Miksi Suomessa olla ylpeitä siitä, että tehdään joku asia junttimaisesti, ei nähdä vaivaa, eikä mietitä miten se olisi käyttäjälle/ vastaanottajalle miellyttävä yllätys?

Esimerkkejä nyt vaikka tyypillisesti useimmat Suomen euroviisuedustajat, Essi Unkurin Miss Universum -puku, ja useimmat suomalaiset elokuvat joita kansainväliseen levitykseen yritetään.

Puhumattakaan esimerkiksi suomalaisten käyttötavaroiden - niiden harvojen mitä enää on - mainos-, pakkaus- ja käyttöohjemateriaaleista.

Suomessa ollaan jotenkin ylpeitä siitä, että joku asia on tehty junttimaisesti, rumasti, ja "tehokkaasti", näkemättä vaivaa vastaanottajaa/ katsojaa/ käyttäjää varten. Että sen ihmisen pitäisi olla tyytyväinen, kun ollaan edes vaivauduttu tuottamaan jotain, tyypillisen suomalaisen byrokratian ja tehokkuusajattelun läpi. Siinä on ja älä nyt saatana ulise!

Onko kukaan ikinä miettinyt, miksei suomalaiset itsekään tykkää tällaisesta asenteesta tuontituotteissa tai -palveluissa tai viihde-esityksissä? Miksi ulkomaalaiset pitäisivät suomalaisten tahallisesta juntteilusta ja "tehokkuusajattelusta"?