Miten te pystytte olemaan anoppilassa yötä

huoh!!

Vierailija kirjoitti:

Nuo on aivan normaaleja ahdistuksen aiheita kun on sosiaalisten tilanteiden pelko. Tuohon ei ole muuta lääkettä, kun tutustua paremmin anoppiin ja appiukkoon. Ja sinä SAAT sanoa jos ET HALUA saunaan. Sanot vaan että ei kiitos tällä kertaa. Se ei ole epäkohteliasta. Ja jos ei ole nälkä, ei tarvitse syödä muiden kanssa. Sanot että hyvältä näyttää, mutta olet nyt täynnä ja otat myöhemmin jos sopii. Ei yökylässä tarvitse olla tikkujäykkänä ja tehdä kaikkea muiden kanssa. Voithan kuljettaa myös omia eväitä. Ja jos haluat olla rauhassa, niin kai sieltä ylimääräinen huone löytyy? Sanot että lepäät vähän aikaa ja laita ovi kiinni. Ja käy vaikka asioilla. Ei kai koko aikaa tarvitse istua kytättävänä.

Anoppina tarvitsisin kyllä jonkinlaisen selityksen moiselle käytökselle. Näen paljon vaivaa ruuan eteen ja meillä syödään yhdessä ja viivytään & viihdytään pöydän äärellä pitkään. Pieniä lapsia lukuunottamatta pöydästä noustaan vasta, kun kaikki ovat syöneet - ja sovitaan ketkä korjaavat pöydän. Mielestäni tämä on normaalia, ei mitään kyttäystä.

Komppaan täysillä APtä. Anoppilan vessa on keittiön vieressä, ovi jotain ohutta vaneria ja juuressa on kolmen sentin rako. Siellä ne koko suku minua lukuunottamatta taikoo äänettömiä ja hajuttomia pikajuniaan.

Kaiken kruunaa anopin tuputus. Makean päälle suolaista ja vielä kierros makeaa ja kun kaasu tulee jo korvista, katsotaan, kuin loukkaantunut spanieli ja ihmetellään, että "etkö ota?".

Siinä vaiheessa lähden aina "pienelle kävelylle" läheisen Prisman yleisövessaan.

En todellakaan olisi anoppilassa yötä ellei minua tarvittaisi siellä nimen omaan yön yli johonkin :D En osaa rentoutua muualla kuin minulle läheisten ihmisten luona, eikä anoppilasta ole sellaista löytynyt. Ihan mukavia ja ihania ihmisiä ovat, joten "vika" on minnun puolellani. Olen myös sairas, enkä tykkää että sairauteni ympärillä pörrätään ja huolehditaan, joten en vietä aikaani missään muualla kuin läheisten luona niin pitkiä aikoja joissa sairaus pääsee näkymään. Nuori ihminen jonka pitää muutamien tuntien pystyssä olon jälkeen mennä lepäilemään vaakatasoon? Ei oikein sovi vieraisille. 

Kompaan ap:tä, tiedän mistä puhut. Minullakin on yökyläkauhu. Ihan sama kenen luona ollaan, mielestäni toisen luona bunkkaaminen on sosiaalisesti kiusaannuttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Syöminen toisten katsoessa, wc :(, puoliso taantuu, kokoaikaista vakoilua, saattaa tulla yllätysvieraita tai -lähtöjä jonnekin tapahtumiin tai vieraisille, pakotetaan saunaan :((((

Olen oikein mielelläni anoppilassa kylässä, sekä perheen kanssa että yksin. Syön kotioloissakin päivittäin muiden seurassa tai ainakin ympäröimänä, siis ihan ventoivieraatkin voivat nähdä minut syömässä. Anoppilassa on ihan tavallinen wc ja sitä käytetään ihan niin kuin kotonakin. Puolisoni ei taannu vanhempiensa seurassa, mutta tietysti kunnioitamme anopin ja apen tapoja, koska olemme heidän kotonaan. Kukaan ei vakoile ketään; oletko varma, että sinua vakoillaan? Uteliaisuus voi tuntua tunkeilevalta, mutta voi olla myös ihan hyvää tahtoakin. Mahd. yllätysvieraat ovat appivanhempien  ja siis miehenikin vanhoja tuttuja ja naapureita, jotka minäkin tunnen. Naapuriin olen tainnut joskus joutua pihatalkoisiin, mutta se on ollut vain kivaa. Tapahtumat ovat tiedossa etukäteen ja niihin lähtevät porukasta ne, jotka haluavat. Saunaan ei pakoteta ketään, koska se on koko saunomisen idean vastainen ajatus ja siitä voi joka tapauksessa kieltäytyä, esim. sanomalla "Ei tee mieli saunaan, kiitos vaan".

Aikuistu nyt vähän, ap!

En tajua. Miksi menisimme anoppilaan yöksi? Olen esim. omilla vanhemmillani ollut yötä viimeksi 16-vuotiaana ennen kuin muutin pois. En yövy siellä, vielä vähemmän kiinnostaa yöpyä anoppilassa eivätkä ole onneksi moista ehdotelleet. Aikuisilla ihmisillä on yleensä oma koti jossa yövytään.

Siis ihanko vakavissaan katselette jotain taantuvaa puolisoa? Ööö, okei. Muistuttaisin että jokaisella on vain yksi elämä. Jos haluat viettää sen aikuisen vauvan kanssa niin ok, oma valinta. Henk.koht. ajattelen että parisuhde perustuu kunnioitukseen, ilman sitä ei toimi.

Vierailija kirjoitti:

En tajua. Miksi menisimme anoppilaan yöksi? Olen esim. omilla vanhemmillani ollut yötä viimeksi 16-vuotiaana ennen kuin muutin pois. En yövy siellä, vielä vähemmän kiinnostaa yöpyä anoppilassa eivätkä ole onneksi moista ehdotelleet. Aikuisilla ihmisillä on yleensä oma koti jossa yövytään.

Siis ihanko vakavissaan katselette jotain taantuvaa puolisoa? Ööö, okei. Muistuttaisin että jokaisella on vain yksi elämä. Jos haluat viettää sen aikuisen vauvan kanssa niin ok, oma valinta. Henk.koht. ajattelen että parisuhde perustuu kunnioitukseen, ilman sitä ei toimi.

Miten sitten, jos se anoppila on 600 km päässä, samoin nuo vanhemmat? Ajatko vierailun päälle kotiin nukkumaan? Kaikki eivät asu kehä kolmosen sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Kompaan ap:tä, tiedän mistä puhut. Minullakin on yökyläkauhu. Ihan sama kenen luona ollaan, mielestäni toisen luona bunkkaaminen on sosiaalisesti kiusaannuttavaa.

Et taida paljon matkustella??

Mä oikeestaan ymmärrän ap:ta kun ajattelen omaa anoppilaa :)

Tosin tää on uusi ilmiö, ennen siellä on ollut ihan normaalia. Olen ollut naimisissa 17 vuotta ja tuntenut appivanhemmat melkeen 25 vuotta, eli silleen ei tarvitse ujostella, mutta:

- Nykyisin ruokailu menee silleen, että appiukko, joka kärsi aivoverenvuodosta muutama vuosi sitten ja halvaantui osittain, syö ensin ja istuu sitten keittiön sohvalle. Anoppi on auttanut miestään syömään ja syönyt siinä samalla itse. Joten kirjaimellisesti katsovat sitä kun me syömme. Appi istuu sohvalla ja katselee ja kommentoi ja anoppi häärää siinä ympäriinsä ja kyselee otatko sitä ja otatako tätä. Otapa vielä yksi peruna. Syökää kaikki pois. Olen ruvennut inhoamaan noita syömistilanteita tuolla. Ja ihan rehellisesti on sanottava, että inhoaisin vaikka kyseessä olisi omat vanhempani. Mies inhoaa vähintään yhtä paljon.

- Vessassa papereita ei saa laittaa vessanpönttöön. Tämäkin on joku uusi juttu, ilmeisesti kerran aikaa sitten siellä oli mennyt joku putki tukkoon tai sakokaivo oli täyttynyt tai jotain. Inhottaa siis vessakäynnitkin tuolla nykyisin. Asumme niin kaukana, että on pakko aina mennä vähintään pariksi yöksi. Miestä kyllä ahdistaa enemmän kuin mua, joten harvoin käydään ja yleensä mun aloitteesta.

- Nukkumaan mennään heti iltauutisten jälkeen (enkä tarkoita kymmenen uutisia) ja taivastellaan jos joku haluaa valvoa myöhempään. Onneksi siellä on tilaa ja teinit pääsevät aittaan nukkumaan.

- Jos mies tuo vaikka 6-packin olutta ja juo saunaoluen (minäkin juon) niin kauheaa voivottelua ja jeesustelua. Vaikka ennen molemmille appivanhemmille maistui oikeen hyvin viini ja olut ennen ja tuotiin yleensä just vaikka pullo hyvää viiniä joka ruoan kanssa porukalla juotiin ja appiukko kaivoi varastoistaan lisää jos niikseen tuli. Tää tuli jotenkin yllätyksenä pari vuotta sitten, joten jätetään nykyisin saunaoluet ja viinipullot kauppaan  ettei tule mielipahaa.

Saunaan ei kyllä pakoteta eikä mies enää nykyisin taannu teiniksi, eli muuten vierailut sujuisi. Miestä on vaan tonne vaikea saada ja teinejä nykyisin myös. Minä yritän ylläpitää suhteita ja pakotan perheen ainakin kerran vuoteen tuonne, kun ei tiedä kuinka kauan siellä henkikään pihisee, ovat melkein 80 v. molemmat.

Ollaan aina kesällä viikko anoppilan mökillä. Selviytymistaktiikkani:

- Käytän huussia, en sisävessaa (huonot äänieristeet)

- Osallistun ruuanlaittoon, jotta on tarjolla myös omaan ruokavalioon sopivaa

- Hyväksyn sen, että viikon ajan täytyy elää "muiden säännöillä", esim. herätä ennen kahdeksaa (mökissä alkaa niin kova vilkse ettei voi nukkua) ja pukeutua aamiaispöytään mennessä

- Nukun yöpuvussa, vaikka on kuuma, koska nukumme läpikuljettavassa takkahuoneessa.

- Järjestämme miehen kanssa myös vapaata ja teemme omia pieniä retkiä lähikaupunkiin tai metsään.

- En käytä räkäshortseja ja likaista t-paitaa, koska tosiaan yhtäkkiä voi vieraita ihmisiä tulla samaan kahvipöytään. Nätti trikoomekko päivisin siis päällä.

- Saunomme miehen kanssa kahdestaan ja uimassa käyn bikinit päällä.

En rakasta tätä viikkoa, mutta en vihaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kompaan ap:tä, tiedän mistä puhut. Minullakin on yökyläkauhu. Ihan sama kenen luona ollaan, mielestäni toisen luona bunkkaaminen on sosiaalisesti kiusaannuttavaa.

Et taida paljon matkustella??

Matkustamisen yhteydessä yövytään yleensä hotelleissa, ei missään kylässä. Ymmärrän myös ap:ta.

viv010 kirjoitti:

Komppaan täysillä APtä. Anoppilan vessa on keittiön vieressä, ovi jotain ohutta vaneria ja juuressa on kolmen sentin rako. Siellä ne koko suku minua lukuunottamatta taikoo äänettömiä ja hajuttomia pikajuniaan.

Kaiken kruunaa anopin tuputus. Makean päälle suolaista ja vielä kierros makeaa ja kun kaasu tulee jo korvista, katsotaan, kuin loukkaantunut spanieli ja ihmetellään, että "etkö ota?".

Siinä vaiheessa lähden aina "pienelle kävelylle" läheisen Prisman yleisövessaan.

Anoppilan vessaa ei aikoinaan saanut lukkoon, koska se oli rikki. Ärtynyt suoli, herkkä vatsa ja sellainen vessa. Ihan hirveä stressi. Vannotin poikkista vahtimaan ovea, mutta silti edes pissaaminen ei meinannut onnistua. Tehtiin sitten ajeluja kymmenien kilometrien päähän kahviloihin ja kylälle, että sai käydä vessassa.

En tiedä,  ole koskaan kokeillut anoppilassa yöpymistä. Omassa lapsuudenkodissanikaan en ole yöpynyt sen jälkeen kun sieltä syksyllä -95 läksin opiskelemaan. Sekä appivanhemmat että omat vanhemat asuvat 10 km säteellä meistä joten olisi aika kummallista jäädä yöksi kun oma kotikin on kivenheiton päässä.

Mulla on ihan kivat "appivanhemmat" (ollaan vain pitkäkestoisella seurusteluasteella miehen kanssa), mutta mulle tuottaa harmaita hiuksia se, että niiden eteisen vessassa ei toimi huuhtelu kunnolla, vaan pitää aina vetää kahdesti, ettei paperitollo jää veteen. Talossa ei yleisesti käytetä sitä vessaa vaan toista, kauempana olevaa, mutta menen aina kohteliaisuudesta tuohon lähempään, kun en viitsi ruokapöydästä lähteä kiertämään koko taloa. Varmasti perhe tietää tuosta huonosta huuhtelusta, mutta silti mä spekuloin aina, että ne luulee, että mä yritän survoa siellä jotain jumissa olevaa megapökälettä pytystä alas. :D

En viihdy, mutta eri syistä kun ap. Ohjelmisto on vakio, ei yllätyksiä eikä ohjelmaa, puita voi käydä pilkkomassa jos on tylsää. Ruokalista on vakio ja aikataulut perseestä. Jos sovitaan loimulohesta illemmalla ja lähdemme käymään jossain, niin appi on itsekseen loimuttanut kalan klo 14 ja soittelee ettemmekö tule jo syömään, lähdimme siis suoraan välipalapöydästä klo 13.

Jos olemme jo menossa takki päällä ovesta ulos, niin tokihan pitää kahvit juoda ja välipalaleipää ottaa, ihan sama vaikka olisimme lähdössä kahville naapuriin. Ja kun tulemme, niin tottahan kahvit juodaan ennenkuin pottuja keitellään. Mutta sitten se aamukahvi keitetään klo 5, lämmitetään uudelleen klo 7 ja käsketään laittaa mikron kautta kun heräämme 8-9. Aamukahvilla on pullaa, silloin ei saa sitä ainaista välipalaleipää.

Patjat onn60-luvun vaahtomuovia...tyynyt ja lakanat voi sentään ottaa kotoa mukaan.

Perseestä on lähinnä se että on työn ja tuskan takana saada mies välillä telttailemaan tai hotelliin. Ei ole edes hänen lapsuudenkotinsa vaan apen ja vaimonsa myöhemmin hankkima.

Ihan kivaahan siellä on. Anoppi on oikein ihana ihminen mitä nyt vaan hurjan puhelias ja pikkuisen rasisti.

Vessassakäyntihän tuntuu olevan lukemattomille av-mammoille suorastaan traumaattinen juttu. Joillekin tuottaa ongelmia jopa kotona omassa vessassa käynti. Poikaystävän luona tai jos poikaystävä on kylässä, ei vessaan voi mennä, ei ainakaan isommalle tarpeelle. Traumaattista vähän toisella tavalla asia tuntuu olevan monelle poikaystävällekin, sillä onhan täälläkin kerrottu, miten poikaystävä nosti metelin, kun tyttöystävä kävi isommalla tarpeella poikaystävän vessassa. Ja anoppihan on itse asiassa entisen poikaystävän, nykyisen miehen äiti. Onko hän samanlainen niuhottaja kuin poikansakin. Miksi normaaleista elintoiminnoista tehdään noin suuri ongelma. Olisi eri asia, jos paskominen olisi hyvin harvinaista!

Miks niitä anoppeja pitää jatkuvasti mollata ja haukkua. Katsokaa välillä vaikka peiliin.

Ah, anoppila. Hyvää ruokaa, hyvää viiniä, hyviä keskusteluja, lastenhoitoapua, saunomista...

Ihan mielelläni minä anoppilassa yövyn