Lue keskustelun säännöt.
Minulla on vakava ongelma :(
01.03.2015 |
Itseni kannalta vakava, koska syyllistän itseäni kai liikaa ja elämänlaatuni kärsii :(
Minulla on aina tähtäimessä pysyvä parisuhde, jossa asiat toimivat luonnollisesti ilman kauheaa draamaa.
En kuitenkaan koskaan löydä miestä, jota jaksaisin katsoa kaikkine vikoineen. Juuri äsken itkin ja tuumailin itselleni, että mies on liian lähellä ja hänen vikojaan joutuu sietämään päivittäin. Kavereita tulee nähtyä niin paljon harvemmin. Kyllä heiltä aina pikkuviat ymmärtää ja kestää.
Olen aika lujaluonteinen, uskallan nousta vastarintaan jos minua yritetään alistaa ja uskallan kyllä lempata ihmiset, jotka saavat minulle pahaa oloa aikaan. MUTTA...
...joka ikisen eron jälkeen alkaa se jossittelu. Vaikka hetki sitten mies olisi näyttänyt kristallinkirkkaasti olevansa täysi MULKKU ja kylmä ihminen, niin eron ollessa totta mitä minä teenkään? "Olinkohan mä kuitenkin liian ankara? Olisko pitänyt sittenkin puhua ensin (vaikkei se silloinkaan mitään auttanu)? Oliko se nyt kuitenkaan hyvä syy erota? Olisko mun kuitenki pitänyt olla tekemättä niin ja näin ja noin? Voi luoja... Teinkö mä nyt taas elämäni virheen??"
Viimeisimmässä miehessä oli potentiaalia, mutta liikaa törkeitä sanoja ja tekoja minua kohtaan, liikaa draamaa, ailahtelevaa käytöstä, luonteessa muutamat tavat (esim. ihmisten hyvännäköisyydestä puhuminen) ottivat todella pannuun, en tykkää yhtään sellaisesta. Lisäksi tuntui, ettei meillä oikein unelmat ja haaveet kohdanneet, arvot olivat suurinpiirtein samat mutta eivät sitten kuitenkaan ihan täysin. Siis aivan HIRVEÄ lista asioita, jotka
tekivät yhteiselon melkeinpä mahdottomaksi. Ja SILTI, SILTI minä syyllistän taas kerran itseäni :'( Mitä hittoa?
Kommentit (77)
Vaikutat aika hankalalta, live and let live!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene keskustelemaan ongelmastasi koulutetulle psykoterapeutille, jolla on Valviran myöntämä lupa. He täsmentävät sinulle persoonallissuuden laatuasi, joka viittaa vaativaan, narsistiseen ja epäkypsään. Ongelma on omassa päässäsi. Ei täydellisiä miehiä ole, et ole täydellinen itsekään. Ikää taitaa olla sinulla 20? Maailma opettaa sinua vielä, tulet sen näkemään. Typeryydessäsi olet ehkä heittänyt ne parhaat isäkandidaatit jo kiertoon. No vaihtoehtoja kyllä riittää, mutta ei täydellisiä. Keskustelu itseään viisaampien kanssa on kehitävää.
Luin täältä aiemmin tänään keskustelua jossa oli puhetta ihmisistä joilla on epävakaan persoonallisuushäiriön piirteitä ja jotka päätyvät kerta toisensa jälkeen haaveilemaan / säätämään varattujen / tunnetasolla tavoittamattomien tyyppien kanssa / kähinöimään suhteisiin narsististen ihmisten kanssa koska narsistit eivät tunnetasolla osaa sitoutua ja epävakaita taas ahdistaa todellisuudessa sitoutuminen (pelko jätetyksi tulemisesta) vaikka usein etsivät tyydyttävää suhdetta.
Tämä jotenkin tuli aloituksestasi mieleen. Jollain tavalla tuo lukemani ketju oli hieman pimeäkin mutta tämä teema jäi mietityttämään. Lähinnä siltä kannalta että ihmiset tosiaan eivät taida etsiä sitä mikä on hyväksi heille vaan sitä mikä on tuttua ja siksi viehättävää.
Selittäisi senkin että tämän ketjun onnistuja on se joka lopulta otti jonkun josta itse sanoi että ei ollut hänen "tyyppiä". Jospa se onkin se tyyppi mikä hakeutuu omaan seuraan / jonka seuraan omat kriteerit ajaa joka on se ongelma.
En ymmärrä tätä kauhean vihaista vastaanottoa? Pitääkö kaikki miinukset katsoa läpi sormien siksi, että kaikissa on miinuksia? Ei kaikilla sentään ole ongelmia raha-asioissa, temperamenttisuuden ja juopottelun kanssa. Olen ollut suhteessa, jossa minut on lytätty maanrakoon, pyydetty anteeksi ja lupailtu kuuta taivaaltaja lytätty taas. Ja sitten pyydetty taas anteeksi. Helpolla en ole antant anteeksi, mutta se tunne, kun lopulta heltyy
ja uskoo taas "meihin" - ja tulee petetyksi (siis että lupaus rikkoutuu) - taas, tuntuu aivan hirveän pahalta. Ja sitten kun itse tekee jonkun lievemmän virheen, niin toinen hylkää siltä istumalta kylmästi. Sama ihminen, jolta on itse ottanut p...aa niskaan kerran jos toisenkin ja uskonut p-puheisiin. Miksi minä saan niin töykeitä kommentteja, en ymmärrä?? Ja eikö yhteiselo ole aika hankalaa, jos toinen tykkää panostaa terveellisyyteen, mutta toinen mättää mäkin antimia? Vuodesta toiseenko täytyisi katsella, kun toisen ruokavalio koostuu pitsasta, mäkkäristä, limusta ja sipseistä? Miksi?
48 jatkaa vielä että tuon perusteella siis ne tylsät tyypit jotka ei tarjoa tappelusta saatavia kiksejä voisi hyvinkin olla potentiaalista suhdemateriaalia jos kärsivällisyytesi ikinä kestäisi. Jotkut törkeät tyypit taas niitä jotka vetää puoleensa ja näyttää ainoilta vaihtoehdoilta mutta mahdollisesti ovat tökeröitä muidenkin silmissä.
Vastapainona siis sille näkemykselle että kaikissa on vikansa, joissain saattaa kyllä olla suuremmatkin vikansa ja juuri heitä saatat etsiäkin. (Eli kohdallesi "sattunut" tarjonta saattaa hyvinkin olla jotenkin vääristynytkin ajatellen kokonaisuutta eikä ole mitenkään saletti että suhteissa on ollut terveen dynamiikan aineksia vaikka kuinka olisi katsellut pidempään.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikissa tapaamissani miehissä on ollut omalle jaksamiselleni liikaa miinuksia. Jos miehen ainoat miinukset ovat toisinaan limun juominen ruokajuomana, vähän turhan tiivis yhteydenpito ja vaikkapa tyhmän tv-ohjelman katsominen, niin ei tietenkään minulla ole syytä jättää häntä. Kuitenkin jatkuva mäkki-sipsi-limu-kebab-menu ihan oikeasti vaikuttaa jo omaankin elämääni - siksi en voi sitä hyväksyä. En halua olla mieheni elämäntapaohjaaja. Haluan että miehellä on oma halu elää siististi, syödä hyvin ja olla ihana ihminen.
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 13:27"]48 jatkaa vielä että tuon perusteella siis ne tylsät tyypit jotka ei tarjoa tappelusta saatavia kiksejä voisi hyvinkin olla potentiaalista suhdemateriaalia jos kärsivällisyytesi ikinä kestäisi. Jotkut törkeät tyypit taas niitä jotka vetää puoleensa ja näyttää ainoilta vaihtoehdoilta mutta mahdollisesti ovat tökeröitä muidenkin silmissä.
Vastapainona siis sille näkemykselle että kaikissa on vikansa, joissain saattaa kyllä olla suuremmatkin vikansa ja juuri heitä saatat etsiäkin. (Eli kohdallesi "sattunut" tarjonta saattaa hyvinkin olla jotenkin vääristynytkin ajatellen kokonaisuutta eikä ole mitenkään saletti että suhteissa on ollut terveen dynamiikan aineksia vaikka kuinka olisi katsellut pidempään.)
[/quote]
Siis nimenomaan suhteissani _ei_ ole ollut tervettä pohjaa. Ja sitä mietinkin. Miksi ne osuvat aina minun kohdalleni?
Ja sitten kun tapaan jonkun kiltin ja seesteisen miehen, ei tämä olekaan "valmis" suhteeseen tai ei oikein "osaa"
olla yhteyksissä, koska sitä, tätä ja tuota... Siis en päädy yhteen niiden hyvien kanssa, kiska he eivät halua :/ Ilmeisesti ansaitsen vain minua lyttäävän miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 13:34"][quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 13:27"]48 jatkaa vielä että tuon perusteella siis ne tylsät tyypit jotka ei tarjoa tappelusta saatavia kiksejä voisi hyvinkin olla potentiaalista suhdemateriaalia jos kärsivällisyytesi ikinä kestäisi. Jotkut törkeät tyypit taas niitä jotka vetää puoleensa ja näyttää ainoilta vaihtoehdoilta mutta mahdollisesti ovat tökeröitä muidenkin silmissä.
Vastapainona siis sille näkemykselle että kaikissa on vikansa, joissain saattaa kyllä olla suuremmatkin vikansa ja juuri heitä saatat etsiäkin. (Eli kohdallesi "sattunut" tarjonta saattaa hyvinkin olla jotenkin vääristynytkin ajatellen kokonaisuutta eikä ole mitenkään saletti että suhteissa on ollut terveen dynamiikan aineksia vaikka kuinka olisi katsellut pidempään.)
[/quote]
Siis nimenomaan suhteissani _ei_ ole ollut tervettä pohjaa. Ja sitä mietinkin. Miksi ne osuvat aina minun kohdalleni?
Ja sitten kun tapaan jonkun kiltin ja seesteisen miehen, ei tämä olekaan "valmis" suhteeseen tai ei oikein "osaa"
olla yhteyksissä, koska sitä, tätä ja tuota... Siis en päädy yhteen niiden hyvien kanssa, kiska he eivät halua :/ Ilmeisesti ansaitsen vain minua lyttäävän miehen.
[/quote]
En tosiaan usko että kyse on sattumanvaraisesta "ansaitsemisesta". Jokin noiden miesten menneisyydessä ja ominaisuuksissa ja sinun vastaavissa on sellaista että ilmeisesti tuntuu tutulta, turvalliselta ja ensialkuun hyvältä idealta.
Ehkä ne "hyvät tyypit" ei oikeasti ole ollutkaan todellisuudessa emotionaalisesti saatavilla, olet jotenkin huomaamattasi viestittänyt että ovat vähän liian tylsiä tai ovat vain luonnostaan tottuneet sen verran tasapainoisempaan meininkiin että tiedostavat jollain tasolla että sinussa saattaa olla "liikaa" heille.
Kyllä varmaan ehkä koittaisin hieman tarkastella sitä omaa persoonaa, käyttäytymismalleja ja omia ihmissuhdetaitoja suhteessa haaveisiin ja miettiä mikä meininki.
Jossain vaiheessa saattaa sitten joutua miettimään että jos vetää pelkkiä ongelmia puoleensa niin haluaako niitä vai onko ilman. Se ei takaa että mitään hyvää löytyy tilalle jatkossakaan mutta saattaa joskus auttaa, tuolle yhdelle onnistujalle auttoi ilmeisesti tosiaan myös se että kokeili jotain mikä ei ollut tuttua ja luontevaa aluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 00:46"]
Ap vaikuttaa hyvin, hyvin itsekeskeiseltä tyypiltä. Pystyyköhän ap miettimään mitään asiaa ilman että tunkee itsensä jossain muodossa soppaan kuin soppaan?
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 11:53"]
Vähän vaikuttaa, ettet itse ole mikään löytö. Itsekeskeinen marisija.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 01:53"]
Rehellinen vastaus: kokeile ADHD-lääkitystä (vaikutat kovin impulsiiviselta, levottomalta sekä nopeasti kyllästyvältä henkilöltä) sekä mieti kriittisesti myös omaa asennetta ja omia "vikojasi". Kukaan tässä maailmassa ei ole täydellinen.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 14:07"]
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 00:46"]
Ap vaikuttaa hyvin, hyvin itsekeskeiseltä tyypiltä. Pystyyköhän ap miettimään mitään asiaa ilman että tunkee itsensä jossain muodossa soppaan kuin soppaan?
[/quote]
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 14:04"][quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 13:34"][quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 13:27"]48 jatkaa vielä että tuon perusteella siis ne tylsät tyypit jotka ei tarjoa tappelusta saatavia kiksejä voisi hyvinkin olla potentiaalista suhdemateriaalia jos kärsivällisyytesi ikinä kestäisi. Jotkut törkeät tyypit taas niitä jotka vetää puoleensa ja näyttää ainoilta vaihtoehdoilta mutta mahdollisesti ovat tökeröitä muidenkin silmissä.
Vastapainona siis sille näkemykselle että kaikissa on vikansa, joissain saattaa kyllä olla suuremmatkin vikansa ja juuri heitä saatat etsiäkin. (Eli kohdallesi "sattunut" tarjonta saattaa hyvinkin olla jotenkin vääristynytkin ajatellen kokonaisuutta eikä ole mitenkään saletti että suhteissa on ollut terveen dynamiikan aineksia vaikka kuinka olisi katsellut pidempään.)
[/quote]
Siis nimenomaan suhteissani _ei_ ole ollut tervettä pohjaa. Ja sitä mietinkin. Miksi ne osuvat aina minun kohdalleni?
Ja sitten kun tapaan jonkun kiltin ja seesteisen miehen, ei tämä olekaan "valmis" suhteeseen tai ei oikein "osaa"
olla yhteyksissä, koska sitä, tätä ja tuota... Siis en päädy yhteen niiden hyvien kanssa, kiska he eivät halua :/ Ilmeisesti ansaitsen vain minua lyttäävän miehen.
[/quote]
En tosiaan usko että kyse on sattumanvaraisesta "ansaitsemisesta". Jokin noiden miesten menneisyydessä ja ominaisuuksissa ja sinun vastaavissa on sellaista että ilmeisesti tuntuu tutulta, turvalliselta ja ensialkuun hyvältä idealta.
Ehkä ne "hyvät tyypit" ei oikeasti ole ollutkaan todellisuudessa emotionaalisesti saatavilla, olet jotenkin huomaamattasi viestittänyt että ovat vähän liian tylsiä tai ovat vain luonnostaan tottuneet sen verran tasapainoisempaan meininkiin että tiedostavat jollain tasolla että sinussa saattaa olla "liikaa" heille.
Kyllä varmaan ehkä koittaisin hieman tarkastella sitä omaa persoonaa, käyttäytymismalleja ja omia ihmissuhdetaitoja suhteessa haaveisiin ja miettiä mikä meininki.
Jossain vaiheessa saattaa sitten joutua miettimään että jos vetää pelkkiä ongelmia puoleensa niin haluaako niitä vai onko ilman. Se ei takaa että mitään hyvää löytyy tilalle jatkossakaan mutta saattaa joskus auttaa, tuolle yhdelle onnistujalle auttoi ilmeisesti tosiaan myös se että kokeili jotain mikä ei ollut tuttua ja luontevaa aluksi.
[/quote]
En välttämättä ymmärtänyt viestisi sisältöäihan 100 % mutta vastaan sen pohjalta mitä ymmärsin.
Siis viimeisin mies vaikutti kaikin puolin sopivalta minulle ja hetken aikaa olin todella iloinen. Ajattelin, että tässä se on, nyt loppui etsiminen ja pettyminen.
No pian huomasin, että mies osaa olla tosi ilkeä. Pyysihän hän anteeksi, mutta toisti saman taas. Hieman eri tavalla mutta pointti oli aina sama: hyvin ilkeitä sanoja ja sitten taas pahoittelu.
Paljon lupauksia, yhtäkään ei toteuttanut.
Kännissä ei kunnioittanut koskemattomuuttani. Ja taas törkeät sanat lentelivät. Pahoittelihan hän sitten jälkeenpäin - taas.
Pian huomasin myös, että miehen ruokavaliota ei voi edes kutsua sellaiseksi. Hän luetteli minulle "terveellis" aterioitaan, joista jokainen oli sisältänyt pastaa. Huoh...
Lisäksi minua ärsytti, ettei hän voinut hankkia autoa pitkästä välimatkastamme huolimatta. Tai no, autohan hänellä oli, mutta ei ajamiskelpoinen eräästä syystä.
Tosiaan jos kertoisin tänne _kaiken_, minut tunnistettaisi. Siksi kerron vain pintapuolisesti ongelmista. Enäähän niitä ongelmia ei ole, nyt vain syyllistän itseäni, taas kerran.
Hyvä, että ymmärrät, että syy on todella harvoin vain toisessa osapuolessa. Eiköhän sitä molemmista aina syy löydy.
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 14:13"][quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 14:04"][quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 13:34"][quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 13:27"]48 jatkaa vielä että tuon perusteella siis ne tylsät tyypit jotka ei tarjoa tappelusta saatavia kiksejä voisi hyvinkin olla potentiaalista suhdemateriaalia jos kärsivällisyytesi ikinä kestäisi. Jotkut törkeät tyypit taas niitä jotka vetää puoleensa ja näyttää ainoilta vaihtoehdoilta mutta mahdollisesti ovat tökeröitä muidenkin silmissä.
Vastapainona siis sille näkemykselle että kaikissa on vikansa, joissain saattaa kyllä olla suuremmatkin vikansa ja juuri heitä saatat etsiäkin. (Eli kohdallesi "sattunut" tarjonta saattaa hyvinkin olla jotenkin vääristynytkin ajatellen kokonaisuutta eikä ole mitenkään saletti että suhteissa on ollut terveen dynamiikan aineksia vaikka kuinka olisi katsellut pidempään.)
[/quote]
Siis nimenomaan suhteissani _ei_ ole ollut tervettä pohjaa. Ja sitä mietinkin. Miksi ne osuvat aina minun kohdalleni?
Ja sitten kun tapaan jonkun kiltin ja seesteisen miehen, ei tämä olekaan "valmis" suhteeseen tai ei oikein "osaa"
olla yhteyksissä, koska sitä, tätä ja tuota... Siis en päädy yhteen niiden hyvien kanssa, kiska he eivät halua :/ Ilmeisesti ansaitsen vain minua lyttäävän miehen.
[/quote]
En tosiaan usko että kyse on sattumanvaraisesta "ansaitsemisesta". Jokin noiden miesten menneisyydessä ja ominaisuuksissa ja sinun vastaavissa on sellaista että ilmeisesti tuntuu tutulta, turvalliselta ja ensialkuun hyvältä idealta.
Ehkä ne "hyvät tyypit" ei oikeasti ole ollutkaan todellisuudessa emotionaalisesti saatavilla, olet jotenkin huomaamattasi viestittänyt että ovat vähän liian tylsiä tai ovat vain luonnostaan tottuneet sen verran tasapainoisempaan meininkiin että tiedostavat jollain tasolla että sinussa saattaa olla "liikaa" heille.
Kyllä varmaan ehkä koittaisin hieman tarkastella sitä omaa persoonaa, käyttäytymismalleja ja omia ihmissuhdetaitoja suhteessa haaveisiin ja miettiä mikä meininki.
Jossain vaiheessa saattaa sitten joutua miettimään että jos vetää pelkkiä ongelmia puoleensa niin haluaako niitä vai onko ilman. Se ei takaa että mitään hyvää löytyy tilalle jatkossakaan mutta saattaa joskus auttaa, tuolle yhdelle onnistujalle auttoi ilmeisesti tosiaan myös se että kokeili jotain mikä ei ollut tuttua ja luontevaa aluksi.
[/quote]
En välttämättä ymmärtänyt viestisi sisältöäihan 100 % mutta vastaan sen pohjalta mitä ymmärsin.
Siis viimeisin mies vaikutti kaikin puolin sopivalta minulle ja hetken aikaa olin todella iloinen. Ajattelin, että tässä se on, nyt loppui etsiminen ja pettyminen.
No pian huomasin, että mies osaa olla tosi ilkeä. Pyysihän hän anteeksi, mutta toisti saman taas. Hieman eri tavalla mutta pointti oli aina sama: hyvin ilkeitä sanoja ja sitten taas pahoittelu.
Paljon lupauksia, yhtäkään ei toteuttanut.
Kännissä ei kunnioittanut koskemattomuuttani. Ja taas törkeät sanat lentelivät. Pahoittelihan hän sitten jälkeenpäin - taas.
Pian huomasin myös, että miehen ruokavaliota ei voi edes kutsua sellaiseksi. Hän luetteli minulle "terveellis" aterioitaan, joista jokainen oli sisältänyt pastaa. Huoh...
Lisäksi minua ärsytti, ettei hän voinut hankkia autoa pitkästä välimatkastamme huolimatta. Tai no, autohan hänellä oli, mutta ei ajamiskelpoinen eräästä syystä.
Tosiaan jos kertoisin tänne _kaiken_, minut tunnistettaisi. Siksi kerron vain pintapuolisesti ongelmista. Enäähän niitä ongelmia ei ole, nyt vain syyllistän itseäni, taas kerran.
[/quote]
Saattaa olla että kannattaa käydä tutustumassa tuohon mainitsemaani epävakaaseen persoonallisuushäiriöön, siihen liittyvän dynamiikka kun aloituksestasi jostain syystä tosiaan tuli mieleen.
Se kun saattaisi selittää juuri tuota tarvetta löytää jotain, sitä suurta helpotusta ja takertumista siihen tunteeseen kun liian nopeasti vetää johtopäätöksen että "tässä nyt on se oikea" vaikka suhde ei todellisuudessa edes vastaa omia tarpeita jne.
Jotenkin voisin veikata että jos on itse elämänsä tasapainossa niin ensin käy mielessään läpi sen haluaako verbaalisesti pahoinpitelevän ja päissään fyysisesti pahoinpitelevän miehen joka ei pysty jostain syystä / halua sellaista suhdetta että pääsee luoksesi ja sen jälkeen vasta miettiä syökö se henkilö pastaa vai salaattia. Ja sen jälkeen saattaisi miettiä mitä alunperin näki siinä tyypissä ja että oliko se arvio nyt sitten ihan oikea.
Jos on itsensä kanssa hyvä olla niin en usko että tulee edes vilkaisseeksi tuollaista tyyppiä, jos sitten vilkaiseekin niin vetää aika äkkiä johtopäätöksen että nyt ei ole kivaa käytöstä ja onnittelee itseään viisaudesta poistua epätasapainoisesta suhteesta.
Ihan sama mitä se mies on tehnyt tai jättänyt tekemättä, tärkeämpää sinun on miettiä mitä sinä siinä kuviossa teet.
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 00:41"]
Olen miettinyt ja miettinyt, "jos nyt vain unohtaisin ne huonot puolet ja rakentaisin vihdoin sen kestävän suhteen, jonka olen halunnut aina." sitten realistinen puoleni muistuttaa minua siitä, etteivät ne huonot ja törkeät piirteet lakkaa olemasta tosia, vaikka ne lakaisisi maton alle ja keskittyisi vain hyviin asioihin. Ja lopulta ajattelen: "v#tut, miksi minun täytyisi vain sietää, sietää ja sietäö?" Tulee ero, ja itkenkö minä, niin, itkenkö? No kyllä vaan. Huoh! :(
[/quote]
Vähän nyt epäilet että sinä olet se syypää suhteidesi ongelmiin. Mikä on ainoa yhdistävä tekijä kaikissa suhteissasi? SINÄ! Joten turha syyttää miehiä suhteidesi kaatumisista.
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 08:46"]
Ap tässä, hei... Tämä on kyllä loputon p...kehä :/ metsästän parisuhdetta -> saan sen -> olenko tyytyväinen? -> en. menetän hermot toistuviin vikoihin. sen ei tarvitse aina edes olla mitään törkeää, vaan pelkät maneerit suututtavat minut. Pian huomaan, että fiilikseni hetkeä sitten hehkuttamaani miestä kohtaan ovat neutraalit. Sängyssä en oikein jaksaisi keskittyä, ja jos miehen muna lerpahtaa niin alkaa vituttaa. Sitten kaikki ruokavaliojutut ovat minulle tärkeitä. Haluan miehen, joka haluaa oma-aloitteisesti kokkailla terveellisiä ruokia mutta silti tykkää herkutellakin ilman keittiövaakaa. Mutta jollain ihmeen ilveellä tunnun törmäävän melkein aina näihin pizzaa, sipsii, limuu, hampparii & eineksii -tyyppeihin ja taas mennään... En halua kiistellä _ruokavaliosta_ aikuisen ihmisen kanssa enkä halua katsoa vierestä sitä surkeaa mättämistä. Toki vedän puoleeni myös ÖVERImiehiä, joiden on pakonomaisesti syötävä lautasmallin mukaisesti ja sokeri ja rasva ei tule kuuloonkaan. Eli aina jotain ääripäitä. Lisäksi minulla on _paljon_ värikkäämpi mieshistoria kuin tällä viimeisimmällä, mutta en koskaan kertonut, että minua puistattaa hänen menneisyytensä. Ihmiset, joiden kanssa hän on ollut ovat ulkonäöllisesti täysin minun vastakohtiani, mutta mielestäni täysin sopimattomia tälle miehelle. He ovat olleet timmissä kunnossa, joten on tullut olo, että mies on sisimmässään helkkarin pinnallinen ja kuolailee muovisia barbeja. Minulle hän sanoi, ettei ole ulkonäön perään. Silti muistaa aina kehaista milloin kenenkin ulkomuotoa. Se on minusta rasittavaa ihmisissä. En halua miehen vertailevan ja mittailevan katseellaan naisia, edes hiljaa mielessää. se on ällöttävää. En itsekään katsele ihastuksesta huokaillen miesten lärvejä. En vain pidä sellaisesta.
[/quote]
Olet sekaisin kuin seinäkello
*Juopottelevien miesten