron lahjaa tuntemattomilta?

ehkä sillon ei enää olla köyhiä.

Jokaisella on omat toiveensa. Jos on mahdollisuus toivoa niin että joku sen toteuttaa niin ei ole sulta pois. Lopeta vinkuminen.

mun mielestä tossa menee koko keräyksen idea. jos lapsella on varaa toivoa kalliita asioita, en usko, että asiat voi olla kovin huonosti. noiden keräyksien pitäisi olla oikeasti köyhille, joilla ei ole varaa edes jouluruokaan.

Oikeesti sä oot päästäs vialla. Ihan yhtälainen oikeus sillä köyhällä on toivoa kalliita leluja kuin parempituloisenkin lapsella.

Ei se niin mene että köyhän lapsen pitäis toivoa värikyniä ja riemuita.

Anna nyt juma*auta jokaisen lapsen toivoa mitä haluaa.

No ei meillä ainakaan lapset toivo mitään kalliita lahjoja, koska tietävät itsekin, että rahan tuhlaaminen sadoilla euroilla merkkeihin tai muovipaskaan on turhaa ja typerää. Vaikka olisikin varaa ostaa 100 euron leegopaketti, niin ei todellakaan osteta. Lapsille pitää opettaa myös järkevää, vastuullista rahankäyttöä. Luottotiedottomia on vuosi vuodelta enemmän ja väkisinkin herää kysymys, että onko syy siinä, että lapsille ei enää opeteta järkevyyttä ja vastuulisuutta? Että kaikkea ei voi saada, varsinkaan materiaa ja että onnellisuus ja hyvä elämä ei ole kiinni 100 euron lahjapaketista? Että aika äkkiä rahat loppuu, jos tuhlaa rahat impulsiivisesti kaikkeen siihen, mitä haluaa? Haluaisin minäkin lähteä tällä hetkellä talveksi lämpimään, mutta jos sen teen, olen taloudellisesti kusessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin sitä vaan kysyisin, etteikö köyhillä ja vähävaraisilla ihmisillä saisi olla unelmia ollenkaan?

Selväähän se, ettei kenenkään unelmat eivät koskaa tässä elämässä ja maailmassa toteudu kokonaan.

Mutta haaveita saa ja pitääkin olla.

ei kyse ole haaveista. vaan tarpeesta. jos oikeasti lapsi saa kerran vuodess yhden lelun ja senkin vain koska hope ry, niin sitten tuskin tarttee saada sitä kalleinta merkkituotetta. haaveita on ihan normitulosten lapsillakin ja ei ne lähe niitä kinuamaan keräyksistä.

Mutta jos se lapsi on toivonut JUURI SITÄ minkä näki mainoksessa? Miksei voisi toivoa sitä jonka haluaa?

Vierailija kirjoitti:

Kuten täällä on jo kommentoitukin, on tämä hankala aihe. Ymmärrän toiveet ja joskus ne lapsilla ja nuorilla on kalliita. Mutta ymmärrän myös se, että harvalla on varaa jaella pleikkareita ja iphoneja tuntemattomille. En myöskään haluaisi ruokkia sellaista oletusta, että pyytämällä tällaisista keräyksistä, saa mitä tahansa, koska kaikkea ei ihan oikeasti tarvitse. Enkä tässä nyt tarkoita sitä, että jos oikeasti vähävaraisen perheen lapsi saa iphonen niin hänellä olisi kaikkea. Mutta ongelma onkin ehkä juuri siinä, että ei tiedä mikä se tilanne ihan oikeasti on. Tiedän, että monet tuomitsee ajattelutapani, että haluaisin tietää, että perhe oikeasti tarvitsee apua. Että olisi minun oikeuteni arvioida, onko perhe apuni arvoinen. Mutta kun näistä kuulee juuri noita juttuja että joka vuosi pyydetään just oikeanlaiset lakanat (kuka tarvitsee uudet lakanat joka vuosi??) tai että lapsi saa röykkiön lahjoja kaikesta huolimatta, niin kyllä minä haluan itse tehdä sen päätöksen, olenko pistämässä omaa rahaani vielä siihen röykkiöön lisäksi. Ei minulle tule hyvä mieli siitä, että ostan iphonen nuorelle, jolla on jo iphonen edellinen malli ja toisesta paketista tulee sitten pleikkarit ja vaatelahjakortit. Ei se nuori ole se, jota minä haluan auttaa. Koen, että se raha menisi parempaan käyttöön, jos pystyisin sen (jossain muodossa) antamaan jollekin muulle, kuin tälle nuorelle.

Olen monesti etsinyt sopivia kohteita jouluavusta (eikös se sen niminen ollut), mutta jotenkin olen niin kyyninen, että epäilen niidenkin tarinoiden todenperäisyyttä. Toki se, että toivotaan alushousuja ja mitä tahansa vaatteita kertoo paremmin siitä, että tarve mahdollisesti on ihan todellinen, mutta jotenkin se kyynisyys vaan on todella vaikea ohittaa.

Sama. Se kyynisyys mulla johtuu juuri näistä joululahjalokeista, joista kirjoitit. Jos lahjotan uusimman iphonen tai merkkilakanat jollekin, se tarkoittaa sitä, että se on minulta pois (en saa jotain, mitä itse oikeasti tarvitsen).

Vierailija kirjoitti:

Niin sitä vaan kysyisin, etteikö köyhillä ja vähävaraisilla ihmisillä saisi olla unelmia ollenkaan?

Selväähän se, ettei kenenkään unelmat eivät koskaa tässä elämässä ja maailmassa toteudu kokonaan.

Mutta haaveita saa ja pitääkin olla.

Saa olla, mutta ei meilläkään töissä käynnistä huolimatta ollut varaa lapsen ratsastukseen. Kaikilla työssä käyvillä ei ole rahaa edes mihinkään kalliiseen, vaikka jotkut luulevat.

Jumppamatto ostettiin ja bussirahat sai. Meni työväenopiston jumppaan kalliin salin sijasta.

Jos on vähän tyyriimpää toivetta, niin ehkä voisi antaa tilaisuuden lahjoittaa osuuden siitä, semmosen joka itselle sopii. Eiköhän se useammalta kerry.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin sitä vaan kysyisin, etteikö köyhillä ja vähävaraisilla ihmisillä saisi olla unelmia ollenkaan?

Selväähän se, ettei kenenkään unelmat eivät koskaa tässä elämässä ja maailmassa toteudu kokonaan.

Mutta haaveita saa ja pitääkin olla.

Saa olla, mutta ei meilläkään töissä käynnistä huolimatta ollut varaa lapsen ratsastukseen. Kaikilla työssä käyvillä ei ole rahaa edes mihinkään kalliiseen, vaikka jotkut luulevat.

Jumppamatto ostettiin ja bussirahat sai. Meni työväenopiston jumppaan kalliin salin sijasta.

Juuri näin. Ei meillä ole varaa ostaa kalliita mrrkkituotteita tai kalliita harrastuksia. Vaikka käydään molemmat töissä. Jos rahat tuhlaa tuollaisiin asioihin, ei saa säästettyä yllättäviin menoihin ja lainat jäisi maksamatta eikä asuntoon voisi panostaa millään tavalla. Rahaa pitää jäädä säästöönkin, ettei koko perheen tarvitse elää kaurapuurolla, jos auto hajoo tai pyykki- ja pesukoneet menee rikki. Tai tulee yllättäviä, pitkiä sairasjaksoja. On todella tärkeää ajatella taloutta pitkäjänteisesti, pitkällä tähtäimellä. Pulassa ollaan, jos eletään vain päivästä toiseen eikä yhtään pyritä varautumaan yllättäviin muutoksiin.

En osta mitään koska en tiedä meneekö se oikeasti perille vai löytyykö tuote heti seuraavana päivänä tori.fi:ssä myynnissä. 

Silmät kostuvat niistä toiveista, joissa lapsi pyytää puhtaat alusvaatteet tai ehjät kengät.

Vierailija kirjoitti:

Mietipä nyt vähän. Se köyhä vanhepi pystyy ihan varmasti ostamaan lapselleen se 15€ maksavan nuken itse. Senhän sinä olisit ostanut ja tuntenut itsesi suureksi hyväntekijäksi. Mikä apu se nyt on?Se köyhä vanhempi ei pysty ostamaan kallista Legosettiä ja täyttämään lapsen TOIVETTA(eri asia kuin vaatimus), se on selvä. Sinä ehkä pystyisit tai ainakin voisit kerätä työpaikallasi porukan kokoon ja hankkia porukalla sen kalliimman lahjan.

Näin me on tehty. Useammat Jbt langattomat ja pleikkarit on lähtenyt Joulupuukeräykseen meidän työporukoilta.

Jos haluat pikkurahalla auttaa köyhiä lapsia, niin osallistu Joulun Lapsi -keräykseen. Siinä saajat on oikeasti köyhiä.

Innostuin jo, mutta Google kertoi kyseessä olevan joku uskontotuputussäätiön keräys.

Meidän perhe ei lapsuudessani tietääkseni ollut köyhä, mutta vanhemmat oli pihejä. Mitä ikinä toivoinkin, sain sen halpakopion, en ikinä juuri sitä toivottua. Tämä ärsytti todella paljon ja omani saavat just sen minkä ovat toivoneet. Joten ymmärrän kyllä noita toiveita.