Lue keskustelun säännöt.
Toiveissa toinen lapsi, mutta hedelmättömyys pelottaa
01.03.2015 |
Saimme ensimmäisen lapsemme vain pienellä hormonaalisella lisälääkityksellä, raskaus meni hyvin mutta vauva-aika oli rankka. Pohdimme, että hyvä ikäero toisen lapsen kanssa olisi 3-5 vuotta. Ensimmäistä kertaa ikinä sain säännölliset kuukautiset oviksineen imetyksen jälkeen, tosin nyt lapsen ollessa 2 vuotta kierrot ovat taas alkaneet mennä ihan miten sattuu, eikä selviä oviksia enää tunnu. Mietin jatkuvasti, että olisiko pitänyt vain pukata toinen lapsi pienemmällä ikäerolla, vaikka oman jaksamisen ja elämäntilanteemme kannalta se tuntuikin silloin hullulta ajatukselta. Nyt pelkään, että pilasin mahdollisuutemme saada toinen lapsi odottamalla liian kauan. Kyyneleitä nieleskellen mietin, että olisi ihanaa saada lapselle vielä sisarus. Sen olemme kuitenkin päättäneet, että hedelmöityshoitoihin emme toisen lapsen kanssa menisi, vaan tämä lapsiluku olisi tarkoitettu näin. Sekin tuntuu nyt katkeralta.
Onko muita, joita oma hedelmällisyys murehduttaa? Ahdistaa melkein päivittäin, kun menkkoja ei vaan kuulu tai hormonit heittelevät. Tuntuu, että mulla olis ollut mahdollisuus mutta missasin sen.
Kommentit (7)
Minkä ikäisiä olette? Onko lääkärin kanssa ollut puhetta, mitkä ovat raskauden mahdollisuudet toisen lapsen kohdalla? Hyvin mahdollista on, että samanlaisella pienellä lääkityksellä saatte toisenkin alkuun. Jos kyse on vuoden-kahden odotuksesta ettekä ole vielä ikäloppuja, niin itse en tukalaan elämäntilanteeseen "väkisin" lasta tekisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitti vastauksista! Ehkä toisen lapsen kohdalla tuntuu "väärältä" tämmöisiä murehtia, onhan meillä jo yksi lapsi olemassa. Mieskin yrittää rohkaista, että varmaan clomit ja luget taas auttaisi, itseä lähinnä harmittaa kun mahdollisuus luomuna tärppäämiseen olisi (ehkä) ollut. Esikoisen yrittäminen oli stressaavaa ja ahdistavaa, koko raskauden pelkäsin hysteerisesti keskenmenoa ja kohtukuolemaa. Luojan kiitos olin vauva-ajan niin väsynyt ja sumussa, etten yksinkertaisesti jaksanut pelätä kätkytkuolemaa. Muuten olisin varmaan stressannut sitäkin. Jotenkin ajatus on kai se, että jos tärppäisi luomusti, koko hommassa ei olisi niin paljon stressiä ja yrittämisen makua. Että raskauskin voisi vaan mennä sellaisessa rauhallisessa odotuksessa ja lempeänä vatsaa silitellen. Nyt pelottaa hypätä siihen samaan ahdistukseen taas, vaikka itse sen itselleni lähinnä aiheutankin. En haluaisi vaan yhtä raskasta elämänvaihetta käydä uudestaan.
Ap
Onko muita, joiden raskausaika on ollut ahdistavaa ja pelkojen leimaamaa? Oletteko päässeet niistä ajatuksista yli?
-Ap
Minullakin on 1 lapsi IVF-hoidolla tehty ja nyt tehtiin toinen IVF josta taas plussa. Huomenna selviää, tuliko keskenmeno, kun siihen suuntavaa on ollut ilmassa. :( On tämä rankkaa ja jatkuvaa huolta aivan kaikesta, mutta minkäs teet. Olen aikaa sitten tajunnut että helpot raskautumiset, huolettomat raskausajat ja vaivattomat vauva-ajat ovat ainakin itselleni vaan mahdotonta unelmaa, ja todellisuus on raadollista taistelua.
Mua rassaa sama asia. Esikoinen tärppäsi kyllä ilman apuja 7,5kk yrityksen aloittamisesta, mutta kierrot on aina olleet pitkiä ja epäsäännöllisiä.
Kohta on yritystä takana 8kk. Edelleen harmittaa, että aloin muutama kuukausi synnytyksen jälkeen syömään pillereitä, ja lopetin ne viiden kuukauden jälkeen koska toive toisesta lapsesta nousi. Ehkäpä se vielä sekoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla myös vastaavanlaisia hormonihäiriöitä, ja esikoinen tärppäsi aika saman kuuloisesti kuin teillä. Päätimme, että ikäero mahdollisen toisen lapsen välille pitäisi olla ainakin 3 vuotta. Muuten ei jaksettaisi. Tuo ikäero tähtäimessä alettiin yrittää. Ja ei tosiaan ole helppoa. Nyt 1,5 vuotta jo yritystä takana. :(
Sitä en ymmärrä, että mikset voisi samoja lääkkeitä (clomifen tms?) käyttää toistakin lasta yrittäessänne? Meillä nyt nuo apuna, mutta silti ei tärppää...
Toki toivottavasti teillä on helpompaa. Ei voi ikinä tietää etukäteen.
Mulla on kans menkat ollut ihan sekaisin jo muutaman vuoden, olen noin 40-vee. Mutta oviksen tunnen silti hyvin, se on ne ainoat kaksi päivää kuukaudessa kun seksi kiinnostaa. Minäkin silti vähän murehdin tätä. Olen saanut jo kaksi keskenmenoa vuoden sisällä, enkä halua mennä liiallisuuksiin pikkukakkosen yrittämisen kanssa, hedelmöityshoidot on ihan nounou. Mutta kuinka monta keskenmenoa sitä oikein henkisesti jaksaa? Ja mitä jos raskaus jatkuukin mutta lapsi on vammainen kun olen niin vanha? Näitä mietin enkä tiedä uskallanko enää yrittää raskautua.