Miten te pystytte olemaan anoppilassa yötä

Ihan hyvin sujuu. Appivanhemmat oon tuntenut siitä asti kun olin 5, eli ei oo ikinä ollut mitään outoutta meidän välillä. Oon anoppilassa leikkinyt puoli lapsuutta, koska miehen sisko on mun paras ystävä lapsuudesta asti.

ei tulis ees mieleen stressata tollasista normaaleista asioista? sulla ei vissiin oo elämässä ollu mitään oikeita huolia :D 

Tahtoisin naida napsauttaa omaa anoppiani.

Sillä on herkkupersettä ja päärynä tissit.

Vierailija kirjoitti:

Pelkäätkö anopin WC:tä, onko siellä pottakummitus tai jotain? Ja miten se syöminen on niin pelottavaa? Syökö yksi kerrallaan ja muut sitten tarkkailevat suoritusta kriittisesti? MInkälaisilla välineillä vakoilevat, onko periskooppi ja salakatselukamerat?

Hei,

kiitos tärkeää tietoa tulevaisuutta ajatellen, kun omat pojat alkaa tuomaan tyttöjä kotiin.

Täytyy käydä asentamassa pottakummitus ja tehdä syömissuoritusarvotelulomakkeet, mitäs kaikkia kohtia siinä arvostellaan? Ja mistä saa laadukkaimpia skooppeja ja kameroita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet 6-kymppiset ovat kovia tuputtamaan. Ruokaa pitää ottaa ja ottaa vaikkei halua/jaksa. Jos ei ota on nirppanokka, jolle loukkaannutaan. Jämäkästi pitäisi osata sanoa että kiitos ei, mutta aina sekään ei riitä.

Mikään ei ole niin tympeä asia kuin aikuinen, joka ei ruokapöydässä jaksa sydä, mutta on 15 minuutin kuluttua jääkaapilla etsimässä syötävää.

Kun on ensin syönyt 2 annoksen alkuruokaa, 3 annosta pääruokaa ja päälle vielä jälkiruoat, on aika epätodennäköistä että olisi asiaa jääkaapille 15 min päästä vaikka ei ottaisikaan lisää sitä jälkiruokaa. Jos näin on niin kyllä ruoassakin on jotain outoa.

Vierailija kirjoitti:

Ja jos ei ole nälkä, ei tarvitse syödä muiden kanssa. Sanot että hyvältä näyttää, mutta olet nyt täynnä ja otat myöhemmin jos sopii.

Niin. Pitää vain sanoa kohteliaasti "Rakas anoppi, tiedän että tämä on jo kolmas vierailupäivä, mutta olen edelleen ihan täynnä siitä ruuasta, jonka söin ennen tänne saapumista."

:)

Meidän ei tarvii edes yöpyä, nähdään anoppia muutenkin, asuu saman rivarin päätyasunnossa

S.Pendragon kirjoitti:

Mulla on ihan kivat "appivanhemmat" (ollaan vain pitkäkestoisella seurusteluasteella miehen kanssa), mutta mulle tuottaa harmaita hiuksia se, että niiden eteisen vessassa ei toimi huuhtelu kunnolla, vaan pitää aina vetää kahdesti, ettei paperitollo jää veteen. Talossa ei yleisesti käytetä sitä vessaa vaan toista, kauempana olevaa, mutta menen aina kohteliaisuudesta tuohon lähempään, kun en viitsi ruokapöydästä lähteä kiertämään koko taloa. Varmasti perhe tietää tuosta huonosta huuhtelusta, mutta silti mä spekuloin aina, että ne luulee, että mä yritän survoa siellä jotain jumissa olevaa megapökälettä pytystä alas. :D

Mikä on "vain pitkäkestoinen seurustelusuhde"?

En yökyläile anoppilassa. Kuolisin ahdistukseen, jos moinen koitos tulisi eteeni.

Vierailija kirjoitti:

Vessassakäyntihän tuntuu olevan lukemattomille av-mammoille suorastaan traumaattinen juttu. Joillekin tuottaa ongelmia jopa kotona omassa vessassa käynti. Poikaystävän luona tai jos poikaystävä on kylässä, ei vessaan voi mennä, ei ainakaan isommalle tarpeelle. Traumaattista vähän toisella tavalla asia tuntuu olevan monelle poikaystävällekin, sillä onhan täälläkin kerrottu, miten poikaystävä nosti metelin, kun tyttöystävä kävi isommalla tarpeella poikaystävän vessassa. Ja anoppihan on itse asiassa entisen poikaystävän, nykyisen miehen äiti. Onko hän samanlainen niuhottaja kuin poikansakin. Miksi normaaleista elintoiminnoista tehdään noin suuri ongelma. Olisi eri asia, jos paskominen olisi hyvin harvinaista!

Samoja ajatuksia on minullakin.

Olen vasta palstaan tutustuttuani, kypsässä yli 40:n iässä, kohdannut ihmisiä, joille pissaaminen ja kakkaaminen on niin iso ongelma. Ja kuitenkin joka ikinen imettäväinen aikojen aamusta asti on käynyt ja käy edelleen pissalla ja kakalla. 

En ainakaan tiedä koskaan tavanneeni ihmisiä, jotka keskeyttävät kaiken tekemisensä ja alkavat korvat hörössä kuulostella kun joku seurueesta menee vessaan. Tunnen kyllä monia, jotka ilmoittavat menevänsä vessaan ja joitakuita, jotka vessasta palattuaan kertovat, kumpi tuli. Ilmeisesti nämä vessaongelmoijat itsekin kuuntelevat kiinnostuneina wC:stä mahd. kuuluvia ääniä. Eihän tuommoinen asia muuten tulisi mieleenkään. 

Jos vatsa toimii kovin epsäännöllisesti kannattaisi ehkä tarkistaa ruokavalio ja lisätä liikuntaa. 

Minäkuvaa kannattaa taas tarkistaa siinä tapauksessa, että kuvittelee itsensä n i i n tärkeäksi, että kaikki pysähtyvät kuulostelemaan omaa lorauttelua, lirauttelua tai plopsauttelua.

47

Toivottavasti monella on kuitenkin mukava anoppi. Me ainakin ollaan miniäni kanssa parhaat kaverit. En paljoakaan soittele pojan perheelle. Tietävät kuitenkin, että olen taustalla ja apuna aina tarvittaessa. Miniä kuitenkin soittaa usein ja tehdään kirppisreissuja ym.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti monella on kuitenkin mukava anoppi. Me ainakin ollaan miniäni kanssa parhaat kaverit. En paljoakaan soittele pojan perheelle. Tietävät kuitenkin, että olen taustalla ja apuna aina tarvittaessa. Miniä kuitenkin soittaa usein ja tehdään kirppisreissuja ym.

Kunpa minulla olisi kaltaisesi anoppi. Mutta ei... Anoppi tyrkyttää itseään "avuksi", ja jos "avun" hyväksyy, pitää kaikki tehdä anopin tavalla. Tyyliin: pitäisi maalata talo siniseksi. Anoppi ilmestyisi pari tuntia ennen muita paikalle ja aloittaisi sutimaan taloa punaiseksi, koska tykkää enempi punaisesta.

Olen iloinen heidän puolestaan, joilla on mukava anoppi. Itselleni elämä ei moista suonut. Mies kuitenkin ihana, ja onneksi ymmärtää äitinsä olevan "hankala".

Tämä anoppi laittaa radion auki ja vieläpä sangen suurelle volyymille, kun huomaa jonkun vieraista menevän vessaan. Saa vieras rauhassa tehdä tarpeensa, ei kuulu äänet vessasta.

Munkin anoppilassa kirjaimellisesti kolauttaa vessan ovella ruokapöydän tuolia (tai tuolissa istuvaa), jos liian isosti avaa oven. Mua on aina ällöttänyt tuo, onpa kiva syödä kun scheissen hajut leijailee toiletista. Harva ovi tuollakin. Ja vessa muutenkin törkyinen, järkyttävät ralliraidat aina! Myös silloin, kun tietää, että vieraita tulossa...

Anopin tykönä on mukavaa. Hän on jo toistakymmentä vuotta irroitellut multa ryynejä kun paikkaan passaa. Muut onneksi aamu unisia. 55v, isot tissit ja hanakka suu =) Kyllä kelpaa.

Minulla ei ole enää anoppilaa. Nuorempana kävin vähän vastahakoisesti, ja syynä oli monet arjen "hankaluudet" (mm. tuo vessajuttu, kun vatsa ei tahtonut toimia ja toimi sitten liikaa), erilaiset ruokamieltymykset, nukkuminen "läpikulkuhuoneessa" jne.

Kun tuli lapsia, oli mummola aivan ykkönen. Nyt kun ajattelen niitä aikoja, ei ollut huolen häivää. Anoppi osti ruoat ja laittoi ne, vahti ja leikitti lapsia ja oli "aikuinen" sanan hyvässä merkityksessä. Ei puuttunut kasvatukseen ja toivotti aina tervetulleeksi.

Aikaa myöten totuin siihen, että käytiin välillä "kylillä" vessassa ja lähdin joskus autolla yksin jonnekin ajelemaan. Ja vaikka sänky oli kuhmurainen ja tyyny lättänä, kyllä ne olivat rentouttavia reissuja. 

Ehkä olisi vain parempi myöntää, että anoppiviha kumpuaa mustasukkaisuudesta. Ihan samaa mustasukkaisuutta se on kuin anopin karsaus miniää kohtaan. Ollaan siis samalla viivalla.

Naiset haukkuvat harvoin omia äitejään samalla kiihkolla kuin anoppejaan, ja se tekee anoppien haukkumisesta epäuskottavaa. En tunne kai ainuttakaan miestä, joka haukkuisi anoppiaan samalla "tavan vuoksi" -tyylillä kuin naisilla on tapana. Miesten ja naisten väliset suhteet ovat a i n a erilaisia kuin naisten väliset. 

Ehdotan, että anopit ja miniät vaihtavat haukkumisen kilpailuun siitä, kumpi pistää ensimmäisenä mustasukkaisuuden poikki ja nousee sen yläpuolelle. Sieltä katsoen voi näkyä mielenkiintoinen, toisenlaisen ikäpolven nainen. 

Kuvitelkaa nyt edes hetki miten paljon energiaa esim. ap:ltä menee hukkaan turhaan wc-, sauna- yms. tuskailuun. Sille, että anoppi on puolison äiti ei voi yhtään mitään. Sillekään, että kullakin on omassa kodissaan omat tapansa ja vessanovensa, ja niitä toivoo kunnioitettavan, ei voi mitään. Anopin miniä saattaa vaihtua, mutta äitiään ei kukaan voi vaihtaa. 

47

Anoppila. Loputon aihe. Nuorempana en osannut vielä sanoa riittävästi vastaan. Silti loukkaannutaan edelleen, kun puolustaa omia rajojaan ja sääntöjä. Enää en tanssi toisen pillin mukaan. Vallan käytön väline miniän pompottelu itse epäkypsältä ihmiseltä. Poikansa on ihan lammas, eikä puolusta vaimoaan. Piti ottaa sitten ohjat omiin käsiin tietyissä asioissa, että ei muuten käy.

Minä olisin pistänyt oman äitini kyllä vaihtoon. Sen verran hankala tapaus oli.

Täälläkin anoppi laittoi aina ruoat, siivosi ja pisti muut samaan orjatyöleiriin. Sitten muisti uhriutua vielä riittävästi, miten hän tekee kaikki, eivätkä muut ole tarpeeksi kiitollisia hänelle. Vietän kesälomani mielummin omassa yksinäisyydessä omaan tahtiin.